Happy Sunday

Ystäväjuttuja

Kun hyvin levätyn yön jälkeen aamu alkaa näin ihanasti, omin käsin tehtyjen sämpylöiden sekä muiden herkullisten aamupalatarpeiden parissa - kuten skumppa of course - parhaassa seurassa, on melkein varmaa että loppupäiväkin sujuu yhtä mahtavasti. Kuten Torstenin ja uuden ystävän tarhakaverikokeilu. Sinne ne jäi, yhdessä tyytyväisinä syömään iltapäiväheiniä - what more can you hope :) Toivotaan että tämä ystävyys kantaa pitkälle!

Vaikka näytän muulilta, tämä ei ole muuliblogi. t. torsten

Sunnuntai ei välttämättä ole paras päivä uuden ystävyyden kokeilulle, joten olisi ollut suotavaa edes suojittaa hevoset kunnolla. Toisaalta kun kaksi kohteliasta suomipoikaa kohtaa, jälki on yleensä siistiä :)

Ollaanko kavereita jooko?

Riimuleikit on parhaita! 

♥

Bon appétit

Lauantai-illan huumaa

Perfect Saturday - täällä on vietetty käytännössä koko päivä keittiössä ruuanlaiton merkeissä. Aamulla valmistettiin suussa sulavat creme bruleet odottamaan iltaa sekä se joka bloggaajan punajuurifetasalaatti, käytiin välillä happihyppelyllä Torstenin seurassa ja taas jatkettiin ruuanlaiton parissa. Sillä välin kun uunissa hautui sinappi-chilipossu sekä kermaperunat oli hyvä hetki juoda vähän kahvia ja nautiskella alkupalaksi korvapuustia, leikkiä kameralla ja ladata päivän ratsastustuokiosta pieni video nettiin, Torsten esittelee miten helppoa on kulkea ihan koko (vajaa) tunti korvat hörössä ;)

Että melkoisen herkullinen lauantai. Kohta korkataan vielä Thaimaassa asti käynyt kuohuvapullo (Alkon hinta noin 11 euroa, matkan jälkeen tsiljoona ;D) ja huomenna nukutaan pitkään. Sunnuntai on lepopäivä niin keittiöstä kuin bloggaamisesta - kuulemma Torsten vaatii tiukkaa treeniä ja ilmeisesti poikaystäväkin on sitä mieltä, että tosi hyvä idea tämä joka päivä koneella notkuminen ;) Palataan taas ensi viikolla, mukavaa lauantai-illan jatkoa!

Perjantain kuva-arvonta

Valokuvista



Viisi vuotta sitten, vuoden 2012 tammikuussa kirjoittelin tänne ensimmäisen kerran. Sivuja katsottiin siinä kuussa hulppeat 96 kertaa. Helmikuussa sivulatauksia oli jo 279 ja maaliskuussa päästiin melkein tuhannen klikkauksen puolelle. Vuosien saatossa on ollut hienoista nousua ja parhaimmillaan täällä on vierailtu kuukauden aikana yli 70 000 kertaa. Se on paljon se, kiitos siis sinulle!

Vuosien aikana on naurettu, huvituttu, itketty ja ihmetelty yhdessä ja kirjoitettu yli 15 000 kommenttia (joista ihan ensimmäinen tuli muuten äidiltäni, postaukseen numero 13) yli tuhanteen postaukseen. 

En muistini mukaan ole julkaissut ainuttakaan postausta ilman kuvia, ja niistä kuvista onkin tullut yksi tämän blogin tärkeimmistä asioista. Viimeisten vuosien aikana olen itsekin opetellut kameran käyttöä, oikean hetken ja fiiliksen taltioimista ja ryhtynyt opiskelemaan alaa. Kesäkuussa minulla on valokuvaajan tutkinto takataskussa, jos hyvin käy.

Siinä missä bloggaajana on ollut hyvä toisinaan uudistua, yllättää ja kehittyä, tulisi samoja ominaisuuksia löytää myös omista valokuvista. Se on vielä vähän työn alla ;) Niinpä ajattelin, tämän täysin valottoman perjantain kunniaksi, pienenä kiitoksena ja ehdottoman tärkeänä kokemuksena (itselleni) arpoa halukkaiden kesken pienen valokuvaustuokion. Jos asut 50 kilometrin säteellä Espoosta ja haluaisit omaan käyttöösi muutaman poseeraus/ratsastuskuvan yhdessä sopimallamme ajankohdalla (eli helmi-maaliskuun aikana, kauniina aurinkoisena päivänä) hevosesi tai jonkun muun eläimesi kanssa, jätä kommenttia! Kuvilla ei tulla koristamaan blogia ellet niin itse halua, niille ei tarjota laatutakuuta mutta toivotaan tietysti kovasti, että lopputulos miellyttäisi kuvattavan esteettistä silmää ;) Arvontaan voi osallistua myös lähettämällä sähköpostia minulle osoitteeseen jilla.lappalainen(at)hotmail.com. Mikäli halukkaita löytyy enemmän kuin yksi, ilmoitan voittajalle henkilökohtaisesti maanantain 6.2. aikana. 

Tällä laitumella, tässä seurassa, ilta- ja aamuauringossa, korkokengissä ja tallipuukengissä on nostettu kuohuvalaseja ja kahvikuppeja. On eletty hetkessä, muisteltu mennyttä, haaveiltu tulevasta. Viimeksi tänään - tämä on meidän oma mansikkapaikkamme, täällä on ikuistettu valokuviin ne hetket, jotka kertovat rakkaudesta, ystävyydestä, vilpittömyydestä, ilosta, suurista persoonista ja tunteiden palosta.

 Erityisen kaunista viikonloppua, juuri sinulle! ♥

Nauru tarttuu

Mutta tarttuuko se eläimiin?

Tarhan siivoustarkastaja...

ja metsuriponi! Suomenhevosesta on moneksi :)

Illallispullaa, lukemista, kaunis koti ja ihana ystävän seura.

Edellisen postauksen kommenteissa pyydettiin enemmän my day-tyylisiä postauksia tähän helmikuun haastavaan haasteeseen. Valitettavasti en liiemmin voi kuvata työpäiviäni koulussa mutta voin yrittää kuvailla ;) Ja oikeastihan on päiviä, kun töissäkin ajatukset ovat ihan jossain muualla, kuten erään ponin ympärillä. Oma hevonen on mielessä tallin ulkopuolellakin, esimerkiksi kotona, kylässä, töissä, aamulla ja illalla. Noin niinkuin tiivistettynä.

Tänään ajatukset olivat kuitenkin siellä missä pitikin, kuinka selviytyä musiikkiluokan musatunnista ilman minkäänlaisia musiikillisia lahjoja? Astumalla syrjään ja antamalla estradin paremmille :) Kaunista laulua ja loistavaa säestystä, kuorolaulu on aina kuulostanut mielestäni hienolta ja taitavaa livemusisointia kuunnellessa ei taas voisi parempaa työtuntia toivoa! (Aina nää musatunnit ei tietysti mene näin nappiin, kuten päivän viimeisellä tunnilla hieman vanhemmat oppilaat osoittivat, laulaminen on tyhmää ja levyraadin biisivalinnat ihan surkeita ;D)

Töiden jälkeen vietin kiiretöntä aikaa tallilla, kävimme Torstenin kanssa maastokävelyllä ja kuten ensimmäisestä kuvasta näkyy, poni oli varsin valppaana ja eräskin metsässä juokseva rusakko aiheutti erityisen tarkkaa ympäristön seuraamista. Käyn aika harvoin yksin tallilla mutta tänään oli yksi niistä päivistä, ja mietiskelin puoliääneen Torstenille, että kaipaako se ympärilleen naurua. Kun eihän sitä yksin (hevosen kanssa) ollessa tule koko ajan kikateltua - ajatus johti sitten tietysti siihen että metsurireissulla nauroin ponille (ja ehkä aavistuksen itsellenikin) ihan vain seuratakseni ponin reagointia. En huomannut eroa, Torsten kun tuntui olevan koko ajan hyvällä tuulella. Kaipaavatko eläimet naurua, kuka tietää?

Tallilla siivoilujen ja tarhahengailujen ja heinien jaon jälkeen ajelin keskustaan, ystävän luona juotiin iltakahvit ja nautiskeltiin talven ekat laskiaispullat, tomera pikkuneiti ihmetteli Peppi Pitkätossua ja vaati jakamatonta huomiota ennenkuin suuntasi unien maailmaan. Vaikka näen ystäviäni melko harvoin, on joka kerta yhtä mukavaa ja helppoa istua keittiön pöydän ääreen ja antaa tärkeiden ja ei niin tärkeiden mutta kuitenkin täysin tarpeellisten ajatusten soljua.

Hyvässä seurassa aika lentää - nyt vuorossa iltapalaa ja aikaisin nukkumaan. Siinä missä toinen meistä lähtee aamulla ennen kuutta lentokentälle töiden merkeissä, allekirjoittanut suuntaa samalla oven avauksella aamutalliin ennen töiden alkua - kivaa perjantaita sinullekin ♥

Tarhassa

Helmikuun ensimmäisenä

Eilen illalla Torsten jäi vähän epäuskoisena karsinaansa syömään yöheiniään. Sekä ponin että meidät hurmannut herrasmiesruuna, Torstenin tarhakaveri, muutti pois, ja ponista näkee miten se ikävöi ystäväänsä. Toivomme kaikkea hyvää jatkoon ihanalle herrasmiehelle :) Samaan aikaan olen kuumeisesti miettinyt ponille uutta tarhakaveria, Torsten kun on sosiaalinen hevonen joka viihtyy seurassa yksinoloa paremmin. Joskus olisi helpompaa omistaa omissa oloissaan parhaiten viihtyvä hevonen, tai vielä parempi vaihtoehto, kaksi hevosta jotka olisivat parhaita ystäviä keskenään ;)

Ei nimittäin ole aivan yksinkertainen tehtävä löytää sopivaa tarhakaveria pieneltä tallilta edes Torstenin kaltaiselle sosiaaliset taidot omaavalle hevoselle. Torsten on varmasti tarhakaverina parhaimmasta päästä, se on se lastentarhan tyyppi joka keksii kaikista hauskimmat leikit, jolla on kaikista parhaimmat lelut ja joka haluaa ottaa päiväunet kaverin kyljessä kiinni. Se on se, josta vanhemmat varoittelee - koska seura tekee kaltaisekseen - mutta jota ei vaan voi vastustaa. Yksi parhaista leikeistä onkin pistää nämä varoittelevat vanhemmat hölkälle kotiin lähdön aikaan, ei tarvitse Torstenin paljoa kavereita yllyttää eikä riemulla kuulemma ole rajaa kun ponipojat pääsee vauhtiin. Tällainen ominaisuus vaatii vanhemmilta pitkää pinnaa ja oveluutta ;)

Tänään tarhakaverikokeilussa oli eräs suomalainen ruuna, leikkisä punarautias olisi varmasti ollut Torstenin mieleen ja alkuun pojat keskittyivätkin orimaisten kiljahtelujen jälkeen rapsuttelemaan toisiaan. Siinä vaiheessa kun kokelas yritti omia Torstenin lelut homma vähän levähti, Torsten loukkaantui (henkisesti) ja alistui kohtaloonsa, pomon paikka oli luovutettu, ja mikäs siinä, reilun pomon kanssa luulisi elämän olevan helppoa! Pomottavan ja takaa-ajavan johtajan seurassa ei kuitenkaan ole kiva olla joten pojat erotettiin, ainakin hetkeksi. Torsten jäi puuhastelemaan metsurin hommia itsekseen tarhaan.

Saas nähdä, mitä kivan tarhakaverin löytäminen vaatii. Koeaikaa, ostetaan vain jos Torsten tykkää? ;) Heh heh.