Peikon päivät

Mitä tekee minishetlanninponilla?

Peikko ja Pätkis, parhaat ystävät!

Jos joku ei muista, Peikko tuli meille tuttavan kautta kaverihevoseksi Torstenille, kun Torsten muutti kotiin. Se tuli ylläpitoon, enkä ollut nähnyt sitä ennen kuin se tuli kahdella jalalla ulos trailerista muuttopäivänä. Kaverihevonen samojen aitojen sisään siitä on tullut vasta nyt, 1,5 vuotta myöhemmin. 

Alkuun, kun hevosia oli vain kaksi, Peikko tuli mukaan yleensä sinne minne Torstenkin meni, paitsi maastolenkeille. Yksin sitä ei päässyt liikuttamaan, sillä Torstenhan ei jää yksin talliin tai tarhaan. 

Kun Clancy muutti meille viime kesänä, Peikolle aukesi ihan uusi elämä! Poni tuli omiin nimiini, se hengaili viime kesän kanssamme puutarhassa päivät pitkät, sen kanssa on käyty kentällä juoksemassa ja ihan ennen kaikkea, se käy lenkeillä. Noin neljä kertaa viikossa, viiden kilsan lenkeillä. Pääasiassa lenkit kävellään - siis me - mutta Peikko hölkkää. Vähintään puolet lenkistä. Peikolla on kunto kohdallaan. 

Viime viikkoina Peikko on pistänyt meidätkin juoksemaan. Kevyttä hölkkää tai täyttä laukkaa, ainakin 3/4 osaa lenkistä. Huhhuh! Ilmeisesti painiminen Clancyn kanssa laitumella on kohottanut kuntoa entisestään.

About kerran viikossa Peikko käy myös juoksutuksessa kentällä. Tai irtojuoksemassa. Toisinaan otetaan puomejakin mukaan, niistä Peikko tykkää. Perusjuokseminen etenkin liinassa ei niinkään innosta. Etenkin jos Pätkis on mukana kentällä; silloin ei yleensä juokseminen kiinnosta. Rapsuttelu on paljon tärkeämpää ♥️

Peikko on niin pieni, säkä jotain 73-78 cm välillä, ettei sille oikein ole ratsastajia. Olen ollut myös liian laiska esimerkiksi ohjasajon opettamiseen - kun se on niiiiin pieni että en kuitenkaan kehtaisi koskaan laittaa sille kärryjä perään, paitsi ehkä tyhjänä. 

Että jos haluaisi koiran, muttei voisi ottaa kotiin kokoaikaista lemmikkiä, olisi miniponi aika oiva vaihtoehto. Viihdyttää ja pitää seuraa sisällä ja ulkona, toimii joka tilanteessa, ei haittaa vaikka välillä olisikin vapaa (tosin jää portille katsomaan tummilla silmillään siihen malliin, ettei kukaan uskoisi minkälainen vetovoima pienellä ponilla voi olla) ja lenkkeilyseuraa löytyy aina. 

Tällaisiin tunnelmiin - ihanaa viikonloppua!

Valkoinen laidun

heinäkuun toisena päivänä laidun näyttää tältä...

 

Rasse ja Basse joutuivat olemaan koko päivän meidän makuuhuoneessa lukkojen takana, poissa remontin jaloista. Voi tätä riehumisen määrää mitä täällä on tällä hetkellä menossa :D

Ihana riekkumishetki laitumella ukkoskuurojen välissä. Paikoitellen aurinko porotti ja taivas oli upean tumma! Mikä näky. Kunnes laskee katseen alas taivaalta - meillä meni kyllä melkolailla penkin alle tämän laitumen kylvö. Vielä viime vuonna tätä saunakukkaa tai mitä lie valkoista höttöä ei näkynyt, mutta tänä vuonna se on vallannut laitumen pinta-alaa ja kasvaa paljon ruohoa vauhdikkaammin. Olen käsittänyt että sitä on muuallakin riesaksi asti, liekö joku superkasvi joka ei viime kesän kuivuudesta ottanut nokkiinsa kuten muut kasvit? Alkukeväällä kitkin muutamia kottarillisia kyseistä rikkaa laitumelta, kunnes totesin että en vaan kykene hehtaaria kitkemään. Sitten jäin empimään liian kauan myrkytyksen kanssa ja nyt sille ei voi enää tehdä mitään, paitsi niittää ja se onkin tällä viikolla to do-listalla. Ensi keväänä täytyy olla ajoissa myrkytyksen kanssa. Hehtaari on vähän nafti 2,5 hevoselle mitoitettuna, vaikka olen myös lohkonnut laidunta ja vuorotellut puolia. Mutta jos ei tule vettä, niin ei kai sille mitään voi. 

Onneksi tänään on sitten tullut sitä vettäkin eikä laidunmurhe oikeasti ole kovin suuri. Paitsi ehkä hevosten mielestä. 

Laidunta lukuunottamatta tänään on kyllä ollut erikoisen hieno päivä. Mun työpäivän aikana T ja meidän molempien iskät olivat irronneet tulevan terassinoven ikkunat, sahanneet aukkoa isommaksi ja sillä välin kun minä kuvailin hetken poneja laitumella, oli puusepällä Evitskogissa teetetty ovi ja ikkunat nostettu paikoilleen ❤️ On tätä odotettukin - hitaita nämä projektit kun joutuu (tai saa, miten sen nyt ottaa) Museoviraston kanssa tekemään muutokset. Jos minä olisin saanut päättää, olisi meille tullut ranskalaiset pariovet, mutta se ei käynyt koska eivät kuulemma sopineet talon henkeen joten arkkitehdin kanssa sitten piirrettiin aikaan istuva kokonaisuus. 

Nyt puuttuu enää terassi, poreallas, pari listaa ja hehtaari laidunta lisää! ❤️

Ikkunat irti...

Isompi reikä seinässä...

Ja uusi kokonaisuus paikoillaan!

Ihan ei malta mennä nukkumaan kun sitä jää vain istumaan ja ihastelemaan ovea. Voin jo kuvitella itsensä istumassa vielä tekemättömällä terassilla viikonloppuaamuna herkuttelemassa brekkarilla ja katsella samalla hevosten laidunnusta rikattomassa pellossa - siinä ensi kesän tavoite!

Aurinkoista heinäkuuta 🌞

Juhannus kuvina

keskikesän viikonlopun tunnelmia kuvina

Tänä juhannuksena sää on suosinut. Ja seura. Ruoka. Hevoset, kissat , Pätkisja Hans-Peter pupu ♡ Kamerakin on ollut mukana, aina silloin tällöin. Kun on kaikelta syömiseltä ja istutuspuuhilta ehtinyt!  On tuntunut ihan lomalta. 

Maanantaina takaisin töihin. Myös ponit. Ne ei kohta mahdu enää tallin ovesta ulos :D 

Mutta sitä ennen, muutama kuva - näissä fiiliksissä kohti alkavaa viikkoa! 

Oman maan mansikoita ♥️

lettukestit

Basse ♥️

Kukkapenkkiin on tänä viikonloppuna istutettu rivi laventelia ja mirrinminttua, pioneja, ritarinkannuksia ja tarhasalkoruusuja, morsisuharsoa, vaaleanpunaisia unikkoja sekä kurjenmiekkoja.  

Viime syksynä siirretyt pionit kukoistavat. 

Koti ♡