Ensimmäinen silmäterä kotona

ja kamera mukana sunnuntain aurinkoisissa talkoissa

Pihatien tammet ♥

Ruotsalainen jugend tapetti salissa on yksi talon lempiasioistani. Kaunis, lämmin ja kuitenkin huone huokuu arvokkuutta! Vaikka joku (not me) olisi jättänyt sohvatyynyt sikin sokin :P

Useamman sadeviikon jälkeen aurinko tuntuu huumaavalta. Sunnuntain talkoissa pystyi maalaamaan t-paidassa, koska lämpö ♥ Kuka olisi näiden tulvien jälkeen uskonut, en ehkä minä :D Ihan hetkeksi oli pakko livahtaa pois maalisudin luota, koska kamera ei ole ollut vielä kertaakaan täällä meillä Midgårdissa. Iltaisin töiden ja tallin jälkeen on jo yllättävän hämärää, ainakin pilvisinä päivinä ja vaikkei meillä sisällä ole vieläkään juuri muita kuin tyhjiä huoneita, niin ulkona aurinko sai aikaan väriloiston ja muutama hetki oli pakko tallentaa kuviin.

Talkoiden ensimmäinen työ oli muuten sovittaa tuo Tn silmäterävene talliin. Millin tarkkaa työtä ja ihan epäreilua että vene kerkesi kotiin ennen omaa silmäterääni. Onneksi hommat etenee sillä saralla, talli sai ulkoa väriä ylleen, vanhat karsinan ovet kokivat muodonmuutosleikin ja puutarhakaivurikin pääsi hommiin kun vedettiin sähkökaapelia maahan. Sääli ettei tässä kaivurissa riitä teho tarhan rakennukseen, koska se alkaa olemaan enää yksi ainoita jännitysmomentteja; kaivuri ja maa-aines tulevat jo uniinkin. Että onkohan mulla kuitenkin, kaikkien näiden vuosien marmattamisen jälkeen, omille hevosille, omassa kodissani, tarjota savitarha :P No ei ihan mutta siihen mitä alunperin olin suunnitellut, ei vaan ole järkeä ryhtyä. Nelinumeroisella summalla saisi hiton päheen keittiön, marmoritasoilla tietysti.

Mutta on tämä joka päivä yhtä hienoa mennä nukkumaan ja herätä maalla, ilman hevosiakin pihalla. (Ja kaikista pohjoispuolen ikkunoistamme näkee tietysti naapurin laitumille, joten siinä mielessä hevoset ovat kyllä lähellä.) Ja jahka omat hevoset sitten joskus ovat pihalla, kerkeää ehkä keskittymään enemmän kodin laittoon (jos kukkarossa on enää mitään jäljellä ;P), vaikkei meillä mikään kiire olekaan. Ruokapöytä pitää ehkä vaihtaa vähän isompaan malliin, se jouduttiin toteamaan. Mahtuu sitten kaikki talkoolaiset samaan pöytään - ihanaa kun ympärillä on remonttitaitoisia ihmisiä jotka viettävät viikonloppunsa täällä meillä! 

Kavereille tiedoksi, ensi viikonloppuna saatte huilata, koska Horse Show ;)

Että tällaista täällä tänä viikonloppuna - Torstenilta terkkuja myös, palataan taas ☀

Perjantai-illan treffit Horse Showssa?

Kaupallinen yhteistyö Helsinki Horse Shown kanssa

Helsinki Horse Show starttaa ensi keskiviikkona Jäähallilla. Upea, kansainvälisesti arvostettu tapahtuma, josta saamme nauttia tänä vuonna peräti viiden päivän ajan, tarkoittaa kolmelle ihmiselle ympäri vuoden töitä. Yksi heistä on 26 vuotias moniosaaja, kulttuurituottaja, Petra Sorsa. Nauravainen, ystävällinen, miellyttävä nainen joka härdellin keskellä pitää ohjat controllissa, tietää missä mennään. 

Petra oli mukana muutaman viikon takaisissa HIHS Collectionin kuvauksissa. Amaranta, hevonen, ei pitänyt hetkeäkään taukoa poseeraamisessa :) Kuva s.s.

Shown alla ei juuri vapaita pidetä, viime vuonna näihin aikoihin ylitöitä kertyi 180 tuntia. Toimistolle tullaan aamulla ja lähdetään illalla, etkoilut jää meiltä väliin, Petra kertoo nauraen, julkkispartyjen väliin jättäminen ei selkeästi naista harmita. Aloitin Horse Showssa vuoden 2014 kesällä harjoittelijana, eli silloin kun show siirtyi Jäähallille. Harjoittelu muuttui työsuhteeksi ja tässä sitä edelleen ollaan. Joka vuosi oppii jotain uutta!

Ennen hyppäämistä Horse Shown kelkkaan, Petra on ehtinyt työskennellä raviurheilun huipputapahtuman, Kuninkuusravien parissa sekä pidemmässä työharjoittelussa Belgiassa. Oman hevosharrastuksen Petra aloitti jo neljä vuotiaana. Hevosurani alkoi ihan ratsastuskoulusta, mutta myöhemmin vaihdoin naapurin ravitalliin. Rakastin sitä! Ravipuolella ei ollut ns tallityttökulttuuria, sain paljon vastuuta ja hoitaa hevosia kuin omiani. Olin tallilla kaiken vapaa-aikani, ajoin ja ratsastin hevosia. Lukioon mentäessä harrastus oli pakko pistää jäihin. Olen niin satasella mukana, että epäilen että koulu olisi jäänyt kakkoseksi hevosille. Hevosissa on sellainen vaikutus, ne vaan vievät mukanaan ja aina löydän itseni hevosten parista. Töissä tai vapaa-ajalla. 

Petra käy edelleen moikkaamassa ravihevosia, muttei harrasta säännöllisesti hevostelua. Helsingissä kun asuu, harrastaminen on todella kallista. Ja ehkä tunnit isoilla talleilla ei ole mun juttu. Vähän tylsää mennä vaan hallitusti aitojen sisällä. Vähän nauratti molempia, onhan se ihan totta.

Paitsi silloin kun katsoo Horse Showssa kouluratsastuksen Knock out-kisaa! Silloin menee kylmät väreet, se on yksi niistä harvoista ohjelmista johon otan aikaa jotta kerkeän katsoa esityksen alusta loppuun, paikalla istuen. Knock out on leikkimielinen kilpailu missä kilpailijat esittävät sekä yleisölle että tuomareille erilaisia vaativan tason kouluratsastusliikkeitä. Se pääsee jatkoon, kumpi suorittaa paremmin.

Itse tapahtuman aikana kovin moni showta pyörittävistä työntekijöistä ei ehdi varsinaisesti katsomaan ja nauttimaan esityksistä, mutta mitä toimistolla tapahtuu shown jälkeen? 

Loppuvuosi kerätään ja kootaan palautteita, hoidetaan laskut, tavataan vielä yhteistyökumppaneita ja avainhenkilöitä ja kun kaikki tämä on valmista, jäädään hieman pidemmälle talvilomalle. Otetaan takaisin niitä pitkiä päiviä mitä syksy aina pitää sisällään. Oman talvilomani vietin viime vuonna, missäs muualla kuin ulkomailla ratsastuskilpailuissa, Petra kertoo. Palautteita tulee useita tuhansia ja niistä jokainen luetaan läpi. Esimerkiksi gallup joka toteutetaan itse tapahtumassa, sai viime vuonna seuraavanlaisia lukuja; 

Horse Show on 

"urheilullisesti korkeatasoinen", 94 % vastaajista samaa mieltä

"viihdyttävä", 94 % vastaajista samaa mieltä

"tunnelmaltaan hyvä", 96 % samaa mieltä

Jäähallin ruokailupuoli on saanut vuosittain palautetta ja ehdotuksia kuinka siitä saisi paremman, ja joka vuosi olemme tehneet muutoksia asiaa koskien. Tänäkin vuonna pitäisi olla entistä parempi kattaus tarjolla. Samoiten olemme saaneet palautetta, että kansallisten luokkien kellotukset ovat olleet aika hurjia, ja jotta sellaisella tykityksellä ei enää tarvitsisi luokkia pyörittää, pidensimme tapahtuman viisipäiväiseksi entisestä neljästä päivästä. Se on iso muutos ja vaikuttaa sekä luokkien miellyttävämpään kellotukseen, myös kaikkien meidän työntekijöiden päiviin! 

Tammikuussa ollaan virkeinä loman jäljiltä täydessä työn touhussa, sillä helmikuussa aukeaa lipunmyynti ja sitä ennen kaikki näytökset pitää olla lyöty lukkoon, samoin tapahtuman ilme. Kevät menee pitkälle sponsoreiden sopimuksien ja amateur tourin kanssa. Land Rover, uusi pääsponsorimme, liittyi joukkoomme huhtikuussa. Kesä kierretään tapahtumissa, suunnitellaan, markkinoidaan ja lomaillaan. Syksy, no se menee sitten kiireisenä toimistolla. 

Jos mietin tapahtumaa silloin, kun Askolan ratsastusseuran kanssa ajoimme bussilla maalta kaupunkiin katsomaan isoa hevostapahtumaa, en osannut odottaa että jotain näin isoa ja hienoa pyöritetään näin pienellä porukalla. Joskus se sitten työn touhussa unohtuu, että tässähän oikeasti tehdään World Cuppia, se on iso juttu. Minulla on niin paljon hyviä muistoja, että on vaikea sanoa yksittäistä, mutta ehkä yksi kohokohdista oli Romenin viime vuoden World Cupin voitto. Että taas se teki sen, ja se kenkä mikä hevoselta irtosi kesken voittoradan, lensi aika läheltä meidän lipunmyyjän päätä. Jotenkin ne sekaiset ja onnelliset fiilikset, kun kaikki laidalla alkaa voiton ratkettua itkemään, silloin sitä taas muisti, miten isoa juttua tässä tehdään. 

Vastapainoksi oli pakko kysyä myös sellaisia hetkiä, jotka eivät ehkä pääse top kymppiin. No ei sellaisia muistella, mutta kyllähän se ensimmäinen vuosi, kun olin täällä töissä, jäi mieleen. Tallialue oli Stadikalla, niissä kaarevissa käytävissä, ja kun sunnuntai-iltana tapahtuman jälkeen tajusimme, ettei niitä pysty tyhjentämään koneellisesti, otettiin talikot käteen ja siivottiin toimiston porukan ja Ypäjäläisten kanssa yömyöhään asti. Karsinoita oli silloin rakennettu yli sata.

Mutta mitä Petra odottaa tältä vuodelta, entä missä hän näkee itsensä viiden vuoden kuluttua? 

On mielenkiintoista nähdä viisipäiväinen show. Tänä vuonna meillä on ennätysmäärä maailman huippuratsastajia mukana - huippujen ratsastusta on aina ilo seurata. Luvassa varmasti tiukka kilpailu! Viiden vuoden päästä... Voisin kuvitella itseni Keski-Eurooppaan. Asua ja tehdä töitä, urheilutapahtumat - ja tietysti myös siis hevostapahtumat - kiinnostavat. Kuka tietää, mitä tulevaisuus tuo tullessaan!

Petra on myös meidän yhteistyöbloggaajien yhteyshenkilö ja viime viikolla juttelimme vähän Meet &  Greetistä - koska sinä olet tulossa hallille ja haluaisit ehkä käydä tervehtimässä bloggaajia? Yhteistyöbloggaajia ovat itseni lisäksi Aada, Heidi, Katja, Daniela, Erika, Sophia sekä instagramista tuttu tuhmaponi-tilin ylläpitäjä Mari. Ehdota sinulle hyvää hetkeä kommenteissa :) Kommentoimalla voit voittaa liput Perjantain Kansainväliseen Päänäytökseen! Lippupaketti sisältää kaksi lippua. Liput arvotaan päivää ennen tapahtuman alkua, eli tiistaina 17.10.2017. Muista jättää sähköpostiosoitteesi mukaan, otan voittajaan yhteyttä henkilökohtaisesti. Voit osallistua myös lähettämättä viestiä blogin facebookissa tai instagramissa, jos et halua jättää sähköpostiasi näkyville.

Tsemppiä arvontaan - toivottavasti nähdään Jäähallilla! :)

Iloa työstä

ja sohvasta

Kolmen kuukauden ajan illat on istuttu keittiön tuoleilla. Tänään sitten riitti ja meille muutti Torista ensimmäinen vastaantullut Ektorpin sohva :D  Ei sillä, että siinä olisi yhtään aikaisemmin ehtinyt istua (ja varsin vähäiseksi taitaa jäädä seuraavinakin viikonloppuina sohvailut), koska viikonloppu on vietetty tallilla. Valitettavasti ei ihan vielä Torstenin kotitallilla, mutta koko ajan edistytään. Torsten ei tietysti tätä ymmärrä ja on varsin loukkaantunut, kun omistaja luuhaa vieraalla tallilla eikä kerkeä hänen luokse ollenkaan. Loppukuusta todennäköisesti vielä vähemmän, koska karsinapaikka on irtisanottu eikä loputtomat vesisateet juuri auta meidän projektia muuttaa läpimärkää peltoa kuivaksi tarhaksi. Tai maalata siirtotallia ulkopuolelta, mikä nyt ei ehkä olisi ollut ihan pakollista, ellen olisi jo raapinut vanhaa maalia pois. Olisi kannattanut katsoa sääkarttaa ensin ;D No, se siitä remonttihöpinästä, viikonloppuna talli sai kuitenkin sisälle raikkaan maalin ja ehjiä lautoja ja kaikkea pientä. Kumimattojen jynssäykseltä säästyttiin, tuolla ne on vesisateessa saanut joa aikamoisen pesun. Hah-hah. 

Sohva oli pakko testata heti. Päiväunet iltasella, ne on parhautta! Ja TV josta näkyy kanavat eikä se ole lattialla. Wohouu, meillä on jo kaksi huonetta "kalustettu" ;D

Kuvat viime viikon treenistä.

Parhautta on tietysti Torstenkin, joka monen vapaapäivän jälkeen pompotteli tänään kentällä menemään niin tyytyväisenä ja rennon letkeänä. Onneksi se on tuollainen työllä palkittava poni, sitä ei varmasti koskaan voisi vain jättää seisomaan. Tai sanotaanko, että aika paljon saisi aivojumppaa päivien kuluksi kehitellä, Torsten on omalla tavallaan varsin perinteinen, nöyrä ja miellyttämishaluinen suomenhevonen joka tarvitsee elämäänsä työtä tai mielekästä tekemistä. (Huvista puhumattakaan!)

Näin muutaman vapaapäivän jälkeen työt selkeästi piristää sitä, se on aina niin tyytyväinen kun tietää että nyt lähdetään hommiin. (Paitsi jos kentällä junnaa liian monta päivää putkeen, mutta se nyt on meille aika harvinaista.) Töissä tekee just mitä pyydetään pienellä spookailylla varustettuna ja töiden jälkeen kävelee loppukäynnit maastossa kuin isommankin siittolan halutuin ori. Kaikessa vaativuudessaan, on se vaan niin hieno. Upea ystävä ja harrastuskaveri. Ohessa pari videotakin päivän jumpasta. Jatkamme siirtymisten harjoittelua :P

Toivotaan sateentonta viikkoa. Enempää ei edes uskalla toivoa 🌞

Ps. Instaan jo laitoinkin pienen kuvan tallin sisäväreistä, tässä sama photo niille ketkä eivät vielä ole nähneet - siitä tulee niin kiva! 

HIHS Collection

  Yhteistyössä Helsinki Horse Shown kanssa

 

Kilon tallilla oli upeat puitteet mainoskuviin. Lisää kuvasarjoja uudesta HIHS Collection mallistosta sekä hinnastot löydät täältä. Kuvien (c) s.s.

HIHS lanseerasi tälle vuodelle tyylikkään hauskan HIHS Collectionin - mitä pidätte emalimukeista, lippiksistä tai pikeestä ja t-paidasta? Vietimme yhdessä Horse Shown toimiston väen kanssa aurinkoisen sunnuntaipäivän, kun minä ja Kultahippuja blogin Daniela saimme kokeilla malliston tuotteita. Hyvältä tuntui, etenkin tuo kuvissa päälläni oleva pikeepaita tulee varmasti käyttöön! Mallihevosena toiminut Amaranta tuntui omistavan maailman pisimmät hermot - ei haitannut vaikka välillä joutui odottamaan kun mallit mietti onko tukka hyvin ;) - ja kuvaaja onkin jo tästä blogista tuttu. Lisää ihania tuotteita, hinnaston ja kuvia voi käydä tsekkaamassa täältä ja livenä niitä pääsee hypistelemään sitten Horse Shown expossa. Ja jotta sinne pääsee, pitää tietysti olla liput :) 

Näin torstain ja HIHS Collectionin kunniaksi arvotaan kahden hengen lippupaketti torstain 19.10. Finland Finals & International Training Session näytökseen! Aina aamukahdeksasta iltamyöhään asti pääsee jännittämään niin poniratsukoiden ensimmäistä finaalia, ihailemaan nuoria tulevaisuuden lupauksia sekä seuraamaan, kuinka maailman parhaat ratsastajat valmistautuvat kohti World Cupin osakilpailua, jonka finaali ratsastetaan sunnuntaina. 

Jos juuri sinä haluaisit olla katsomossa yhdessä ystävän tai perheenjäsenen kanssa nauttimassa päivästä, jätä kommenttisi postaukseen maanantaihin 9.10.2017 mennessä. Jätä mukaan sähköpostisi, otan voittajaan henkilökohtaisesti yhteyttä ensi viikon alussa. 

Onnea arvontaan ja ihanaa torstaita!

Sneak peek

meidän kotiin 

Rakastan tätä ikkunaa, jonka villiviini kehystää - ja tietysti tuo sänkipelto, siinä me vielä joku päivä Torstenin kanssa laukkaillaan!

Sanottakoot, että hetken aikaa piti keräillä itseä sen jälkeen kun avaimet viimein vaihtoivat omistajaa. Melkein puolivuosisataa tilalla asuneet entiset omistajat ovat maailman herttaisempia ja koko muuttopäivä meni vähän tippa linssissä. Onnesta ja kiitollisuudesta ja haikeudesta, kaikesta :)

Pihalla on kymmeniä erilaisia omenapuita, marjapensaita ja runsas kasvimaa. Kuka mitään lähikauppaa haluaisikaan kun saa nauttia oman sadon milloin mistäkin herkusta. Mansikoita oli tänä kesänä poimittu 78 litraa. En kestä! :D

Kasvihuone pursuaa viinirypäleitä, tomaatteja ja rucolaa. 

Ja vaikka nyt onkin kanelipullan juhlaa, meillä syödään takuuvarmasti omenapiirakkaa. Ja omenahilloa pannarin kanssa. Ja ehkä uuniomenoita vaniljajäätelön kera.

Paitsi että ihan oikeasti näitä omenoita on syöty vasta sellaisenaan, minä ja Torsten. Nyt alkaa pahvilaatikot olla purettu ja kun ei meillä ole juuri muita huonekaluja kuin ruokapöytä ja sänky, niin ei tule sohvalla loikoiltua. Ajantaju katoaa näin iltaisin, kun töiden ja tallin jälkeen saa ajaa omaan kotiin. Jotain osviittaa kellonajasta antaa nopeasti saapuva pimeys, mutta muuten täällä ollaan kyllä aivan omassa kuplassa. Läppäri aukesi vasta nyt, ensimmäistä kertaa sitten lauantain.

Kukkaloistoa lokakuussa ♥ ja T, joka vaihtoi kaupunkiautonsa maaseudulle sopivampaan malliin päivä kaupanteon jälkeen. Omallakin autolla saa heppakoppia vetää mutta ehkä Torsten valitsee vetoautoksi kuitenkin tämän ;)

Navetassa on tunnelmaa. 

Salin ikkuna ♥

Kodilta tuntuu! Kaksi hyvin nukuttua (voi johtua myös väsymystilasta ;)) yötä takana, toivottavasti monen monta vielä edessä. Muita kun puhelinkuvia sitten kun tavarat on vähemmän sikin sokin. Nyt lasi viiniä - takassa on tuli ja onnistuttiin saamaan telkkariinkin liikkuvaa kuvaa. 

Rentouttavaa iltaa sinullekin!