keskiviikko 26. helmikuuta 2014

Puks puks puks

Huijariponi


Viime päivien koulutreenit ovat olleet rentoja. Ilman satulaa ollaan Torstenin kanssa puksutettu menemään. Eilen ponny pääsi Inton kanssa ansaitulle maastolle, ja tarjoilikin ratsastajalleen melkoisen komean pukin ylämäkilaukassa ;) Torsten on niin tasainen tallaaja, että siltä harvemmin saa pukkikyytiä. 

Selkälihakset venyteltynä, mikäs sen parempi päivä oikein tiukalle kouluväännölle, kuin maaston jälkeinen päivä tyytyväisellä ponilla.

Ratsukko pysyi tyytyväisenä koko treenin ajan. Torsten tuntui oikein superhyvältä, kevyeltä ja helpolta. Ryhdikkäältä ja tahdikkaalta. 

Kyllähän kentän laidalta äitini yritti jotain siihen malliin selittää, ettei poni ole ihan niin hyvän näköinen mitä ylitsevuotavien kehujeni kanssa annoin ymmärtää. Poni ei vastannut tähän mitään, kunhan vain patsasteli tyytyväisenä ja pyysi lisää sokeria hyvästä suorituksestaan. 

Ratsastaminen on fiilislaji. Omaa tunnetta täytyy kuunnella. Tänään olisi kannattanut kuunnella myös ulkopuolisia. Vasta kotimatkalla selatut kuvat paljastivat totuuden. Ponista on kuoriutunut oikein suuremman luokan huijari.

Siis whaaat, luotiviiva?! Nevö höörd !






Päivän ikävääkin ikävämpi uutinen on kuitenkin Inton jäykkyys. Illalla Setä aloittaa kipulääkekuurin, josta toivottavasti on apua. 

Ikäviä uutisia on tähän viikkoon mahtunut paljon. Eilen päätökseensä tulleet YT-neuvottelut työpaikalla johtivat valitettavan monen työkaverin irtisanomiseen. Ihan kamalia tilanteita. 

Jospa loppuviikko olisi täynnä iloisia, positiivisia yllätyksiä ? 

tiistai 25. helmikuuta 2014

Tervetuloa Kevät

Kevään merkkejä helmikuun viimeisenä maanantaina 

Auringon edessä oleva pilvilinna on heikentynyt ... 


Kenttä alkaa sulaa ... (tervetuloa vesileikit!)



etenkin Intosta on tullut kirjava karvanvaihdon myötä ...


(alkavasta kisakaudesta ei kyllä vielä hermoilla ...)


ensimmäiset maistiaiset vihreää on nautittu ... 


ja Setähevosessa on huomattavissa pientä iloittelua ... 


Keväisen kivaa tiistaita !

sunnuntai 23. helmikuuta 2014

Kun kaikki on paremmin

Uuden hevosen osto on tuoreelle omistajalle aina uusi alku. Riippumatta hevosen entisestä kodista tai sen koulutustasosta, alkaa kaikki aina alusta.


Kuvat syksyn 2012 viimeisistä laiduniloista. 


Hammashuollot, kengitys, satulan etsimiset, ruokinta. Loimitus, kuolaimet nyt ainakin. Hevosen kouluttaminen niin normaali arjessa kuin ratsastuksessakin. Entisessä elämässä hevosella kuin hevosella on ollut asiat varmasti huonommin ;)

Hevosihmiseksi itseni luokittelisin, joten tiedän olevani syyllinen. Jokaisella meistä on omat näkemyksemme hevosten hoidosta.



Jos uusi tuttavuus ei suostu lähtemään maastoon, ovat edelliset ihmiset varmasti siinä jotain kämmänneet. Kun puolen vuoden päästä viimeisimmästä raspauksesta, mutta uuden omistajan ensimmäisestä, hevoselta löytyy hoidettavaa suusta, on hevosta miltein laiminlyöty hammashuollon osalta.

Ja ratsastus. Hevonen on mitä luultavammin opetettu väärin, kun yhteinen sävel ei löydykään heti. Entinen ratsastaja on tainnut keventääkin väärin. Hevosella on huono lihaskunto, sillä se on aivan takuuvarmasti vain seissyt tallin takana viimeiset kuukaudet. Ja välillä käynyt nappaamassa ruusukkeita kansallisen tason karkeloista. 



Onneksi hevosillamme on nyt meidän kanssamme kaikki niin hyvin.

lauantai 22. helmikuuta 2014

Vapaa-aikaa




Eilinen ei kiekkokansalle ollut varsinainen juhlapäivä. Isäni täytti kuitenkin eilen vuosia, jota tänä aamuna sitten kera perheen ja kakun juhlistettiin. (46 vuotta, viidenkympinkriisi lähenee ;))  Mä vähän tuunasin jo hyväksi todettua banoffee piirakkaa, laittamalla mansikoita banaanien lisäksi. Ihan super hyvää ja helppoa, suosittelen !

Ja vaikka eilinen matsi, joka työporukalla töissä katsottiin, aiheutti lamaantumista ja kylmää hikeä, oli loppuilta juuri sitä, mitä ilta ystävän kanssa voi parhaimmillaan vain olla. Herkuteltiin Kaisaniemenkadulla sijaitsevassa Steam Coffeessa ja naurettiin Ainoat Oikeat-elokuvassa. Kannattaa ehdottomasti käydä leffassa tai vuokrata kyseinen filmi, yllättävän viihdyttävä suomalaiseksi elokuvaksi!

Ilta jatkui pitkälle yöhön Sportissa ja Casinolla, josta vain vähän väsähtäneenä matkasin taxilla kotiin oltuani liikenteessä vajaat parikymmentä tuntia. Ponnyt saivat viettää ansaittua vapaata (Torsten oli megahyvä torstain ratsastuksessa!) - joka kyllä näillä näkymin jatkuu tänään. Räntasade ja sokerista tehty ratsastaja, se yhdistelmä ei vain toimi ;) 

Onnekasta kisastudio-iltaa, kannustetaan Leijonat mitalille !

torstai 20. helmikuuta 2014

20. helmikuuta 2007

Silloin tällöin tulee selailtua erilaisia hevosten myynti-ilmoituksia. Kuolattua upeita puoliverisiä tai welshejä ruotsista, ja joskus jopa suomalaisia poikia suomesta. Ilman mitään takaa-ajatuksia, tietysti ;) 

Hevonen, jonka myynti-ilmoituksessa on huonot kuvat tai ei kuvia ollenkaan, jää katsomatta. 

Seitsemän vuotta sitten, en edes katsellut hevosilmoituksia. Minullahan oli jo maailman paras Into <3 Ja jos olisinkin katsellut, ei ht.netin ravipuoli olisi varmasti ollut se paikka. 

Hyvä siis, että silloinen tallinpitäjämme, joka Intonkin aikoinaan omisti ja jonka hevosia paljon ratsastelin, bongasi ravipuolelta 1,5 vuotiaan, satalappusilla myynnisä olleen Vihi-tottilaisen. Torstenin ! 

Myyntikuvina toimivat nämä; 





Ihan priimat, eikö? :D Perjantaina ajeltiin itäiseen Suomeen katsomaan hevosta.(pimeään aikaan, pimeään pihaan) En ollut aivan varma olinko vakuuttunut. Oliko tässä nyt tulevaisuuden ratsuni? Pieni ja karvainen poni? 

Seuraavana päivänä ostopäätös oli tehtävä. Poni tulisi joko meille ja opiskelisi ratsuksi, tai menisi ravimiehille ravuriksi. Tai niin ainakin myyjä sanoi ;)

Torstenin niska oli kuitenkin sulattanut sydämeni ponin pureskellassa porkkanoita ruokakuppia vasten, joten kotiinhan hänet piti hakea. Seuraavan viikon tiistaina, 20.2.2007 muutti Torsten uuteen kotiin ! Ensimmäisenä aamuna ponin päästessä tarhaan, missä oli syvä hanki, olin viimeistään täysin myyty. (Ja niin oli muukin perhe, sillä he näkivät ponin ensimmäistä kertaa vasta Sällin saapuessa uuteen kotiinsa.) En usko että koskaan unohdan sitä liitoravia, mitä tuo pieni räpiskä esitteli. Olin pakahtua onnesta !

P.s. Mä luulen, että Torstenista olisi alta aikayksikön tullut ex-ravuri ;)

P.p.s. Torsten treenasi eilen raviin ilmaa, kun sain äitini auttamaan meitä tahtipuikon kanssa maastakäsin. Poni oli magee. Ehkäpä 20.2.2016 se piffaa ja passaa ?

keskiviikko 19. helmikuuta 2014

Kumman kaa ?

Inton ...


vai


Torstenin?

Kumpikaan suomalaisista miehistä ei juuri perusteluja kaipaa, mutta saahan niitäkin toki esittää ;)

tiistai 18. helmikuuta 2014

Elämää vanhemman hevosen kanssa

ajatuksia oman eläkehevosen hoitamisesta

Into 11.2.2014

Nyt, Inton täyttäessä virallisesti kesällä 23 vuotta, voisi kai sanoa, että toinen hevosistani on jo hieman vanhempi. Aina sitä ei haluaisi uskoa - ja onnekseni Into antaa asian myös välillä unohtua. Tosiasia kuitenkin on, että rakkaalla hevosellani on sekä ikää että kilometrejä mittarissa jo enemmän kuin useimmilla tulee koskaan olemaan. 

Hevosesta riippuen, parinkympin molemmin puolin, tulisi iän tuomat velvoitteet ottaa huomioon joka päiväisessä elämässä. 

2011

Ruokinta on yksi näistä tärkeistä erikoistarkkailun alla olevista kohteista. Vanhemman hevosen suoliston toiminta hidastuu vuosien myötä ja suoliston bakteerikanta heikkenee. Näin ollen ravintoaineet eivät enää imeydy samalla tavalla, kuin nuoremmalla lajitoverilla. Myös vanhan hevosen hampaiden kanssa saa olla tarkkana. Purupinta silenee vuosien saatossa, mikä hankaloittaa erityisesti kortisen heinän ja kokonaisen kauran syömistä. Hampaiden väleihin saattaa kehittyä diastemoja - välejä, joihin kerääntyy ruokaa, ja jotka usein tulehtuvat. Tulehdus aiheuttaa hajua (ja kipua), joten vanhemman hevosen hengitystä kannattaa säännöllisin väliajoin tuoksutella. Eläinlääkärin on suositeltavaa antaa tarkistaa suu pariin kertaan vuodessa.
Kun ruoka ei enää imeydy samalla tavalla, heikkenee hevosen lihavuus- ja lihaskunto aiempaa helpommin. Vanhoille hevosille onkin olemassa erilaisia seniorimyslejä, -pellettejä ja lisäaineita. Into ei halua vielä seniorimyslejä (ei kuulemma tarvitse ;)), vaan Setä syö samoja, vaihtelevasti eri rehuvalmistajien massankasvatus-myslejä, kuten Build Uppia. Varsinaisesti Inton ruokinta ei ole muuttunut mitenkään sitten nuoruusvuosien. Pellavaa ja melassia vatsan hyvinvointiin, tarvittavat vitskut, kivennäiset ja elektrolyytit. Hyvälaatuinen heinä on kuitenkin se juttu. Huonohampaiset hevoset jättävät kovin kortiset heinät syömättä, juurikin sileiden purupintojen aiheuttaman hankaluuden vuoksi. Sitä suuremmalla syyllä eläkeläisille tulisi tarjota mahdollisimman lehtevää heinää. Säilöheinä on usein pehmeämpää eli helpompaa syödä kuin kuivaheinä. Tälläisen lehtevän ja maukkaan heinän kanssa saa kuitenkin olla tarkkana, ettei hevonen ahmi kerralla liikaa. Ummetusähkyt ovat hyvin yleisiä vaivoja hevosella kuin hevosella. Nämä välttääkseen ruokinta-annosten tulisi olla pieniä, ja tarjoilun tulisi pelata tiuhaan tahtiin. Myös vesi on kaiken a ja o. Sitä tulisi, iästä riippumatta, olla tarjolla koko ajan. Vanhemmilla hevosilla myös veden lämpötilalla on väliä. Kylmä vesi voi vihloa kuluneita hampaita - toki kovilla pakkasilla tämä aiheuttaa tiettyä lisähaastetta. Kuitenkin jokainen tietää, miten hyvälle jäävesi maistuu jos hampaissa tai ikenissä on sanomista ;)

2012

2011

Meillä on tietysti Inton kohdalla  huomioitava myös kuluneet nivelpinnat - mutta siitä voisi kirjoittaa kokonaan oman postauksen. Nivelvaivat kun eivät koske vain vanhoja hevosia. Monilla nuorillakin käyttöhevosilla on nivelissä kulumaa. Erilaisten lääkkeiden sekä ruuan mukana annettavien lisäravinteiden avulla pystytään melko hyvin auttamaan nivelvaivaista hevosta. Into syö vaihtelevasti ruuassaan MSM + ruusunmarjaa tai Devils Clawta, mitkä olemme todenneet tämän hetken markkinoiden parhaiksi ja Intolle sopivimmaksi vaihtoehdoiksi.

Vanhemmat ihmiset palelevat usein herkemmin kuin nuoret. Inhimillistämistä tai ei, ainakin Into tarvitsee enemmän loimia pysyäkseen lämpimänä, kuin esimerkiksi kahdeksan vuotias Torsten.  Loimien sekä muiden varusteiden, kuten satulan sopivuutta täytyy tarkkailla. Vanhemmiten hevosten selkä rupeaa painumaan. Niin on käynyt myös Intolle. 

2013

Liikutus on kuitenkin se juttu, mistä vanhan hevosen parhaiten tunnistaa - ja mihin eläkepäivien koittaessa pitäisi tulla muutosta verrattaessa aiempaan työn tekoon.  Ikähevoset ovat jäykempiä liikkeissään. Vertyminen kestää kauemmin, joten rauhalliset alkukäynnit ovat ihan must have. Hevosen tulee antaa hakea itse itseään ja kuulostella kroppaansa, ennen kuin hyvin suunnitellun työskentelyn voi aloittaa. Vanhemmalta hevoselta ei voi vaatia samanlaista nopeutta ja taipumisastetta, kuin nuorelta käyttöhevoselta. Kaikki tulee tehdä hyvin hallitusti, ja jumpan edetä rauhallisesti. Päivän kuntoa täytyy kuunnella. Inton kanssa päivän kunto kertoo koko jumpan teeman. Hyvinä päivinä se voi olla melko normaalia työtä, huonompina taas pitkä, hyvin venyttävä ja avaava käyntijumppa on paras vaihtoehto. Ei vanhaa hevosta voi pakottaa ohjan ja kannuksen väliin, koska joskus hevonen on siihen pystynyt. Sitä yksikään, koko elämänsä ihmisiä palvellut hevonen ei ole ansainnut.

Toisaalta uskon, että ikähevoselle seisominen on myrkkyä. Säännöllinen, ajateltu työskentely hevosen ehdoilla takaa pitkät eläkevuodet siltä osin. Ihmisen antaman liikutuksen lisäksi runsas määrä ulkoilua hyväpohjaisessa tarhassa pitää lihakset vetreänä. Jos jonain päivänä päästellään maastossa vähän kovempaa - ei hevosen mieli vanhene, vain kroppa - täytyy seuraavana päivänä ottaa iisimmin. Monipuolinen liikunta hyvillä ja vaihtelevilla pohjilla, joinakin päivinä kunnon äärimmilleen vieminen - toki vanhempiakin hevosia tulee säännöllisesti rasittaa ja sykettä nostaa - hevosen kunnon puitteissa sekä hyvät jälkihoidot (loppuveryttelyt, mahdolliset kylmäykset tai linimentit, tai Inton tapauksessa BOTit) ovat ainakin meillä toimineet, vaikka Intolla käyttökulumaa jaloista löytyykin.

2014

Nuoren hevosen kanssa tehdään asiat hyvin pitkälle ratsastajan mukaan. Vanhemman hevosen kanssa tulisi jokaisen ratsastajan toimia ratsun mukaan. Sen jokainen ratsastaja on ratsulleen velkaa.

sunnuntai 16. helmikuuta 2014

Nopea viikko, hidas ratsastaja

Katsaus kuluneeseen viikkoon

                                                                                                                                                                 
Viime viikko on ollut työelämän parissa varsin hektinen. 13-14 h työpäivät ovat alkaneet joko aikaisin tai päättyneet myöhään. Välillä jopa molemmin päin. Öinen motari on tullut tutuksi niin ratin takaa kuin turvallisesti taksin penkiltä. Vaan silloin on taottava kun rauta on kuumaa, eli töitä piisaa. Jos jotain olen oppinut menneiden kuukausien aikana niin ainakin sen, että työtä tulee arvostaa, se ei ole nykypäivänä mikään itsestäänselvyys. Säännölliset tulot = parempi mieli ;)
Ilokseni pääsin myös sijaistamaan uuteen kouluun, tai no mikään uusi se ei ole, vaan oma vanha ala-asteeni :) Melko nostalgista, kuutosluokan openi oli mukava tavata kymmenen vuoden jälkeen :)


Reippaiden duuniputkien vuoksi heppaharrastaminen on jäänyt vähemmälle. En kyllä usko että hevoseni siitä kärsivät tai ovat laatineet animaliaan vetoomuksia oikeudesta päästä joka päivä töihin. Tai ainakin eilen vaikutti sille, kun niiden selkään kapusin, että olivat hyvin tyytyväisenä tulossa töihin, eli loma on tehnyt jälleen tehtävänsä. Toisaalta ponini ovat siitä ihania aina että tulevat portille vastaan käyntiä ripeämmässä askellajissa ja innostuvat siitä mitä tarjolla kulloinkin on.
Uskon vahvasti siihen että pitkä tarhausaika, kohtuu virikkeellinen ympäristö ja lajitoverin seura korvaa kyllä mennen tullen satunnaisesti uupumaan jäävän tunnin tuuppauksen. Siis hevoselle. Ratsastaja jäätyy totaalisesti näiden breikkien aikana !!! Käykö kenellekään muulle samalla tavalla ratsastustaukojen jälkeen ? Että kun menee selkään niin joo, onhan se kuin kotiin menisi, mutta kaikki hifistelyefektit ovat hukassa, koodit kadoksissa ja taidot ratkaisemattoman salasanan takana ?




Kiireisenä päivänä myös koiran voi ulkoiluttaa samalla kuin hevoset. Pallohullulle Pätkikselle se ainakin sopii :)

Varsinkin Torstenin kanssa olen hiukan (lue paljon) pulassa, koska se tekee aina niin tosissaan töitä ja jos en pääse vaikuttamaan siihen nopeilla oikea-aikaisilla avuilla, valahtaa se etupainoiseksi ja jokainen metri jonka se etupainoisena hölkkää on a) turha b) vie meitä ratsukkona yhä kauemmaksi harmoonisesta suorituksesta.

Eilen oli juuri sellainen päivä etten tiennyt olisinko itkenyt vai nauranut, kun tuntui että koko pakka oli hukassa. No onneksi ratsastuksessa oli hyvääkin. Ponilla oli kohtuu hyvä tasapaino ja se kuunteli satunnaisesti jopa istuntaanikin, harrastimme dressagea jälleen pellolle missä oli tarjolla olevista pohjista paras mennä. Vähän kyllä ketutti maneesin puute, kun tuntuu että ei yhtään päästä edistymään, mutta sitten muistin Mian viime tunnin viisaat sanat. "Ei voi syyttää huonoa pohjaa huonosta ratsastuksesta, kaikki on kiinni tasapainosta ja hyvälläkin pohjalla voi ratsastaa huonosti"
Päivän positiivisena voi myös merkitä muistiin että Torsten tykkäsi uudesta kuolaimestaan, sprengerin painavasta muotoillusta aurigan perusnivelestä. Suu oli jälleen tosi rauhallinen, mutta kaipa se noihinkin tottuu ja alkaa hänksläämään jossain vaiheessa... Olen tullut siihen tulokseen että kuolaimia on hyvä vaihdella säännöllisesti, sen vuoksi mulla on oliivit, nivelet ja kolmipalat. Sillä triolla pärjää arjessa melko hyvin. Kanget säästetään juhlaan ;)








Inton kanssa kaikki on helpompaa. Kapuan sen selkään ja se innokkaana suuntaa hommiin, mitä se sitten ikinä onkaan, niin Intolla on visio valmiina. Kuten eilen kun Into päätti että viikon kuolaimettoman jakson jälkeen on hyvä mennä maastoon, nauttia parit avaavat laukat ja sen jälkeen patsastella kuvauksellisena :)
Eipä mulla siihen mitään vastaansanomista ollut. Intolle harvoin on. Sen ideat ovat yleensä niin hyviä ;)


Ehkä Torsteninkin kanssa asioista tulee yhtä mutkattomia noin kymmenen vuoden kuluttua :) Sitä odotellessa... No ei, ratsastajaperäiset ongelmat eivät ratkea odottelemalla. Ehkä mun pitää hankkia baletin ja pilateksen rinnalle joku reaktiivinen harrastus. Siis muu kuin ratsastus. Ralliautoilu? Kick-boxing ? Muutaman kerran kun jää säkin tyrmäämäksi niin ehkä sitä oppii liikuttamaan vartaloaan nopeammin ;)

Tänään alkuillasta täytyy suunnistaa pikaliikutukset mielessä poneilemaan - jotta kello 19 on sohvalla, valmiina kannustamaan Leijonat voittoon, kun olympiakaukalossa vastassa on Kanada! ;) 

perjantai 14. helmikuuta 2014

Ystävänpäivänä

Ystävänpäivä on täällä!
Sen kunniaksi  me, Into ja Torsten, pistämme oman ystäväkirjamme kiertoon :)
Kyllähän kaikki muistaa omasta lapsuudesta mm. hevosten kuvilla täytetyt kirjat, mihin pyydettiin kavereita kirjoittamaan omat sivut itsestään? Tämän ystäväkirjahaasteen tavoitteena on antaa hevosten rustailla juttuja itsestään kaveriheppojen sivuille.



Kolme sanaa sinulle, ole ystävä minulle !


Nimi
Ikä

Kansalaisuus

Isä, äiti, sisaruksia





Jouhien väri
Mistä pidän

Mistä en todella pidä
Lempiruoka

Lempiväri

Harrastukset

Lempikouluaine

Isona minusta tulee
Parhaat kaverit

Mottosi


Torsten
Virallisesti vielä kahdeksan vuotta, vietän kahdet synttärit vuodessa. Ensimmäiset ikäkausi synttärit tammikuun ekana ja viralliset toukokuun 26 pv. Kahdet synttärit = kaksinkertaiset lahjukset :)
Vaikka omistajani on Lappalainen minä olen suomalainen. Nih.

Isä Kouluratsastuksen kuningas, mutta jätti ihanan äidin ja minut yksin. Olisin kipeästi tarvinnut miehen mallia jo varsavuosina ;) Äitini on  lentänyt enkeliksi taivaaseen. Sisaruksia uusioperheiden tapaan minulla on aika monta, mutta kaikki ovat jääneet toistaiseksi vieraiksi. Joskus kisapaikoilla bongaan samanlaisia leukaperiä ja mietin onko siinä veljeni mun ? Äidin puolelta sisaruksia on kaksi ja iskän puolelta reilu 70. Ilmeisesti kepeät tanssiliikkeet ja tummat rintakarvat ovat vedonneet tammoihin ;)


Kultaisen vaaleat, mutten kuitenkaan mikään liinakko ole.

Oikeastaan kaikesta paitsi eläinlääkäreistä ja tylsistä koulutehtävistä.

No juurihan minä jo vastasin tähän.

Pitääkö valita vain yksi? Ei onnistu. Porkkanat, omput, korvapuustit, myslit, likitit, lakunamit, sokeri, ruisleipä, pullava, polkkakarkit...

Punainen, rakkauden väri!

Oikeestaan kaikki ulkoilmaharrastukset. Pallolla me usein pelaillaan Inton kanssa... Ja jekut. Niille jaksan naureskella yhä uudestaan. Olen hyvin huumorintajuinen.Tammoja arvostan ja arvostelen.
Liikunta ja köksä. Tykkään myös puuhastella, joten puutyöt.

Rakastava moniavioinen suurperheen isä. Ei missään nimessä lääkäri, vaikka kaikilla tuntemillani lääkäreillä on päheet autot ;)

Into <3 on mun bestis.  Kertakaikkkiaan masennun jos joudun pidemmäksi aikaa eroon omasta Intostani.

"Aina valmis!"

Nimi
Ikä
Kansalaisuus

Isä, äiti, sisaruksia



Jouhien väri

Mistä pidän

Mistä en todella pidä
Lempiruoka
Lempiväri

Harrastukset

Lempikouluaine



Isona minusta tulee


Parhaat kaverit

Mottosi


Into
22 vuotta

Maailman nopein kylmäverinen, suomenhevonen

Yksi isä ja yksi äiti. Vajaa 40 sisarusta. Kuitenkin kaksi täysisisarta!!  Mutta isoisäni Vieteri se vasta on ollut oikea kone. Viisinkertainen ravikuningas ja vajaa 800 perillistä. Ennen oli orit rautaa ja laivat puuta, hiio-hoi! Koko perheeni, lukuunottamatta muutamia sisaruksia, ovat hyvin tunnettuja raviratojen valloittajia, aivan kuten minäkin :) Pari kertaa on tämä poika ravannut voittajana maaliin!
Semmoinen hopeanhohtoinen vaaleanruskea. Eikös se ole aika akkojen hommaa jouhien väristä jaaritella?

Asenteista se on kiinni! Kaikki voi olla tosi kivaa, tai tosi tylsää. Harvoin tosin minun kanssa aika kuluu hitaasti :))

Ai, tälläinenkin kysymys. No, epäreiluista ihmisistä ja hevosista.

Melassi & pellavapuuro!
Pidän maanläheisistä väreistä, sinisestä ja vihreästä erityisesti. Ja mudanväri on aina kiehtonut. Mielellään sellaisella itseni kuorrutan!

Torstenin koulutus (joskus se käy kyllä työstä), pallon pelaaminen, junien laskeminen, tammojen arviointi. Jekuttaminen.

Nuoruuden villeinä ravivuosina en liiemmin kerennyt koulunpenkkejä kuluttamaaan, elämänkoulu oli kuitenkin kovaa ja opettavaista. Nykyään kasvatustieteet ja filosofia kiehtovat. Olen aika haka kouluttamaan ihmiset tekemään haluamiani asioita. Kasvatustieteiden opiskelusta on selvästi hyötyä!

Olen saanut tehdä elämässäni kaikkea sitä, mitä haluan. Olla voittajaravuri, huima estehevonen ja taitava kouluratsu. Jos jotain jäi uupumaan, niin montelähtöön olisin voinut osallistua :) Usein koen myös olevani psykologi, minulla viisautta  riittää jaettavaksi asti.

Torsten on kyllä minulle tärkeä. Pidempään jos Torsten luuhaa kylillä alkaa minua suorastaan nipistelemään vatsasta.

"Asioilla on tapana järjestyä"



Tämän Ystäväkirjan myötä toivotamme kaikille hevosystävillemme oikein sydämellistä Ystävänpäivää ja toivomme, suorastaan haastamme, mahdollisimman monet ystävistämme täyttämään oman sivun virtuaalisesta ystävänkirjasta.
Erityisesti haluaisimme lukea Eiran Sörselssonista, Susannan Nuutista, Jessin Maisasta, Tiian Voitosta sekä Emmin Nallesta! Sekä tietysti, kaikista mahdollisista sukulaisistamme ;)

Ystävien täyteistä perjantaita! <3