keskiviikko 20. syyskuuta 2017

Jännityksestä toiseen



Tilakauppojen jälkeen ei enää ole tarvinnut jännittää. Yhden viikonlopun ajaksi laitettiin aivot narikkaan ja nautittiin olosta, merestä, viinistä ja perheistä. Hurjasta määrästä onnitteluita - kiitos teillekin! Aika harva tiesi, että löysimme kotimme sen ensimmäisessä näytössä mutta siitä päivästä piti odotella melkein puolisentoista kuukautta, ennenkuin koti sana oli lopulta totta.
Jännitys sen sijaan palasi heti rentoiluviikonlopun jälkeen takaisin. Omaan kotiin pääsemme muuttamaan suoraan ilman remontteja ja vähäisten huonekalujemme ansiosta siitä tulee maailman nopein muutto, mutta mites se Torstenin koti.
Lähteäkö rakentamaan talvea vasten varsinaista tallia vai väsääkö kakkosnelosesta väliaikaiseksi ratkaisuksi vanhaan navettaan pari karsinaa tai pitäisikö ottaa pihaan kuitenkin siirtotalli ja siihen yksi ihana pikkuponi Torstenille painikaveriksi. Ja minkälaisessa tarhassa ne sitten hengaisi sen aikaa kun muut käy töissä? Sattumalta käveltiin yhdellä iltalenkillä maapohjaisen tarhan ohi ja sen enempää ei tarvinnut Tlle selittää, miksi rahaa tullaan upottamaan maahan. Kesäaikaan kun rakentaisi, ei kahisevaa tarvitsisi upottaa maa-aineksiin läheskään niin paljon kuin näin syksyllä rakentaessa, se on selvää.

Ja jos sitä vielä malttaisi pitää Torstenia vieraalla rakennusprojektin ajan, niin rakentaako kaksi, neljä vai kahdeksan karsinaa. Kuinka hoitaa lämmitys ja tuuletus jotta talli-ilma pysyisi kuivana ja raikkaana, millä tavoin pystyisi hyödyntää lantalan lämpöä ja minkälaiset heinäautomaatit olisivat parhaat.
Jos jotain tässä projektissa olen päättänyt, niin Torsten on jo omat messinkinupit karsinaansa ansainnut, käytävän lattiaksi tulee kaunis tiili ja jokaiseen karsinaan tulee ulos avattavat ikkunat. Tärkeimmät asiat on siis jo suunniteltu ;)




Noin muuten arki rullaa varsin tavallisesti. Laidunkausi loppui virallisesti tänään, höh, intiaanikesääkin kun sääherrat lupailevat. Ja sitten on tehty töitä ja töitä, Torsten on viimeisen kranion jälkeen liikkunut paremmin ja nyt ollaan keskitytty oikein tosi hyödyllisiin ja tylsiin jumppatuokioihin. Tänään harjoituksena oli pohkeenväistön sisällä tehdyt siirtymiset askellajien välillä - nappasin treenivinkin itse Kyralta, tosin ihan netistä (täältä), koska viimeisin klinikka meni omalta osaltani vähän ohi. Ajatuksen olivat muualla, jos niin voi sanoa :D Ensi kerralla sitten. Torstenin (onneksi poissa pysytelleen) mysteeriontumisen vuoksi iilimatohoito toteutetaan kuitenkin varmuuden varalta, jahka aikataulut natsaavat.

Myöhäisiltaan huutonaurua ilmeratsastuksesta. Mutta poni on hieno!












Että kaikenlaista sitä onkin tällä hetkellä mielessä - päällimmäisenä kuitenkin huikea onnellisuus ja ihan yhtä huikea jännitys ja stressi kuinka rakentaa täydelliselle ponille arvoisensa näköisen kodin.
Valitettavasti hetki vielä menee, ennenkuin pääsen sen kummemmin avaamaan ovia ihanaan kotiimme - enpä varmaan koskaan ole odottanut lokakuuta näin paljon elämässäni! ;)

perjantai 15. syyskuuta 2017

Ostimme oman sänkipellon

Pelto on puitu ja odottaa Torstenia sänkkärilaukalle - tänään olemme ihanan Tn kanssa kirjoittaneet kauppakirjat upeasta Midgårdin tilasta!

Ennenkuin Torsten pääsee muuttamaan meidän mukanamme maalle, täytyy rakentaa muutama karsina ja vähän tarhaa ja muuta pientä, mutta se on toissijaista, vihdoin meillä on oma koti ♥ Tänään otetaan lasilliset kuohuvaa, skål!


maanantai 4. syyskuuta 2017

Syksyn parhaat kuvat

Iso kiitos kaikille viime postaukseen kommentoineille - tuntui että jokainen näki hieman eri tavalla mikä Torstenin liikkettä häiritsi ja jokaisessa viestissä oli kyllä pointtia. Paljon tuli viestejä myös muita kanavia pitkin - kiitos kiitos kiitos! Blogi on ollut niin hiljainen viime aikoina - ja kaikki selviää aikanaan miksi - että vähän jo unohdin, miten paljon siellä ruudun takana on ihania ihmisiä :) 

Koska Torsten on lomaillut, on aikaa jäänyt pitkille brekkareille.

Sen verran paljon näin painajaisia eniten arvatusta kaviokuumeesta, että tilasin röntgenin asap ja tänään sain huokaista helpotuksesta. Rauhoitin Torstenin itse ennen ellän tuloa ja hyvä että jännitykseltäni pystyin laidunta siivoamaan, lähinnä siksi ettei ollut ihan varmaa antaako Torsten jaloistaan kuvia ottaa ja lopulta tietysti diagnoosia peläten. Viikonlopun surullinen uutinen Torstenin ihanan laidunkaverin äkillisestä menehtymisestä on varjostanut viime päiviä ja öitä - suruun sekoittuu myös ajatukset omasta Setähevosesta, tietysti. Ei siitä vielä niin kauaa ole, etteikö kyyneleet nousisi silmiin aina tällaisissa tapauksissa ja ikävä olisi edelleen kamalan suuri. 

Tottakai suru-uutisten vaikutukset yltävät myös muihin ajatuksiin ja olin siis jo melkein vakuuttunut, ettei Torsten enää koskaan pääse laitumelle tai vähintään sen nivelpinnat ovat sahalaitaiset tai aivan viimeistään kintereissä näkyisi isot kinnerpatit, mutta ei. Torsten poseerasi kuin ammattilaismalli konsanaan ja ne kuvat, ne on pelkkää priimaa. Ei kaviokuumetta. Nivelpinnoissa ei mitään sanomista. Jalka-asennot täydellisyyttä hipovat. Sädeluut niin priimat että harvoin näkee - ja kun näin sanoo sädeluista ja niiden toiminnasta ja toimimattomuudesta tohtoriksi väitellyt ellä, niin on se vaan uskottava. Kintereetkin olivat kuin oppikirjasta. Ei paljon paremmin olisi voinut mennä, paitsi että kyllähän se ainakin vielä viikonloppuna ravissa laitumella ontui. Ihan hirveästi se ei ole päässyt liikkumaan, koska onnistui viime viikonloppuna tölvimään toisen silmänsä (tod.näk jonkun ötökän kanssa) niin että se muurautui umpeen, joten lepääminen aloitettiin jo silloin, vaikka silmäluomi laskeutuikin ennätysajassa. 










Sunnuntain Pekan ja Lindan kraniohoidon jälkeen Torsten kuitenkin käveli niin letkeää käyntiä laitumelle, että ehkä vika tosiaan oli vain todella jumissa olleissa lavoissa ja kainaloissa. Iilimadot on joka tapauksessa tulossa ja huomenna katsellaan sitten sitä liikkumista. Toivottavasti ero näkyy! Koska onhan Torsten ennenkin todettu täysin terveeksi, ja samalla kuitenkin ontuvaksi hevoseksi. Mysteerihevonen kun on ;)

torstai 24. elokuuta 2017

Puujalka

Hevoseni mysteeriontuu


Jos viime kesä oli the best ever, pelkkää rakkauden alkuhuumaa ja ponillakin oli oma T eli ihana herrasmiesystävä Tolbert seuranaan, on tämä kesä ollut jotain ihan muuta, Torstenilla. Tuntuu, ettei laidunkausi kerennyt oikeasti startata ollenkaan koska kylmät ilmat ja toisaalta harmitus iltaisin yksin laiduntavasta hevosesta on ollut suuri, tarhakaveri ei ole saanut olla kokopäivää laitumella joten Torsten on ollut osan päivää yksinään. Poni on ollut hankala niille jotka häneltä kaveria ovat tulleet hakemaan pois (niin että lopulta se on syönyt päivässä väkirehuja neljään otteeseen jotta laidunkaveri on saatu turvallisesti aidan toiselle puolen, ei ehkä olisi ollut tarpeen) ja on se tullut langoistakin läpi yksin jäätyään, ruoho on vihrempää aidan toisella puolella, ainakin Torstenin mielestä. No, tällä viikolla Torstenkin sitten siirtyi osapäivälaidunnukseen.

Ja koska ihan kaikki liittyy kaikkeen, on varmasti yksin oleilu ja railakkaan Tolbertin vaihtuminen rauhalliseen, todella ystävälliseen suomiruunaan joka ei juuri spurttailusta piittaa, vaikuttanut Torstenin päivittäiseen liikkumiseen. Tällä hetkellä se ei ole puhdasta :( Muutamaan otteeseen olen kesällä huomannut pientä askellyhyyttä alkuravien parin ensimmäisen minuutin aikana, mutta sitten Torsten on vertynyt ja liikkunut mallikkaasti.



Kaksi viikkoa takaperin löysin Torstenin laitumelta päiväunilta, missä se nukkui pitkin pituuttaan - viimeksi olen tainnut nähdä Torstenin makuullaan ulkona nukkumassa useita vuosia sitten - ja kaikki oli hurjan söpöä kunnes Torsten nousi ylös ja käveli kuin puujaloilla konsanaan. Muutaman kymmenen metrin jälkeen vej pikkuhiljaa vetreytyi ja kevyessä ratsastuksessakin poni liikkui hyvin. 
Ollaan koko kesä katsottu, että aamuisin Torsten kävelee todella rauhallisesti karsinasta ulos, se on halunnut ottaa oman aikansa kävelyn kanssa - se ei ole ollut ep mutta kauttaaltaan vähän jäykän oloinen. Tällä viikolla jouduin herättämään ponit aamutallissa hieman normaalia aikaisemmin omien töiden takia, ja Torstenin noustessa karsinasta seisomaan oli puujalka-efekti vejalassa täysin sama kuin laitumella aikaisemmin - ja kertoipa tallinpitäjämme vielä, että tänä kesänä Torsten on ollut melkeinpä päivittäin päikkäreillä vaakatasossa. Mitä se nyt ikinä kertookaan, sitä en vielä tiedä.

En ole oikeastaan koskaan pelännyt kaviokuumetta tai muita sellaisia sairauksia jotka vihreä saattaa aiheuttaa - varmasti pitäisi pieneen liikalihavuuteen taipuvan hevosen kanssa - mutta tänä kesänä olen pyytänyt kengittäjäämme tutkimaan kaviot joka kerta sillä silmällä. Välipohja laitettiin yhden kengitysvälin jälkeen takaisin oej, kun kanta kerkesi tulla alas turhan rivakkaa vauhtia mutta muuten kavioissa tai jaloissa ei ole ollut mitään sanomista. Silti toissaviikkoisen kengityksen jälkeen Torsten lähti kengityspaikalta ontuen, vej sekä otj otti lyhyempää askelta, liinassa tsekatessa vertyminen tapahtui kuitenkin silmissä. Eläinlääkäri kopeloi jalat jo aikaisemmin kesällä raspauksen yhteydessä, ei mitään mainittavaa, mutta päätimme kuitenkin pitää kengityksen jälkeisen ontumisen johdosta pienen kesäbreikin yhdessä tulehduskipulääkkeen kanssa.






Samaan tahtiin!

Nyt kaksi päivää kuurin loppumisen jälkeen on varovasti tsekattu liikkumista. Askel on lyhyttä mutta se vertyy - mutta kyllä se myös tahdittaa, mitä en aikaisemmin ole edes huomannut. Myös erikoista "muljahtelua" on esiintynyt, enemmän vej kuin oej. En osaa paikantaa vikaa, seisoessa se jättää vej hassusti niin, että seisoo mieluusti kavion sisäsyrjällä ja jos kavio on tukevasti maassa on otj mielellään vähän ylhäällä. Otj tulee laukassa jossain kaukana perästä ja koko hevosesta puuttuu letkeys ja kroppa tuntuu edelleen rautakangelta, kraniohoidon jälkeenkin. 

Että sanopa nyt sit näistä oireista yhtään mitään - jos on ideoita mitä tehdä seuraavaksi, saa vinkata. Poissuljetaan tutkimusmenetelmistä röntgen, verikoe, piikitys, tod. näk myös akupunktio. Ohessa vielä kaksi videota liikkeestä; ensimmäinen on eiliseltä ja jälkimmäinen tältä päivältä - näyttääkö tai kuulostaako oireet tutuilta?

Iilimadot on kuitenkin tilattu ja nyt vaan yritetään ymmärtää ongelmaa, pohditaan uskaltaako ratsastaa vai jatketaanko sairaslomaa - lääkityksen aikana liikkuminen ei kuitenkaan muuttunut mitenkään. Että sellaista tänne, toivottavasti parempaa sinne!


perjantai 11. elokuuta 2017

Viikon Teet

T ♥

ja tietysti toinen T ♥ jonka kanssa ollaan työskennelty tällä viikolla vain muutamaan otteeseen. Vähän on sellaista kiero rautakanki-olemista meissä molemmissa joten eilen Torsten pääsi Lindan käsiteltäväksi kraniohoitoon - tänään siis vain kävellään. Mikäs sen mukavampaa :)

All dressed up Hööks, syysmalliston makeeta huopaa metsästettiin peräti kahdesta hööksistä - ei ole hinnalla pilattu ja kuten kuvista näkee, ei tarvinnut kertaakaan nostella huopaa irti säästä vaan - uskaltaako näin edes sanoa ;) - pysyi paikallaan ihan Equilinen tavoin :O Equiline on huovissa aina number one mutta sellaisten saatavuus on tehty pitkäveteisen tylsäksi kun omilla väreillä olevaa huopaa saa kuukausitolkulla odotella. 

Tammisaaren kesäretki, shoppailua ostoskadulla ja picniciä meren rannalla. Aamuradiossa puhuttiin koulusta ja syksystä joten kanava meni vaihtoon - siitäkin huolimatta että ensimmäiset opehommat on jo lyöty lukkoon - vastahan helteet tulivat ja kesä, onneksi se jatkuu vielä 🌞


Fiskarsin sorsat kiittivät Torstenin kuivista leivistä - ja uskalsivat hakea herkut kädestä, miten rohkeita!




Ihana sisareni antoi allekirjoittaneelle poseerausapua. Ei tuntunut auttavan joten kovaan ääneen totesi että kyllä sun kannattaisi aloittaa häädieetti pikimmiten. Kommentin voi ottaa monella tapaa mutta ei me tätä Teetä ihan helpolla perheretkillä päästetä :D

Kirkkoakin kuvattiin sillä silmällä. (Okei, se oli vitsi :P) 

The Pätkis jonka nimeksi olisi aikoinaan haluttu antaa Tarmo tai Terho - onneksi ei mennyt läpi - oli oikea vesipeto eilen koirarantsussa. Vaikka välillä hakikin keppiä vähän väärästä suunnasta ;) Toisinaan rantsusta on tullut lähdettyä posket punoittaen, siinä vaiheessa kun poikakoiraa kiinnostaisi vain tytöt ja kun tyttöjä ei kiinnosta niin silloin pojatkin jo käyvät, paitsi jos ne on kultaisia noutajia, niille pitää aina vähän murista. Ja jos kesken uinnin tulee kakkishätä niin mikäs sen parempi paikka tehdä tarpeet kuin maisemakakka meressä, ei haittaa täpötäysi ranta tätä koiraa sitten yhtään. #nolo

Ehkä tuulinen sää siis sekoitti pienen Pätkiksen pään kun ollenkaan ei tarvinnut eilen nolostella koiran tekemisiä. Kuumottavia hetkiä on ollut merellä tällä viikolla lähinnä sinä päivänä, kun Tn ihanaa venettä tuli joukolla katselemaan ostoaikeissa isompi porukka. Kiitän onneani siitä että jäin autoon viimeistelemään meikit ja että otin rullat pois hiuksista ennenkuin menin Teen perässä veneelle, koska kuka muukaan istui veneen kannella ihastelemassa bååttia kuin exä nyksänsä ja ystäviensä kanssa - siinä olisi ollut ainekset kiusaantumiseen muttei onneksi kuitenkaan ;)

Ja hei, vielä viikon viimeinen ihana T - joskin tästä ei ole kuvaa ja se käy vain täysi-ikäisille; Tommasi Pinot Grigio viiniä suositellaan tällä hetkellä Alkon hyllyllä rapujen kanssa nautittavaksi mutta sopi se myös herneiden kanssa, Hernesaaren rannalla ankkurissa siemailtavaksi, etenkin hyvässä seurassa, Kaija Koon vetäessä keikkaa taustalla. Not bad - ja viikonloppu vasta edessä! Love it. Täydellisen aurinkoista viikonloppua sinullekin ♥ 

sunnuntai 6. elokuuta 2017

Weekend

festarikesää ja tummia taivaita


Upea sisareni! 























Hevosia, kesät täynnä hevosia. Ja koska juuri kesällä, kun on lämmintä ja lempeää ja jos nyt joskus sataa vettä, tulee se lämpimästä hanasta, on hevosten kanssa niin mukavaa normaalien päivittäisten askareiden lisäksi ihan vain hengailla. Tunteja! Että eipä siinä sitten muihin kesärientoihin ole jäänyt aikaa - ja tadaa, ensimmäistä kertaa elämässäni kävin tänä viikonloppuna festareilla :D Tai ainakin melkein. Koska typerä suomenkesä ja vaarallisen kova aallokko estivät odotetun viikonloppureissun Hangon Poker-Runiin, täytyi keksiä plan B. Perjantaina cruisingit Kauppatorilla ja lauantaina viiniä ja herkkuja ankkurissa Kyläsaaren edustalla, Weekend festareilla soi kesämusa ja pieni välimatka itse lavoihin ja väkitungokseen oli just perfecto. Jäimme yöksi Katajanokan vierasvenesatamaan ja aamulla kävelimme torille synttäriaamiaiselle. Onnea rakas T ♥ Eläkeikä häämöttää jo :P

Rankkasadekuuroista ja ukkosesta ja hurjista aalloista huolimatta upea kesäviikonloppu - mutta huomenna sitten tämänkin päivän edestä Torstenin kanssa hengailua. Aurinkoa tulevaan viikkoosi!