sunnuntai 16. syyskuuta 2018

Sunday funday

sunnuntaimaastolta ja viime päivien treeneistä


























Miten upea syyskuun sunnuntai; aurinkoa ja lämpöä ♥️ Sitä niin kaipaa ja tarvitsee; tuntuu ihan absurdilta ajatella että kohta taas mennään kaatosateissa ja pimeässä. Että ollaan me pohjolassa asuvat aika sissejä; ja sitten joku nerokas yrittää ehdottaa talviaikaa pysyväksi ratkaisuksi. Nou thanks, kesäajassa sen sijaan olisi hyvä elää! Ei tulisi ihan niin kiire töistä siirtyä ulkoilemaan ponien kanssa. 
Onneksi vielä on pitkä päivä aikaa harrastaa valoisassa ja tänään ensimmäistä kertaa pitkään aikaan on näin iltasella huomattavissa hieman oireita "raitisilmamyrkytyksestä". Siihen aikaan kun istui vielä kahdeksan tuntia päivässä toimistolla ja heppaili iltaisin muutaman tunnin ajan, oli viikonloppujen tallivuorot aina sellaisia, että niiden jälkeen kärsi raitisilmamyrkytyksestä illat. 6-16 tallilla sai posket punoittamaan ja uni tuli herkästi. Nykyään olen joko karaistunut jatkuvan ulkona olon ansiosta tai laiskistunut niin että menen sieltä mistä aita on matalin, en tiedä kumpi ;D 

Tänään kuitenkin poskille on noussut sellainen puna että ulkona on todellakin oltu. Aamukaffet puutarhassa, omenapuiden tyhjennystä ja Torstenin ja naapurin hevosen kanssa maastolenkillä. Aika säännöllisesti (about kerta viikkoon) käydään pidemmillä lenkeillä, sellaisilla reilun kymmenen kilsan maastoreissuilla. Tänään urheiltiin kuitenkin oikeasti pitkän kaavan kautta. Tasan kolme tuntia ja vajaa 19 kilometriä täydellisessä auringonpaisteessa maisemissa, joista olen vain haaveillut entisessä elämässä. Satumaisia tiloja ja lehmälaumoja, pitkiä autottomia ravi- ja laukkateitä ja vain yksi hirvikärpänen! (Tai ainakin vain yksi on tähän mennessä löytynyt :D) Torsten kohtasi ensimmäistä kertaa vuosiin moottoripyörät ja kilpafillaroitsijat rauhallisesti käynnissä - alle vuodessa täysin sekopäämaastohevosesta on tullut aikamoinen "luottoratsu". Toki niitäkin päiviä varmasti on kun tavallinen auto saa hjärtaslaagin aikaiseksi mutta hyvin vähäisessä määrin. Ajattelinkin tänään että täällä kun Torsten on opetettu nelivuotiaana supervarmaksi maastojunaksi niin ehkä Clancy neljä veestä tulee myös kelpo maastoratsu. Ihan vielä se ei sitä ole, kun pelkää vähän kaikkea mikä tulee takaa ja erityisen komeita laukkapiruetteja aiheuttavat kaksipyöräiset ja isommat kuorma-autot. Ja toisinaan joku ihan muu syy, mitä ei ihmissilmällä pysty havaitsemaan ;D 

Clancystä mun on pitänytkin kirjoitella koko viikon ajan ja on mulla uutisia Peikostakin, mutta antaa Torstenin vielä tänä sunnuntaina pitää kruunusijansa. Hän on number one ja tietää sen kyllä! Tällä viikolla sillä on ollut oikein pilke silmäkulmassa. Toissapäivänä olin aivan satavarma että päätyisin leipomaan kakkua kun ilman satulaa tuulisella säällä mentiin. Torsten testaili ratsastajan refleksejä eikä oikein antanut täydellistä pehmeyttä ohjille mutta pätkittäin oli niin makee. Ne on ne pienet hetket. Eilen sitten satulan kanssa kaatosateita uhmaten ja ihan piti kevennellä pitkin ratsastusta että selkä lähti liikkumaan ja jotenkin erikoiset jumit tai syyt sille miksei taivutus tullut tasaiseksi, helpottuivat kun ratsastaja nosti takapuolen penkistä ylös. 

Torstenilla oli alkuviikko aika kevyttä - pojat ovat nauttineet laidunlomasta - ja töihin paluu aloitettiin irtojuoksulla, myös Clancyn kanssa. Siitä alla video :) Ei mitään kummallista mutta näkee vähän liikettä! Ravi ei ole kummallinen (onneksi sitä on helpointa työstää!) mutta laukassa näkisin aika paljon sellaista potentiaalia mitä esimerkiksi Torstenin laukassa ei ole. (Sori vaan Tottiino.) Clancy on kyllä elänyt kuin elo pellossa viime aikoina, toisaalta ehkä sen kanssa ei ole niin paniikkia kun on niin nuori; omasta mielestään vasta kaksi ja silloin saa tehdä max 20 minuuttia töitä kaksi kertaa viikossa :P Ja mä en siis vitsaile, Clancy tuntuu ihan tosiaan olevan sitä mieltä. No, joku kerta lisää juttua siitä.

Tsiisus noita alun pukkeja!!

Josko sitä siirtyisi kohta tekemään iltatallia ja sen jälkeen unten maille. Toivottavasti koko viikko saadaan nauttia yhtä upeasta syyskesän säästä kuin tänään!

sunnuntai 9. syyskuuta 2018

HIHS tuo koulusuokit Nordikselle, tuletko sinäkin?

Kuka vie mitalit Suomenhevosten koulumestaruuskilpailuista?
Yhteistyössä Helsinki Horse Shown kanssa

© Satu Pirinen

Eilen ratkaistiin 15 parasta suomenhevosratsukkoa taistelemaan tämän vuoden mestaruuskilpailun voitosta Ypäjän Hevosopistolla. Ensimmäisen osakilpailun jälkeen johtopaikkaa pitää Katja Kuokka ja upea Hessin Leevi. Toisena kilpailussa on Anna Kärkkäinen Kulta-ahon Kasimirilla ja kolmantena Elina Kuru Silvolan Hemmingillä. Kaikki top kolmosen ratsukot mahtuivat yhden prosenttiyksikön sisälle, kilpailu on äärimmäisen tiukkaa ja sekös tekee tästä päivästä entistäkin jännittävämmän! 

Jos sunnuntaipäivällesi ei ole vielä mitään ohjelmaa, starttaa Mestaruus Kür klo 14.30 Juhlakentällä. Sisäänpääsymaksu tapahtumaan on 5 euroa ja kuulemma expo tosi kattava. 

Jos suomenhevosia ei pääse ihailemaan tänään Ypäjälle, kuten allekirjoittanut, on mahdollista nähdä mitalikolmikko myöhemmin syksyllä Horse Showssa! HIHS kutsuu ensimmäistä kertaa ikinä mitalikolmikon areenalle miniklinikkaan, vetäjänä Mikaela "Fia" Lindh. Tätä ohjelmanumeroa on odotettu! Pääseekö suosikkisi mukaan mitalikolmikkoon, ketä seuraisit mieluiten lauantai-illan miniklinikassa Horse Showssa? Peukut pystyyn omille suosikeille ja mahtavaa kilpailupäivää kaikille osallisille!

© Satu Pirinen
Suomenhevoset pääsevät näyttämään taitonsa tänä vuonna myös esteratsastuksessa Legendat radalla-showssa perjantaina. 

(ps. eguipeonline pitää tänään ajantasalla!)
(pps. Suomenhevosten ystäville tarjouskoodilla myynnissä lippuja niin perjantain kuin lauantain iltanäytöksiin, molemmissa mukana tietenkin suokkeja! 
Pe 19.10. Kansainvälinen avajaisnäytös 40,50 € (norm. 69,50 €). Suomenhevoskampanjan salasana on SUOKKI1.
La 20.10. Top Sport & Show 40,50 € (norm. 69,50 €). Suomenhevoskampanjan salasana on SUOKKI2.
Klikkaa tästä lukeaksesi tarkemmat ohjeet tarjouksesta. Lippuja on myynnissä rajoitettu määrä.) 

torstai 6. syyskuuta 2018

Suomenhevosen päivänä

6.9.2018



Miten täydellinen suomenhevosen päivä. Lämpöä kuin kesähelteillä ja laidunkausi on alkanut meilläkin, vihdoin. Hevoset ovat nauttineet täysillä. Torsten on laidunvapaansa ansainnut; tällä viikolla ei ole paljon kouluratsastusjumppaa harjoiteltu. Torstenista on kesän aikana kuoriutunut se sama maastovarma monitoimihevonen, joka se on nuoruusvuosinaan ollut. Tarvittiin ilmeisesti Midgårdin ilmastoa avittamaan Torsten takaisin täydelliseen zen mielentilaan! 
Niille jotka eivät ole blogia ihan alusta alkaen seuranneet, mainittakoon että Torsten maastoili neli- ja viisivuotiaana näissä samoissa metsissä kuin mikäkin vaellushevonen, vailla huolen häivää mistään peloista moottoripyöriä saati tukkirekkoja kohtaan. Teini-ikäisenä muissa maisemissa maastoilusta tuli jossain vaiheessa niin vaarallista että se jätettiin ihan tosi vähälle. Silloin keskityttiin enemmän dressageen. Nyt tilanne on melkein päinvastoin. Eikä ollenkaan siksi etteikö kouluratsastus sujuisi; luulen että maastoilun ja Torstenin ansiosta työskentelemme paremmin kuin koskaan aikaisemmin. Lähinnä ehkä siksi, että onko olemassa mitään parempaa kuin suomalainen peltomaisema vanhoine upeine taloineen, loppukesän ilta-aurinko ja tyytyväinen suomenhevonen? Ei ainakaan minulle. 
Olen onnekas, kun elämässäni on niin hieno suomenhevonen ♥️

sunnuntai 26. elokuuta 2018

Rapujuhlat

ja yksi normisunnuntai




Rapujuhlissa tietysti rapuja ja sen kanssa kuuluvia lisukkeita. Koska kaikki seurueen jäsenet eivät syö rapuja (vink vink, se sama joka ei syö kalaa tai juustoja eli T), oli tarjolla myös kivaa seurusteluruokaa, fonduessa valmistettua naudan sisäfilettä. Herkkua sekin, samoin oman maan salaatti kaupan mozzarellalla. Jälkkäriksi nautittiin omenapiirakkaa, oman pihan omenoista tietenkin. Ravut eivät kuitenkaan ollut omasta joesta ;)




Koristekurpitsat jotka kylvin keväällä kasvimaalle hukuttivat aika paljon muita kasveja alleen mutta ovat niin tosi kauniita, ettei se edes haittaa.















Eilen illalla tunnelma oli kohdallaan. Rapujuhlat venetsialaisten aikaan, omenapuuhun ripustetut tunnelmavalot, pöydällä ilmavirrassa lepattava kynttilöiden valo ja vaaleanpunainen iltataivas kruunasivat kesäkauden päätösjuhlan. Monen tunnin ruokailusetti villaviltteihin kääriytyneena - tätä olisi tänä kesänä pitänyt tehdä enemmän. Siis vain istua ja olla (ja nauttia hyvästä ruuasta), porukalla. Ehkä ensi kesänä sitten useammin. 

Oikeastihan koko kesä on ollut enemmän tämän päivän kaltainen. Pystytettiin tehonelikolla laitumen tolpat ja porattiin niihin eristimet. Koko päivän enemmän ja vähemmän kaatosateessa ja ukkosessa, gourmee grillimakkaran voimin. Viime viikonloppuna laajennettu tarha isommalla talkooporukalla oli aivan tuskaa, savimaa on kuivan kesän jäljiltä kuin betonia. Tänään hehtaarin laidunta ei edes yritetty pystyttää ilman kunnon apuvälinettä. Maaporalla reiät, tolpat pystyyn ja loppusilaus juntalla. Maaporasta huolimatta lihakset on hellänä, ei ihan mennyt kuin kuuma veitsi sulaan voihin tolpat maahan. Kahdeksan tunnin normityösetin jälkeen ei tiennyt valuiko otsalla hiki- vai vesisadepisaroita. Todennäköisesti molempia. Voi sitä onnea kun viimeinen tolppa oli maahan juntattu. Se olisi tapahtunut noin kahdeksan tolppaa aikaisemmin, jos olisi ollut vähemmän perfektionisti tolppalinjojen kanssa. Nyt on kyllä täydellisesti peltojen muotojen mukaan laidun ja kaikki kulmat pyöristetty esteettisesti. Laitumen ympärille jäi traktorilla ajettava ratsastusreitti, mikä ei tietysti helpottanut tolppien linjojen katsomista mutta josta on varmasti paljon iloa. Kulmatkin on sen verran loivia että etenkin lumiseen aikaan voi aurata kivan ravi-ja laukkareitin. Joskus hamassa tulevaisuudessa laidunlenkki saa hiekkaa päälleen. Nyt se on nurmella. 

No mutta, onneksi huomenna pääsee töihin vähän lepäilemään näistä fyysisistä hommista ja tienaamaan niitä hiekkarahoja. Ja onhan se nyt ihan huippua - meillä on tosi tyylikäs laidun! Sähkölangat vielä uupuvat; tämän päivän jälkeen senhän voisi tehdä vaikka jonain aamuna ennen töihin lähtöä. Sen verran kevyttä ja nopeaa puuhaa, että melkein sama kuin istuskelisi sohvalla!