Etusivu     Into       Torsten     Erikoispostaukset     Blogikirppis

lauantai 27. elokuuta 2016

Hukassa

Viime päivät ovat kuluneet koulun penkillä. Miten kivaa onkaan olla taas opiskelija! Tällaista koulunkäyntiä minäkin jaksan, kun koulussa ollaan fyysisesti vain muutaman kerran kuussa. Pää on täynnä kerrattuja vanhoja asioita, uusia oppeja ja inspistä. (ja räkää, atsiuh!) Vielä huomaa että on vähän veto veks kuluneen viikon kuumeiluista, eilen illalla tyyny oli paremmin kuin hyvin puoli kymmenestä eteenpäin :D


Inspis onkin positiivista vaihtelua, sillä ratsastuksen puolella junnataan Torstenin kanssa paikallaan enkä ole varma mistä asiat jälleen nollautuisivat. Hukassa ollaan, noin niin kuin henkisesti. Toisaalta, oli aika lähellä etten torkahtanut ensimmäisenä opintopäivänä kun monta tuntia oltiin puhuttu ihan vaan perusteista - ja kun omasta mielestäni osaan ne jo, niin aika tylsää ;) Ehkä Torsten ajattelee samoin, sille ei vaan ratsastaja anna varsinaiseen torkahteluun mahdollisuutta. Ja ihan oikeasti Torsten - tai sen ratsastaja - ei tee vielä riittävän hyvin kaikkia niitä kouluratsastuksen alimman tason perustöitä, eli kertausta on luvassa, vielä pitkän aikaa. (Forever ;D) Täytyy vain kehitellä kertaamisen rinnalle myös jotain  mieltä virkistävää puuhaa ponille, ettei sen treenit aivan torkkuessa kulu. Piaffea se tarjoaa välittömästi kun ajatteleekin koottua käyntiä, joten se on nyt tauolla, mikäli haluamme vielä syksyn aika käydä jossain kilpailuissakin. Tai ehkä se onkin se syy, miksi me junnataan paikallaan, kun olen mennyt katselemaan kisakutsuja ;D Mene ja tiedä, tänään ainakin sujui vallan mainiosti kun puolisen tuntia nautiskeltiin vihreästä!









Mutta nyt kohti merta ja kaupungin venetsialaisia, tuolla myrskytuulessa luulisi kaikkien ajatusten nollautuvan aika tehokkaasti - ihanaa lauantai-iltaa myös sinulle! :)

tiistai 23. elokuuta 2016

Sommartiden

Okei, tänä kesänä on satanut. Paljon. Positiivista on, että onnistuimme Torstenin kanssa valitsemaan maneesipäivän sellaiselle sadekelille. Loput päivistä ollaan sitten kastuttu :D Paitsi silloin kun valmentaja on ratsastanut, silloin on pysytty kuivina ja Torsten on saanut sateenvarjosiedätystä. Ja eihän sade oikeasti haittaa, kun kesä kuivattaa! Toivotaan kuivaa syksyä... :))

Kesäpäivän parhaita paloja; mansikoita, hevosystäviä, aikaa putsata hevosen varusteita ja aikaa nauttia jättikorvapuustista viinin kera, what more do you need?

Olen enemmän meri- kuin järvi-ihminen. Se on kuitenkin myönnettävä, että menisin mieluummin uimaan sinne järveen; vesi on niin hitokseen paljon lämpöisempää kuin Suomenlahdella. Onneksi viini lämmittää!

Hmm, ja lisää viiniä...

Ja upeita auringonlaskuja!

Sääli, ettei Torsten ole ihan yhtä varma kaupunkiratsu kuin Poliisin hevoset; jos olisi, veisin sen takuuvarmasti iltakävelyille kaupunkiin. Siihen asti joudun tyytymään poljettavaan kulkuneuvoon...

Onneksi iltakahvit ja Pågenin leipomat korvapuustit ovat jopa parempi vaihtoehto illan viettoon, Torstenin mielestä ainakin! Kunhan pullan kanssa ei pihistellä :)

Pilvinen päivä vie merestäkin värit.

Olen myös enemmän aakeiden peltojen kuin jylhien mäntymetsien ystävä; silti Espoon Nuuksion kansallispuistossa on oma viehätyksensä.

Tänä kesänä on vietetty myös ihanan ystäväni babyshowereita; sumean kuvan pavlova on muuten sellainen herkku, että se katosi tarjoiluvadilta hetkessä. Pavlovan teko ei ole laisinkaan vaikeaa, kunhan pitää huolen siitä että vaahdottaa valkuaiset kuivassa (lasi)kulhossa niin kovaksi kuin mahdollista, kuivattaa pohjan alhaisessa lämmössä eikä ällömakeutta synny kun jättää kermavaahdosta sokerin pois.

Yksi harvoista lomapäivistäni vietettiin perheen tyttöjen kesken Tammisaaressa; yksi kesän kohokohdista, seura on kaiken a ja o! Ja hyvä kahvi, joten pakkasimme kahvit kotoa mukaan ;D

Torstenin herkkuja 1hevosvoimalta (jostain luin, että 1hevosvoima sponsoroisi meitä, ei valitettavasti pidä paikkaansa, kerron kyllä jos olen saanut tuotteen blogin kautta!), Equestrian Stockholmin ihanuuksia (ja nämä on saatu blogin kautta ;)) ja viimeisen kuvan Pimp my Pony shampoon ostamatta jättäminen jäi melkein harmittamaan :D

En ymmärrä, miksen ole ottanut yhtään kuvaa puhelimeen Finnderbyssä hevosista, vaan pelkästään keskittynyt tarjoilupuoleen ;D Ja sormelle lentäneeseen leppäkerttuun; niitä on tänä kesänä näkynyt enemmän kuin aiemmin!

Olen vakavasti harkinnut siirtymistä maastoratsastajaksi. Koska puskailu on parasta ♥

Ja kaupunki-illat tietenkin myös. Tosin Linnanmäelle en suostu enää lähtemään kuin tyttöporukassa; miksi miehet kuvittelevat, että jos he eivät ole "ratin takana", meno ei ole turvallista? :D Maailman pyörään päästiin kuitenkin ;)

Ja oikeasti parhautta on olla ihan lande, nauttia kotiterdellä viinistä ja luonnosta, nauraa hervottomasti kaupassa kun hame on about korvissa kun sisko hyppää reppariin (nou pics, thank God!) ja olla kuin crazy catlady konsanaan. Kesällä täällä blogissa puhuttiin kananmunista; ainakin meidän kylän Prismasta saa Laitilan kanatarhan tuottamia Free Range munia, vink vink, olivat luomua edullisempiakin :)

Hevostapahtumissa on selkeästi tosi haastavaa kuvata niitä hevosiakin, joten myös Hanko SeaHorse Weekistä on puhelinkuvia lähinnä tarjoiluista. Mutta kukapa ei haluaisi nähdä jälleen yhtä kilistely kuvaa? ;D

Tai kuvia ruuista? ;) Vinkkejä Espoon kivoista ravintoloista otetaan vastaan, Tapiolan grill it on kiva mutta onko muita?; juustoja ja viiniä parhaassa seurassa tyttöjen kanssa; muutama lounaspic ja ettei mene turhan fantsyksi, niin mitä pakataan töihin lounaaksi jos ei jaksa tehdä ruokaa tai aina samat einespinaattiletut ei mene alas eikä ulkonakaan joka päivä voi syödä; ponilta varmaan liikenee muutama porkkana omistajallekin :)

Romanttinen viikonloppu Kämpissä, what more does the girl need? (Ponin lisäksi tietysti.)

Borta bra men hemma best ♥

Siinä missä aamupala meille ihmisille on päivän tärkein ateria...

keskittyvät siilit ruokailemaan iltaisin; näitä voisi katsoa tunteja, parhaimmillaan samalla lautasella on ruokaillut kolme suloista, joskin hyvin sottaista piikikästä - kuka laittaa jalat lautaselle?! ;)

Muutaman tunnin jetteily ilman hellettä saa sormet sen verran kohmeeseen, että suorilla horisonteilla varustettuja kuvia on turha odottaa... (Ja selkeästi kuvien suoristelu jälkikäteen on turhaa ;D) Syväjäätymisestä huolimatta ilta oli mahtava, avomeri pelottava ja yllärilahja onnistunut!

Torsten kummasteli Kirpputorin kylttiä ja etsi näiden kirppujen toria loppulenkin. Olisi varmaan halunnut päästä mukaan :)

lauantai 20. elokuuta 2016

Uusia hevosia

Ostin perjantaina elämäni ensimmäisen oman auton. Rakkautta ensi silmäyksellä, jos niin voisi sanoa, alun starttiongelmista huolimatta. Ratin taakse istuutuessa olo oli kuitenkin kuin olisi kotiin tullut, joten muutaman sadan metrin koeajon jälkeen tiesin, ettei meitä erota enää kuin seuraava omistaja. Yllättävän vaikeaa oli löytää the One, mutta en onneksi antanut periksi asettamistani kriteereistä; eli siis siitä, että auto on vuosimallia 2005, aivan kuten Torstenkin ;) (Nyt kyllä oikeasti vitsailin.) Aina terve, luotettava, hyvällä moottorilla ja mukavalla ajonautinnolla varustettu, turha niitä muita vuosimalleja on edes katsoa! ;D


2005 vuoden mallit on parhaita - vaikka näin karvanlähtöaikaan Torsten on liikkunut hieman väsyneen oloisesti, terävyys puuttuu. Muutama hassu kuva torstain kevyestä keventelystä; sen jälkeen poni on saanut levätä ja keskittyä syömiseen :) Iltapuuroon on myös lisätty vähän vitskuja ja ruokintaan on otettu taas protskut käyttöön.

Uutuuden viehätys saa ihmisen toimimaan vähän hullunkurisesti. Alun perin suunnitellut perjantai-illan romanttiset treffit vaihtuivat neljän tunnin auton pesu- ja puunausprojektiksi (ei kuitenkaan tuunaus, huh!) ja kun puoli yksitoista illalla aivan rättipoikkiväsyneenä ajettiin pizzerian kautta kotiin yltä päältä liassa ja vahassa, oli about aivan kaikki viehätys allekirjoittaneesta kaukana :D Mutta hieno siitä autosta tuli, ja siinä mielessä päästiin helpolla, ettei tarvinnut ihan joka pesukerrosta huuhdella itse pois, kaatosadekuurot hoitivat homman meidän puolesta :))

Onneksi toinen nollavitonen, Torsten, tietää ettei tällaista maniaa kestä kauan, poni kun on pesty kuluneen kesän aikana tasan kerran shampoolla. (Kesää on kuitenkin vielä jäljellä!!)
Että nou panic, kerkeää sitten keskittyä siihen oikeaan, pesunkestävään hevoshulluuteen. Samaisena auton pesupäivänä seistiin muutama kymmenen minuuttia kaatosateessa syöttelemässä poneja - eikä haitannut yhtään :) Oikeanlainen hulluus on ehdottomasti hyvästä!


Ensi postaukseen kuvaan teille uutta autoani niin saadaan vähän vaihtelua matskuihin; vaikka itsehän voin siis katsoa Torstenista kuvia vaikka joka päivä, se on niin makeesti alkanut kantaa itseään ravissa, siinä on jo vähän ilmaa ja pienen pieni hetki kun ravi pysyy "ilmassa"!


Just oikeanlaista hulluutta!

jk. Kuskin penkki kaipaisi uudelleen imurointia, kun ratsastin tänään ilman penkkiä Torstenilla. Nahkasatulaan tottuneena kangaspenkit on kamalia, kääk! Toisaalta hyvä että edes osa karvoista jäi autoon odottamaan kun kipaisin lähikauppaan hakemaan kasan karkkia lauantai-illan ratoksi. Torsten ei ole ainoa jolta on jäänyt peseytyminen välistä, sääli ettei aivan täpötäydessä ja juhlahumuisessa kaupassa näyttänyt olevan yhtään (hevos)ihmistä, joka olisi ymmärtänyt, miksi näytin siltä miltä nyt näytinkin. Noh, tällaista tää joskus on ;D

tiistai 16. elokuuta 2016

Suomalainen tapiiri

positiivisuudesta ja sateenvarjosta ja kaikesta muusta yhtä tärkeästä


Viime aikoina täällä kommenttikentässä on puhuttu paljon positiivisuudesta. Ovathan ilo ja onni ja huonokin huumori paljon mukavampia asioita kuin suru ja itsesääli ja teiniängsteily (vaikka nimesä puolesta se ei tod rajoitu vain teineihin), eli kivoista asioista on helppoa kirjoittaa. Joskus olen vähän kliseisesti todennut, että jokaisella meistä on ihan varmasti omiakin ongelmia tarpeeksi, että ei kukaan halua vieraiden murheista lukea. Sehän ei tietysti toimi käytännössä, jos huonot uutiset ulottuvat myös blogin aihepiiriin, mutta onneksi niin surullisia asioita tapahtuu melko harvoin.

On kolme asiaa, miksi en kirjoita silloin kun en kirjoita (selkeää, eikö ;D)
Olen pois koneen luota
Olen nukkumassa koneen vieressä
Olen koneella mutta oikeasti katson televisiota ja kun olen kolme tuntia istunut kuuma läppäri sylissä totean että kello on liikaa ja ihan turha enää on edes yrittää mitään järkevää tai no, yhtään mitään.

Että vaikka täällä ruudun takana kirjoittaakin ihan peruspositiivinen ihminen, on yltiöpositiiviset ihmiset ärsyttäviä - ei kannata erehtyä luulemaan allekirjoittanutta sellaiseksi ;) Joskus tekee nimittäin hyvää ärsyyntyä pienistäkin asioista, olla huonolla tuulella ja tyytymätön milloin mihinkin. Sellaisina hetkinä ei vaan parane antaa näppiksen laulaa, ettei tekstejä joudu muokkaamaan uuteen uskoon myöhemmin. Uskottavuus kärsisi ;) Mutta joo. Tällä viikolla on ollut teiniängsti lähellä, kun olen joutunut kieltäytymään opettajien hommista - ja kääk, koko loppuvuosi pitäisi pärjätä ilman ainuttakaan sijaisuutta! Tänään ruokaa laittaessa nauratti niin hysteerisesti että melkein itketti, lievää yliväsymystä ilmassa siis. Jos en olisi ostanut extempore satulaa pitäisin viikon lomaa; mutta koska olen huono kaikessa järkevässä (säästäminen, miten tylsää!), joudun (saan) käydä töissä joka päivä, toisinaan viikonloppuinakin. Ja kun koko ajan sataakin - mutta ei näitä kannata miettiä liikaa, sillä äkkiä voisi joutua hakemaan eri värisiä pillereitä arjesta selviämiseksi. Sen sijaan keskityn muistelemaan romanttista viikonloppua Kämpissä. (Miten se onkin aina niin, että arki tuntuu entistä tylsemmältä jonkun erityisen ihanan ja odotetun tapahtuman jälkeen?!) Huippumaastoa Torstenin kanssa. Eilisiä olympia-fiiliksiä, kun Charlotten ja Valegron suoritusta katsoessa ei pystynyt hengittämään ja kaikki sormet ja varpaat pidettiin ristissä jokaisessa vaihtosarjassa ja kun ratsukko viimein pääsi lopputervehdykseen, ei kyyneleiltä voinut enää välttyä ja kun samana iltana istuimme ystävien kanssa meren rannalla katsellessa auringonlaskua Töölössä korvapuustit kädessä, saivat he varmasti yliannostuksen tuosta satumaisesta parivaljakosta - yleensä kun en puhu hevosista juuri mitään, mikäli toinen osapuoli ei niistä sen enempää perusta. Illalla sängyssä oli vielä pakko katsoa kaikki radat uudestaan ja siitä jos mistä jäi positiivinen mieli, että top kuutosen ratsukot esittivät kaikki toinen toistaan parempia ratoja. Kun missään ei tullut sellaista oloa, että ei, tätä en halua nähdä. Kun tuli lähinnä mieleen, että voiko nämä katsoa vielä kerran perään uudelleen - ja niinpä espanjalaisen ja hänen läsipää-tapiirin lopputervehdys oli pakko katsoa uudelleen. Siinä vasta pari, uskomattoman hienoa. Hirveä hinku päästä harrastamaan oikeaa kouluratsastusta!


Ja siksipä Torstenilla oli tänään syksyn ekat treffit opinto-ohjaajan kanssa; oli kuulemma vähän löysää ja hieman keskittymisvaikeuksia, eli treeniä treeniä. Puolipidätteitä pitäisi kuulemma tehdä, jotta keskiaskellajeihin saisi painon enemmän taakse, ja pohjettakin saisi käyttää, Torstenille oli hieman epäselvää mitä pohjeavut merkitsevät. Pääasiassa poni oli kuitenkin tosi hieno - ja koska katsomo otti täyden ilon irti ratsastavasta valmentajasta ja heilutteli sateenvarjoja pään yllä vaikkei ihan koko tuntia satanutkaan - eikä Torsten siis sanonut tästä juuri mitään, niin jatkettiin sateenvarjotreeniä vielä matkalla laitumelle.


Suomalainen tapiiri ;)






Nyt huomatkaa, jos olisin yltiöpositiivinen, olisin laittanut videon alkamaan vasta kohdasta 2:10 (ja ehkä pätkäissyt myös osan lopusta pois ;)) Mutta kun elämä on välillä tylsää ja toisinaan vaikeaa - sääli ettei oikeassa elämässä voi pikakelata tylsien kohtien läpi.



Mutta jos sitä nyt koko illan koneella istumisen - eli siis television katselun - jälkeen siirtyisi levittämään itsestäänruskettavaa niin Torstenkin uskaltaisi jatkossa tulla saman sateenvarjon alle kanssani, ja putsaisi törkeästi lohkeilleet kynsilakat pois sormista ja yrittäisi suunnata vällyjen alle kerrankin ajoissa. Ihanaa, positiivista viikkoa sinulle! :D

P.s. Jos joku harmittaa, niin joka tiistai-ilta Yle Femmalta tulee Allsång på Skansenia, missä kauniit ja iloiset ruotsalaiset ovat kokoontuneet laulamaan yhteislauluja sankoin joukoin ja ihan oikeasti, kaiken tämän lisäksi, niillä paistaa ihan joka viikko aurinko. Epäreilua - vaikka tästä tulee kyllä väkisinkin hyvälle tuulelle!

lauantai 13. elokuuta 2016

Märkää


Mulla ei kyllä yleensä ole mitään teemaviikkoja elämässä, mutta jos sellaisia pitäisin, voisi kulunutta viikkoa kutsua märkäviikoksi. On hikoiltu ponin kanssa; hyppypäivänä oli sairaan kivaa mutta kouluvalmennuksessa ei niinkään ja hiki virtasi molemmilla. Tänään kastuttiin ihan sadevedestä läpimäriksi, mikäs sen mukavampaa kuin kokopaikkahousut jotka liimautuvat ihoon kiinni - onneksi kaupassa tuli käytyä ennen heppailua. Märkäpuku olisi ollut pop, tosin allekirjoittanut kieltäytyi moisesta aiemminkin tällä viikolla kun olimme muutaman tunnin ajan jetteilemässä merellä. Aallokko oli aika hurjaa ja vettä lensi kaaressa naamalle joka kerta kun ajoimme aallonharjalta toiselle, eli koko ajan. Viimeisen parikymmenen minuutin ajan sai miettiä omistaako enää ollenkaan sormia tai varpaita ja jo ajat sitten pois huuhtoutuneen huulikiillon tilalle sai sellaisen kivan sinisen sävyn huulille. Mut hei, pääasia että olin laittanut suihkauksen hiuslakkaa ennen lähtöä ;)

Aiemmin viikolla teimme hyppytreenissä, siis jos melkein maanpinnan alapuolella olevia esteitä voi siksi kutsua, laukassa kahdeksikkoa jonka lävistäjillä oli miniristikot. Torsten oli tosi hyvä, entisaikojen kiemurtelu ja "katsokaa miten kovaa voin mennä ennen ja jälkeen esteen jos pysytään pystyssä, Jilla kun aina koodaa" on käytännössä kuin muisto vain, vaikka esteiden nostaminen kulkeekin käsi kädessä ponin kierrosten nousun kanssa. Niin kauan ei haittaa kun vauhti ei pelota ratsastajaa ;)
















Viikon paras kastuminen on kuitenkin vasta edessä, kun illalla saa pulahtaa Kämpin kuumaan kylpyyn - sitä ennen pitäisi miettiä, mitä tekee hiuksille kun ulkona sataa kissoja ja koiria vai tekeekö mitään, pilalle kun menevät kuitenkin. Olisiko lippis jo tyylipuhdasta kaupunkilaistenkin mielestä? ;) Joka tapauksessa, ihanaa viikonloppua sinulle!

P.s. Hienoa ratsastusta sai taas eilen ihailla Riosta, niin harmillisia rikkoja tuli briteille mutta ihan oikeassa järjestyksessä ne mitalit kuitenkin jaettiin - mutta hei, miksi enkkufiltin nimi ei ole saksanfiltti kun värit ovat kuitenkin heidän? :D