Kesäkuume

helleviikonloppuna

Kotkan meripäivät vaihtuivat kuumeeseen ja oikeaan kesäflunssaan. Olen joutunut rajoittamaan äänen käyttöä ja puhumaan huomattavasti normaalia vähemmän, siinä on ollut haastetta kerrassaan :P Perjantaina ratsastin kuitenkin vielä Torstenilla - edellisenä yönä tuli valvottua aamuyön pikkutunneilla asti kipujen kanssa - ja jos joskus tuntuu, että saan kantaa Torstenia tehtävästä toiseen (varsin harvoin), niin nyt vaihdettiin ponin kanssa rooleja. Torsten handlasi ja esiintyi ja oli aivan ihastuttavan aktiivinen ja minä vain ååkkailin mukana :) Ollaan tällä viikolla treenattu enemmänkin pohkeenväistöjä, sulkuja sekä vastalaukkaa ja vastapainoksi otettu reippaita laukkavetoja maastossa. Nyt viikonlopun yli vararatsastaja on kuitenkin huolehtinut ponin liikunnasta, sen verran on ollut veto veks että ihan hyvä idea ottaa vähän iisimmin. Pakko laittaa kuitenkin muutama kuva siitä perjantain jumpasta - mulla tuntuu olevan joka kuvassa suu auki, pakko oli ottaa happea välillä ;D

Näin hienolla ilmalla ei kuitenkaan sisällä ole juuri tullut hengattua, vaan perjantaina illalla pakattiin vene täyteen ruokaa ja hyvää seuraa ja yökamppeita ja lähdettiin seikkailemaan Sipoon saaristoon - kun olimme päässeet perille Kaunissaareen ja todenneet, ettei vierasvenepaikoille saa sähköä, palasimme takaisin ytimeen, Pihlajasaari toimii joka kerta! Grillailtiin ilman kiirettä ja nautittiin herkkusalaatista (avokadoa, granaattiomenaa, cashewpähkinää, slurps!), ihastelimme auringonlaskua ja väistelimme sähiseviä Kanadan hanhia. Suunniteltiin talven reissua ulkomaille ja vähän katkerana katselin kun muut nauttivat roseesta, hyvä kun sain kurkkukivultani tavallista vettä alas :P Aamuyöstä makuupunkassa oli varsin kosteat tunnelmat, meille oli syntynyt kuin huomaamatta vesisänky, ilmeisesti ulkoaltaan hana oli vuotanut aika reilusti vettä "alakertaan" ja siitä sitten huumoria repimään kun patjasta pystyi puristamaan vettä pois :D 

Aamu aloitettiin hitaasti pitkällä brekkarilla ja rannalla otettujen päiväunien jälkeen seilattiin Kauppatorin laidalle, Tavernan pizza on kuin suoraan Italiasta ja true shopaholic T sai meidät naiset huokailemaan vähän raskaammin kun koluttiin Stockan miestenosastoa läpi etsien täydellistä pikeetä, no vammansa meillä kaikilla ;D Loppuillaksi päästiin kuitenkin rauhoittumaan vain olemisen ihanuuteen - viileä raparperimehu ja aurinkotuoli, mitä muuta sitä kesäviikonloppuun kaipaisi! Enää ei edes harmita, että näkemättä jäi Tall Ship Race - ensi vuonna paremmalla tuurilla!

Rentoa sunnuntai-iltaa sinullekin ♥

Päivä, jolloin eläinlääkäri pussasi poniani

Pidä hymystäsi huolta

Ennen eläinlääkäriä tehtiin kevyt hellejumppa.

Torsten on historiansa vanki. Eläinlääkäreiden kauhu. Hevonen, jonka olisi syytä pysyä terveenä, ihan aina. Ja kop kop kop, viime ajat ovatkin sujuneet kivasti, terveeltä tuntuu. 

Sitten on kaksi asiaa, minkä takia tervekin hevonen on eläinlääkärille näytettävä, muutaman kerran vuodessa. Toinen niistä on rokotus - piikkikammoiselle ei ihan piece of cake, vaikka viime kerralla onnistuttiinkin ilman rauhoitusta! - ja toinen on raspaus. 

Hevoselle, jolle kaikki lääkinnälliset toimenpiteet aiheuttavat päänvaivaa (siis kaikille osallisille), joka inhoaa kovaa meteliä ja joka suhtautuu skeptisesti kaikkeen mikä menee hänen sisäänsä eikä ole ruokaa, voisi kuvitella, että raspaus on nounou.

Vaan näin se Torsten osaa yllättää ;) Eläinlääkäri ajeli pihaan ollessamme kävelylle, Torsten vähän röyhisti rintaansa - johon ellä muuten totesi, että näyttääpä se hyvältä - ja puolen tunnin kuluttua poni oli saanut eläinlääkäriltä pusun turpaan, sokeria suuhun ja odotteli jo laitumelle pääsyä. Ei rauhoitusta, ei häslinkiä, ei paniikkia vaan tyytyväinen poni joka kiltisti aukaisi suunsa ja totesi, että laitetaan nyt sitten kerralla kuntoon. Ei kiirettä. Ota vaan sähköporalla, ei haittaa. Täydellisen jenkkihymyn takana on hyvä hammaslääkäri, sen Torsten tietää :) Ja milläs niitä tyttöjä hurmataan jos ei hyvillä hampailla! ;)

Otan Torstenista mallia ja soitan huomenna itselleni ajan hammaslääkäriin. (Koska tiedän, että ainakin yksi reikä hampaissa vihloo joka kerta kun syön jotain makeaa. Voisi luulla, että sellainen hillitsisi sokerihimoa, mutta olen todennut että karkkia voi jauhaa toisellakin poskella.) Jos ponikin uskaltaa, niin minäkin uskallan :D

Poni, joka oli muuten maailman suloisin iltatallissa äskettäin. Ei teillä voi olla kiire kotiin, hengaillaan, rapsutelkaa, höpiskää - ja antakaa namia :) Ja mihin sitä kiire olisikaan. Alkuillan auringossa tuli otettua nurmikolla päiväunet. Terassilla on juotu raparperimehua ja luettu kirjaa. Poni on saanut hirveästi huomiota, se on niin hyvällä tuulella. 

Aika täydellinen maanantai. Toivottavasti sinunkin ♥

Terkkuja erämaasta!

Kolilla mökkeilemässä

Ukko-Kolin huipulle kiivetessä hengitys salpaantui, ehkä vähän niistä rappusista mutta enimmäkseen tästä näkymästä. Saatiin kuin saatiinkin aurinkoinen sää - ja se muuten paistaa täällä aina puolille öin asti - mutta varsinaisesta erämatkailusta ei ehkä voi puhua. 160 neliön luxusmökki kahdelle, valtava poreallas järvinäkymin ja valkoviiniä sekä fine diningiä hotellin ravintolassa, tällainen erämatkailu sopii mulle ;D Erämessuillakin, missä T on töissä, on melkoisen hulppea sijainti; järven rannalla tietenkin.

Sokoshotellille, sijaitsee Ukko-Kolilla, kuljetaan hauskalla hissillä.

Ihan huipulle kiivetään rappusia pitkin.

Ravintolasta aukeaa hulppeat näkymät.

Mökillä ikkunapinta-alaa riittää!

Muutamaksi tunniksi vielä messuilemaan ja sitten alkaa kotimatka. Huomenna tervehtimään ponia ♥ joka on tehnyt koko loman ajan töitä vararatsastajan kanssa. Onneksi, sillä viikon jumpista huolimatta poni on testaillut huumorinsietokykyämme ihan tosissaan ;D Onneksi rakkaudella ei ole rajoja eikä se vähene vaikka karkaisi kuinka monta kertaa :P

Kivaa lauantaita sinulle ♥

Ps. Aada kirjoitti hyvän postauksen hevosbloggaajista. Siitä, saako hevosblogissa olla mitään muuta kuin hevosiin liittyvää materiaalia vai voiko bloggaaja rikkoa kaavoihin kangistuneita rajoja. Oman blogini olen, tarkoituksella, nimennyt aikoinaan niin, ettei nimi itsessään rajaa mitään ulkopuolelle. Blogin koko idea on oma elämä ja kaikki ne puolet, joista haluan kirjoittaa. Oli ne sitten hevosia tai sunnuntaibrunsseja tai pettymyksiä maatilakaupoissa. Sitten on asioita mistä ei kannata kirjoittaa; blogin takia on turha pilata ihmissuhteita tai poltella siltoja. Muuten, oli kyseessä sitten hevosista kertova blogi tai lifestyle tai muoti tai ihan mitä vain - kaikissa tapauksissa blogisi on omasi ja kyllä, saat tehdä sillä ihan mitä haluat. Kirjoittamisen iloa!