Apuja

Mietin eilen loppuverkatessa Torstenia, että miten mulla on näin kuuma. Siksi, että mulla oli paljon vaatteita, ja siksi, että olin tehnyt tunnin ajan fyysistä duunia. Sitten mietin, että ratsastaminen on ihan oikeasti ihan mahdoton harrastus. Kun aikuisten oikeasti, voiko kaikki nämä seuraavat avut muka joskus osua kohdalleen - samaan aikaan?

tuntuma

 

Okei, sulla on elävä suu, jossa on rautaa, ja sitten pitkät narut joita sä pidät käsissäsi. Samaan aikaan pitäisi olla kyynärkulmaa, liikkumatonta kättä muttei kuitenkaan lukittua sellaista, rennot ranteet ja nopeat ja kevyet sormet. Ja pisteenä iin päälle, muista laittaa peukut ylöspäin. Sitten kun oot tarpeeksi hyvä, voit laittaa hevoselle kahdet kuolaimet samaan aikaan, jolloin sulla on tietysti myös kahdet ohjat molemmissa käsissä. Great.

 

 

pohkeet

 

Siinä samalla kun pidät ohjia kevyesti kädessäsi ja mukailet tuntumaa päästämättä sitä missään vaiheessa tyhjäksi, pitäisi hallita myös omat jalat. Reidet, pohkeet ja kantapäät. Piiiitkät jalat niin kuin kaikilla oikeilla kouluratsastajilla - jos on vähän lyhyemmät jalat, voi ryhtyä esteratsastajaksi. Tai ehkä poniratsastajaksi. Joka tapauksessa, jalan pitää olla lähellä. Jalka kääntää, taivuttaa, pyytää eteen ja taakse, ei sentään kaikkea samaan aikaan, siinä voisi hevonenkin mennä sekaisin. Jalka ei saa puristaa, ei heilua eikä potkia. Pohkeiden kuuluisi olla satulavyön takana, varpaat menosuuntaan ja lesti tukevasti jalustimella. Jos on niin hyvä että voi laittaa kahdet kuolaimet voi varmaan laittaa myös kannukset, katsokaas kun mitä paremmaksi tulee sen enemmän voi käyttää apuvälineitä. Niiden juju on siinä, että niitä täytyy osata käyttää oikein.

 

istunta

 

Istunta on sellainen kaiken kattava ratsastusapu. Korsetti kuntoon tukisukkahousuilla, takapuoli timmiksi pomppimalla vasten satulaa ja katse kohti horisonttia. Oikeasti se ei ole näin helppoa, vaikka kilparatsastajat saavatkin sen näyttämään helpolta. Kaiken a ja o on oman kropan suoruus ja se, että tiedostaa omat vinoudet ja pystyy kompensoimaan niitä. Sitten pitää tietysti muistaa, että hevonenkin on vino, ja todennäköisyys että oma hevosesi on kanssasi samaan suuntaan vino on aika suuri. Pitää kuitenkin istua aivan keskellä hevosta, tuntea istuinluut, vaihdella painoa, käyttää syviä vatsalihaksia ja olla ryhdissä. Täytyy osata pysäyttää ja lähteä liikkeelle painoavuilla. Avata lonkkia, että pääsee tarpeeksi syvälle satulaan. Takapuoli ei oikeasti saisi pompottaa, vaan sen pitäisi pysyä penkissä vaikka hevonen esittäisi minkälaisia kevätjuhlakuvioita. Ja edelleen, muistaa pitää pohkeet lähellä ja tuntuman kevyenä.

   

 



 

Ravihöntsäilyä babysuluissa ja avoissa.

 

Jep, like this would ever happend. Siinä missä meillä ratsastajilla on puutteita apujen käytössä, voisi kai sanoa, että myös hevosilla on omat rajoitteensa apujen vastaanottamisessa ja noudattamisessa. Ja sitten on tietysti se kaikista tärkein, mentaalinen puoli, kun pitäisi saada sekä ratsastaja että hevonen haluamaan, vieläpä samaa lopputulosta ja olisi hyvä jos se ei olisi, että loppuisipa tämä pian ;)