torstai 30. huhtikuuta 2015

tiistai 28. huhtikuuta 2015

Erilainen valmennuspostaus

Kun suitset ja hanskat laitetaan naulaan 


Viime viikolla pääsin tutustumaaan tallikaverimme valmentajaan, Eeva Siivoseen. Ratsuttajana ja ratsastuksenopettaja työskentelevä nainen on alansa rautainen ammattilainen, ja saimme tunnilla todella hyvät täsmäneuvot ongelmiimme. Kun Torsten mielellään kulkisi oikealle ratsastaessa turpa vinossa, sain nostavan ohjasotteen avukseni (juuri saman neuvon Grant antoi viime kerralla). Laukan tasapainoa parannettiin vastalaukkaamalla aidan vieressä, työntäen ulkolapaa kohti aitaa. Lavat yleisesti pidettiin hallussa avotaivutuksien avulla, ja tasainen tuntuma taattiin tekemällä raviavojen sisään käyntisiirtymisiä. Muskelimieheksi nimittetty Torsten sai paljon kehuja hienosta, tahdikkaasta ravistaan sekä kivasta asenteestaan, joten ehdottomasti varattiin tällekin viikolle valmennus. 

Kun edellisenä iltana tuli viihdyttyä opetuspäivän jälkeen puoli kahteen asti yöllä toimistolla, ja aamulla aloitettiin kivan vitosluokan kanssa jo kahdeksalta, oli tyyny iltapäivällä ehdottomasti kavereista parhain. Että Torstenin kanssa juuri ja juuri kerettiin kentälle ennen valmentajaa ;) Suunniteltiin, että treenaillaan erilaisia A-ratojen pätkiä, heti alkuravailujen jälkeen. 

Öööh, Torsten ontuu?

Eipä siinä, Ponny ontui vasenta etujalkaa satulalla ja ilman, ratsastajalla ja ilman. Tunnusteltiin yhdessä kaikki jalat, mutta paha se on rutikuivista ja viileistä jaloista ryhtyä ongelmaa etsimään. Veikkaisin, että vika tulee ylempää, sillä sunnuntain hieronnassa oli löytynyt normaalia suurempia jumeja kauttaaltaan koko hevosesta. (Ja ilmeisesti ne oltiin saatu myös auki, koska eilen poni oli oikein kiva ja irtonainen ratsastaessa ;))





 Että se siitä radan harjoittelusta, Torsten pääsi laitumelle ja valmentaja toivottavasti treenaamaan terveitä hevosia :)) Kyllä elämä on sellaisten hevosten kanssa helppoa ;)

maanantai 27. huhtikuuta 2015

Puuta heinää

 
Toisinaan maanantaiaamut maistuvat ihan puulta ...

 
Kohtalotoverin kanssa on paljon kivempaa painaa puuta.

  

Onneksi on olemassa vehreämpiäkin makuja ... 

Sellaisille apajille on yleensä melkoinen kiire!

 
Ja kyllä se maistuu aina yhtä hyvältä!




  Jostain kummallisesta syystä laitumelta takaisin tarhaan puun ääreen ei ollut enää yhtään kiire :)

lauantai 25. huhtikuuta 2015

Kyntöruuna peltotöissä



(hengenvaarallisia nämä peltotyöt... :))




Katsoisko hetken kouluratsastusta ...

Äsh, kyllä pallien nuoleminenkin on mielenkiintoisempaa!





Päivän paras hetki on se, kun työt on saatu päätökseen. Kysykää vaikka Pätkikseltä!

Ihanaa viiikonloppua <3

torstai 23. huhtikuuta 2015

Gramaaneista

Torstenin ihka ensimmäiset apuohjat


Kukkuu ! Mulla on tällaiset narut, en oikeen tiiä et miks!

Satunnaisesti täällä kysellään, voisinko joskus kirjoittaa Torstenin matkasta eskarista yläkouluun, se kun on pääasiassa minun itseni "ratsuttama". Joudun joka kerta vastaamaan, että siitä tulisi pikemminkin älä tee näin postaus, kuin ohjenuora nuorten hevosten koulutukseen. Sen verran voin kuitenkin valoittaa, että eilen Torsten, pian 10 vee puki ensimmäistä kertaa ratsun uransa aikana apuohjat ylleen :D 

Gramaanit, eli apuohjat jotka laitetaan satulavyöhön ja sieltä kuolainrenkaan kautta käteen kankiohjan lailla, jakavat mielipiteitä melkoisesti. Että moiset, hevosen linkkuun asettavat ratsastustaidon korvikkeet sopivat vain ammattilaisten käsiin, eivätkä ammattilaiset niitä tarvitse. Sitten on toinen kanta, missä kaikki nuoret hevoset sisäänratsastetaan gramaanien avulla, ja toisaalta niitä käytetään myös vanhempien hevosten jumppaamiseen tai kuumien tapausten hätäjarruna.

Kun 11 vuotta sitten ryhdyin ratsastamaan Intoa, elettiin sitä aikaan, kun gramaanit olivat arkipäivää ja ahkerassa käytössä joka paikassa. Niitä käytti apunaan niin Carden oppilaina olleet kuin saksalaisellakin taustalla varustetut ratsastajat, ja niitä käytettiin kuureina, päivittäin, pitkiäkin aikoja. Niillä parannettiin laukkaa, ja toisaalta, kyllähän ne toimi voimakkaan hevosen ja teiniratsastajan korvaamattomana apuna astetta villimpinä päivinä. Muutaman vuoden jälkeen gramaaneista tuli punainen vaate, jolloin suurin osa tallimme ratsastajista luopui niistä, myös minä. Siinä vaiheessa tietysti oma ratsastus ja Inton ja minun yhteistyö oli jo sellaisella mallilla, ettei kuskia viety ihan niin helposti ;) Gramaanit lensi roskiin eikä niiden perään ole tullut haikailtua päivääkään.



...Kunnes kahdeksan vuoden kuluttua tuli Torstenin onnenpäivä ja sille lähti Hööksiltä mukaan gramaanit :D Omasta gramaaniratsastelusta oli kulunut jo niin pitkä aika, ettei muistissa ollut, miksei niitä voisi käyttää apuna luotiviivan metsästykseen, erityisesti laukassa. Muistissa oli vain hieno Into, joka ei todella kulkenut linkussa saatika takajalat tallissa gramaanien roikkuessa mukana, joten miksipä ei. 

Ratsastuksen aikana sitä sitten muisti gramaanien huonojakin puolia. Apuohja on törkeän hidas, ja pelkästään siitä myötääminen on mahdotonta ilman ohjastuntuman menettämistä. Alaspäin vievän ohjan kanssa hevosta ei myöskään ratsasteta kovin korkealle niskalle, tai silloin ohjat roikkuvat kuin pyykkinarut konsanaan, ja mitäs hyötyä niistä silloin on. Hetkellisesti laukka-avotaivutuksiin gramaaneista oli kuitenkin suuri hyöty, kunhan vain oli koko ajan tarkkana, ettei Torsten romahtanut etupainoiseksi lavoilleen. Kaiken kaikkiaan olin ratsastuksen jälkeen tyytyväinen ostokseeni, ja satunnaisesti tulee varmasti käytettyä gramaaneita tasaisemman tuntuman avuksi :) Minua itseänihän ei varsinaisesti häiritse, että Torstenin lempiasento on olla useita senttejä luotiviivan yläpuolella, mutta kilpailuissa se muoto ei käy. Luotiviivan alle ratsastaminen on täällä ehdottoman nounou, mutta se tuskin tulee koskaan olemaan Torstenin kanssa ongelmana, se kun ei välittänyt luotiviivasta edes gramaanit päällä ;)













Että sellaista. Rentoa loppuviikkoa teille :)

Ja p.s. 600 lukijaa! Wau. Kiitos teille jokaiselle < 3

tiistai 21. huhtikuuta 2015

Working Equitation

työratsastuskurssilla


Viime viikonloppuna tallillamme järjestettiin Working Equitation, eli WE-kurssi. Suomennettuna työratsastus on lajina minulle täysin vieras, mutta sen verran olin etukäteen ymmärtänyt, että hevosen kanssa työskennellään erilaisten tiukkojen käänöksien, pitkien keppien ja esteiden parissa. Koska pidän ajatuksesta, että hevosen tulisi toimia tilanteessa kuin tilanteessa, lähdettiin tietenkin Torstenin kanssa mukaan! Kuinka väärässä olinkaan lajin annista - ja kuinka eri linjoilla lopulta olimmekaan Torstenin kanssa ;)

Working Equitation Finlandin puheenjohtajan sekä kurssimme vetäjän Anni Rauman kanssa käsittelimme kurssin ensimmäisen tunnin teoriaa. WE on lähtöisin etelä-euroopasta, ja siellä laji nauttii suurta suosiota. Lajin ensimmäiset viralliset kilpailut on järjestetty vasta 1996, mutta siitä huolimatta se on raivannut tiensä jo mm Ruotsiin sekä USAhan, jossa laji on hyväksytty kilpailukelpoiseksi maiden liittojen puolesta. Lajia ei kuitenkaan ole vielä hyväksytty FEIn alaiseksi. Suomessa järjestäytynyt toiminta on vielä melko pientä.

Kilpailuissa on kolme eri osa-aluetta, joista yleensä otetaan mukaan kaksi. Koulukoe, tekninen esterata sekä noupeuskoe. Etelä-euroopassa mukana on myös karjanajo, joka ei eettisistä syistä johtuen ole sallittu esim. Ruotsissa. Pisteet siitä naapurimaalle.

Tällä lyhyellä videolla esitellään kaikkien kolmen kilpamuodon antia. Hevonen on melkoisen upea - ja tämä video näyttää hyvin sen, mihin WE pyrkii. Saumattomaan, harmoniseen yhteistyöhön hevosen ja ratsastajan välille, tuli eteen millaisia tilanteita tahansa!

Koulukoe ratsastetaan helpoissa luokissa joka askellajissa, ja se on hyvin verrattavissa kouluratsastuksen He C-B luokkiin. Mitä vaativammaksi taso muuttuu, sitä enemmän tehtäviä suoritetaan vain laukassa - ja ohjat yhdessä kädessä! Nopeat temponmuutokset ja tiukat käännökset kuuluvat rataan. 

Tekninen esterata on yleisin kilpailumuoto, sillä siihen kiteytyy parhaiten se, mitä hevosten kanssa voi tulla vastaan maatöissä. Erilaiset sillat, portit, pujottelut, seipään kanssa työskentely sekä peruutustehtävät muodostavat radan, joka suoritetaan käynnissä ja laukassa, luokan vaikeustasosta riippuen. 

Nopeuskokeessa tehdään samoja tehtäviä, kuin teknisellä radalla, mutta siinä ratsastetaan aikaa vastaan. Silloin ei kiinnitetä huomiota pujottelussa vaadittaviin vaihtoihin, mutta jos radalla sattuu virheitä, ne muutetaan ajaksi ja lasketaan kokonaistulokseen mukaan. Haha, tässä me oltais oltu hyviä, joskin virhepisteiden jälkeen varmaan hylättyjä... :D


Meidän rakentamaan rataan sisältyi pujottelua - eli tuplaslalom, volttitehtävä eli apila, portti, kello- eli peruutustehtävä sekä väistö puomin päällä. Kaikki meni hyvin aina siihen saakka, kunnes piti peruutella puomien välissä, väistää puomien päällä tai pujotella peruuttaen :D Ja jos olisimme olleet maastossa, olisimme joutuneet kääntymään takaisin, sillä porttia emme todella olisi saaneet auki ;) (Tämähän ei ihan pidä paikkaansa, mutta naruportti oli selkeästi liian vaikea tehtävä meille ;))


Anni näytti ensin, Torsten seuraa. Lopuksi tehtiin muutamia helpoimpia tehtäviä laukassa, eikä ollut helppoa ;) Ja kaksi kättä oli ohjissa ihan suosiolla, koko ajan!

Sitä ei aina edes ymmärrä, miksi hevonen käyttäytyy tietyllä tavalla. Pujottelut ja apilat olivat meille helpoimmasta päästä, mutta puomitehtävät aiheuttivat odotetusti hämmennystä. Sellaista tämä on tyhmä laji ja nyt poistun paikalta-käytöstä. Siksipä olikin tosi hienoa saada tunnin loppupuolella Torsten väistämään yhden askeleen verran puomin päällä ;) (Muut meidän kanssa samassa ryhmässä mukana olleet ensikertalaisethan muuten suorittivat kaikki tehtävät mallikelpoisesti...)

Kyllä me jatketaan edelleen kouluratsastuksen parissa (etenkin tämän päiväisen loistavan koulutunnin jälkeen on helppo hymyillä :)), mutta varmasti treenaillaan mielenvirkistykseksi myös näitä WE-tehtäviä. Käy tsekkaamassa lisää tehtäviä sekä ohjeita niiden rakentamiseen ja ratsastukseen täältä - mitä luulet, toimisiko sinun hevosesi tällaisten tehtävien parissa?