Syksyn parhaat kuvat

Iso kiitos kaikille viime postaukseen kommentoineille - tuntui että jokainen näki hieman eri tavalla mikä Torstenin liikkettä häiritsi ja jokaisessa viestissä oli kyllä pointtia. Paljon tuli viestejä myös muita kanavia pitkin - kiitos kiitos kiitos! Blogi on ollut niin hiljainen viime aikoina - ja kaikki selviää aikanaan miksi - että vähän jo unohdin, miten paljon siellä ruudun takana on ihania ihmisiä :) 

Koska Torsten on lomaillut, on aikaa jäänyt pitkille brekkareille.

Sen verran paljon näin painajaisia eniten arvatusta kaviokuumeesta, että tilasin röntgenin asap ja tänään sain huokaista helpotuksesta. Rauhoitin Torstenin itse ennen ellän tuloa ja hyvä että jännitykseltäni pystyin laidunta siivoamaan, lähinnä siksi ettei ollut ihan varmaa antaako Torsten jaloistaan kuvia ottaa ja lopulta tietysti diagnoosia peläten. Viikonlopun surullinen uutinen Torstenin ihanan laidunkaverin äkillisestä menehtymisestä on varjostanut viime päiviä ja öitä - suruun sekoittuu myös ajatukset omasta Setähevosesta, tietysti. Ei siitä vielä niin kauaa ole, etteikö kyyneleet nousisi silmiin aina tällaisissa tapauksissa ja ikävä olisi edelleen kamalan suuri. 

Tottakai suru-uutisten vaikutukset yltävät myös muihin ajatuksiin ja olin siis jo melkein vakuuttunut, ettei Torsten enää koskaan pääse laitumelle tai vähintään sen nivelpinnat ovat sahalaitaiset tai aivan viimeistään kintereissä näkyisi isot kinnerpatit, mutta ei. Torsten poseerasi kuin ammattilaismalli konsanaan ja ne kuvat, ne on pelkkää priimaa. Ei kaviokuumetta. Nivelpinnoissa ei mitään sanomista. Jalka-asennot täydellisyyttä hipovat. Sädeluut niin priimat että harvoin näkee - ja kun näin sanoo sädeluista ja niiden toiminnasta ja toimimattomuudesta tohtoriksi väitellyt ellä, niin on se vaan uskottava. Kintereetkin olivat kuin oppikirjasta. Ei paljon paremmin olisi voinut mennä, paitsi että kyllähän se ainakin vielä viikonloppuna ravissa laitumella ontui. Ihan hirveästi se ei ole päässyt liikkumaan, koska onnistui viime viikonloppuna tölvimään toisen silmänsä (tod.näk jonkun ötökän kanssa) niin että se muurautui umpeen, joten lepääminen aloitettiin jo silloin, vaikka silmäluomi laskeutuikin ennätysajassa. 

Sunnuntain Pekan ja Lindan kraniohoidon jälkeen Torsten kuitenkin käveli niin letkeää käyntiä laitumelle, että ehkä vika tosiaan oli vain todella jumissa olleissa lavoissa ja kainaloissa. Iilimadot on joka tapauksessa tulossa ja huomenna katsellaan sitten sitä liikkumista. Toivottavasti ero näkyy! Koska onhan Torsten ennenkin todettu täysin terveeksi, ja samalla kuitenkin ontuvaksi hevoseksi. Mysteerihevonen kun on ;)