torstai 16. marraskuuta 2017

Täyttä ponielämää


Aamulla ponit herätettiin puoli seitsemän kieppeillä. Heinää nenän eteen ja sillä aikaa laittelemaan päivän muita juttuja valmiiksi, aamupalaa tarhaan, lämmintä vettä saaviin, loimia järjestykseen. Kymmenisen minuuttia ponit saavat syödä heinää ennen väkkäreitä - ehkä Torstenille voisi sen puoli litraa mysliä antaa tyhjäänkin vatsaan, mutta edellisellä tallilla meidät opetettiin liian hyvään, ei väkirehuja ennen heinää! Ennen seitsemää ponit ovat ulkona syömässä, ja itse hilpaisen sisälle vaihtamaan yöpuvun työvaatteisiin - vielä en ole oppinut tulemaan sisälle tarpeeksi aikaisin eikä aamukahvittelulle jää juurikaan aikaa, onneksi töissä on kahvia valmiina :D 

Päivän aikana saan viestejä poneilta; Meillä menee tosi hyvin, ollaan nyt sänkkärillä tai Me leikitään nyt, Torsten kasvatti just pallit takas, älä häiritse meitä koko ajan tai Äiti antaa liian vähän heinää, tule kotiin!

Ponikaksikko on ihan mahtava. Ihkaoikea Peikko on pieni ja pippurinen ja muutaman päivän ajan näytti siltä, että se oikeasti olisi ottanut pomon paikan, mutta pienellä rohkaisulla Torsten on taas saanut syödä siltä heinäkasalta, miltä haluaakin. Sehän on oikeasti maailman kiltein hevonen - joskin vain toisille hevosille. Eilen oltiin aika jännän äärellä, raspaus ilman päiväkännejä ei mennyt ihan niin näpsäkästi kuin viimeksi, onneksi loppu hyvin kaikki hyvin ja ainoa joka otti osumaa taisi olla Torstenin ego, rokotuspiikki oli kuulemma epäreilu ;P

Oltiin niin kilttejä, että jätettiin talviomenat puihin linnuille... Peuralauma tykkää myös iltaisin laiduntaa puutarhassa ja näinpä eilen fasaaninkin omenapuiden alla - ihan avaraa luontoa täällä! 

Ponit puolestaan rakastaa katsella jokea tarhan sänkkäriosuudelta. Ehkä tästä joskus pyydetään rapuja ;) Tai sitten vain nautitaan kosken kohinasta.

Kenttä on heti joen toisella puolella. Ei mikään pitkä matka! 

Kaiken kaikkiaan täällä arki sujuu, Torstenin kotiutuminen on mennyt hyvin. Ulkona se viihtyy mahtavasti ja muutamana aamuna on makoillut pitkin pituuttaan karsinassa kun talliin olen mennyt, mutta iltaisin sillä on karsinassa toisinaan sellaista stressipyörimistä. 
Asiaa ei ehkä auttanut pieni Peikko joka on varsin kova kolkuttamaan karsinan ovea namien toivossa, ja reppana Torsten, joka tottelee tai ainakin ymmärtää hyvin sanan EI (ehkä joskus muutaman kerran kuullut sen kesken tuhmuuksien ;)), luuli alkuun joka kerta ei-sanan koskevan häntä - no minä tässä vaan söin heinää - luulen että Peikko saa jatkaa kolkottamista siihen saakka kunnes Torsten oppii että ihan jokainen EI ei välttämättä koskekaan häntä ;) (Ja siinä missä Torsten kesken heinien luuli kiellon koskevan häntä, Peikko se vaan jatkoi kolkkaamista - sille EI sanalla ei vielä taida olla kovin suurta merkitystä... ;D)

Ennen rokotuksen tuomaa lepoviikkoa ehdittiin korkata naapurin jättikenttä, ehkä lievää liioittelua tuo äänieristetty korvahuppu parinsadan metrin asfalttipätkälle, koska kaikki meni ihan nappiin ja Torsten oli varsin lunki. Peikko oli tietysti mukana - se on oikeasti erittäin isosta egosta huolimatta aivan uskomaton tyyppi - siellä 5 v oripoika ensimmäistä kertaa vieraalla kentällä seisoo riimussa äitini vieressä kuin tatti. (Tylsä koulujumppa saattoi vaikuttaa vireystasoon.)



















Kaikki ihanat kuvat c.) äiti ♥

Että tällaista tänne - päivisin saa vähän sumplia aikatauluja jotta ponit saavat neljän tunnin välein heinää, onneksi on apukäsiä - mutta jahka heinäautomaatit valmistuvat, ei tarvitse sitäkään enää miettiä. Hevoset ovat tulleet talliin sisälle milloin mihinkin aikaan - tämä tässä on varmaan parasta. Kun saa itse päättää eikä tarvitse kysyä keneltäkään, että voisikohan, olisiko mahdollista, viitsitkö pliis. Saa tehdä just niinkuin tykkää. Vaihtaa loimia, syöttää mitä haluaa, siivota kun haluaa, tarjota niin paljon lämmintä vettä kuin jaksaa kantaa. Löyhät (tai hmm, sanotaan että säännölliset mutta ei minuutilleen suunnitellut) aikataulut tuntuvat sopivan myös hevosille. Niillä ei ole iltaisin mitään tiettyä hetkeä koska alkavat huutamaan sisälle, ne odottavat rauhassa ja tulevat vihellyksestä portille, mihin aikaan tahansa. Ja jos itse haluaa löhötä sohvalla ja ottaa terästetyn glögin, niin siitä vaan - ja jos haluaa harjailla poneja pitkän kaavan mukaan niin sekin on mahtavaa - yleensä vielä T hinkkaa omaa mustaa kultaansa tai sitten pikkuPeikkoa, siitä on kovaa vauhtia tulossa ihan ponimies :P

Sen vaan sanon, että kun tähän ihanuuteen joskus tottuu, niin miten sitä ikinä osaisi palata täysihoitotalliin, en tiedä. Tasan ainoa asia, miksi enää koskaan sellaista vaihtoehtoa ajattelisin, voisi olla se, että tajusinpa tässä eräänä iltana, että mitäs sitä herätyskelloa muuttamaan. Jatkossa se soi, joka päivä. Arkena ja viikonloppuna :D Ja se on ihan parasta!

sunnuntai 12. marraskuuta 2017

Täydellisenä sunnuntaina










Onkohan tämä aina tällaista. Aamuvarhaisella Tn kanssa herättämään poneja, joista pienemmällä tuntuu aamutuimaan olevan hirveästi asiaa. Aamupalaa näyttivät nauttivan samalta kasalta ja kun sain ihasteltua poneja riittävästi ja siinä sivussa vähän siivottuakin, ei muuta kuin takaisin peiton alle. Virkeänä ja pirteänä kympin jälkeen superbrekkaria - eikä edes satanut. Voisiko olla ihanampaa? Maalaiselämä on niin jees! Raitista ilmaa, kahvittelua, perhettä; kiitos taas iskälle remonttipuuhista ja ihanaa isänpäivää; ei olisi poneilla näin makeeta tallia ilman sua! - vähän tavaroiden laittoa ja näin iltasella glögit, kakluunissa tuli ja kohta vielä heittämään iltapalat poneille. Not bad.

Torstenillekin maalaiselämä tuntuu osuvan ja uppoavan - joskus aikoinaan samassa pitäjässä asuessa ponia kutsuttiin Hannu Hanheksi, koska sillä oli ilmiömäinen kyky vältellä kaikkea töihin liittyvää. (You know, koska valmentajat sairastuivat, koska onnuttiin just kisapäivänä, tulivuoret savuttivat niin ettei valmentajat päässeet edes maahan, you name it, Torsten did it) 
Ilmeisesti samalla tyylillä jatketaan. Maastolenkille valmistautuessa totesimme, että jahas, kenkä vääntynyt aamupäivän aikana, eipä tarvitse lenkkeillä ;) Toisaalta Torsten kovasti tarhastaan katselee maneesin suuntaan, että ehkä se kaipaakin kunnon dressagea eikä maastoilua, höh, mulla on ihan toisenlaiset suunnitelmat tälle syksylle :P

Muutama puhelinkuva; asennettiin poikien tarhaan katuvalo - ja missä ne ponit seivoivat tänään kun otin ne sisälle pimeän aikaan - no siellä ainoassa nurkassa mihin valo ei osoita ;D
Tarhaan olen hirveän tyytyväinen - myös tuohon saviseen sänkkäriosuuteen. Ponit rakastavat laiduntaa siellä! Kivituhkalla piehtaroidaan useita kertoja päivässä ja hakkeelta on hyvä syödä heinät. 
Pätkis varmaan pitää poikien tallia koirankoppina koska rakastaa hengata sateen suojassa ja katsella kun ponit on tarhassa ja ihmiset puuhaa ;D

Peikolla on koko ajan asiaa ja ihan mahtava asenne ❤

Ja ihan ensimmäinen suunnitelma on vain nauttia. Jos tämä on ensimakua siitä, millaiseksi elämä on ponien myötä muuttumassa, I'm loving it. Joka päivä joulu - ja meillä oikeasti paistettiin samana perjantaiyönä kun ponit muuttivat, ensimmäinen joulukinkku :D Väitän etten itse ole tämän kodin kovin joulufani ;D (Ja että samaisena yönä olisi voinut tehdä muutakin kuin valvoa kinkkua ;))

Nyt talliin - ihanaa alkavaa viikkoa ❤

lauantai 11. marraskuuta 2017

Torsten meets Peikko

Ponit kotona Midgårdissa ♥













Sanaton - tällaista menoa täällä tänään. Ponit saapuivat perjantai-iltana, kuikuilivat ja katselivat toisiaan yön yli karsinoistaan ja päivän valjetessa sitä sitten mentiin! Pikkuori välillä toivoisi Torstenin muuttuvan tammaksi, mutta kun ei, niin toiseksi paras vaihtoehto on varmaan spurttailla, töniä palloa, piehtaroida kilpaa, syödä heinät samalta heinäkasalta, ja laiduntaa rinta rinnan sänkkärillä. Kaatosateessakin ;D So happy. Ja sitten iltatalliin - parasta ♥

maanantai 6. marraskuuta 2017

Iltatreeni

Marraskuisena maanantaina


Meillä on lippu salossa aina kun mahdollista - hyvää Ruotsalaisuuden päivää! 
Viikonloppuna pidettiin mahtavat talkoot, tupa oli täynnä väkeä - ei kuitenkaan nostettu lippua salkoon. Illalla kylän kirkon pihamaan ohi ajaessa kynttilämeri valaisi koko tienoon, miten upea näky.

Talkoissa tehtiin paljon. Sisällä suihkuista tulee vihdoin vettä normaalisti ja juomavesi alkaa muistuttamaan vähän enemmän kirkasta kuin sameaa, kun kaivon ympärystä raivattiin. Ja sitten tietysti se tärkein - ponien tarha sai aidan ympärilleen. Pohjakin on pientä hakealuetta vaille valmis! *sydänemojirivi tähän* 

Hiekkapiha ei sen sijaan päässyt etenemään, koska kasettiauto ilmestyi pihallemme tänään, eikä perjantaina. Sateisen, pimeän, kiireisen maanantain paras hetki oli ajaa kotipihaan, auringonlasku horisontissa, kasetillinen mursketta levitettävänä.


Ehkä hieman aitalankojen kiristystä vielä

Tarha on osittain kivituhkalla, osittain sänkkärillä. Loput tarhan pohjasta tehdään ensi kesänä.


Ikkunat tulessa! Taivas oli tänään huikea.

Harmi ettei auringonvalo valaissut puolta tuntia pidempään. Pirun talviaika - onneksi on hyvät pihavalot ja viisi tuntia, muutamaa rakko aika kipeissä käsissä ja tadaa, kasat on levitetty pihalle! Tietysti traktori hoiti isoimman osan, mutta jotenkin mä vedin kyllä lyhyemmän korren kuin T - se sai traktorin ja minä rautaharavan. Kyllä yksi pikkutila muuten voittaa salitreenin mennen tullen.

(Onneksi on kaapit täynnä karkkia.) 

Ja onneksi T on huomenna yömyöhään asti töissä. (Kuulemma töissä on ihan kiva päästä välillä lepäämään :P) Saa yhden illan huilata, viettää pitkän kaavan mukaan aikaa toisen Tn kanssa :) Nyt ei enää voi mennä kauaa, että pääsemme yhdessä salaa hengailemaan ja syömään vihreää puutarhaan ilta-auringon värjäämän taivaan alle. (No pics koska pitää pysyä toiselta Tltä salassa ;P)
Vaaleanpunaisia taivaita viikkoosi! ♥