keskiviikko 31. elokuuta 2016

Autumn is coming - and so is the Helsinki International Porsche Horse Show!

Helsinki International Porsche Horse Show tuo 20-23 lokakuuta suuren maailman tunnelman ja huippuluokan kilparatsastuksen Helsingin keskustaan jo 32. kerran. Kuinka tapahtuma rakennetaan, miten esteratsastajien kirkkain kärkikaarti saadaan matkustamaan kauas kylmään pohjolaan, ja mitkä ovat Porsche Horse Shown toimitusjohtajan, grand -not-so-old manin eli tapahtuman perustaneen Tom Gordinin parhaita muistoja vuosien varrelta?


Tom Gordin sekä Horse Shown tapahtumakoordinaattori Petra Sorsa toimistolla, takanaan tämän vuoden Porsche Horse Show juliste.

Tunnetta ja elämyksiä

Helsinki International Porsche Horse Show on sekoitus suuria tunteita, huippu-urheilua, glamouria, viihdettä, varuste-urheilua ja tiivistä tunnelmaa. Yleisön eläytyminen on käsin kosketeltavaa ja esteratsastusta seuratessa on haastavaa olla itsekin laukkaamatta esteiden välejä katsomosta käsin. Etenkin kotimaisen ratsukon onnistuneen suorituksen jälkeen ei kuule omaa ääntään hurraamisen ylitse ja vastaavasti ratsukon mukana myötäelävä yleisö puomin kolahtaessa kohahtaa henkeä pidätellen. Kilparatsastajien katsomon vihellyksiä kuunnellessa voi oppiakin, kilpakumppaneita kannustetaan puhtaisiin suoritukseen ja kirimään ennätysaikoja kiinni.

Palkintoihin puoli miljoonaa

Vuosittain katsomot täyttävä, yli 40 tuhatta kävijää vetävän nelipäiväisen horse shown synty ei suuresta suosiostaan huolimatta ole ollut järjestäjille koskaan itsestäänselvyys. Sen eteen paiskitaan töitä läpi vuoden, esimerkiksi yhteistyökuvioiden parissa. Tällä hetkellä pääyhteistyökumppaneita ovat Porsche, A. Tillander sekä Horze ja kaiken kaikkiaan yhteistyökumppaneita on neljännessata. Vuodenvaihteen tienoilla ydintiimi käy läpi keskustelun, kantaako galluppien mukaan nuorten naisten keskuudessa vuoden suosituimmaksi tapahtumaksi valittu Porsche Horse Show jälleen seuraavaan vuoteen. Tähän asti on kantanut, ja FEI on jatkanut sopimustaan Helsingin world cupin osakilpailuista seuraavaksi viideksi vuodeksi. World Cup tarkoittaa kansainvälisyyttä ja huippuratsastajia, FEI puolestaan isoja palkintosummia. Tänä vuonna voittajille ja sijoittuneille jaetaan palkintorahoja yhteensä puoli miljoonaa euroa. Summat ovat kasvaneet vuosien varrella valtavasti; vuonna 1985 ensimmäisessä Horse Showssa palkintorahaa oli jaossa 200 000 markkaa. Tapahtuma rakennettiin 2,5 miljoonan markan budjetilla ja kävijöitä oli 16 tuhatta. Tänä vuonna budjetti on 1,6 miljoonaa euroa, ja kun lisäksi otetaan huomioon kaikki talkoovoimin annettu panos, ymmärtää, miten kaikilla mittareilla mitattuna poikkeuksellisen suuresta suomalaisesta tapahtumasta saamme nauttia.



Kyra Kyrklund hevosellaan Flyinge Amiral palkintojen jaossa. Kyra on voittanut niin Grand Prix kuin Grand Prix Kürin useina vuosina ja hän on palkittu moneen kertaan kilpailujen parhaana suomalaisratsastajana.

Kari Nevala oli ensimmäinen suomalainen, joka nappasi Horse Showssa avoimen luokan voiton itselleen; vuosi oli 1997 ja 140 cm aikaratsastusluokan voitosta palkinnoksi sai voittorahojen lisäksi uuden satulan.

Huippu-urheilua ja viihdettä

Helsinki Horse Shown pääpaino on huippuesteratsastuksessa, ja sen ympärille on kerätty monipuolinen kattaus yleisöä kiinnostavaa hevosurheilun lajikirjoa, unohtamatta hauskan pitoa, viihdettä sekä kulttuuria. Tiimi aloittaa ohjelman suunnittelun ja minuuttiaikataulun luomisen jo varhain keväällä. Torstai ja perjantai kuluvat amateur tourin parissa - kilpailu mahdollistaa sen, että taviksetkin pääsevät suurelle areenalle hyppäämään. (Ja oikeasti yksikään joka pääsee ratkaisemaan maailmanluokan ratamestareiden tehtäviä ei ole ihan tavis!) Torstain myöhäisiltaan kuuluu oleellisesti myös kouluratsastus, joka on ollut mukana tapahtumassa kilpailumuotona vuodesta 1993 lähtien. Perjantai-iltana show polkaistaan virallisesti käyntiin avajaisnäytöksellä ja siitä alkaa hektinen kansainvälinen kisaviikonloppu.

Tänä vuonna ratamestarina toimii Rion olympiaradatkin rakentanut Jorge Guilherme. On mielenkiintoista nähdä, minkälaiset radat hän suunnittelee huomattavasti pienemmälle sisäareenalle Helsinkiin. Ratsastajat saapuvat mielellään Suomeen, täällä kaikki toimii. Kaupunkiolosuhteet aiheuttavat omat haasteensa ratsastuskilpailuiden järjestämiselle, joten puitteiden kuntoon saattaminen vaatii huolellista ajatustyötä sekä ison tukun kahisevaa. Tallialue rakennetaan jäähallin parkkipaikalle 40 000 eurolla, ratsastuspohjat syntyvät 35 kontista hiekkaa - huippualusta on uusittu muutama vuosi sitten vajaalla 200 tuhannella eurolla; sen lisäksi pohjan rakennukseen varataan budjetista vuosittain 70 000 euroa. Turhia vaatimuksia kilpailijoilla ei kuitenkaan ole. Kilpailijat ovat maailman matkaajia, eivätkä valita turhasta, vaan sanovat asiallisesti jos löytyy puutteita. Esimerkiksi ensimmäiseen Horse Showhun ostetut esteet uusittiin vasta kolme vuotta sitten, osittain kansainvälisen liiton painostuksesta ja osittain kilpailijoilta saadun palautteen johdosta; "you have to chainge it" sanoi hallitseva esteratsastuksen maailmanmestari, Steve Guerdat. Ja niin kalusto meni vaihtoon. Stay friends with the riders, se on tosi tärkeä juttu, Tom kertoo.


 Legendaarinen esteratsastaja Hugo Simon voitti kaksintaisteluluokan vuonna 1986. Voittajan on helppo hymyillä!


Tom Gordin World Cupin finaalissa keväällä 1998.

Gordinilla on ollut selkeä visio showsta jo ensimmäisestä vuodesta lähtien. Halusimme tehdä maailman parhaan shown, Gordin naurahtaa. Ensimmäisen horse shown läpivieminen ja sen jälkeinen eufoorinen tila onkin yksi miehen parhaista showmuistoista, siitäkin huolimatta, että tappiolle jäätiin - niinpä show must go on, yleisön onneksi. Onnistunut tapahtuma vaatii jatkuvaa uusiutumista sekä ajassa elämistä, joten show ei ole koskaan kopio edellisvuodesta. Yleisölle tehty tapahtuma pyrkii joka vuosi yhä paremman elämyksen tarjoamiseen; balance viihteen ja urheilun välillä on hiuksenhieno, Tom kertoo.
Kouluratsastuksen ystävät ovat toisinaan kritisoineet lajin vähäistä areena-aikaa tapahtumassa. Kouluratsastusta ei kuitenkaan ole Gordinin mukaan kannattavaa tuoda tämän enempää esille; kouluratsastuksen World Cupin osakilpailun hakemista Helsinkiin on harkittu, mutta ainakaan vielä siihen ei ole ryhdytty. Moninkertaisella esteratsastuksen suomenmestarilla saattaa tietysti olla aavistuksen puolueellinen näkökanta asiaan, mutta tottahan se on, nopeatempoinen esteratsastus myy.
Viimeisten vuosien ohjelma on rakennettu niin, että päänäytökset sisältävät sekä este- että kouluratsastusta. Horse Showlla on pyrkimys kehittää suomalaista ratsastusurheilua, eikä ole salaisuus, että kotimaisten kouluratsukoiden osallistumismaksut kansainvälisiin luokkiin sisältyvät tapahtuman budjettiin.

 Ennen kuin kouluratsastus saapui Helsinki Horse Showhun kilpailumuotona v. 93, järjestettiin erilaisia kouluratsastusnäytöksiä, joissa esiintyi useita kertoja Suomen paras kouluratsastaja, Kyra Kyrklund. Kyra on koko kansan rakastama ratsastaja, esikuva ja hän on ollut mukana Horse Showssa monella tapaa, myös vetämällä valmennusklinikoita tapahtuman aikana. Tänä vuonna klinikka tuodaan ohjelmaan mukaan uudelleen, kun Suomen kouluratsastuksen maajoukkuevalmentaja Emile Faurie saapuu Helsinkiin.


Kilparatsastuksen lisäksi Helsinki Horse Show on tarjonnut aina myös viihdettä yleisölleen. Tässä tapahtuman juontaja Håckan Wahlman, Hockus, selittää viihteellisen olutviestin sääntöjä. Ulkomaiset kilparatsastajat laitettiin tölttäävien islanninhevosten selkään, tavoitteena pitää täysi tuopillinen olutta mahdollisimman täynnä, ainakin maaliin saakka.

 Expo ja shoppailu on aina ollut olennainen osa tapahtuman henkeä. Siinä missä Horse Shown alkuvuosina hevostarvikeliikkeitä oli Suomessa parikymmentä, on nykyään liikkeitä yli 300, ja moni näistä saapuu expoon tekemään hyviä kauppoja. Viime vuonna uudistusta tapahtumaan toi Ladies Night, naisten hemmotteluilta, joka on luvassa myös tämän vuoden ohjelmistossa.

 Kuvassa vasemmalla Ritarihuoneessa kutsuja emännöimässä FEIn entinen puheenjohtaja, HKK prinsessa Haya, keskellä Tom Gordin ja oikealla Kyra Kyrklund. Jordanian prinsessa Haya on itsekin kilpaillut Helsinki Horse Showssa ja kehuu kilpailua vaatimattomasti yhdeksi maailman parhaista kilpailuista.

Muistoja joita ei muistella

Eventtien aloitusajat ja niissä pysyminen on aina ollut kunnian asia, joten muutama vuosi sitten syntyi katastrofaalinen tilanne ratsastusareenan pohjan kanssa. Toimitettu hiekka oli liian märkää ja sitä kuivateltiin yötä myöten; lopulta samalla kellon lyömällä kun ovet avattiin yleisölle, tehtiin päätös hiekan vaihtamisesta uuteen. Show pääsi alkamaan kaksi tuntia aikataulussa myöhässä, ja koko illan ajan epäonnistumisesta muistutti areenan toiseen päähän kerätty kasa märkää hiekkaa, jota ei ehditty roudaamaan ulos. Nyt naurattaa, mutta silloin ei tehnyt mieli kävellä yleisön seassa, Gordin naurahtaa. On ihailtavaa, että miehen ikään ehtineen tapahtuman järjestäjiltä esille nousee käytännössä vain yksi negatiivisempi muisto. Tapahtumasta voi keskustella niin ratsastajien kuin talkootyöntekijöiden kuin yleisön kanssa, ja aina kaikilla on kerrottavanaan oma hyvä elämys, jotain mitä muualta ei saa. Allekirjoittanut tuskin on ainoa, joka haluaa hevosen selkään ja ratsastamaan heti tapahtuman jälkeen, se on jotain mitä huippuratsastuksen seuraaminen saa aikaan.


Helsinki Horse Showssa on alusta lähtien ollut upeat esteet ja mieletön kukkaloisto.

 Behind the sceen, ammattifloristit suunnittelevat ja tekevät kukkaloiston areenalle.


Esteet ovat tapahtuman omat, ja ne maalataan joka vuosi uudelleen. Kolme vuotta sitten uusittu kalusto on niin ratsastajien kuin työntekijöiden mieleen, sillä uudet esteet ovat aiempaa kevyempiä. Tapahtumassa on vajaa 500 vapaaehtoista työntekijää, jotka saavat palkaksi vaatteet, ruuat, juomat ja elämyksiä. Tarkoituksena on, että työntekijät saisivat puolet ajasta nauttia showsta ja puolet ajasta tehdä töitä.

Toimistolle on kertynyt kattava kokoelma lehtileikkeitä vuosien varrella.

Lippuja jaossa

Porsche Horse Shown lippuja voi ostaa Ticketmasterilta. Tämän vuoden uutuuslippuja ovat mm. lastenlippu, joka on tarkoitettu 3-9 vuotiaille, se käy kaikkiin näytöksiin ja maksaa 16,50 euroa näytökseltä, sekä nuorisolippu 10-15 vuotiaille, joka tarkoittaa -10 euroa kaikista aikuisten näytöslipuista. Ihan jokaista lippua tapahtumaan ei myydä. 3000 lippua lahjoitetaan vähävaraisille perheille mm. Mannerheimin lastensuojeluliiton kautta - hyväntekeväisyys on aina iloiseksi tekevä asia! Ja hei, ei unohdeta lippuarvontoja, niitä on luvassa sekä täällä että muissa yhteistyöblogeissa syksyn mittaan. Mennään yhdessä tekemään uusia mahtavia muistoja - nähdään Jäähallilla!


Tyyli ennenkaikkea!

Kiitos Tomille haastattelusta, Petralle kaikesta yleishyödyllisestä tiedosta sekä vanhoista kuvista. Kuvien lähteet; Helsinki Horse Show arkisto
Muut lähteet; 20 years of Helsinki International Horse Show, muistoja vuosien varrelta-kirja
SRL
Porsche Horse Show

lauantai 27. elokuuta 2016

Hukassa

Viime päivät ovat kuluneet koulun penkillä. Miten kivaa onkaan olla taas opiskelija! Tällaista koulunkäyntiä minäkin jaksan, kun koulussa ollaan fyysisesti vain muutaman kerran kuussa. Pää on täynnä kerrattuja vanhoja asioita, uusia oppeja ja inspistä. (ja räkää, atsiuh!) Vielä huomaa että on vähän veto veks kuluneen viikon kuumeiluista, eilen illalla tyyny oli paremmin kuin hyvin puoli kymmenestä eteenpäin :D


Inspis onkin positiivista vaihtelua, sillä ratsastuksen puolella junnataan Torstenin kanssa paikallaan enkä ole varma mistä asiat jälleen nollautuisivat. Hukassa ollaan, noin niin kuin henkisesti. Toisaalta, oli aika lähellä etten torkahtanut ensimmäisenä opintopäivänä kun monta tuntia oltiin puhuttu ihan vaan perusteista - ja kun omasta mielestäni osaan ne jo, niin aika tylsää ;) Ehkä Torsten ajattelee samoin, sille ei vaan ratsastaja anna varsinaiseen torkahteluun mahdollisuutta. Ja ihan oikeasti Torsten - tai sen ratsastaja - ei tee vielä riittävän hyvin kaikkia niitä kouluratsastuksen alimman tason perustöitä, eli kertausta on luvassa, vielä pitkän aikaa. (Forever ;D) Täytyy vain kehitellä kertaamisen rinnalle myös jotain  mieltä virkistävää puuhaa ponille, ettei sen treenit aivan torkkuessa kulu. Piaffea se tarjoaa välittömästi kun ajatteleekin koottua käyntiä, joten se on nyt tauolla, mikäli haluamme vielä syksyn aika käydä jossain kilpailuissakin. Tai ehkä se onkin se syy, miksi me junnataan paikallaan, kun olen mennyt katselemaan kisakutsuja ;D Mene ja tiedä, tänään ainakin sujui vallan mainiosti kun puolisen tuntia nautiskeltiin vihreästä!









Mutta nyt kohti merta ja kaupungin venetsialaisia, tuolla myrskytuulessa luulisi kaikkien ajatusten nollautuvan aika tehokkaasti - ihanaa lauantai-iltaa myös sinulle! :)

tiistai 23. elokuuta 2016

Sommartiden

Okei, tänä kesänä on satanut. Paljon. Positiivista on, että onnistuimme Torstenin kanssa valitsemaan maneesipäivän sellaiselle sadekelille. Loput päivistä ollaan sitten kastuttu :D Paitsi silloin kun valmentaja on ratsastanut, silloin on pysytty kuivina ja Torsten on saanut sateenvarjosiedätystä. Ja eihän sade oikeasti haittaa, kun kesä kuivattaa! Toivotaan kuivaa syksyä... :))

Kesäpäivän parhaita paloja; mansikoita, hevosystäviä, aikaa putsata hevosen varusteita ja aikaa nauttia jättikorvapuustista viinin kera, what more do you need?

Olen enemmän meri- kuin järvi-ihminen. Se on kuitenkin myönnettävä, että menisin mieluummin uimaan sinne järveen; vesi on niin hitokseen paljon lämpöisempää kuin Suomenlahdella. Onneksi viini lämmittää!

Hmm, ja lisää viiniä...

Ja upeita auringonlaskuja!

Sääli, ettei Torsten ole ihan yhtä varma kaupunkiratsu kuin Poliisin hevoset; jos olisi, veisin sen takuuvarmasti iltakävelyille kaupunkiin. Siihen asti joudun tyytymään poljettavaan kulkuneuvoon...

Onneksi iltakahvit ja Pågenin leipomat korvapuustit ovat jopa parempi vaihtoehto illan viettoon, Torstenin mielestä ainakin! Kunhan pullan kanssa ei pihistellä :)

Pilvinen päivä vie merestäkin värit.

Olen myös enemmän aakeiden peltojen kuin jylhien mäntymetsien ystävä; silti Espoon Nuuksion kansallispuistossa on oma viehätyksensä.

Tänä kesänä on vietetty myös ihanan ystäväni babyshowereita; sumean kuvan pavlova on muuten sellainen herkku, että se katosi tarjoiluvadilta hetkessä. Pavlovan teko ei ole laisinkaan vaikeaa, kunhan pitää huolen siitä että vaahdottaa valkuaiset kuivassa (lasi)kulhossa niin kovaksi kuin mahdollista, kuivattaa pohjan alhaisessa lämmössä eikä ällömakeutta synny kun jättää kermavaahdosta sokerin pois.

Yksi harvoista lomapäivistäni vietettiin perheen tyttöjen kesken Tammisaaressa; yksi kesän kohokohdista, seura on kaiken a ja o! Ja hyvä kahvi, joten pakkasimme kahvit kotoa mukaan ;D

Torstenin herkkuja 1hevosvoimalta (jostain luin, että 1hevosvoima sponsoroisi meitä, ei valitettavasti pidä paikkaansa, kerron kyllä jos olen saanut tuotteen blogin kautta!), Equestrian Stockholmin ihanuuksia (ja nämä on saatu blogin kautta ;)) ja viimeisen kuvan Pimp my Pony shampoon ostamatta jättäminen jäi melkein harmittamaan :D

En ymmärrä, miksen ole ottanut yhtään kuvaa puhelimeen Finnderbyssä hevosista, vaan pelkästään keskittynyt tarjoilupuoleen ;D Ja sormelle lentäneeseen leppäkerttuun; niitä on tänä kesänä näkynyt enemmän kuin aiemmin!

Olen vakavasti harkinnut siirtymistä maastoratsastajaksi. Koska puskailu on parasta ♥

Ja kaupunki-illat tietenkin myös. Tosin Linnanmäelle en suostu enää lähtemään kuin tyttöporukassa; miksi miehet kuvittelevat, että jos he eivät ole "ratin takana", meno ei ole turvallista? :D Maailman pyörään päästiin kuitenkin ;)

Ja oikeasti parhautta on olla ihan lande, nauttia kotiterdellä viinistä ja luonnosta, nauraa hervottomasti kaupassa kun hame on about korvissa kun sisko hyppää reppariin (nou pics, thank God!) ja olla kuin crazy catlady konsanaan. Kesällä täällä blogissa puhuttiin kananmunista; ainakin meidän kylän Prismasta saa Laitilan kanatarhan tuottamia Free Range munia, vink vink, olivat luomua edullisempiakin :)

Hevostapahtumissa on selkeästi tosi haastavaa kuvata niitä hevosiakin, joten myös Hanko SeaHorse Weekistä on puhelinkuvia lähinnä tarjoiluista. Mutta kukapa ei haluaisi nähdä jälleen yhtä kilistely kuvaa? ;D

Tai kuvia ruuista? ;) Vinkkejä Espoon kivoista ravintoloista otetaan vastaan, Tapiolan grill it on kiva mutta onko muita?; juustoja ja viiniä parhaassa seurassa tyttöjen kanssa; muutama lounaspic ja ettei mene turhan fantsyksi, niin mitä pakataan töihin lounaaksi jos ei jaksa tehdä ruokaa tai aina samat einespinaattiletut ei mene alas eikä ulkonakaan joka päivä voi syödä; ponilta varmaan liikenee muutama porkkana omistajallekin :)

Romanttinen viikonloppu Kämpissä, what more does the girl need? (Ponin lisäksi tietysti.)

Borta bra men hemma best ♥

Siinä missä aamupala meille ihmisille on päivän tärkein ateria...

keskittyvät siilit ruokailemaan iltaisin; näitä voisi katsoa tunteja, parhaimmillaan samalla lautasella on ruokaillut kolme suloista, joskin hyvin sottaista piikikästä - kuka laittaa jalat lautaselle?! ;)

Muutaman tunnin jetteily ilman hellettä saa sormet sen verran kohmeeseen, että suorilla horisonteilla varustettuja kuvia on turha odottaa... (Ja selkeästi kuvien suoristelu jälkikäteen on turhaa ;D) Syväjäätymisestä huolimatta ilta oli mahtava, avomeri pelottava ja yllärilahja onnistunut!

Torsten kummasteli Kirpputorin kylttiä ja etsi näiden kirppujen toria loppulenkin. Olisi varmaan halunnut päästä mukaan :)

lauantai 20. elokuuta 2016

Uusia hevosia

Ostin perjantaina elämäni ensimmäisen oman auton. Rakkautta ensi silmäyksellä, jos niin voisi sanoa, alun starttiongelmista huolimatta. Ratin taakse istuutuessa olo oli kuitenkin kuin olisi kotiin tullut, joten muutaman sadan metrin koeajon jälkeen tiesin, ettei meitä erota enää kuin seuraava omistaja. Yllättävän vaikeaa oli löytää the One, mutta en onneksi antanut periksi asettamistani kriteereistä; eli siis siitä, että auto on vuosimallia 2005, aivan kuten Torstenkin ;) (Nyt kyllä oikeasti vitsailin.) Aina terve, luotettava, hyvällä moottorilla ja mukavalla ajonautinnolla varustettu, turha niitä muita vuosimalleja on edes katsoa! ;D


2005 vuoden mallit on parhaita - vaikka näin karvanlähtöaikaan Torsten on liikkunut hieman väsyneen oloisesti, terävyys puuttuu. Muutama hassu kuva torstain kevyestä keventelystä; sen jälkeen poni on saanut levätä ja keskittyä syömiseen :) Iltapuuroon on myös lisätty vähän vitskuja ja ruokintaan on otettu taas protskut käyttöön.

Uutuuden viehätys saa ihmisen toimimaan vähän hullunkurisesti. Alun perin suunnitellut perjantai-illan romanttiset treffit vaihtuivat neljän tunnin auton pesu- ja puunausprojektiksi (ei kuitenkaan tuunaus, huh!) ja kun puoli yksitoista illalla aivan rättipoikkiväsyneenä ajettiin pizzerian kautta kotiin yltä päältä liassa ja vahassa, oli about aivan kaikki viehätys allekirjoittaneesta kaukana :D Mutta hieno siitä autosta tuli, ja siinä mielessä päästiin helpolla, ettei tarvinnut ihan joka pesukerrosta huuhdella itse pois, kaatosadekuurot hoitivat homman meidän puolesta :))

Onneksi toinen nollavitonen, Torsten, tietää ettei tällaista maniaa kestä kauan, poni kun on pesty kuluneen kesän aikana tasan kerran shampoolla. (Kesää on kuitenkin vielä jäljellä!!)
Että nou panic, kerkeää sitten keskittyä siihen oikeaan, pesunkestävään hevoshulluuteen. Samaisena auton pesupäivänä seistiin muutama kymmenen minuuttia kaatosateessa syöttelemässä poneja - eikä haitannut yhtään :) Oikeanlainen hulluus on ehdottomasti hyvästä!


Ensi postaukseen kuvaan teille uutta autoani niin saadaan vähän vaihtelua matskuihin; vaikka itsehän voin siis katsoa Torstenista kuvia vaikka joka päivä, se on niin makeesti alkanut kantaa itseään ravissa, siinä on jo vähän ilmaa ja pienen pieni hetki kun ravi pysyy "ilmassa"!


Just oikeanlaista hulluutta!

jk. Kuskin penkki kaipaisi uudelleen imurointia, kun ratsastin tänään ilman penkkiä Torstenilla. Nahkasatulaan tottuneena kangaspenkit on kamalia, kääk! Toisaalta hyvä että edes osa karvoista jäi autoon odottamaan kun kipaisin lähikauppaan hakemaan kasan karkkia lauantai-illan ratoksi. Torsten ei ole ainoa jolta on jäänyt peseytyminen välistä, sääli ettei aivan täpötäydessä ja juhlahumuisessa kaupassa näyttänyt olevan yhtään (hevos)ihmistä, joka olisi ymmärtänyt, miksi näytin siltä miltä nyt näytinkin. Noh, tällaista tää joskus on ;D