perjantai 17. lokakuuta 2014

Ripaus elämästä

Kulunut viikko on sisältänyt haastavia työpäiviä. Ja syyslomaa. Ihana, kauan kaivattu, kahden päivän loma. Eilen vapaata vietettiin kaupungilla. Ja tuhlattiin törkykalliiseen takkiin. Ja laukkuun. Ostosterapia tekee hyvää sekin, kerran pari vuodessa. Tänään illalla lähdemme porukalla juhlistamaan ystävän syntymäpäivää kivaan ravintolaan. Huomenna vietetään elokuvailtaa teatterissa, sunnuntaina olisi tarkoituksena ihailla Lintsin valoloistoa. Joka päivälle riittää ohjelmaa. 



Torsten on tehnyt tällä viikolla monipuolisesti töitä. Puomijumppaa, maastoilua, ohjasajoa. Kaikki on toiminut hyvin, mutta vähän olen miettinyt, josko kauroja pitäisi nostaa kesän jäljiltä. Toisaalta, mitä viileämmäksi ilmat muuttuvat, sitä energisemmäksi ponny muuttuu. On jännä, miten osa hevosista on niin erilaisia kesällä ja talvella, ja miten toisiin vuodenajat eivät vaikuta mitenkään. 


Torsten ja russiponi tulevat hyvin toimeen. Olemme roudanneet tarhaan isoja pajun runkoja kaluttavaksi, ja toki kaksikolla on myös pallot leikkikaluina. Torsten on levollisempi - ja niin myös minä, nyt uuden kaverin tultua kuvioihin. Olen jopa toivottanut poneille hauskaa loppuiltaa, niiden jäädessä tarhaan chillaamaan. Sitä on tullut vuosien mittaan toivoteltua pojille paljon, etenkin viikonloppuisin. Ajatusleikkinä oli, minkälaiset bileet Into ja Torsten milloinkin piti, meidän kadottua näkyvistä :) Pikkuhiljaa toivotus on tullut takaisin, eikä se kuulosta vain tyhjältä sananhelinältä. 

Elämä kuljettaa mukanaan, väkisinkin. Loppuvuoden tapahtumarikas kalenteri pitää mielenkiinnon yllä, työt kiireisenä, ystävät nauravaisena, perhe rakastettuna, hevonen kokonaisena. 
Ja silti kokonaisuus ei ole sama. Jotain puuttuu. Ripaus viisautta, iloa, rakkautta, naurua.
Ripaus elämästä, jonka Into toi elämäämme monta vuotta sitten - ja jonka tuo rakas hevonen vei myös mukanaan. 


Tänään perjantaina, haluaisin toivottaa sinulle, Into, ihanaa perjantaita. Just like the old days. Olet ajatuksissani <3

14 kommenttia:

  1. Aivan ihana kirjoitus! <3 Huomaa todella kuinka tärkeä Into sinulle oli, ja on varmasti vieläkin. Ne elämän tärkeimmät hevoset säilyvät muistoissa aina.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kauniista ja lohduttavista sanoista.

      Poista
  2. Sulla on aina aivan ihania kuvia. Jotenkin melkein salpaa hengen välillä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi kiitos, meidän kuvaaja on niin ihana :)

      Poista
  3. Blogisi on Inton kohtalon kohdalta itselle myös niin ajankohtainen että aivan pakahduttaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Osanottoni suruunne. Se on niin kovin lohdutonta.

      Poista
  4. Jotenkin näistä teksteistä huokuu, en tiedä sitten tulkitsenko väärin, mutta hiukan tulee sellainen vaikutelma, ikäänkuin harkitsisit toista heppaa Torstenin lisäksi? Kivoja kuvia taas jälleen kerran.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi ei, en harkitse :) En missään nimessä. Ei kukaan pysty korvaamaan Intoa, eikä minulla tässä elämän tilanteessa olisi mahdollisuuksiakaan saatika kiinnostusta uuteen hevoseen. Eri asia olisi, jos ei olisi yhtään hevosta.

      Poista
  5. Otan osaa. Luopuminen on on vaikeaa, ihan kamalaa.

    VastaaPoista
  6. Ei tähän osaa sanoa muuta kuin: <3
    Kauniita sanoja ja ajatuksia ikävästä.

    VastaaPoista
  7. Kirjoitat niin kauniisti Intosta vieläkin. Huomaa, miten arvostettu ja rakas ystävä se oli sinulle ja Torstenille. Ihan silmät kostuivat. Voin niin samaistua tuohon. Rakkaudella on aina hintansa, se on vaan niin väärin... Voimia jälleen kerran.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kauniista kommentistasi. Se on juuri niin väärin.

      Poista