torstai 25. heinäkuuta 2019

Viikonlopun menovinkki

Kesä herättää eloon viimeistään Hanko Seahorse Weekissä
Yhteistyössä Helsinki Horse Shown kanssa


Minä, melkein kolmekymppinen, somessa melko paljon aikaa viettävä eli periaatteessa sosiaalinen, herään joka kesä siihen, että hei, onkohan siitä yksi kaksi vai kolme kuukautta, kun viimeksi olen nähnyt kavereitani. Ne väliin jääneet kuukaudet ovat aina talvikuukausia. Aivan erityisesti nyt, kun asun kauempana ystävistä, ja kotona on hevoset joka ilta hoidettavana, ei arkisin tule lähdettyä tai edes sovittua mitään ohjelmaa. 

Kunnes tulee kesä. Eilen istuttiin iltaa ystävän luona, jota ei olla nähty - öö, puoleen vuoteen. Hupsista keikkaa. Ysiksi kotiin ja hevosilla kaikki hyvin. Laitumella nauttivat, eivät ehkä edes tienneet että emme olleet kotona.
Voi olla että ihan pelkästään oma epäsosiaalisuuteni (perheeni kutsuu minua sosiaaliseksi erakoksi) ei ole syy vähäiseen kommunikaatioon kavereiden kanssa, vaan ehkä nyt ollaan siinä iässä että rakennetaan koteja ja tulevaisuutta perheiden kesken. 

Silti on ihanaa, että on ystäviä, ja, että niitä näkee myös muualla kuin somessa. Jos en tekisi työkseni somemarkkinointia, sanoisin, että pikkulapsille tarkoitettu ohjeistus tunti ruutua päivässä olisi varmaan minullekin ihan hyvä, ja tuskinpa edes päivittäin täyttyisi.












Toivotaan siis paljon livekohtaamisia loppukesään! Alkavana viikonloppuna mitä mainioin paikka ystävien näkemiselle ja kesästä todella kaiken irti ottamisella on Hanko SeaHorse Week. Nämä muutamat kuvat ovat parin vuoden takaisia, kun pakattiin auto täyteen kavereita ja lähdettiin viettämään kesäpäivää heppakilpailuihin. Ja miksi juuri näihin kilpailuihin, no siihen on helppo vastata. 

Ilmainen sisäänpääsy, eli myös ei hevosihmisten on helppo poiketa ihastelemaan lajia! Harrastajan näkökulmasta kilpailut on tehty katsojalle mahdollisimman helpoksi ja viihdyttäväksi, paikkoja on riittävästi ja expo on ollut onnistunut. Lauantaina käydään esteratsastuksen joukkueSM-kilpailu ja sunnuntaina kilpailun loppuhuipennuksena on Hanko Grand Prix, sponsored by Land Rover ja Helsinki Horse Show! Koko tapahtuman ohjelman voi katsoa täältä.
Kesäkaupungin idylli; Hanko on Suomen, jos ei kesäisin, niin varmasti top viiden kesäisimmän kaupungin joukkoon lukeutuva kohde. Poikkea rantakadulle syömään pidemmän kaavan mukaan, shoppaile kivijalkaputiikeissa, ihastele upeita villoja ja pysähdy terassille nauttimaan lasista kuohuvaa. 
Meri ja hiekkarannat eivät perusteluja kaipaa.

Ratsastuskilpailut keskellä kaikkea tätä - ja viikonlopuksi on vielä luvattu upeaa ilmaakin. Auto kannattaa pakata ainakin ystävillä, picnic-viltillä, vesipullolla ja aurinkorasvalla. Ihanaa Hanko-retkeä! 🌞

sunnuntai 21. heinäkuuta 2019

Neljän päivän teholoma kotimaassa

Jos kesälomapäiviä on kertynyt ruhtinaalliset ja kokonaiset KAKSI päivää, suunnittelee lomansa entistä tarkemmin. (Ainakin kun on tottunut kahtena edellisenä kesänä melkein 2,5 kk olemisen ihanuuteen, josta toki suuri osa palkattomalla. Puolensa molemmissa.)


Keskiviikkona työpäivän jälkeen suoraan kampaajan tuolista rannalle. Sille samalle, missä T viime vuonna näihin aikoihin polvistui ♥️ Maisemat olivat jälleen kerran upeat, meri ei petä koskaan. Kyllä kelpasi hörppiä kahvia, ulkoiluttaa kameraa ja pienen seikkailun jälkeen löydettiin myös upea hiekkaranta. Pätkis nautti!

Torstaina ajeltiin hitaan aamuhetken jälkeen - eli kahvia kissojen kanssa "terassilla" - Turkuun hakemaan lisää ruusuja kukkapenkkiin, asia josta T marmatti ainakin puolet matkasta, mutta kun sitten vahingossa saavuimme keskelle ruokamarkkinoita Aurajoen varrelle alkoi reissu näyttää kaikinpuolin kannattavalta.
Se, että kävelee vuorotellen Aurajoen yli ja upeiden vanhojen puiden ja historiallisten rakennusten lomassa herkkukojulta toiselle oli astetta parempi elämys. Samat markkinat Kampissa eivät mitenkään vetäneet vertoja Turun versiolle, just tätä ihmiset haluaa kokea, jes! 
Kamerahan matkusti Turkuun asti mutta jäi sitten autoon - koska ei sitä tarvitse kun pikaisesti vain napataan jotain murkinaa - siitä vuorostani marmatin itse itselleni mutta T varmasti myhäili tyytyväisenä. Saattaa olla että se on jonkun kerran joutunut pysähtymään tai odottelemaan tai poikkeamaan reitiltä koska pitää saada kivoja kuvia ;D 







Ihana joutsenperhe paistatteli päivää kallioilla!







Perjantaiksi olin varannut meille kaupunkiloman eli huoneen yhdeksi yöksi hotelli Tornista. Siinä missä Turku on aivan ihana, on Helsinki aina itselle ♥️ ja Tornin upea jugend-tyylinen huone kruunasi viikonlopun vaihteen. En niinkään välitä kiireisistä kaupunkipäivistä mutta jo hämärtyvät illat ja aikaiset aamut kaupungin sykkeessä, niissä on sellaista taikaa mitä ei maalla pääse kokemaan.

Ja koska tästä lomasta otettiin ihan kaikki irti, T oli varannut tunnin hieronnat molemmille ja kyllä siinä vähintään puolen tunnin päikkäreiden jälkeen tuli mietittyä että pitäisiköhän sitä useamminkin käydä hierojalla. Mun hevoset ovat nykyään pihin tallinpitäjän armoilla (eli allekirjoittaneen) joten ne eivät ole tarvinneet hierojaa mutta kyllä Torstenin "kilpa-aikoina" kävi erilaisia hierojia about kerran kuussa. Tästä(kin) edespäin minä pidän hierojarahat ja poni saa oikoa lihaksensa laitumella, oli se sen verran kivaa.

Ilta Teatterissa ja Kappelissa ei voi mennä pieleen ja olihan se aika kivaa vetää pitkästä aikaa korkkarit jalkaan ja jättää tallipuukkarit kotiin. Seuraavana päivänä nautittiin vielä pizzat Carusellissa ja jätskit Kaivopuistossa, kyllä kaupunkielämässä on puolensa ja huijaisin, jos väittäisin ettenkö toisinaan kaupunkiin kaipaa. Olen vain liian laiska lähtemään!

Kaupunkilomaa ei päässyt pilaamaan edes aleshoppailut, tosin kolmannessa putiikissa elämän ilo oli melkein nollassa ja hiki pinnassa. Olen nettishoppaaja tai hiljaisten hetkien kivijalkakauppojen marhailija, en alerekiltä toiselle seilaaja. Tämän sanottuani myönnän, että tein kyllä ihan onnistuneita löytöjä :P









Tänään on sitten vietetty lomapäivää ihan vaan kotona ja koska hetken tuntui ihan levänneeltä, ryhdyttiin Tn kanssa kitkemään hiekkapihaa. Siihen päälle reipas hellelenkki (ponien makoillessa tallissa paarmoilta suojassa) ja liian vähän vettä ja liikaa aurinkoa, niin eipä muuten enää tunnukaan niin levänneeltä. Piha on kuitenkin rikkaruohovapaa ja huomenna pääsee töihin lepäämään. Lisää kesälomaa sitten ensi kesänä! 

perjantai 12. heinäkuuta 2019

Ratsastuspostaus (haha)

tai ehkä vaan ratsastuskuvia


Edelliset ratsastuskuvat ovatkin toukokuulta. Muistan ajan kun sain noottia siitä, että blogissa aina vaan niitä ridakuvia. Not anymore :D 















Tällä viikolla Torstenin laihdutusohjelma on pitänyt sisällään yhden maastolenkin, yhden lyhyen maastolenkin + irtojuoksutuksen ja kaksi keskirankkaa ratsastustuokiota. Sanoisin, että Torsten on laihtunut jo vähän. Syynä ei pelkästään liikunta vaan myös se, että laidun on huilitauolla. Pojat ovat mun työpäivien ajan tarhassa ja kun tulen kotiin, avaan heille tarhasta portin kujaan joka kiertää laitumen ympäri (puolet, eivät pääse ihan ympäri asti). Rajoitettu syöminen on tehnyt kaikille hyvää. Peikko tosin on koko ajan nälkäinen koska on tottunut ennen yksin tarhanneena vapaaseen heinään ja on aivan naurettavaa, että pitäisi syödä silloin kun talliorja käskee.

Torstenin mielestä on puolestaan todella naurettavaa, että joutuu tekemään töitä helteisessä heinäkuussa. Järkevä tallinpitäjä katsoisi kalenteria ja antaisi lomaa. Kun koko muukin Suomi lomailee! Komppaan Torstenia tässä ajatuksessa, töissä on hyvin rauhallista. 

Oikeasti aina pienen herättelyn jälkeen Torsten on saanut itsensä motivoitua dressagehommiin ihan ok. Olemme harjoitelleet lähes pelkästään siirtymisiä ja suoruutta. Alkuun kun oli sellainen olo, ettei mulla ole ollenkaan hevosta oikealla ja koko poni kulkee änkeää vasemmalle. Paranee paranee mutta viikonlopullekin jäi hieman hommia. 

Ehkä vähän useammin ratsastusjuttuja. Kun onhan ratsastus ihan älyttömän kivaa. Kutkuttelee jo ajatus päästä Clancyn selkään. Sen mystisestä sairastelusta ei ole vielä mitään lisää tietoa. Lisäverikokeissa ei paljastunut mitään ja lantanäyte tuli takaisin puhtaana. Se on syönyt kaksi viikkoa kipulääkettä ja saanut sinä aikana kaksi lievähköä kipukohtausta. Nyt katsellaan hetki, lisääntyykö ja paheneeko kohtaukset ilman lääkettä. Toivottavasti eivät.

Instan puolella My Storyssa perjantai-illan hupivideo, kun Peikko tapasi robotti-imurin :D 
Suora linkki profiiliin tässä! 

Aurinkoista ja  lämmintä viikonloppua!

maanantai 8. heinäkuuta 2019

Ukkosen lomassa

viikonloppukuulumisia


Nyt on aika monta päivää eletty ukkoskuurojen lomassa. Välillä taivas välkkyy kuin viimeistä päivää ja muutaman kerran on jyrissyt aivat päällä. Sadekuurot ovat olleet ihan hillittömiä. Viime kesän jälkeen en ole valittanut kertaakaan vesisateesta ja nyt kiitän vedestä, vasta niitetty laidun arvostaa! Aikaa jää sohvailuun kun kukkapenkkejäkään ei tarvitse kastella. 



Viikonloppuna ei kyllä juurikaan sohvalla makoiltu. Juuri kun kirjoittelin lauantaiaamuna tänne, ettei Peikolla ole ratsastajaa, saapui kummityttöni perheensä kanssa yökylään ja niin tämä hieman alle kolme vuotias sisäänratsasti Peikon :D Peikko, joka kutsuu kummityttöä pikkuneidiksi ja pikkuneiti Peikkoa pikkupeikoksi, oli aivan mahtava. Hän seisoi kauniisti harjattavana ja sitten yks kaks vaan ratsastaja olikin jo selässä. Alun hämmennyksen jälkeen se kulki oikein superkauniisti ja varovaisesti puutarhassa muutamia kierroksia ja sai palkaksi namipaloja. Tämä pikkuneiti joka on kerran aikaisemmin ollut ponin selässä, hyppäsi vielä hetkeksi Torsteninkin selkään ja Torsten saattoi olla hämmentyneempi kuin Peikko tästä kevyestä kikattavasta ratsastajattaresta. Muutama kierros tallin pihalla kävelyä ja loppuillan puheenaiheet oli taattu. Torsten jäi varmaan talliin miettimään, että tosiaan, mitä kevyempi lasti, sitä suurempi vastuu. (Olen ollut huomaavinani että niinä kertoina kun esimerkiksi siskoni on hypännyt Tottiinon selkään, ei tasan tarkkaan tule askeltakaan pelleilyä, mutta samana päivänä mun alla voi spookailla ihan mitä sattuu.) 

Että saatiin Peikollekin rutiini ratsun hommista, nostettiin kummityttö selkään vielä sunnuntaiaamuna  ja siinä vaiheessa Peikko oli viimeistään myyty. Puutarhassahan on ihan parasta kävellä kun on kikatteleva pikkuneiti selässä, ja mentiin sitä pikkuisen raviakin. 




Tänään iltalenkki ihan vain meidän vanhusten seurassa oli supertylsä ja Peikko tahtoo oman pikkuipanan joka taputtelee ja antaa namia ja vähän ratsastaa - ja ennenkaikkea, antaa jakamattoman huomion pikkuPeikolle ♥️

Rasse ja Basse ovat puolestaan aivan eri mieltä pikkuipanoista. Meillä on nyt viikon sisään yökyläillyt kolme ihanaa tenavaa ja niinä päivinä ei ole juuri kissoja näkynyt. Ilmeisesti pitäisi ryhtyä hieman sosiaalisemmaksi, kun kissat lakoo välittömästi kun tulee joku ei niin tuttu sisälle taloon :D Onneksi näin kesäisin se on aika helppoa. Olen aina rakastanut että kotona on elämää ja on ollut ihanaa saada ihan yövieraitakin. Tervetuloa uudelleen!




















Muutama maisemakuva on kotimatkan varrelta, kun eilen vierailtiin avoimilla puutarhapäivillä Kirkkonummella Pokrovan luostarissa. Oli kiva päästä kurkkaamaan puutarhaan ja olihan siellä vaikka mitä hienoa, kuvia siis sieltäkin. Ajankohta ei tosin mielestäni ole ihan onnistunut moisille päiville, ehkä muutama viikko myöhemmin olisi enemmän kukkivia kasveja. Voipi olla että kymmenen vuoden päästä minäkin osallistun kyseiseen tapahtumaan ja avaan ovet meidän puutarhaan. Jos ei mitään muuta, niin ajomaisemat tänne ovat ainakin upeat.