tiistai 20. toukokuuta 2014

Hevosen tunneäly

Hevosten herkkyys, älykkyys - tunneäly on nykypäivänä tiedostettu ja valjastettu käyttöön kaikkialla. Erikoiskoulutetut terapiahevoset tekevät loistavaa työtä ihmisten fyysisessä ja psyykkisessä kuntoutuksessa. Väittäisin kuitenkin, että jokainen ihmisen kanssa yhteistyötä tekevä hevonen toimii terapeuttina. En tiedä tai tunne mitään tai ketään niin suurta voiman lähdettä ja loistavaa terapeuttia, kuin omat hevoseni!



Laumassa, yleistettynä etelä-suomen pienien tarhojen vuoksi lähinnä laitumella, pääsee näkemään hevosen sille tyypillisimmässä elinympäristössä. Hevosten käyttäytymistä katsomalla saa paljon selville siitä, missä asemassa kukin hevonen on. Pienen pienet eleet kertovat, milloin on kenenkin vuoro vahtia laumaa, koska kukin saa syödä ja onko ok tulla toisen lähelle. Nuoret hevoset näyttävät alistumisen merkkejä vanhemmalle lajitoverilleen aukomalla suutaan kuin kala kuivalla maalla ja toisinaan myös kevyellä hörinällä. Ystävykset voivat myös huudella toistensa perään, mutta muutoin hevoset kommunikoivat ruuminkielellä, eivät äänellään.

Inhimisillistämisen huippuosaajana joskus kyllä tuntuu, että omat pojat juoruilevat keskenään aivan kaiken. Millainen maastolenkki sinulla oli, miten meni kilpailumatka. Hör hör hör, enkä minä koskaan saa tietää totuutta ;)




Ystävyys, rakkaus, ilo, suru ja jopa masennus ovat tunnetiloja, joita pojat ovat selkeästi minulle vuosien saatossa näyttäneet. Ystävyys ja rakkaus toisiaan kohtaan - masennus, kun pojat vuosia sitten suurena virheenä hetkeksi erotettiin. Ilo jälleennäkemisestä, vapaana kirmaamisesta, arkipäiväisistä asioista. Hevoset ovat niin kummallisen kiitollisia olentoja. 

Vaikein tunnetila on suru, näin hevosenomistajan näkökulmasta katsottuna. Monesti sanotaan, että hevonen ottaa ihmisensä surun omaksi taakakseen. Ihmisen sairastuessa hevonen ottaa kivun itselleen. Kantaa painavaa huolta hiljaa, ja silti on tarpeeksi vahva lohduttamaan omaa ihmistään. Into on ottanut minun suruni ja murheeni harteiltani omakseen niin monta kertaa, ettei laskuissa pysy mukana.




Voisi siis sanoa, että hevonen on omistajansa peili. Ja huolimatta kaikista niistä tunnetiloista, mitä me käymme läpi, on hevosilla omatkin tunteet käsiteltävänä. 

Vuosia sitten, surullisten sattumien seurauksena Inton suuri rakkaus ei eräänä aamuna enää noussut karsinasta. Iltapäivällä Inton tullessa sisälle, Setä juoksi  taivaslaitumille laukanneen tamman karsinaan. Ei tarvittu sanoja kertomaan, että Setä oli ollut päivän valtavan huolissaan ja surullinen.





On tunnetiloja, mitä haluaisi pitää hevosilta salassa. Se on vaikeaa, väittäisin jopa, että mahdotonta. Vaan ehkäpä hevoset, pohjimmiltaan villeinä laumaeläiminä, pystyvät käsittelemään paljon enemmän tunteita, mitä uskoisimmekaan. Sekin on asia, mitä emme koskaan saa tietää. Meidän täytyy vain kuunnella ja luottaa omiin tunteisiimme, ymmärtääksemme hevostemme tunteita paremmin. 

25 kommenttia:

  1. Voi Jilla, aivan ihana kirjoitus!! Mä ihan kyyneleet silmissä luin tätä kun oli niin koskettavasti kirjoitettu <3 ja täyttä asiaa!

    VastaaPoista
  2. Ihana Jilla <3 Oon ihan samaa mieltä kanssasi, ettei hevosilta pysty salamaan tunnetiloja – ja teeskentelyä ja oikeiden motiivien piilottelua kohtaan ne tuntuvat olevan erityisen epäluuloisia, niinkuin koiratkin.

    Intolle paljon rapsuja, on varmasti todella raskasta menettää suuri rakkaus <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hevoset - ja ylipäätänsä eläimet - on niin viisaita!

      Mun oli pakko korjata ajattelematota tekstiäni sen verran, että Inton suuresta rakkaudesta on kulunut jo monta vuotta.

      Poista
  3. Oi, ihana kirjoitus, herkkä muttei imelä. Hevoset ovat tosiaan antenneja ja peilaavat meitä ja opettavat siksi niin paljon meille meistä itsestämme. Ja jälleen kerran, niin ihania kuvia! Intosta oikein paistaa se elämänviisaus. Mulle tulee sen ilmeistä mieleen vanha, viisas ja lempeä koiramme Nekku, jota niin hirmuisesti rakastan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. PS. Ja kyllä Torstenistakin paistaa viisaus, pienen ilkikurisen pilkkeen lisäksi :)

      Poista
    2. Kiitos! Torstenissa on kyllä vielä melko paljonkin sitä ilkikurista pilkettä ;))

      Poista
  4. Tämä oli kyllä niin hyvä kirjoitus, että meni kylmät väreet lukiessa! Ihanaa Jilla :)

    VastaaPoista
  5. Niin hienosti kirjoitettua tekstiä aivan ihanilla kuvilla!♥ Sanoisinko, että täydellistä..? :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oho, tuskin sentään. Kiitos kivasta kommentista :))

      Poista
  6. Niin ihana kirjoitus, ja niin totta! <3 Kyynelsilmin luen, jotenkin kolahti juuri tänään oikein kunnolla.

    Hevoset ovat kyllä ihan parasta terapiaa! Ja päivittäin olen onnellinen ammatinvalinnastani (eläintenhoitaja), sillä työpaikalla on aina lauma jos jonkin sortin karvaisia terapeutteja. Hevosterapian lisäksi suosittelen mm. voimaannuttavaa lammasterapiaa. ;D Eläinten kanssa murheet ja kiire ja stressi unohtuvat, vaikka välillä tuntuukin, että saavat raukat kovin suuren taakan kantaakseen kun ovat valmiita jakamaan iloisten hetkien lisäksi kaikki surut...

    PS. Niin hienoja kuvia! Vaikka niinhän ne aina. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oi lampaat, ne vasta ihania onkin! Vielä jonain päivänä mullakin on muutama bääbää ... :D

      Kiitos ihanasta kommentistasi :)

      Poista
  7. voi että miten koskettava kirjoitus, niin totta! Nautitaan joka hetkestä minkä saamme hevos- ja muiden eläinystävien kanssa olla, ne opettaa meille niin paljon.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos. Eläimet todella opettavat, kaiken sen mitä ihminen elämässään voi tarvita, noin niinkuin tunnepuolella!

      Poista
  8. Kaunis kirjoitus, hevoset ovat upeita eläimiä :)

    VastaaPoista
  9. Vanha viisaus taitaa kuulua jotenkin näin: 'anna hevosen huolehtia, sillä on isompi pää'.
    Kauniisti kirjoitit ja kyllä minä tuohon mielipiteeseen yhdyn. On suuri kunnia saada olla hevosen ystävä.

    VastaaPoista
  10. Hui kun menee kylmiä väreitä...... Kiitos <3

    VastaaPoista