maanantai 11. helmikuuta 2019

Aurinkohetken kuvat

Ponit riekkumassa ja muita viikon kuulumisia


Ennimmäkseen tänne kuuluu hiljaisuutta, kun ääni lähti ja makasin viikon kotona. Toisinaan oli pakko raahautua poneja moikkaamaan mutta matka alapihalta yläpihalle sai hengästymään joten poneilla on ollut iisiä. Ovat olleet kilttejä ja Clancykin on ollut täysin sairastelematta. Tai no, lukuunottamatta nyt lauantain ja sunnuntain välistä yötä, kun kymmenen aikaan iltatallissa tajusin että poni söi puuron ja pisti maate. Seitsemän kertaa ja kaksi kertaa jäi makoilemaan jalat suoraan kohti kattoa. Sitten se nousi ylös ja ryhtyi syömään heinää. Merkillinen tapaus; sai kyllä kipulääkkeen kun toisen kerran meni maate, ja mashvettä just in case, loimen selkään jos olisi vaikka ollut kylmä. Tiedä sitten mikä näistä laukaisi vai oliko mikään näistä vaan ennemminkin omaehtoiset venyttelyt. Puolen yön jälkeen pääsin sisälle ja nukuin kuin tukki yhdeksään asti aamulla. Ponitkin nukkuivat vielä kun aamutalliin menin, Torsten oli sitä mieltä ettei tallissa tarvitsisi notkua yömyöhään. Ponit on myös ihan selkeästi oppineet viikonloppurytmin ja ovat ihan joka kerta maanantaiaamuisin kaikki pitkällään karsinoissa kun menen aamutalliin. Taasko maanantai? Tiistaisin odottavat sitten puoli seitsemältä, että missä ruoka viipyy.

Ihanat papukaijatulpaanit




Esteheppa loikki vallien yli...















Näkymättömien kavalettien jumppa. 










Nyt kun oma ääni ja olo on parantunut, on tiet ja pellolle aurattu kenttä luistimia vaille valmiita talviurheiluun, ei tosin hevosten kanssa suoritettaviin lajeihin. En kyllä siinä mielessä valita, kukkaro kiittää kun paukkupakkaset pysyttelevät poissa ja ehkä kevät tulee näin aikaisemmin. Hanget ainakin ovat humahtaneet puoli metriä alaspäin vesisateiden ansiosta ja laitumellakin näkee melkein joka kohdasta alalangan. Ehtii painaa duunia ja suunnitella puutarhaa sillä välin kun ponit tarhailee. 

Viime viikolla tuli julki Blogiexpon tämän vuoden ehdokkaat. 
Playsson.netin hevosblogeille ja somettajille tarkoitettu expo palkitsee vuoden parhaimmistoa taas keväällä ja minutkin oli valittu mukaan, jee! Mutta.
Blogiexpo järjestetään tänä vuonna neljättä kertaa. Ensimmäistä kertaa raati on valinnut ehdokkaat valmiiksi ja sitten varsinainen voittaja valitaan äänestämällä omaa suosikkiaan. Aikasempina vuosina myös ehdokkaat äänestettiin mukaan; meidät on äänestetty mukaan joka vuosi ja yhtä monta kertaa olen myös voittanut kategoriani.
 Ensimmäisenä vuonna blogini palkittiin Hyvän mielen blogina sekä Yleisön suosikkina. Seuraavina kahtena vuonna blogi on voittanut Visuaalisin blogi-kategorian. Kirjahyllyä koristaa neljä blogipokaalia, kiitos teidän äänestäjien. Ne ovat minulle tosi rakkaita ja olen niistä todella otettu ja ylpeäkin.
Ja siitäkin huolimatta.
Ensimmäistä kertaa tänä vuonna kieltäydyin kunniasta ja annoin paikkani seuraavalle, epäilemättä upealle blogille/somelle. 
Miksi? Koska kukaan ei ole käyttänyt aikaansa äänestämistä varten ;D ja tästä syystä kehtasin kieltäytyä. Ja siksi, etten ole ihan varma olisinko ansainnut edes ehdokkuutta, blogi on nykyään enemmän itselle ja omaa hyvää mieltä varten ja jos siinä sivussa joku muukin saa hyvän mielen, ihanaa! (Etenkin viimeisen kuukauden valituspostauksilla ;P) Mutten ota paineita siitä, kuinka aktiivinen bloggaaja olen ja viime vuoden pidempi tauko oikeastaan vain vahvisti tätä. 
Ja kolmanneksi, minulla on edelleen lunastamatta viime vuotinen lupaukseni voittokahveille :P Ehkäpä kahvihetki avointen puutarhapäivien tienoilla? 
Vaikka olenkin niin kriittinen etten haluaisi millään näyttää keskeneräistä työtä. Oli se sitten puutarha tai talo tai talli. Ihan niinkuin niistä kolmesta mikään tulisi koskaan täysin valmiiksi.

Kesään on kuitenkin keittiö todennäköisesti valmis, on sekin jo jotain! Me saatiin nimittäin eilen keittiöön juokseva vesi ja astianpesukone! Marraskuusta olikin jo hetki aikaa. Ovat toki vasta väliaikaisia ratkaisuja, koska meidän marmoritasot huitelee jossain vielä kuukauden. Mutta ketä se haittaa, kun voi laittaa tiskit tiskikoneeseen! 

Tällaisiin kuulumisiin, kivaa alkanutta viikkoa! 

sunnuntai 3. helmikuuta 2019

Vatsahaava

Sunnuntaivalitukset täällä taas. Tammikuun ajan mentiin lepopäivän postauksilla ja helmikuu näyttää jatkavan samaa kaavaa. Ja tällä kertaa vielä isommin (lähinnä valituksen osalta siis) kuin edellisinä viikkoina. 

Laadukasta puhelinkuvamatskua. Tässä kaksi kilttiä ponia joista toinen on oikeasti kiltti ja toinen tuhma heti kun silmä välttää. Tämä ruunikko oppi tällä viikolla myös avaamaan karsinan oven hakasen. Heko heko. 

Clancy ei ole, tietääkseni, saanut yhtään kipukohtausta kuluneella viikolla. Jee! Sen sijaan se on aiheuttanut muilla vatsahaavaa ja extratyötä ja stressiä. Alkuviikon järkyttävän myrskytuulen päivänä ponit olivat laitumella ja Peikko isojen poikien tarhassa. Tuuli oli kuitenkin vienyt noin 20 tolpasta ylälangan pitkin peltoa, joten tarhaus jäi lyhyeen. Seuraavina päivinä ei enää tuullut ja langat irtosivat eristimistä siitäkin huolimatta. Salapoliisiksi kyttäämään, mikä vie langat ja Clancyhän se. Oikein iloisesti ja systemaattisesti, nauha suuhun ja reipas nykäisy. Laitumella mulla ei ole ollut sähköä mutta yksi ilta tehtiin tarhan ympäri lingolla lumityöt, jotta saatiin alin lanka näkyviin lumihangen alta, josko se olisi estänyt sähkön kiertämisen. Sähkö ei kulkenut vieläkään joten vetelin pitkän työpäivän ja viikon (oltiin varmaan tiistaissa :D) ja järjettömän lumityömäärän jälkeen chiliä ja etikkaa aitanauhoihin. Chili on ollut melko tehokas karkotin pitämään Clancyn hampaat irti Torstenin loimesta, toki täysin uusissa HorseWaren ulkotoppiksissa jotka Torsten sai joululahjaksi, on jo joitakin pieniä nirhaumia. Chilisoossia saa siis lisäillä loimiin viikottain, sillä Clancy kyllä jaksaa yrittää aina vain uudelleen ja uudelleen. 

Seuraavana päivänä sain töihin tällaisen kuvaviestin:

Ponien oma idylli. 


Nämä on just niitä kotitallin parhaita hetkiä. Or not. 

Ilmeisesti chilillä ei ollut vaikutusta aitanauhaleikkeihin ja koko kolmikko oli tarhannut yhdessä ties kuinka monta tuntia. Sinä aamuna jouduin nimittäin heittämään ponit ulos jo viiden jälkeen aamulla. Siellä ne kuitenkin olivat täysin rauhallisesti, osittain veressä mutta suuria haavereita ei ollut sattunut. Ainoastaan Clancyn nenään, sillä oli sieraimessa reikä mutta otsalampun avulla tehdyn läpivalaistuksen jälkeen muista poneista ei löytynyt osuman osumaa. Hienoa. Jahka laidunkausi koittaa, koko kolmikko menee samalle laitumelle. Nyt pojat joutuivat kuitenkin takaisin omiin tarhoihinsa, hokkikengät ja Peikon korkuinen hanki ei paljon naurata. 

Loppuviikkoa kohti helpotti. Taisi olla joku iltakin, ettei tarvinnut tehdä lumitöitä ollenkaan. Kyllä pari tuntia illassa auraamisiin ja kolaamiseen ja linkoamiseen ja siihen joka ilta lankojen korjaus (laitumella hanki on puoleenväliin omaa reittä), toiset pari tuntia, työt ja kovasti päälle pyrkivä flunssa saavat miettimään, mikä on järkevää ja mikä ei. Ehkä se on hevonen täysihoitotallissa ja kerrostaloasunto parkkihallipaikalla. Tai ainakin kuonokoppa Clancylle ;D 

Torstaina Clancysta otettiin hiekkakuvat täällä kotona. Clancy seisoi rauhoittamatta täysin paikallaan kuvauksen ajan ja niin olivat kuvatkin pelkkää priimaa. Hiekkaa löytyi pari ruokalusikallista, syy ei siis ollut siinä. Ell totesi, että ensi kipukohtauksessa täytyy tilata päivystävä paikalle ja rektalisoida, koska ei kuulemma olisi ihan mahdotonta että ähky voi "jäädä päälle" viikonkin ajaksi. Toisaalta epäili myös matoja joten madotettiin samalla. Tiedä sitten, mikä syy on, mutta jos ensi kerralla ähkynä tutkiminen ei auta, täytyy lähteä vatsahaavatutkimukseen/syöttää lääkettä ilman tutkimusta ja katsoa toimiiko se. Joka tapauksessa ell toivotti Clancylle treeni-iloa. 

Perjantaina pitkän työpäivän jälkeen kaaduin sohvalle ja täällä makoillaan edelleen, ääni poissa ja kuumetta pukkaa. Varmaan kroppa sanoo, että nyt on nollattava. Hevosetkin ovat ymmärtäneet sen - ovat nimittäin olleet todella kiltisti. Etenkin sen jälkeen, kun perjantaina tajusin, ettei tarhan sähköpaimenesta kulje virtajohdinta lankoihin... Oikea viikon huippuhetki jonka olisi voinut ehkä jo heti alkuviikosta huomata. Luntahan on taas pyryttänyt sen verran, että alalangoista ei näy mitään, mutta sähkö kulkee silti ja oikein harmittaa, etten ole nähnyt sitä kun Clancy on hoksannut, että sähkö is back. On nimittäin langat just niinkuin kuuluukin. 

Ensi sunnuntaina sitten jotain muuta kuin valitusta - ainakin toivottavasti. Ehkä jotain kesäkuvia, jos kameraa ei ehdi ulkoiluttamaan... Nukkumisen lomassa olen nimittäin tuijotellut telkusta puutarhaohjelmia ja netistä katsellut perennaideoita. Nyt jos koskaan, kesä olisi pop!
 Terkkuja sohva pohjalta ja tervettä alkavaa viikkoa! :)

sunnuntai 27. tammikuuta 2019

Poikkeustilaviikko

Viikon teemana poikkeustila? 


Sitä luulisi, että kolmenkympin pakkaset, yhden päivän hillitön lumimyrsky, pariin otteeseen jäätyneet vesiputket ja monta muuta muuttujaa riittäisi tekemään normaalisti leppoisasta viikosta vähintäänkin haasteellisen. Mutta ei, painajaismaisen siitä on tehnyt alkuviikolla sairastava Rasse ja koko viikon sairastanut Clancy. 













Muutama maisemakuva kotimatkalta; ja siellä koti näkyy jo!




Torsten tuli eilen kevyelle dressagejumpalle ja ai että oli taas ihanaa. Superponi. 















Kipeistä eläimistä Rasse pääsi helpolla, ainakin jos vertaa sairastoveri Clancyyn. Rasse oksenteli yhden illan ja oli vuorokauden ajan haluton ja väsynyt, sen jälkeen oma itsensä ja kissojen elämä hymyilee. Clancy reppana on mennyt melkeinpä vain huonompaan suuntaan. Maanantaina lähdin töistä aikaisemmin, kun heinäautomaattina toiminut äiti soitti tallilta, että taas sillä on kipukohtaus päällä. Mulla kesti päästä paikalle yli tunnin ja siinä ajassa kohtaus oli jo helpottanut ja hevonen odotti virkeänä tarhassa. Tiistai taisi olla ainoa päivä tällä viikolla, kun en huomannut kipukohtausta (ei toki tarkoita etteikö sellaista olisi ollut), mutta loppuviikon ajan niitä on tullut kerran päivässä ilman minkäänlaista säännöllisyyttä esimerkiksi syömisen tai juomisen suhteen. Jalat menee alta, toisinaan C piehtaroi ja välillä vain makoilee, nousee ylös ja makoilee taas hetken; voi olla että se vaihtaa makuupaikkaa viisi kertaa muutaman minuutin sisään tai sitten se makoilee kymmenen minuuttia samassa paikassa. Silmät on sumeat ja puoliummessa, koko hevonen on aivan poissa pelistä ja eikä se syö tai juo. Kävelytykseen ei suostu ja kun nousee ylös, venyttelee takajalkojaan. 
Perjantaina tällainen kipukohtaus kestikin hieman yli tunnin ja päivystävän ellän kanssa juttelimme, että kipulääkettä tähän hätään ja ensi viikolla soitto klinikalle. Lupasi tulla paikalle mikäli kipulääke ei auta mutta kyllähän se auttoi siinä hetkessä, tosin viikonloppuna on saanut kohtauksia myös kipulääkkeen vaikutuksen alaisena. Onneksi ne ovat sentään olleet hieman lyhyempiä.
Kun eläin sairastaa, kaikki on kurjaa ja omakaan pää ei ole kovin terävänä, kun ajatukset pyörivät vain eläimen voinnin luona. 

Mutta mikä tällaisen sitten aiheuttaa? Juttelin meillä käyneen päivystävän ellän kanssa joka ystävällisesti soitteli viime perjantaisen ähkykeikan jälkeen, että sekä tässä että syksyn samanlaisessa ähkykeississä pissaaminen olisi helpottanut hevosen oloa. Että olisiko vikaa siellä. Jotenkin olin ajatellut että näitä kohtauksia yhdistää vain tosi tosi herkkä suolisto ja että kyllä ne ähkyjä on, mutta nyt olen melko vakuuttunut että syynä todella on joku muu kuin ähkyt. (Tai lämpöhalvaus, niinkuin kesällä kävi muutamaan kertaan.) Kuulin myös eilen, että edellisessäkin kodissa olisi ollut tällaista kummallista makoilua. Että ehkä jos joku oikea vika löytyy, löytyisi myös selitys liikkumattomuudelle. Hopeareunus? Mikäli löydetään jotain - ja vielä jotain sellaista, minkä voi hoitaa. 
Ryhdyin syöttämään Clancylle alkuviikosta salmiakkia, jos vikana olisi esimerkiksi virtsakivet, jotka voivat aiheuttaa jopa ähkyn kaltaisia oireita. Salmiakki liuottaa virtsakiviä mutta kuulemma niiden liukenemiseen menee yhdestä kahteen kuukautta joten pitkät kuukaudet edessä. Clancy nimittäin inhoaa salmiakkia ja se on pakko laittaa ruiskulla suoraan suuhun. 

Mene ja tiedä, voisiko kyseessä olla niinkin helppo syy kuin virtsakivet, mutta huomenna täytyy soittaa klinikat läpi, että kenellä olisi ensimmäisenä vapaa aika Clancylle. Jospa ensi viikolla jo helpottaisi... Toivotaan.