torstai 19. heinäkuuta 2018

Helleaallon aikaan

Jätskillä merenrannalla ja aurinkotuolissa omenapuun varjossa, siinä eilisen päivän tehopuuhat.

Kukapa olisi viime kesän jälkeen uskonut, että tänä kesänäkin ollaan märkiä, hiestä. Helteisiin tottumattomat, kuten nuori poika Clancy, ovat hätää kärsimässä, kun taas esimerkiksi Torsten ei ole moksiskaan. Tietää varmaan, että talvi tulee kyllä ja nyt ei pidä valittaa. Clancy ei oikein osaa säädellä omia toimiaan ja tummaan karvapeitteeseen kuumuus iskee kahta kovemmin. Liikutus tehdään aamuvarhaisella tai iltamyöhään, heti kun pääsee menemään varjoissa ja alle kolmen kympin paahteessa. Meidän tarhoissa ei ole varjoa kuin isoilla hevosilla ja niilläkin vain hetken aikaa aamulla ja sitten illalla, joten koko kolmikko seisoo kuumimman ajan päivästä sisällä, missä on myös lämmin mutta kuitenkin varjoa ilman paarmoja. Niitä pirulaisia on liikaa... 
Peikko jonka tarhassa ei ole sitäkään varjoa tarjolla mikä isommilla kaveruksilla on, viettää päivästä suurimman osan puutarhassa puiden alla. Torsten ja Clancy ovat aavistuksen kateellisia mutta niillä on sitten muuta kivaa; metsälenkkejä ja irtona kentällä riekkumista. Jos Clancy ei olisi niin kovin puuhakas iltaisin eikä Peikko olisi niin julmetun pieni, kääntäisin päivärytmin varmasti päälaelleen. Valitettavasti seudulla kulkee säännöllisesti kolme sutta, jotka todennäköisesti pitäisivät pikkuPeikkoa maukkaana välipalana enkä uskalla ottaa riskiä, vaikka tiedänkin että alueella on paljon hevosia öisin ulkona. (ja paljon luonnoneläimiä syötäväksi mutta osaako susi katsoa että tuo on lemmikki, ei oteta sitä?) Hevosten onneksi kissanpennut herättävät aamulla aikaisin (joko herätään, joko joko?!) joten hevoset ovat menneet näin lomallakin monesti ennen kuutta ulos ja viime aikoina olen onnistunut sekoittamaan Clancyn sisäistä kelloa niin, että eilenkin iltatalli oli yhdentoista aikaan. Ennen nuorukaisen muuttoa pihalle Torsten ja Peikko olivat monesti puoleen yöhönkin asti ulkona, jos itsekin puutarhassa hengailtiin; mikäs siinä valoisassa kesäyössä, kotitallin suurimpia etuja kun ihan itse saa päättää!

Eilisen loikoilun ja herkuttelun lisäksi kävi muuten eläinlääkäri raspaamassa koko kolmikon. Torstenilla ei mitään kummempaa, ruunikoilla vähän enemmän sanomista; ja mainittakoot vielä, että suomalainen oli ainoa joka selvinpäin kesti sähköporalla suun hoitamisen. Pisteet kotimaiselle ;)

Noin muuten näiden viimeisten lomaviikkojen teema on ollut aurinkotuolissa loikoilu; mahdollisimman varjossa. Puhallettiin pooli pihalle ja mikäs sen mukavempaa kuin käydä välillä patjan päällä vilvoittelemassa. Paljon muuta ei olekaan tullut tehtyä. Kirjat ovat vieneet mukanaan, kissanpentujen leikkiä voisi seurata tunteja päivästä ja noh, viime viikonloppuna tehtiin kevyt 30 neliön laatoitus. Kolmen tonnin asennushiekan lapiominen käsin ja 28 kiloa painavien laattojen latominen jotakuinkin suoraan sai mukavasti hien pintaan ;D Tämän illan plääni on hakea punamultaa rautakaupasta, valaa hoitopaikalle betoni johon uskaltaisi sitoa vetopaniikkisenkin hevosen kiinni ja laittaa makuuhuoneeseen sata vuotta vanhan ilmastointilaitteen hurisemaan niin aikaisin, että lämpötila laskisi edes alle kahteenviiteen. Tässä vielä muutama puhelinkuva ennen hommiin siirtymistä :)

Peikko tahtoo oman poolin!

Yksin puilla puuhailu on ihan kivaa...

mutta kaksin se on tuplasti kivempaa!

Rasse ja Basse neuvovat, näillä helteillä työnteko tulee ottaa rennosti. (Ja sitten he pistivät lasisen kynäpurkin pirstaleiksi.)

Jotakuinkin epäkäytännöllinen autokatos sai laatoituksen; purettiin väliseina ja pientä siistimistä muutenkin, tähän tulee kiva suojainen ulkopesupaikka...

Peikko ♥ oikealla näkymä keittiön ikkunasta!

Toki Torstenkin on päässyt puutarhaan, ainakin aina silloin kun on suihkua vailla. Puutarhaletku keittiöstä ulos vaan.

Kesäaikaan silkkaa säästöä, kukat poimitaan puutarhasta tai teidenvarsilta :)

Toissapäivän täydellinen hellepäivä, kun äiti ja systeri tulivat viettämään vapaapäivää maalle; mainittakoot, että upeat sääret eivät ole minun. Omani ovat näin kesäisin kyllä vieläkin ruskeammat, mutta turpeesta... 

Viinirypäleet alkavat saada väriä ja kirsikat ovat kypsiä!

Torstenin kanssa on tehty kentällä hieman kevennetysti töitä mutta kuitenkin suht normaalisti. Laukkatyö on tuottanut tulosta, Clancy pitää poni sopivasti liikkeessä ;) Kuva alhaalla oikealla, meidän maailman paras maastoseura ja silloin tällöin myös kenttäseura; Torsten jumaloi kovasti Intoa muistuttavaa suomenhevosta ♥

Ruusukaaresta ja kärhöistä...

Kesäherkkuja ja hameostoksilla. (Lohjan Modaa voi aina suositella lähialueella asuville, heillä nyt kesäalessa vaikka mitä!) Tuo keskimmäinen mansikkakuva on viime viikolta, kun luulin jo että satoa ei enää tulisi. Veikkaan että vielä saisi jonkun astian kerätä. Perheille ja omaan pakkaseen ja tietysti tuoreeltan herkutteluun on poimittu reilusti yli 50 litraa mansikkaa. 

Tätä näkyä kyllä odotellaan kovasti; vesisadetta kiitos!

torstai 12. heinäkuuta 2018

Torstenin dressagetreenistä

kuvia ja kuulumisia


























Eilisestä helletreenistä kuvia - Torsten oli aika makee. Kahden päivän ajan se on tanssahdellut kentällä niin että hiki on virrannut molemmilla mutta palkkioksi on istahdettu puutarhaan töiden jälkeen nauttimaan kylmästä juomasta ja (liian pitkästä) nurmikosta. Kentällä on tehty ihan perusjuttuja, kun hieman on tuo vyötärönlinja kadoksissa ja aika vähän on viime aikoina tehty kunnon jumppaa, tässä kun on ollut kaikenlaista. Avotaivutuksia, siirtymisiä askellajien välillä ja sisällä; etenkin ravissa. Ei hitsi kun joku joka osaisi näyttäisi ponille, mitä tarkoittaa passage. Se on niin lähellä! Mutta kuitenkin omien taitojeni ulottumattomissa. Suhteellisen onnekasta omistaa itseä niin paljon taitavampi hevonen.

Clancy on jäänyt kauniisti tarhaan odottamaan, kun Torsten on tehnyt töitä aamupäivisin. Tarhan aidan korotus parillakymmenellä sentillä toi mielenrauhan ja Clancy on tyytynyt lähinnä hirnahtelemaan tarhastaan ja keskittynyt pääasiassa heiniin ja Peikon seuraan. Fiksu poni! 

Viime päivät ovat menneet rytmillä Torsten, Peikko, Clancy. Sama järjestys kuin iltapuurojen jaossa ;) Keskimmäisen kanssa on lähinnä puuhattu puutarhajuttuja, poni on ollut mukana kitkemässä ja tehnyt erityisen tarkkaa työtä nyhtäessään ruohoa puiden ympäriltä. Yhtenä iltana se oli käsihevosena kärryhevosen matkassa ja oli taas melkoisen tohkeissaan ihan omista retkistään ;D

Viimeisenä vuorossa oleva Clancy on käynyt kahtena päivänä maastossa. Ensimmäisellä (talutus)reissulla oli varmuuden vuoksi mukana luottohevonen naapurista sekä kaksi taluttajaa hurjalle nelivuotiaalle. Yli tunnin lenkillä kohdattiin useita autoja sekä päriseviä ruohonleikkureita mutta ponin mielestä hurjinta oli isot kivet metsässä. Koska ensimmäinen lenkki meni reippaasti, nostettiin eiliselle lenkille vaikeusastetta. Clancy pääsi käsihevoseksi kärryhevosen matkaan! Taaskaan ei mitään ongelmia joten lyhyt reissu riitti; kärryhevonen jatkoi pidemmälle lenkille ja me suuntasimme takaisin kotiin. Kyllähän aikuisetkin hevoset vähän ihmettelevät kun lenkillä lähdetään eri suuntiin, mutta hienosti Clancy keskittyi taluttajaan ja tämä ihana taluttaja naapurista teettikin ponilla oikeaa aivojumppaa. Clancy kävi mm katolla varustetulla bussipysäkillä, tutki oman puutarhan kasvihuoneen lähietäisyydeltä ja toimi kaikessa moitteitta. Siinä on kyllä niin viisas nuori hevonen. On melkein vaikea kuvitella että kaikki se elämänilo ja uteliaisuus ja eteenpäinpyrkimys katoaisi siihen paikkaan kun satula laitetaan selkään tai kärryt perään.

Tänään on kuitenkin ollut ihan liian kuuma kentällä pyörimiseen ja Clancyn aivoillekin lepopäivä on ollut paikallaan. Aamulla kengittäjä taikoi sille uudet kengät jalkaan, Peikko on jatkanut töitään puutarhassa ja Torsten pääsi parhaassa suomenhevosseurassa puolentoista tunnin lenkille metsään. En kerännyt ohjia lenkillä kertaakaan käteen; on Torstenistakin kuoriutunut oikeassa seurassa oikein mallikelpoinen maastoratsu. 

On tässä tullut vitsailtua, että miten sitä ikinä missään töissä kolmen hevosen hoitamisen jälkeen ehtii käymään ;) Etenkin kun ponien lisäksi on kaikenlaisia pieniä projekteja jatkuvasti käsillä. Viime päivinä hauistreeni on hoitunut lastaamalla ja purkamalla reilu kolmisenkymmentä neliötä betonilaattoja pihalle pinoon; jos vaikka poneille vähän laatoitettua ulkovesikarsinaa rakentaisi, nyt kun lämminvesi on vihdoin (halleluja!) saatu alapihallekin. 
Heppatyttönä aika usein tulee punnittua tavaroiden painoa rehusäkit mielessä eikä mennyt kolmekymmenen kilon veikkaus pahasti pieleen, 28 kg per laatta teki loppuvaiheessa jo vähän käsivarsille tiukkaa. Ja siihen muutaman tunnin kitkemistalkoita, aitojen fiksausta, parvekkeen pesua, pari kuutioita polttopuita ja kotona pesukone on pyörinyt aamusta iltaan. 

Todennäköisesti loppuviikko vietetään rennommissa merkeissä; sadetta sääennusteessa, poneille vapaa ja itselle lupa lukea kirjaa sohvalla, vaikka koko päivän. Rentoa alkavaa viikonvaihdetta ♥️

sunnuntai 8. heinäkuuta 2018

Sitä saa mitä tilaa

















Uuden perheenjäsenen kanssa on eletty nyt melkein viikko. On tullut todettua, että sitä saa mitä tilaa. Olen aina harmitellut, kun Peikon kanssa ei ole voinut tehdä mitä vain milloin vain, koska Torsten ei kestä jäädä tarhaan yksin. Nyt Peikko on päässyt joka ilta puutarhaan seuraksi; nämä kuvat ovat perjantain tyttöjen illasta, ai että oli ihanaa ❤️ Täydellinen rentoutuminen hevosten muuten aiheuttaessa harmaita hiuksia.
Peikosta vielä sen verran, että tänään poni pääsi iltakävelylle naapureiden kanssa. Oli kuulemma pikkuponi ihastunut naapureiden shetlanninponiin joka oli kävelyllä myös mukana; meillä on täällä maalla mitä mahtavimmat naapurit jotka ovat olleet ihan luxusta muuten ehkä yksinäiseen kotitallin elämään. 
Peikkohan on melkoisen valloittava tyyppi ja tuntuu ihan siltä, että tällä hetkellä pikkuponi on porukan järkevin. Huhheijaa, enpä niinkään uskonut koskaan sanovani. 

Kuten kerroin, minulla oli tasan kaksi kriteeriä kun Torstenille lähdettiin kaveria etsimään. Helppo ystävä ja kivat liikkeet. Kaiken muun pystyy periaatteessa opettamaan, eikös vain. Ensimmäisenä päivänä todettiin, että Clancy pelkää melkolailla traktoreita jotka niittää ojanpieliä, osaa pukitella narun päässä kun pitäisi syödä ruohoa ja ilmeni tietysti myös vetopaniikki, onneksi fiksu hevonen peruutti vain muutaman askeleen rauhallisesti pala tallinseinää mukana. No, eiköhän näistä vielä selvitä mutta ihan aavistuksen harmitti, kun tajusin että Torstenia ei sitten tarvitsekaan jatkossa viedä töihin, koska Clancy ei laske Peikkoa, joka seisoo käytännössä samassa tarhassa poikien kanssa, hevoseksi ollenkaan eikä näin ollen aio jäädä yksin tarhaan kun Torsten poistuu näköpiiristä. 

Hupsista keikkaa, koska olen jo päässyt videolta ihastelemaan ponin hyppytaitoja, täytyy tarhan aitoja korottaa ennen kuin seuraavan kerran kokeilen jättää Clancyn ihan yksin Peikon kanssa tarhaan kun Torsten lähtee töihin. Tietysti joka paikasta on ollut loppu tarvittavat välineet tarhan aitojen korottamista varten, joten Clancy on saanut tulla mukaan kentälle. Ehkä helikopterileikki ensimmäisenä päivänä traktoria ihmetellessä oli vain alun jännitystä koska ponia ei näytä häiritsevän autot, jäätelöauto musiikkinsa kanssa, fillarit; ja kentälläkin järki on päässä ja kaikki toimii. Poni on sen verran vanhassa kengässä että kilinä vaan kuuluu ja aikamoista toispuoleisuutta on liinassa juostessa on havaittavissa ja laukkaaminen on ihan typerää. 

Että tämähän meni just niinkuin piti. Torstenin treenikesä vaihtui hiekkatarhalomailuksi mutta onneksi edes Peikko pääsee ilahduttamaan iltoja puutarhassa. Anna mun kaikki kestää ja mitähän sitä oikein tuli taas ostettua, hohhoijaa! Onneksi niiden kahden tarkkaan harkitun kriteerin lisäksi Clancy on niin pirun nätti, että kivahan noita poneja on tuolla tarhassa katsella.