Shetlandphobiaa

Ei ollut ensimmäinen kerta, kun mietin, mihin oikein olen ryhtymässä ja poniani pistämässä. Että olikohan ihan viisasta ostaa siirtotalli hevoselle joka inhoaa siirtotalleja, viihtyy paremmin suuremmissa yksiköissä. Kaipaa lauman tuomaa turvaa, vaikkei tontin kaikki hevoset samassa tarhassa päiviä viettäisikään. Kavahtaa shetlanninponeja, etenkin oreja, koska on nuorena oripoikana saanut köniin tallin kingiltä, vanhemmalta shetlanninponilta. Että on se hyvä, että Torstenille on näillä näkymin tulossa ihan oma pikkuponiori kaveriksi. 

Eilisen, rauhallisen raukean aamutallin jälkeen sitä taas ajatukset lensi. Torsten niin kovasti rakastaa omaa, nykyistä kotiaan eikä ole viime vuosina juuri muualla viihtynyt. Vieraissa on lähinnä pidättänyt hengitystään ja polkenut jalkaansa niin kauan kunnes on päässyt takaisin kotiin. Että sellaistako meillä on luvassa, kääk! (Onneksi Torsten ei ole ihan hirveän hyvä siinä hengityksen pidättämisessä ;)) 

Tallilla ajatukset onneksi virtaavat ihan toisella lailla. Keskitytään enemmän siihen, mitä esimerkiksi kentän laidalla voisi kytätä ;)

Että jaa-a, saas nähdä mitä tästä tulee. Olen itsekin aikamoinen kermaperse ja kun koko talvi pitäisi selvitä zero mukavuuksilla, siinä on jo panikoitavaa ;D (Vaikka oikeasti tiedän, ettei mikään ole parempaa luxusta kuin herättää oma poni aamuisin ja iltaisin toivottaa sille hyvää yötä. Tosin, täällä maalla olen oppinut ihan uudenlaisen unirytmin ja yhtenä päivänä kun yhdeksältä sammutin yövalon, totesin että Torsten on todennäköisesti vasta juuri tullut sisälle ja valvoo vielä paljon pidempään kuin minä. Tulee muuten iltapuuro vähän aikaisemmin kuin puoli kympiltä, täällä maalla :D)

Onneksi universumi piti huolen siitä, etten sentään ihan koko torstaita maalaillut kauhukuvia Torstenista juoksemassa ponioria karkuun tai huutamassa naurettavan pieni talli, haluan takaisin kotiin-mantraa. Lehtipuhallin sammui kun kolmasosa pihasta oli vielä puhaltamatta, eikä sen koomin enää herännyt - menee muuten märätkin lehdet noin sata kertaa jouhevammin kuin haravalla tai luudalla joten ehkä sellainen on laitettava ostoslistalle. Ja kun hikihatussa olin sitten haravoinut loput pihasta ja hyppäsin autoon ja kaahasin paikkaan X, jossa olinkin onneksi ajoissa, ehdin tsekata netistä että koska se auton katsastus nyt olikaan. Periaatteessa virallinen katsastuspäivä oli jo ollut mutta kuka niitä nyt niin tarkkaan katsoo ;) Hetki googlailua missä auton saa läpi edullisimmin ja boom, niin vaan onnistuin löytämään ehkä kalleimman aseman ikinä :D 93 euroa tuntui ryöstöltä siihen vikalistaan nähden, minkä sain avaimien kanssa takaisin. Kuulemma autossa pitäisi olla jarrut, höh. (Ja olin muuten sittenkin myöhässä koska pitikin olla paikassa Y. Hah-hah.)

Vaan stressi loppui kun nukkui yön yli, tänään on herätty niin kauniiseen, aurinkoiseen ja usvaiseen maisemaan että kyllä se Torstenkin tänne varmasti kotiutuu. Ei tästä paikasta voi olla pitämättä ♥ Maatalouskauppaan ajettiin aamutuimaan maisemareittiä hiekkatietä pitkin, nyt alkaa olla melko selvillä minkälaisia tolppia tarhaan pystytetään. 

Kohta kuitenkin tallille tervehtimään Torstenia joka on autuaan tietämätön mistään (häneen liittyvästä) stressistä, ja illaksi superdeiteille toisen Tn kanssa kaupunkiin, Horse Show kutsuu. Pieni breikki arjen (omista) sekoiluista tekee varmasti hyvää ;D Nautinnollista perjantaita, itse kullekin ♥