tiistai 18. kesäkuuta 2019

Puutarhaelämää

Kuvia puutarhakierrokselta



















Lahjaksi saatu hortensia on nyt kukkinut täydellä kukinnalla 1,5 kk. Ja nuppuja tulee vain lisää!

Sitä on niin paljon hommissa puutarhassa, että välillä ihan unohtaa miten paljon kaunista siellä on.  Kun aina keskittyy vain muuteltaviin kohteisiin ja näkee tekemättömät työt. Kameran kanssa kulkiessa huomio kiinnittyy automaattisesti parhaisiin puoliin, myös puutarhassa. Vielä on paljon hommia omaan unelmapuutarhaan, mutta on tänä kesänä tehty jo aikamoinen muutos. Ongelmana onkin, etten ikinä ottanut niitä ennen kuvia, mistä konkreettisesti näkisi muutoksen :D 
Pankkitili kertoo kuitenkin käsistä lähteneestä puutarhaharrastuksesta. Pikaisella laskulla tänä kesänä puutarhaan on upotettu yli 3500 euroa. Yksi kolmasosa multaan - uutta nurmikkoa on tullut n. 700 neliötä. Huhheijaa! Kerron Tlle viikottain, että ensi kesänä on helppoa. Oikeastihan ensi kesänä on vuorossa takapiha ja potanger ;) Mutta katsellaan sitä sitten talven pimeinä tunteina kun kroppa ja mieli kaipaa puutarhatöitä. Nyt ei sellaista keskustelua ehkä kannata aloittaa. Viikon sisään on istutettu 9 puuta, levitetty viides kuorma-autollinen multaa käsin, kasteltu, kitketty ja siivottu. Sanoisin kyllä, että on kannattanut :) Loppuviikosta pääsen istuttamaan kaikki perennat uuteen penkkiin! 

Juhannuksesta eteenpäin mä aion vain nauttia puutarhasta. Ja ihan vähän siinä sivussa kastella ja kitkeä :)

Leppoisaa juhannusviikkoa ❤️

tiistai 11. kesäkuuta 2019

Ei haavan haavaa

Meillä kävi tänään eläinlääkäri tekemässä Clancylle vatsahaavatutkimuksen. Ajattelin, että meillä kaikilla on vatsahaava ihan jo pelkästään 16 tunnin paastoamisen vuoksi - Clancy kolkkasi vielä puolilta öin karsinassaan, hänet on unohdettu! Missä iltaheinät! Onneksi eletään laidunaikaa joten koko päivän syömisen jälkeen ajatus paastosta ei tuntunut omasta mielestä ihan niin kamalalta.


Aamu sen sijaan oli hirvittävä. Ellä tuli 9.30 joten päätin mennä talliin vasta yhdeksältä. Sehän ei varsinaisesti ole poneille uutta, viikonloppuaamuisin nukun aina pidempään kuin arkisin - jolloin menevät vähän ennen seitsemää ulos - mutta silloin iltatallikin on tehty myöhemmin, jotta voi rauhassa nukkua vähän pidempään. 
Mutta että tällaisena arkiaamuna, huonosti nukutun yön jälkeen ryhtyy keittelemään kahvia eikä mene ensimmäisenä toivottamaan poneille hyvää huomenta, se vasta oli outoa! En ehkä voisi olla ilman hevosia. Ja nimenomaan, ilman että ne asuisivat kotona. 

Torsten tietysti ajatteli, että perusJillaa, nukkui pommiin, mutta siinä vaiheessa kun se jäi kaksin Peikon kanssa laitumelle, heräsi viimeisetkin kylän kesälomailijat kun Torsten ja Clancy aloittivat keskustelun, toinen pihalta ja toinen laitumelta. Onneksi piha hiljeni hieman kun Clancy sai ensimmäisen rauhoittavan annoksen ja Torsten joutui jatkamaan huutelua yksinään. 


En ole ennen nähnyt mahalaukun tähystystä ja totesin, että vaikka Torsten olisi mielenkiintoista tutkia (vaikkei sillä oireita täällä kotona olekaan), se ei tod. näk. koskaan suostuisi moiseen ällöttävään tutkimukseen. Clancy hoiti homman hienosti ja seisoi minun ja Tn välissä upeasti. Kuvat Clancyn mahasta olivat kertakaikkisen priimaa eikä yhtään haavaa löytynyt vaikka kameralla tutkittiin pitkään ja hartaasti. 

Tämän melkein tiesinkin, vaikka salaa toivoinkin että vatsasta olisi jotain löytynyt. Mahahaava kun on jotenkin hoidettavissa - joskin en tiedä miten voisin enää luoda stressittömämpää ympäristöä ja parempaa ruokailua, varmaan luopumalla niistä viikonloppujen pitkistä aamuista - mutta nyt ollaan jälleen mysteerin äärellä. Tällä viikolla saamme kuitenkin tietää verikokeiden tulokset, josko niistä löytyisi jotain poikkeavaa. 








Kun Clancy siirtyi vielä raspauksen jälkeen heräilemään karsinaan, oli Torstenin ja Peikon vuoro tulla hammashoitoon. Vieraan ellän kanssa pistin Torstenin domogeelillä unille ja sillä nousi päähän niin että oli tokkurassa vielä kolme tuntia rauhoituksen annon jälkeenkin. Hampaat olivat kaikilla kolmella hyvässä kunnossa. 

Kuvat on muuten tältä keväältä, viimeisimmältä ratsastukselta noin kuukausi takaperin. Clancylla on ollut nyt niin paljon kipukohtauksia että en ole raaskinut sitä juurikaan rasittaa. Työnteko ei kuitenkaan vaikuta kipuiluihin, niitä ei tule enempää vaikka se tekisi töitä. Ja miten se niitä töitä tekeekään, tällä ratsastuskerralla pienellä maiskutuksella raviin sai lisää liikettä! Ei tietoakaan stoppailusta.







Alla muutama kuva sisäkuvista.



Verikokeiden tulosten jälkeen ollaan toivottavasti viisaampia ja sitten täytyy yrittää laajentaa ajattelumaailmaa vian löytymiseksi. Jotenkin sitä kuitenkin aina ajattelee pahimman mahdollisen skenaarion kautta, että sairaus jää mysteeriksi, jolla ei välttämättä ole yhtä onnellista loppua kuin Torstenilla. Torstenin omasta tappotuomiostaan mysteeriontujana on vajaa kymmenen vuotta. Toivotaan, että Clancylla käy yhtä onnekkaasti. Clancy on niin älyttömän viisas, lempeä ja leikkisä, siinä on jotain niin paljon samaan kuin Intossa, että tuntuu ihan kamalta ajatukselta, ettei ongelmaa pystyisi poistamaan. Kaikki kokemukset vastaavista oireista - makoilu, toisinaan piehtarointi, makuulle ja ylös ramppaus, makoilu niin että etujalat on suorana edessä, toisinaan kaikki jalat kohti taivasta, pissaamisasennossa seisominen, hännän heiluttelu, tosi kovassa kipukohtauksessa sykkeen nousu, väsyminen - kaikki kokemukset ovat enemmän kuin tervetulleita ❤️ Vatsassa ei myöskään ole hiekkaa. 

Onnelliset iltalaitumella.

sunnuntai 9. kesäkuuta 2019

Helleviikonloppu

Kotona


Mä en poistu kotoa, ellei ole ihan pakko. Viikonloppuisin aika harvoin on pakko, etenkään tällaisella helteellä. Nyt on vain nautittu. Perjantaina tyttöjen kanssa vähän roseeta ja eilen illalla samaa 11 minutes roseeta äidin kanssa. Puutarhassa tietysti. Ja vähän suolapähkinöitä ja hyvä kirja.
 Iltalenkille otettiin Peikko, jolla on vähän turhan paljon virtaa paimentaa isoja hevosia. Joista Clancy taitaa olla vähän Hannu Hanhi - ell sairastui eikä päässyt keskiviikkona. Alkavalla viikolla uusi yritys. 
Torsten puolestaan on sellainen enkeliponi. Kiltti ja aiheuttaa mahdollisimman vähän extratyötä. Ja auttaa kaikessa missä pystyy. Katselin aamupäivällä kuvien käsittelyn jälkeen puutarhaan ja siellä se kitki mansikkamaata. Peikko ja Clancy seisoivat aidan oikealla puolella ja huutelivat että miten me saadaan tohon lupa. Laitumella aidat ja langat ehjät, ilmeisesti paksu on yhtä kuin notkea kun Torsten oli limbonnut itsensä aidan ali. Kesämahalla ei nimittäin taatusti ole hypännyt yli. 

Antaa kuvien puhua puolestaan. Tänään ilma on jo ihan muuta - navakka tuuli vilvoittaa mukavasti kun siirryn kahvikupillisen jälkeen lapioimaan kuorma-autollisen multaa uuteen kukkapenkkiin. Avanttihan on sopivasti vuokralla seuraavan kuukauden ja T onnekkaasti vielä työmatkalla. Ehkä hänellekin jää jotain lapiointiurakasta ;) 




























Näihin tunnelmiin - rentouttavaa sunnuntaita ❤️