perjantai 31. lokakuuta 2014

Happy Halloween

Voiko härällä ratsastaa


Blogiini oli hetki sitten löydetty hakusanoilla, voiko härällä ratsastaa. Idea halloweenasuksi oli siis selvä - mutta ei, sinä päivänä Torsten the härällä ei voinut enää ratsastaa, sillä alun "härkätaistelu" aiheutti kokovartalojäätymisen (ei sentään hepalle), ja ihan vähän itkettikin katsella silkkimekon helman kohtaloa.

Ja täytyy myöntää, ettei Torstenista ole häräksi noin muutoinkaan (eipä tietenkään, kaksonen kun hän on), vaikka se monella tapaa kovapäinen onkin. Se ei hiffannut ollenkaan meidän leikkimielistä härkätaistelua - vaan toisaalta, kukapa meistä sitä ymmärtäisi? Jos sinulle on jäänyt millään tavalla epäselväksi härkätaisteluiden julmuus ja epäeettisyys kannattaa viimeistään tässä vaiheessa sivistää itseään, googlettamalla kyseinen eläinrääkkäysmuoto, ja boikotoida kyseistä "lajia" kaikilla mahdollisilla tavoilla.














Miksei aina voisi olla vaan Karkki tai kepponen - leikkejä ... Ne ois niin paljon kivempiä. Vuoden jokaisena päivänä !

keskiviikko 29. lokakuuta 2014

maanantai 27. lokakuuta 2014

Terve

Kolme viikkoa takaperin maastoiltiin tällaisissa tunnelmissa. Tämän päiväisessä maastoilussa, lehdettömien puiden ja vesisateen saattelemana, fiilis oli hieman toinen. 







Tänään on eletty jännityksessä. Tunnettu pelkoa, helpotusta, onnellisuutta. Kymmenen vuoden ajan kestäneet päänsäryt, jotka ovat vieneet äidiltäni terveyden sekä näkökyvyn, on tänään jätetty leikkauspöydälle. Rakkaasta äidistäni, jonka kädenjälki näkyy täällä blogissa mm valokuvien muodossa, tulee vihdoin terve. Ja se terveys - se on asia, mitä osaa arvostaa vasta kun sen menettää. 

sunnuntai 26. lokakuuta 2014

HIHS 2014

lauantaipäivän viihdettä

Vuoden suurin hevostapahtuma on jälleen ollut ilonamme, aina torstaista tähän sunnuntai-iltaan. Horse Show viettää tänä vuonna 30 vuotisjuhlaa, ja viime vuosina Hartwall-areenalla järjestetty tapahtuma on siirretty Helsingin vanhaan jäähalliin - meillä katsojilla on siis ollut paljon, mitä odottaa. 

Lauantain päivänäytös on ollut useampana vuonna sisällöltään eniten puoleensa vetävä, eikä tämä vuosi tehnyt poikkeusta. Ajoissa ostetut liput takasivat eturivin paikat, joista olisi saattanut saada ihan kivoja kuvia, mikäli kameraan olisi muistanut laittaa muistikortin sisälle ... ;) No, joka tapauksessa innolla odotettiin alkavaksi kouluratsastusta, jota olikin luvassa edellisvuosia enemmän. Lähi Tapiolan Small Tourin finaali ei kuitenkaan varsinaisesti sykähdyttänyt kouluratsastajan sydäntä, viisi finalistia oli äkkiä katsottu ja muutama ratsukko saatiin seuraavassa, vaativammassa GP-luokassakin nähdä, ennen kuin sydän rupesi sulamaan kauniille ratsastukselle ja hienoille hevosille. Jo viime vuonna lähtemättömän vaikutuksen tehnyt, (tanskalais)ruotsalaisen Mads Hendeliowitzin hevonen Weihenstephaner, esiintyi yleisölle jälleen yhtä elegantisti, voittaen lopulta koko luokan. 

Kunniakierros. 

Kirjaimellisesti astetta viileämmässä hallissa ei kuitenkaan päässyt sulamaan, eikä todellakaan riisumaan päällysvaatteita, mutta expo-teltan hulinassa tarkeni hyvin. Lämpölamput ja ihmismassa, joka peittosi Stockan hullut päivät mennen tullen, pitivät huolen niin lämpötilasta kuin laihan lompakon sisällön säilymisestä. Hiljaisempaan ajankohtaan suoritettu uudempi kierros kuitenkin paljasti, ettei tänäkään vuonna mukaan lähtenyt sen kummempaa tavaraa.

Näytöksen ehdoton kohokohta oli katsoa esteratsastuksen GP-luokkaa. Kyseinen näytös oli oikeastaan ainoa, mikä ylsi edellisten vuosien tasolle, ja siitäkin suurin kiitos kuuluu hienoille hevosille ja hienolle ratsastukselle, jotka toivat alkuiltaan Laatua vastapainoksi mm. Horzen muotinäytökselle. (Kyllä, ihan tosi, muotinäytös. Nähtiin aikas paljon ruudullisia sukkia ;))

Hyvin vaativa rata piti jännityksen yllä ja tunnelman katossa, kun ainoastaan 13 ratsukkoa kaiken kaikkiaan 43 lähtijästä selviytyiät uusintaan, jossa nähtiin upeaa yhteistyötä ratsastajien ja hevosten välillä. Tämän takia tänne tullaan!


Ja tietysti myös rataan tutustumisen takia, kun areena täyttyy metrejä harppovista miehistä. Popparit käteen, jalat ylös ja nauti - niin, ja tätä kohtaa ei muuten televisiossa näytetä! ;)

torstai 23. lokakuuta 2014

Kaksi kovaa

ja ei, nyt ei ole kyse Torstenista ja sen härkäomistajasta, vaan Torstenista ja sen my little and super cute russiponysta ... 

Viime perjantaina ponit pääsivät nauttimaan laitumen riemusta.







Katseltiin tänään ajaessamme tallin pihaan, että on tuo parivaljakko herttainen yhdessä. Kylki kyljessä katselivat aurinkoa. Napatessani Torstenin pois tarhasta, heitti Torsten aivan ranttaliksi, pörisi ja hölkkäsi vieressä (ja edessä), ja my little pony veti samanmoista rallia tarhassa. Kun lopulta pääsin uhkuvan ja puhkuvan, huono käytöksisen hevoseni kanssa talliin, vieraili poni luvatta kahdessa karsinassa ja veti aikamoisen shown ollessaan naruissa kiinni. Siinä tuli taas todettua, ettei Torstenista kyllä ihan lastenponiksi olisi ;) 

Täytyy kyllä sanoa, että kun Torsten oli ratsastuksessa (joka alkuperäisen suunnitelman mukaan piti sisällään esteitä, mutta se ajatus hylättiin hyvin pian nähtyämme Torsten the steppaajan) riepotellut ratsastajaa ympäri kenttää pöristen joka risulle ja kulmalle, ja the russiponi oli vetänyt tarhassa haipakkaa reilun tunnin ajan, olivat ponit kovin tyytyväisiä, kun pääsivät takaisi yhdessä tarhaan. Herkuttelemaan heinää, kylki kyljessä. Että kyllä, on siinä kovapäinen parivaljakko ...

tiistai 21. lokakuuta 2014

Jälleen valmentautumassa

Otsikossa huomattavissa pientä ironiaa - ei meillä turhan usein valmentajia vaivata ;)


Kun viime viikolla selvisi, että tallin uudella asukkaalla käy valmentamassa minun ja Torstenin ihka ensimmäinen koutsi, oli tunti vanhalta tutulta varattu alta aikayksikön.

Tämän päiväisessä, reilun tunnin mittaisessa valmennuksessa käytiin läpi, missä mennään. Mitkä on suurimmat ongelmat, vahvuudet, tavoitteet. Kilpailullisestihan tavoitteet on joskus tulevaisuudessa onnistua vakiinnuttamaan ne A-radan prosentit - no, sellaiseksi kivoiksi ;)) - mutta koulutuksellisesti tavoitteet on paljon korkeammalla. Ja paljon tärkeämmät. Torstenin kanssa olen oppinut, että kaikkia ei voi miellyttää, ja tuomaritkin ovat vain ihmisiä. Torsten ei ole helppo arvioitava - eikä helppo ratsastettava ;)




Joka tapauksessa, jotta pääsisimme tavoitteeseemme, siis kaikkiin niihin, tulisi niskan rentoutua. Ja jotta se rentoutuisi, tulisi minun olla myös rento. Saada asetus läpi, ja antaa sitten Torstenin olla rauhassa, ilman ratsastajan auliisti tarjoamaa kantoapua. 

Teimme siis paljon työtä rehellisen asetuksen saamiseksi. Keskityimme myös siirtymisiin, jotka sujuivat hyvin, siis lukuunottamatta pysähdyksiä. Tulimme kyllä pysähdykseen hyvin, etenkin ravissa jossa sain tahdin annettua istunnalla ja sitä kautta Torstenin pois kädeltä, mutta liikkelle lähdössä mamman mussukka tuijottelee ainakin ensimmäiset kaksi askelta maisemia. Ihan joka kerta. Siinä ei auta muu kuin olla tiukkana, sillä moinen huono tapa on pelkkää possuilua. 





Kyllä me oikeasti työskenneltiin myös toiseen kierrokseen ...

Laukan laadun parantamiseksi sain hyvän neuvon ratsastaa nostoa seuraavat neljä - viisi askelta ajatellen nostavani laukan uudestaan ja uudestaan. Että laukka olisi isoa, mutta kootumpaa, ja että askeleessa olisi ilmaa. Tämä ajattelutapa toimi oikein hyvin. 

Torstenin mielestä päivän teemana oli maisemien katselu ja satunnainen mutta systemaattinen säpsyminen. "Poroi, peuroi, palo-autoi! Kaikkee löytyy meiä pelloilt, kattokaa vaik!!"

Tiedä sitten, kummalla meistä on huonompi kunto, allekirjoittaneella vai Torstenilla, mutta lopputunnista jalkani tuntuivat spagetilta ja Torsten - no, ehkä Torstenista tuntui samalta ;) Itseensä kovin tyytyväinen ponny jäi tarhaan leikkimään majavaa pajunrungon kanssa - ja minä olen nauttinut villapeiton ja takan lämmöstä paleltuani koko päivän. Se on kuulkaas niin, että talvi tulee ! Järkyttävää. Huh. Toivotaan lämpöisempää loppuviikkoa, meille kaikille. 

maanantai 20. lokakuuta 2014

Ilotulitusta

harmaan päivän iloksi


On päiviä - ja päiviä. Niitä päiviä, kun saat tukan näyttämään hyvältä pienelläkin vaivalla - ja niitä, jolloin monta tuntia föönausta ja rullaleikkejä ei saa hiuksia nousemaan milliäkään. 
Päiviä, jolloin farkut eivät kiristä - ja (todella usein) päiviä, jolloin verenkierto loppuu ennen puoltapäivää, ja joka kerta vannotat itsellesi, että kun kotiin pääset, lähdet lenkille. 
Päiviä, jolloin olet kuin huomaamattasi hoitanut kaikki to do-listan asiat alta aikayksikön - ja päiviä (kuukausia) kun asiat vain lojuvat odottaen sopivaa hetkeä irtautua kiireiseltä television katselumaratoonilta. 

Ja sitten on päiviä, kun sääherra tarjoilee usvaa, mutta silti haluat ehdottomasti mennä kuvaamaan Lintsin valokarnevaalia. Tvn katselu kärsii, ja myöhästyt puoli tuntia sovitusta - eikä tässä vaiheessa auta edes huippuhyvät kuvausassarit, kun kuvat on yhtä sumupikselimössöä kaikki. 
Ja tottakai, illan kruunaa ilotulitus. Samaan aikaan, kun vesisade alkaa :)



Tänään maanantaina, on kuitenkin ollut hyvä päivä. Joo, ulkoisen habituksen perusteella kukaan tuskin uskoi, että seisoin aamutuimaan peilin edessä vartin erilaisten meikkipurnunkoiden kanssa - ja kyllä, myös käytin niitä. Ja siitäkin huolimatta, että onnistuin töissä lyömään lukossa pidettävän oven kiinni jättäen avaimet oven toiselle puolelle - ja samalla kulkukortin kaulanauhan oven väliin. Siinähän sitten seisot jumissa.

Joten, hyvä päivä koostui ainakin kahdesta asiasta; ehkä maailman parhaasta wienerillä korvatusta lounaasta - ja tosi hyvästä Torstenista, jonka kanssa suoriuduimme yövuorosta kiitettävästi. Niin, ja kun suuntaat työmatkalle Tuusulaan (!), kuinka todennäköistä on törmätä toiseen heppabloggaajaan. No, erittäin todennäköistä ;)

Toivotaan, että huomennakin olisi hyvä päivä !

perjantai 17. lokakuuta 2014

Ripaus elämästä

Kulunut viikko on sisältänyt haastavia työpäiviä. Ja syyslomaa. Ihana, kauan kaivattu, kahden päivän loma. Eilen vapaata vietettiin kaupungilla. Ja tuhlattiin törkykalliiseen takkiin. Ja laukkuun. Ostosterapia tekee hyvää sekin, kerran pari vuodessa. Tänään illalla lähdemme porukalla juhlistamaan ystävän syntymäpäivää kivaan ravintolaan. Huomenna vietetään elokuvailtaa teatterissa, sunnuntaina olisi tarkoituksena ihailla Lintsin valoloistoa. Joka päivälle riittää ohjelmaa. 



Torsten on tehnyt tällä viikolla monipuolisesti töitä. Puomijumppaa, maastoilua, ohjasajoa. Kaikki on toiminut hyvin, mutta vähän olen miettinyt, josko kauroja pitäisi nostaa kesän jäljiltä. Toisaalta, mitä viileämmäksi ilmat muuttuvat, sitä energisemmäksi ponny muuttuu. On jännä, miten osa hevosista on niin erilaisia kesällä ja talvella, ja miten toisiin vuodenajat eivät vaikuta mitenkään. 


Torsten ja russiponi tulevat hyvin toimeen. Olemme roudanneet tarhaan isoja pajun runkoja kaluttavaksi, ja toki kaksikolla on myös pallot leikkikaluina. Torsten on levollisempi - ja niin myös minä, nyt uuden kaverin tultua kuvioihin. Olen jopa toivottanut poneille hauskaa loppuiltaa, niiden jäädessä tarhaan chillaamaan. Sitä on tullut vuosien mittaan toivoteltua pojille paljon, etenkin viikonloppuisin. Ajatusleikkinä oli, minkälaiset bileet Into ja Torsten milloinkin piti, meidän kadottua näkyvistä :) Pikkuhiljaa toivotus on tullut takaisin, eikä se kuulosta vain tyhjältä sananhelinältä. 

Elämä kuljettaa mukanaan, väkisinkin. Loppuvuoden tapahtumarikas kalenteri pitää mielenkiinnon yllä, työt kiireisenä, ystävät nauravaisena, perhe rakastettuna, hevonen kokonaisena. 
Ja silti kokonaisuus ei ole sama. Jotain puuttuu. Ripaus viisautta, iloa, rakkautta, naurua.
Ripaus elämästä, jonka Into toi elämäämme monta vuotta sitten - ja jonka tuo rakas hevonen vei myös mukanaan. 


Tänään perjantaina, haluaisin toivottaa sinulle, Into, ihanaa perjantaita. Just like the old days. Olet ajatuksissani <3

Arvonnan voittaja


Eilisiltaisen netittömyyden johdosta aloitetaan perjantai arpomalla Equilinen blingipipo - teitä osallistujia oli siinä ihan ennätyksellinen määrä mukana, kiitos siitä! Tällä kertaa onnetar osui seuraavalle kommentille; 

Merika, m.fani@luukku.com
VastaaPoista

Onneksi olkoon Merika, mä laitan sulle sähköpostia! :)