maanantai 20. elokuuta 2018

Elokuun viikoilta



Jaa, mistä sitä edes aloittaisi, on aina se vitsaus, kun bloggaaminen jää vähemmälle.
Se on harmillista - ainakin niinä päivinä, kun olisi jotain kivaa tai joskus vähemmän kivaa kerrottavaa. Sellaisia ihan arkisia juttuja, kuten onnistumisia hevosten kanssa; no Clancyn kanssa edetään step by step, mutta suunta on vielä ollut vain ylöspäin. Kapusin ensimmäistä kertaa itsekin ponin selkään ja kun on vuosia ratsastanut vain Torstenilla, oli aikamoista shokkihoitoa ratsastajalle kiivetä "kirahvin" selkään. Kiemurtelevan ja hoipertelevan sellaisen - ja miten kapea voi poni olla! Hienosti maastakäsin työstetty tuntuma on vakiintunut luontevammaksi ja käynnissä saa kivoja pätkiä ilman että Clancy katselee koko aikaa yläkautta silmiin. Ravissa saatiin eteenpäinpyrkimyksen lisäksi yksi askel tasapainossa, sellainen antaa toivoa. Vaikka pääpaino kaikessa liikutuksessa sen kanssa on omalla moottorilla eteen eteen eteen, siinä asiassa on edistytty sellaisia harppauksia että uskaltaa jo pyytää aavistuksen enemmän. Jotenkin niin pitkään automaattiTorstenia ratsastaneena ja sen kanssa työskennelleenä on tosi vaikea edes ajatella ratsukon työstämistä, jos hevonen on edestä täysin tyhjä.
Olen jonkun verran ohjasajanut molempia poikia ja Clancy vissiin otti Torstenista mallia yhtenä iltana; hikeä pukkasi kun Clancyn perässä sai juosta kymmenisen minuuttia putkeen, poni hienolla kevyellä tuntumalla tasapainoisen oloisena, suunnanvaihdot ja kaikki; lähtökohta heinäkuussa oli ettei Clancylla ollut aikomustakaan juosta ihan vain liinassa jollakin ympyrän tapaisella. Laukkaankin sai aivan eri säädöt kun oli jotain mistä pystyi ryhtyä työskentelemään ja tahdikkaiden liikkeiden lisäksi ei mielestäni muuta tarvita kuin eteenpäinpyrkimys ja hevoselle luontainen hakeutuminen kuolaimelle, loppuhan on sitten ohjastajasta kiinni. (Oma kunnioitus Torstenia ratsuna kohtaan kasvoi Clancylla ratsastuksen jälkeen, ah ihanuutta itse eteen liitelevää, herkkää ja hyvin istuntaa kuuntelevaa, hieman ehkä ilmaiseksikin asioita tarjoavaa työhön motivoitunutta ratsua, enpä taida liian usein Torstenia muistaa näistä ominaisuuksista kiittää.) Toki Torsteninkin kanssa tulee toisinaan hiki, muttei onneksi koskaan suru puseroon - sen kanssa käytiin viime viikolla yli parin tunnin maastossa missä mentiin puolisentoista kilometriä pitkä laukkasuora niin kovaa että korvahuppukin lensi vauhdissa pois. Hiki tuli mutta taitaapa olla meille molemmille parasta kiitosta, nollausta ja laatuaikaa, kunnon maastolaukka! Silloinkin yritin ottaa ihania ilta-aurinkokuvia tänne jaettavaksi, mutta kesän paras laukkavideo ei tietenkään ehtinyt tallentua ennenkuin akku loppui. On varmaan ollut liian kylmät ilmat iPhonelle viime aikoina. 



Naksutin koulutuksesta (ilman oikeaa naksutinta) on hyötyä ihan joka saralla.


Babysteps!


Clancy on kyllä suhteellisen komea, ainakin näin hoitajan mielestä!


Joku suuri guru on klinikkallaan sanonut, että nuorilta hevosilta ei alkuun tarvitsisi vaatia pysähdyksissä mitään muuta, kuin tuntuman hyväksymisen. Koska en ole käynyt sataan vuoteen tunneilla, mennään vähän mututuntumalla - vaan pääasia että tuntumalla.

autotorsten! Joka ponitytön unelma!



Tai sitten jos ei tällaisina sateisina vapaapäivinä olisi varsinaisesti hevosista kirjoitettavaa, olisi kerrottavana esimerkiksi eilinen ähky Clancylla - mistälie syntynyt vatsakipu oli niin rajua että päivystävä soitettiin paikalle. Iltapäivän tunti oli jatkuvaa piehtarointia kävelytyksessä, pissausasentoon hakeutumista, takapään horjahtelua ja haluttomuutta syödä vihreää - ellää vastassa oli sitten virkeä ja kivuton poni jolla todettiin hyvät vatsaäänet, suoli toimi, ja himo ruokaan oli suuri. Olen aikaisemminkin säikähtänyt Clancyn kanssa, kesän helteillä Clancy oli aamupäivään mennessä melko rajun näköisen lämpöhalvauksen kourissa joka meni kyllä ohi ihan kotikonstein (samoissa lämmöissä olleet Torsten ja Peikko eivät silloin olleet moksiskaan kuumasta). Toissa viikonlopun oman reissun aikana Clancy sai jonkun (?) allergisen reaktion häntään, vajaa kymmenen kolikon kokoista verestävää ja märkivää länttiä ympäri häntäruotoa olivat sellainen reaktio mitä ei ole ikinä tullut vastaan. Ilmeisesti superherkkä Clancy myös paranee ennätysnopeasti, koska nyt häntä näyttää (kahdesti päivässä hoitamisen ja allergialääkekuurin jälkeen) hyvältä. Tottakai tallissa pitää olla yhden tunneherkän lisäksi yksi, öö, sairastumisherkkä? Not cool mutta valtakunnassa kaikki just nyt hyvin, kop kop kop. 

Clancy ottaa usein päkkäreitä tarhassa, alkuun useat päivässä. Tässä vaiheessa ei siis soinut hälytyskellot laisinkaan.

Harjauksessakin oli aivan pirteä oma itsensä - sitten mentiin pellolle ja hän kellahti täysin varoittamatta maate. Ja uudelleen. Ja ei aikonut kävellä. Lopulta varmaan piehtaroi niin voimakkaasti, että jos vatsassa olisikin ollut joku suoli väärässä paikassa, olisiko saanut sen takaisin. Vai oliko kyseessä jotain paljon lievempää - en kyllä hetkeen ole niin kipeää hevosta nähnyt. Erikoinen tapaus, joka toivottavasti jää ainutkertaiseksi. 


Viikonlopun Peikko ❤️

Noo, toissaviikonloppuna rentouduttiin minilomalla Tukholmassa kaksistaan Tn kanssa; hän on lahjakkaasti onnistunut kiertämään Tukholman turistikohteet joten päivä marhailtiin vanhassa kaupungissa ja onnistuttiin näkemään Kuninkaan linnalla vartijoiden vuoronvaihtoseremonia - ihania heppoja! - istuskeltiin kahviloissa ja laivalla ihasteltiin merimaisemia hyvän ruuan ääressä (ei se buffapuoli :P) Sillä välin kotona pamahti just ostettu jääkaappi ja kissat keksivät että sohva on paras vessa ihan kaikille tarpeille (joo, meillä on nyt sitten hiekkalaatikko sohvan vieressä ja se kelpaa. Onneksi. Ja onneksi ne keksivät sen käytettynä ostetun irtopäällisillä olevan sohvan eivätkä salin sohvakalustoa.). 

Ihana Tukholma ja täydellinen hellepäivä!
















Sunnuntai-illan myöhäisjumpat ala torsten







Onneksi edes viime viikonloppu meni hevosten etujen mukaisesti (vaikka Peikko olikin kuulemma nauttinut gourmeepizzasta talovahtien kanssa illalla puutarhassa, että ainakin sillä oli varmasti kivempaa kun tiukkisomistajat olivat poissa kotoa ;)). Ponien tarhoja laajennettiin talkoovoimin isommiksi! Voi sitä iloa, ihan jokaiselle, kun hevosilla on taas kunnollisen kokoinen alue käytössään :) Laitumen aitojen pystytys jäi haaveeksi, koska noh, savimaa olikin suhteellisen kovaa tällaisen kuivan kauden jälkeen ;) Onneksi nyt sataa. Ehtii blogata ja maa kastua. T toi tänään kaupasta valtavan mehupuristimen, joten ehkä tästä täytyy siirtyä hommiin. Minähän en edes pidä omenamehusta :P

Josko ensi kerralla vähän vähemmän sekavasti asiaa ja kuvia - palaamisiin!

sunnuntai 5. elokuuta 2018

Kuuma, kuumempi, Tottiino

Viimeisien lomapäivien kuvia





Oi ihana heinäkuu, jonka helteet helli ja jonka aikana päivät rytmitettiin aikaisien aamujen tai myöhäisten iltaratsastusten mukaan. Kamera pölyyntyi sisällä kun ulkona on oltu lähinnä poolissa tai varjossa. Elokuun kunniaksi oli pakko räpsäistä muutama photo puutarhastakin - leimupenkki erityisesti miellyttää silmää ja on koko puutarhan ylpeys. Runsas, värikäs ja valtavan suuri. Aivan ihana. Tällaisia penkkejä lisää tähän pihaan!
Alkanut elokuu on tietysti tuonut mukanaan muutakin kuin kuvaamisesta innostumisen. Ollaan palattu takaisin normilämpöihin; joskin viilein päivä taisi olla kunnantalolla töiden merkeissä, sitä on ihan unohtanut millaista on olla ilmastoidussa rakennuksessa... Pahimpina hellepäivinä iltasella makuuhuoneessa paukkui kolkyt astetta rikki. Tänään kuitenkin aamukahvia aurinkotuolissa nauttiessa piti oikein hämmästellä, mikä onkaan tuo ihon kananlihalle nostattava tuuli - ihanan raikasta! Elokuun pimenevissä illoissa on myös upeaa tunnelmaa ♥️



Mä en tehnyt mitään kummoisia suunnitelmia kesälle mutta ainahan sitä on sellaisia muutamia siivousjuttuja, että sitten kun on lomalla niin sitten on hyvin aikaa... Keittiönkaapit sain siivottua viime yönä puoli kaksi :P Viimeiset omat roinat (siis kassikaupalla sleichhevosia ja talleja :D) vanhempien varastosta siivottiin viime viikolla; no ne siirtyi meidän verannalle odottamaan loppusijoituspaikkaa ja auto on ihan siinä samassa kunnossa kuin kesäloman alkaessa. Ehkä noi siivousjutut kannattaisikin jättää sinne pimeisiin marraskuun iltoihin...

Koska kuka ehtii siivoamaan, kun pihassa on kolme ihanaa ponia?

Niilläkin on ollut, jos uskallan näin arvioida, varsin mukavat viimeiset "lomaviikot". Tällä viikolla on  ohjelmassa ollut maastoilua ja irtona riekkumista ja perjantaina koko kolmikko pääsi irtohyppäämään. Clancy oli fiksu, Torsten _kuuuma_ ja Peikko paras. Clancyn kanssa joutuu saa käyttää koko repertuaarin liikuntamuotoja, jotta liikkumisesta tulisi helppoa, vaivatonta ja työnteosta mieluista. Ollaan otettu isoja edistysaskeleita eikä oikeastaan vielä yhtään takapakkia. (Vielä.) Eilen juoksuttaessa, kun toinen veti pukkilaukkaa kierros toisensa jälkeen ja siihen päälle showravia melkein puolen tunnin ajan, ajattelin että ei tämä ehkä ihan menetetty tapaus ole. Viikolla maastoiltiin ratsain ja siinä missä sillä on vetohevosenkin kanssa päästy muutaman sadan metrin matka ja sitten on tullut stoppi, veti Clancy Torstenin yrmyillessä perässä reipasta ravia useita pätkiä ilman tietoakaan pysähtelystä. Ehkä tästä vielä ratsu tulee! Itsekin ehkä uskaltaudun tulevalla viikolla selkään; nyt minä olen mennyt Torstenilla ja ihana naapuri Clancylla. Ihan korvaamattomia nämä meidän naapurit!  

(Ja tänä viikonloppuna ensimmäistä kertaa sitten viime marraskuun me oltiin Tn kanssa pois kotoa, kun hevoset tulivat illalla sisälle. Aika huippua, kiitos innokkaat heppatytöt äiti ja sisko ♡ ;))







































Viikonlopun kuumista hottia on tietysti ollut itse Tottiino. Ilmeisesti mitä kuumempi sitä parempi tai ainakin jos joku menee siirtämään kentän laidalla puomeja ja tolppia vääriin paikkoihin (minä). Itsepähän kärsin seuraukset ;) Olo oli kuin olisi ajellut fefellä vain teoriatunnit alla. Kaikki miten kuvittelit autojen toimivan, olikin harhakuvaa :P Kahden päivän tahkoamisen jälkeen jatkamme jälleen huomenna... Ilohan se on noin energisellä ja herkkiksellä hevosella ratsastaa, mutta koettelee toisinaan itsetuntoa, onko näinä vuosina opittu yhtään mitään, kuten ratsastaa rento pitkä sivu ;)

Tällaisiin tunnelmiin on hyvä päättää pitkä kesäloma - ja kesä, sehän vain jatkuu ja jatkuu! 😎