perjantai 30. marraskuuta 2012

Koti-ilta

Hih, kamala myräkkä ulkona, vatsa täynnä hyvää ruokaa rentoudun sohvalla ja sauna, leffa sekä jälkkäri vielä edessä! Voisiko perjantain paremmin viettää? (Toivottavasti ei mene sähköt, ja hmm, ponit saattaa olla eri mieltä tästä ;))

Lohkoperunat, häränpihvi ja salaattia, bon ápetit!
Huomenna on ensimmäinen joulukuuta, joten muistakaahan avata ne kalenterien luukut! Mä taidan olla vähän lapsellinen, mutta mulla on jopa kaksi kalenteria. Pikku Myy suklaakalenteri (siis sehän on aivan parasta suklaata!) sekä partiolaisten kalenteri. Viimeksi mainittu oli melkeinpä pakko ostaa, kun menin avaamaan oven vain pyyhe päällä suoraan saunasta ... Taisivat pikkupojat vähän järkyttyä ;)
Myös pojat saavat, totta kai, omat kalenterit karsinoiden oviin roikkumaan, ja ajattelin myös täällä blogissa pitää joulukalenteria. Pysykäähän siis mukana, huomenna avataan eka luukku !

torstai 29. marraskuuta 2012

Rautahermot

Voi, tiedättekö miten ylpeä olen ponistani! Estevalkkuni kiipesi tänään taas selkään, jos hän vaikka saisi Torsteniin paremman otteen kuin minä. Ja vaikka se hieman omaan ylpeyteen kolahtaakin, niin kyllä meni poni hienosti. Hirmumyrsky ulkona, kaikki hepat aika täpinöissään tuulesta, ja poni vaan hyppää kolmen esteen jumppasarjaa kuin vettä vaan. No, viimesellä kerralla vähän reippaammin, kun eräs hevonen säikähti ulkoa tulevia ääniä oikein kunnolla, mutta senkin jälkeen Torsten pystyi rauhassa kävelemään puomien yli, ilman minkäänlaista paniikkia. Oli hienoa katsoa, että kun poni sai mahdollisuuden, se meni korvat hörössä ilman yhtään pudotusta tai kieltoa, ja tuli heti vikan pompun jälkeen takaisin. 
Joten, mä luovutan. Musta ei ole opettamaan nuorta hevosta esteille. Kouluun olen sen vielä pystynyt viemään - monen itkun ja mutkan kera - mutta nyt vain haluan ponille parasta. Olisi suorastaan itsekästä mennä vain itse, kun ponilla on niin paljon kivempaa jonkun muun kanssa. Valkku kiipeää siis jatkossakin selkään kerran viikossa, ja toki minäkin silloin tällöin menen, ainakin puomeja alkuun. Ja yritämme pitää kerrat mahdollisimman lyhyinä, niin että jos tulee rauhallisia hyppyjä alkuun, niin sitten voi lopettaa, ennen kuin se hermostuminen edes alkaa. Mielestäni on tärkeää, että päästäisiin mahdollisimman pitkälle ilman sekoamisia, koska mitä useampi kerta sujuu rauhassa, sitä pienempi todennäköisuus hermostumiseen on. En siis tietenkään kuvittele, etteikö takapakkia tulisi - tulee, varmasti. Mutta meni tämän päiväinen niin hyvin, että joo, jos ei vielä ensi kesänä, niin ainakin sitä seuraavana me hypätään ristikkoluokkaa kisoissakin! ;) Kun vain omistaisin rautahermot... 

 


Ihanaa löhötä sohvalla, edessä lämmintä leipäjuustoa, lakkahilloa ja kermavaahtoa. Nam! Oikein hyviä löhöämisiä siis kaikille kykeneville :)

keskiviikko 28. marraskuuta 2012

Klippaus osa II


Klipperi vastaan poni, 6-0. Jes! Poni veti domosta aikamoiset kännit, joten ainoa vaikeus klippaamisessa oli rauhoituksen aiheuttama  hikeentyminen. Kammottavia raitoja sain kyllä jätettyä, eikä syrämmet  onnistuneet ollenkaan niin hyvin kuin Inton peffassa, mutta pääasia on, ettei tarvitse enää odotella montaa tuntia, kun poni kuivahtaa ! 

Torstenin selvitellessä päätään, ratsastin Inton. Jos sunnuntaina Torsten palasi ajassa taakse päin oripäiviin, niin eilen Into palasi ratsastuksessa vissiin ravivuosiin? ;) No ei nyt ihan, mutta kovin rentoa ja letkeää askelta ei tullut, vaan sain tilalle hössöttämistä ja vauhtia. Laukka onneksi rullasi ihan kivasti, vaikkakin nostot olivat kuin suoraan "näin ravuri nostaa laukan"-kirjasta... :D Ihan järkyttävää, huh! 
Toivottavasti tänään ollaan rauhallisemmilla askeleilla liikkeellä. 


Sain myös hinkattua ja öljyttyä Inton molemmat käyttösuitset, panssarivyön ja omat saappaat, ja tsadaa, kuuden tunnin tallipäivän jälkeen olin valmis lähtemään kotiin! ;) 


Mun pitää vielä hehkuttaa maanantaista kevyttä ridaussessiota Torstenin kanssa, se oli vaan niin hyvä... Vai onko  Make? ;) 
Onneksi hänet saadaan taas reilun parin vkon päästä uudelleen käymään. Sitä ennen tällä viikolla on  luvassa Torstenille hyppäämistä ja kouluvalmennusta, ja maastoonkin pitäisi joku ilta selviytyä, ettei ihan vaan työnteoksi mene, siitä ei poni(t) tykkäisi ;) 

sunnuntai 25. marraskuuta 2012

Flashback

Tammaa en ostaisi. Ikinä. Olen työskennellyt vain muutaman kanssa, jotka olisivat voineet olla omiani. Yksi ylitse muiden, nöyrä ja hieno suomenhevostamma Helle, joka kuitenkin valitettavasti menehtyi ähkyyn. Vaikka tästä on jo monen monta vuotta, on tämä tamma ansainnut ehdottomasti paikan sydämessäni. Harhailinpas mä ohi aiheen...

No, sitten kun en tammaa haluaisi omistaa, ei jää paljoakaan vaihtoehtoja. Näin tempperamenttiselle ihmiselle ruuna on se ainoa oikea. Torsten, joka orina ostettiin, ruunattiin sitten kolmevuotis keväällä. Into on ruunattu jo paljon ennen meidän suhteen alkua, seitsemän vuotiaana.


Torstenin olen ostanut sen ollessa puolitoistavuotias. Vähän jukuri se on aina ollut, mutta haluttiin pitää se mahdollisimman pitkään orina, jotta orileima ja muutenkin semmoinen "äijämäisyys" näkyisi, eikä siitä tulisi mitään nössöä. Kun Torsten kääntyi kolme vuotiaaksi, ja kevät koitti, kävimme äidin kanssa taluttamassa pojan kahdestaan tarhaan ketjunaruilla ennen kouluun ja töihin menoa, ja illalla otimme sen sisälle, edelleen kahdestaan. Eräänä kauniina päivänä poni sitten poistui lankkutarhastaan, jonka jälkeen poika pääsi tarhaan vain, kun me istuimme tarhan ulkopuolella. Onneksi kevät oli sen verta pitkällä, että aurinko lämmitti jo jonkun verran istuskellessa ;) Pidettiin sitten parin viikon ajan muutaman tunnin kestävät ulkoilusessiot, ja poni seisoi koko tarhailun ajan meidän vieressä, kerjäten simaa ja korvapuusteja. (Tänäkin päivänä se muistaa aina vappuisin kerjätä simaa.) Laserleikkauksen jälkeen vihdoin alkoi helppo elämä! 


Tai niinhän mä kuvittelin. Torsten on edelleen se sama jukuri. Vähän ruunamainen, ja on kyllä tosi kiltti kaikille hevosille ja ihmisille, mutta on se kyllä niiiiiin ORI. Ja tänään oli Orilla vaikea päivä. Mua se riepotteli  tallin pihalla. Äitiltä se pääsi tallin käytävällä jopa irti, x 2. Taluttaessani poikaa maneesissa ennen Maken käsittelyä, se roikkui ketjunarun päässä välillä kahdella jalalla, pyöri mun ympäri ... No, ylläri, Make palautti ponin takaisin maan pinnalle. Ja poni meni hienosti <3 Hyvin pian se kuitenkin palautui jälleen oriksi, ja jo iltapäivällä se taas riepotteli mua pitkin tallia. Vitsi mikä possu!! Pitää ehkä laittaa Viikkiin valituskirje epäonnistuneesta ruunauksesta ;) 

Into puolestaan oli yhtä lempeä kuin aina. Se sai mennä puomijumppaa kentällä, ja paljon laukkaa. Reippaasti, eteen alas, ja sitten vähän kootummin. Se ei tosin onnistunut tänään aivan yhtä hyvin kuin aiemmin viikolla, mutta ihan jees. Alla kuvia tästä päivästä, hauskaa kun nurmikko on vielä ihan vihreää :)






lauantai 24. marraskuuta 2012

Monte-poni


Mä kuvittelin omistavani ainakin yhden ratsuponin. Ja nyt en puhu Intosta. Olisin vointu lyödä vetoa, että poni the Torsten, joka ei koskaan ole kärryjen edessä ollut, saati sitten raviradalla, olisi täysin ratsu. Kun molemmat vanhemmatkin on ratsuja. Erehdyin. Tai ehkä meidän tallin kenttä on vaan niin iso, että Torstenkin vallan erehtyi.

Olin jo viikolla päättänyt, että mikäli aamutallin teon jälkeen ei pääse maastoon hirvestyksen takia, muttei sada, roudaan muutaman esteen pihalle ja me hypätään. Ihan kunnolla. Varasin jopa kentän sitä varten. (tai laitoin varoituksen kanssa ratsastajille, etten saa sitten syytettä, kun laukkaamme jonkun päälle)
Laitoin kaksi estettä niin, että voisin mennä isoa kasia. Ensin tietysti puomit alas, että kävelemme niiden yli alkuun. Ja arvatkaas mitä. Ei tarvinnut käsiä äidin rasittaa, kun puomit pysyi tukevasti maassa! Jo alkukäynneissä muutama ylitys vaati raviaskeleita, ja ihme venkoamista oli ilmassa ohjat kädessäkin. Jossain vaiheessa kuitenkin mentiin oikein mallikkaasti, jolloin ajattelin, että sitten myös vähän ravaillaan alkuverkaksi puomien yli. Poni lähti kuin tykin kuula, useampaankin kertaan, veti sivusladia, pää ylhäällä, etujalat kauhoen hiekkaa. Jep, se siitä. Me harjoiteltiin sitten loppu tunti pois monteravista, vähän puolipidätteitä ja sen sellaista. Loppuun sitten käveltiin rentona pitkin ohjin puomien yli - kaipa se oli sitten tämän päivän voitto?



Aika meni kuin siivillä, ja hyppäsin vielä lennossa tallikaverin heppaa kokeilemaan pitkästä aikaa, tekeepä hyvää mennä vieraita heppoja välillä. Ja vaikka viivyin selässä vain vajaan vartin, sai siitäkin hyvän muistuksen, että mihin apuihin omien hevosten ratsastuksessa tulee taas muistaa, ja mitä on muistanut käyttää. 


Into vietti vapaata liikutuksesta. Muuten sillä oli varmaan aika kiva päivä, kun sai olla aika vapaasti aamu heinien syömisen ajan ;) Se on niin loistava <3

Loppuilta on mennyt vain sohvan kulmassa, ihanan rentoa. Tosin, mä olen ollut hereillä lähinnä silloin, kun olen jotain syönyt, muuten olen lähinnä torkkunut, joskus vähän syvemmässäkin unessa... ;) Semmoista tänään, saas nähdä, miten poni käyttäytyy huomenna Maken kanssa!
 

perjantai 23. marraskuuta 2012

Viikon kohokohta

ei suinkaan ole se, että on perjantai, vaan se, että mä pääsen tänään lopultakin  katsomaan Twilightin!! On sitä odotettukin <3

Kannat kattoon,it's friday !
Viikkoon on kuulunut monta muutakin huippujuttua. Torsten ja Into ovat,yllättäen, päänäyttelijöitä suurimmassa osassa, ja molemmat oikean laukkansa ansioista. Torstenilla vasenta harjoitin ulospäin asettelulla, kaipa se siitä. Edellisessä postuksessa saamaani Lauran vinkkiä kokeilen ensi viikolla, kiitos jo etukäteen!
 Intolla oikea laukka on heikompi, mutta jotenkin, kun hiffasin oman ulkopohkeeni, niin poni nousi, keveni ja suoristui aika hienosti. Mulla ei vaan ihan mene kaaliin, että miten se voi suoristua ulkopohkeella, kun sisälle kaatuu, mutta ei se mitään, pääasia että toimii! ;)



Eilen vietin  heppavapaata  laatuseurassa. Kiitoksia vain J, glögi maistui hyvässä seurassa tavallistakin paremmalle !  Samalla  sain syyn  siivota (hyvin)vähän kotia ja haettua metsästä puolukanvarpuja keittiöön ja havuja terassille, paistettua tähtitorttuja ja aseteltua piparit vadille. Kynttilät palamaan ja that's it. Kyllä mä tykkään siinä mielessä tästä pimeästä ajasta, että ei tarvitse kauheasti jynssätä. Valot vaan pois ja kaikki muuttuu siistiksi, ihan melkein itsestään. 
Vihräsilmäiset vieraat ulkoavaruudesta.
Täytyy mun lyhyesti kertoa myös viikon karmeista hetkistä. Ehdottomasti pelottavin ja yököttävin tapahtuma oli eilen, kun kapusin uhkarohkeasti vaa'alle. Eipä naurattanut, kun luku vaan kasvaa ja kasvaa ja kasvaa... Olen nyt siis virallisesti painavampi kuin ikinä. Kiitos vaan niistä yllätysletuista, joita mulle harvase ilta tarjoilet, V, etkä pakota minua lenkille (tämähän on kokonaan sun syytä :P), ja erityiskiitos työpaikalleni, jossa istun leveän takamukseni päällä 8-10 h/pv. Nyt riitti. Vaihtoon menee kaikki, nyt alkuun ruokavalio ja liikunta ;) Mä raportoin treeneistäni, lupaan! Ehkä tämä pakottaa mut sinne lenkille, niin etten enää ikinä kehtaa tulla kertomaan teille kuutosella alkavaa lukua!

Ja ei kun zumballe :)


Pojat lähettivät aamulla pullamammalle kuvaterveisiä maneesihölkältä (he haluaisivat päivittää kalustoaan, joululahjalistalla on molemmille omat iPadit, ettei aina tarvitsiti yhdessä tehdä kaikkea!); on ne sellaisia ihania hassuja otuksia, että <3 


tiistai 20. marraskuuta 2012

Jumppaa

Ponit ovat saaneet jumppailla jo kaksi päivää, vaan milloin löytyisi rako omaan jumppahetkeen? Ja kiinnostus myös ;)

Torstenin kanssa jumppasin eilen kentällä, se oli megahyvä. Yritin ratsastaa sitä mahdollisimman syvään muotoon, ja sitten tein sulkuväistöjä, avoja, siirtymisiä ja maksimoituja venytyksiä kaikissa askellajeissa. Laukka on kyllä heikompi, odotan niin että Antti saapuisi jälleen paikalle, niin voisin pyytää häneltä vahvistusvinkkejä siihen. Ei kenelläkään teillä sattuisi olemaan hyviä vahvistuvinkkejä, kun ponin vasen puoli on huomattavasti heikompi; näkyy eniten laukassa, mm. ulos päin asetus ja vastalaukka ovat tosi vaikeita.

Tänään Torstenin kanssa oli sitten puomijumppaa tiedossa. Alku meni hienosti, sitten kuumuin itsekin ihan turhan paljon, mutta lopuksi tuli niin hyvä suora, että siihen oli kiva lopettaa :) Mentiin siis kolmen esteen jumppasuoraa, niin että väleissä olisi kuulunut olla yhdet laukka-askeleet, mutta Torsten the pituushyppääjä heitti ilmaan taas sellaisia loikkia, että huh. Hyvä ettei hypännyt suoraan kahta estettä kerralla ;) Väliä siis pidennettiin useaan kertaan ja sitten lopuksi vielä laitettiin apupuomi, jonka avulla poni hiffasi tehtävän hyvin.
Into on saanut jumppailla äitini kanssa, ja tänään se sai mennä ravipuomeja myös, oli ihan tohkeissaan :) Hassu poni!



Kotona tuoksuu ihanasti vielä lämpöiset voileivät, ja kohta piparkakut :) Huomenna ratsastelen molemmat hepat, mutta sitten pidän pari päivää heppalomaa ennen viikonlopun 20 tuntia med hästar ;)

maanantai 19. marraskuuta 2012

Tripla Passoa Spritella


Kuluneen viikon päivät ovat sisältäneet paljon ratsastuksellisia onnistumisia, tanssimista, jonkun verran alkoholia, joulufiilistä ja merta! 



Päällimmäisenä mielessä viime viikon lopusta on tähtihetket Inton kanssa, sen hyvä ratsastettavuus ja erityisesti kootumpi laukka. Wou, mikä fiilis oli, kun Pappa vaan kokoaa yhä korkeammalle, takapää työskentelee yhä enemmän ja ohjastuntuma kevenee huomattavasti. Super Into <3 


Torsten puolestaan on tuntunut vähän jäykälle, luultavasti aiempaa korkeampi muoto ja hieman erikoiset jättiloikat hyppärillä aiheuttavat tämän... Torstaina olin todella ylpeä ponista, joka meni maneesissa puomeja kuin mikäkin estehevonen, ilman minkäänmoista kiirettä mihinkään; kuu ja tähdet olivat jälleen paikoillaan ;)



Perjantaina pojat saivat riekkua maneesissa irti, ja lauantaina ihana tallikaveri huolisi pojat sekä  liikutti Inton, kun suuntasin viikonlopuksi  pikkujouluristeilylle :) Oli tosi kiva reissu, jossa syötiin liikaa, juotiin riittävästi, tanssittiin jalat kipeäksi ja ihan vähän shoppailtiinkin. Koko reissussa mulla ei ollut muita kuin korollisia kenkiä mukana, ja tottakai Tukholmastakin lähti kultaiset blingbling korkkarit messiin, mutta voin kyllä sanoa, että kotiin kun pääsin, laitoin kaikki kengät suoraan kaappiin, enkä halua nähdä korkoja hetkeen ;)



Ensimmäiset jouluruuatkin päästiin Siljan buffassa nauttimaan, ja muutenkin vanhan kaupungin jouluinen fiilis tarttui, joskin, mulla on ollut joulufiilis jo vaikka kuinka ja kauan... En mitenkään pimeydestä, lumesta tai mistään talviurheilusta piittaa, mutta joulu kauniine asioineen ja ruokineen, se on niin ihanaa aikaa <3 Täytyy vain osata blokata jonkun verran tuota kaupallisen joulun tuomaa painetta pois, niin hyvin pärjää! Koska sehän ei se tarkoitus ole, vai mitä :) 



No, sunnuntaina sitten lievässä hang ouverissa miltei suoraan laivalta tallille, mutta ei puhettakaan että mitään oikeaa ratsastusta olisi pystynyt harrastamaan, vaan suuntasimme maastoon! Poni the Torsten oli oikein todella pörheänä, jännä kun on pari päivää pois selästä, niin omasta mielestäni hän oli levinnyt taas joka suuntaan... Siis ei lihonnut, mutta levinnyt lihaksikkaasti :D




 Pikku pätkä ajateltiin mennä kevyttä ravia, mutta poneilla oli oma ajatus tähän, ja laukattiin oikeasti _kovaa_ pitkä pätkä. Mulle ei kyllä tullut mieleenkään että olisin ruvennut yhtään himmailemaan, keskityin vaan pysymään selässä ja pitämään kaiken aamupalan sisällä, ja kyllä sitten vähän raskaampi ylämäki himmasikin Torstenia mukavasti ;) Ei se kyllä koskaan ole noin kovaa laukannut, koska Intokin vähän niinkuin jäi taakse...? Molemmat ponit oli koko loppumatkan hyvin tyytyväisiä itseensä, ja jäivät vielä tyytyväisempinä talliin syömään porkkanoita ja iltapäiväheiniä, kun tämä neiti suuntasi vihdoin kotiin ja sohvalle... 



Tänään tiedossa toivottavasti vähän rauhallisempaa liikuntaa kentällä, huomista hyppäriä varten. Viikonloppuna on myös tiedossa pitkästä aikaa Maken ohjasajo-opetusta ja aamutallia, ja mahd. pian olisi pakko päästä katsomaan Twilightin vika osa, onpas surullista :/ No, toivottavasti kaikki lehtien arvostelijat ovat väärässä huonoine arvioineen, ja leffa täyttäisi kaikki odotukset, niin kuin kaikki aiemmat leffat ovat tehneet :) Tekemistä siis taas riittää; palaillaan, toivottavasti ennen ensi viikkoa ;) 



tiistai 13. marraskuuta 2012

Opi ratsastamaan

Haluan jakaa kanssanne, hyvät fanini, muutaman kohdan kirjastani "Opi ratsastamaan". Ei olisi pahitteeksi valita myös pätkiä kirjastani "Ponikoulu", mutta jotta pääsen takaisin kovin pienien iltaheinien pariini, yritän olla nopea. (Jilla; lue molemmat! Ovats saatavilla myös ruotsiksi, kun suomen kieli tuntuu olevan niin käsittämättönmän vaikeata sinulle.)

On se nyt per****, kun ihmiset, jotka eivät osaa ratsastaa, tulevat hienojen ponien selkään. No, harva hevonen yltää minun tasolleni, mutta silti. Ihmisten tulisi ymmärtää, että harjoittelua varten on olemassa keppihevosia. Ja nykynuorisolle tietysti semmoisia jänniä simulaattori Simoja. 

Tähän sain vahvistusta jälleen tänään, kun henkilökohtainen liikuttajani kapusi armotta selkääni ja suuntasimme estetunnille. Tuo tunari lähinnä roikkui suupielissäni kun yritin parhaani mukaan ratkoa kinkkisiä puomitehtäviä, hovimestarin nostaessa tikkuja yhä korkeammalle ja korkeammalle.


Eikö muka parempaa kuvaa löytynyt?
Onneksi Jilla ei itsekkään ollut tyytyväinen päivän suoritukseen. Ensi kerralla, kun tavoitteenani on hypätä jälleen isompia esteitä, toivoisinkin liikuttajakseni Malin Baryardia <3 Kun kuitenkin olen niin kaunis, niin mielestäni ansaitsisin yhtä kauniin naisen selkääni. Hänen kohdallaan ei myöskään painoraja paukkuisi, ja saattaisi hän osata ratsastaakin.

Opetustuokio jatkuu taas joku päivä, joten pysykäähän langoilla! Rapsutuksia ja pusuja kaikille! :) Ja ponit; Pysykää kovana!!

Kirjoittanut: Sumun Tottiino, kaikille kauniille neidoille ja puumille Torsten
Kuvittanut: ala-arvoisesti hovikuvaajani 

maanantai 12. marraskuuta 2012

Hei, me osataan!

WAU, mikä fiilis. Antti on ihan huippuvalmentaja, poni oli oikeassa dressagemoodissa ja niin minäkin!


Siirtymisiä, niitä hinkattiin. Korkeampaa niskaa, rentoutta, tahtia ja isoa ravia. Ja voi että, niitä todellakin saatiin! Jo heti alkutunnista poni oli kuulolla, ja oma istunta kohdallaan. Piiiiitkät jalat ja kannetut kädet perseen pysyessä penkissä, niinhän sielä aina pitäisi istua! Toki oli hetkiä, jolloin ponilla tuntui turhan raskaalta, jolloin heitti pään ylös eteen, ja kesti muutama askel saada se takaisin ruotuun. Lopputunnista Antti tulikin laittamaan turparemmin kireämmälle, demostroiden ensin, kuinka löysällä ne olivat, vetämällä alaturpiksen leuan alta irti... Noo, kaipa ne vähän tiukemmalla voisivat olla ;) Viimeisimmät ravipätkät, korkealla niskalla, kevyellä ponilla sen nostaessa polvia hienossa tahdissa oikeasti astuen ja polkien joka askeleen, se fiilis... Jokaiseen ratsastuskertaan, kiitos! Ja sama taphtui laukassa oikeaan, megahyvä! Vasenta täytyy vielä vahvistaa, se on kaikissa askellajeissa heikompi puoli, mutta etenkin laukassa puoliero näkyy selvästi. 


Hyvä huomio oli myös, kun ratsastettiin pysähdyksiä. En saisi päästää ohjia pois, kun hevonen on myödännyt niskastaan ja lähdetään liikkeelle. Ja valehtelematta, en ole tiennyt niin tekeväni! Intolla en nimittäin niin tee ( ? ;)), joten kevyt tunne pysyy hänen kanssaan läpi siirtymisen. Torstenilla kuitenkin heitän salaa ohjat pois liikkeelle lähdössä... Oli muuten sata kertaa paremmat, kun en niin tehnyt ;)

Into puolestaan... Hän oli aika innokas tänään :D Vauhtia riitti! Noin viikon läpiratsastamattomuus ei ihan toimi papparaisella ;) Toivottavasti ensi viikolla kerkeän ratsastamaan sitä vähän enemmän. Pukitteleva 21 vuotias ei ehkä ole nimittäin kaikkein fiksuin näky .. Onneksi on possu vain niillä, ketkä sitten myös siellä selässä pysyvät. En usko, että sillä olisi käynyt eilen mielessäkään tehdä moisia temppuja kun selässä oli niin kokematon kaveri. 

Hieno heppailupäivä siis takana, ja varusteetkin tuli putsattua. Ja hei, vielä sellaista, vaikka kello onkin jo yli puolen yön, (vaikken sitä halua uskoa, kun herätys soi klo 5:00...), niin oikein ihanaa isänpäivää iskä <3

sunnuntai 11. marraskuuta 2012

New York

Hihii, aina ollut haaveena päästä New Yorkiin; nyt se onnistuu kun kävelee vessaan ;)


Ponit pääsivät omien töitten jälkeen maneesijumpalle, mä menin Torstenin ja hevosen selässä ensimmäistä kertaa oleva mies meni Intolla. Voi vitsi, se on niin kiltti! Kaikki pisteet ihanalle setähepalle! Käyntiä he vaan kulkivat, mutta todella mallikkaasti :) Torsten oli myös ihan jees, siirtymisiä ja rentoa niskaa harjoiteltiin. Vähän jäi vasempaan ohjaan kiinni - vai olinko se minä ?

Huomenna Antin valmennus, jesjesjes! Palailen!

lauantai 10. marraskuuta 2012

Klippaus (osa 1)

Pitkin syksyä on tietoisuus Torstenin  klippauksen tarpeellisuudesta  käynyt treeni treeniltä yhä selvemmäksi.
Elämä olisi niin paljon helpompaa jos kaikesta hikeen saakka  innostuvaa HotPonia  ei tarvitsisi kuivatella useamman rätin avulla pitkin iltaa, joka ikisen liikutuksen jälkeen. Ja se on kyllä jännä, koska oikeastihan Torstenilla on tosi siisti tuo sen oma hyljeturkkinsa, mutta jotenkin rennoilla maastoillakin hikeentyy? Aikaisempina vuosina ei ole ollenkaan tarvinnut tälläistä miettiä - sillä jos joskus on tullut hiki, on se kuivahtanut hyvin nopeasti. Ehkä se on alkanut tehdä oikein töitä ;)
No, joka tapauksessa hektisen viikon perjantai-illan huvina oli siis klipperin laulattaminen.

Huolellisia esivalmisteluja,huomatkaa Torstenin epäluuloinen ilme jo  nyt... (ja oma kuontalo tarttisi myös kipeästi kampaajaa... Ehkä jonain vuonna ;))
Suunnitelmissa oli siis tehdä perussiisti klippaus Torstenille, hyvässä hengessä, ilman että kenellekään asianosaiselle jää toimenpiteestä pysyviä traumoja tai terapian tarvetta ;)
(Klippaushan on lääketieteellinen toimenpide,siis jos kysytään Torstenilta, ja lääketieteellisiä toimenpiteitä kuuluu vastustaa...)
Ja jos extrabonuksena saisi jonkun kivan kuvan klipattua ponin kylkeen niin aina parempi. Kyllä sitten kelpaisi koreasti koristellulla silkoturkilla harrastaa ;)


Ja sainhan minä ! Ihan perussievän sydämen ! Tosin klipperiin jo toisen kerran tänä syksynä päätyneelle Innokkaalle, en kiireisen klippauksen tarpeessa olevalle Torstenille.

Kaikista huolellisista ennakkovalmisteluista,hyvästä sykkeestä ja isosta porkkanasäkistä huolimatta Torstenin klippaustulos oli hmmm... erilainen ...

Tussilla sitten piirrettiin (paintilla vahvistettu) sydän,ja siinäkin tuli hiki ;)
Oikeasti tuohon olisi voinut lyödä HK:n lihaleiman ...
Ja tämänkin nyrhäyksen aikaansaaminen vaati nopeita refleksejä ja piiiitkää pinnaa...
Torstenhan ei periaatteessa pure eikä potki, mutta se on erittäin taitava käyttämään 600 kg täsmäasetta, omaa kroppaansa, estääkseen ihmistä tekemästä sellaista mistä hän ei pidä ;) Jopa pumpuleiden korviin työntäminen aiheutti oikeasti harmaita hiuksia, kun ponin korviinkaan ei saa koskea - ellei aio rapsuttaa...

"Mä mikään skinhead ole,karvoistani en luovu,nih !"
"Mut olen kyl aika sievä korvahupussani ,enkö ;) Ja voisitteko puhua vähän kovempaa, kun täällä on niin hiljaista?"
Eli tälle pikaiselle klippauspostaukselle seuraa jatkoa.
Osa 2 ilmestyy jahka saan haettua  raggariponille sellaiset relaksantit että voin kaikille osapuolille turvallisesti suorittaa karvanpoiston :)

Onni on oma Into,sen kanssa kaikki on niin helppoa ja mukavaa. Ilmeisesti  myös Torstenin mielestä ;)

torstai 8. marraskuuta 2012

Marraskuun ilot

Huh, olipa viime postauksesta vierähtänyt monta päivää! Ja nyt tuntuu että vain toistan itseäni; edelliset päivät ovat menneet sisustamisessa, tallilla ja töissä. Mutta pikkuhiljaa alkaa tulla tulosta ;)

Ainakin sisustamisessa. Ja kyllä täytyy myöntää, että myös ratsastuksessa! Eilinen hyppäri meni aika nappiin. Tunti mentiin ravipuomeja ja miniristikoita. Alkuun kaikki sujui loistavasti, päästiin jopa viilaamaan omaa esteistuntaa, kun poni oli niin rauhallinen. Mutta eipäs kestänyt hotpaniinin rauhallisuus koko tuntia, kun se keksi hypätä vähän pituusloikkia... maapuomista esteen edessä lähdettiin korkealle ja pitkälle esteen taakse! Useampaan otteeseen puomia siirrettiin kauemmas, jotta ravaisi puomin ja esteen välissä, mutta ei. Hyvin poni venyy! Kerran käytiin sitten melkein polvillaan, jonka jälkeen minä oikeasti keskityin vielä keventämään sen puomin yli, ja poni ei enää yrittänyt pituusloikkia. Muutaman kerran kielsi, ja rupesi komentamaan! Kuopi ihan tosi tomerasti, yritti kai kertoa mulle, että teen kaiken väärin... Mutta muuten siis oikein hyvä tunti - rauhassa tehtävät sujuu oikein nätisti, ja luulen, että tuota kuumenemista siitä ei saa ikinä kokonaan pois. Kuuluu luonteeseen! ;)

Tänään sain sitten lopulta sumplittua aikataulut niin, että päästiin päivällä maastoon, auringon paisteeseen! Voiko paremmin olla? Hieno ilma ja reippaat ponit. Torstenille tosi hyvä palauttava liikutus. Jos sitä sitten huomenna vaikka taas kerkeäisi ja jaksaisi tuuppaamaan molemmat ponit, ja perjantaina olisi kyllä pakko laulattaa klipperiä Torsteniin... Se on oikea hylje tiheän turkkinsa kanssa! :D

Palaillaan siis :) Mukavaa loppuviikkoa!

lauantai 3. marraskuuta 2012

Ukkospilvi

Päivä on mennyt rivakkaan ikkuinoita pestessä, siivotessa, pyykätessä ja remontoidessa. Onneksi ennen pimeän tuloa kerettiin käydä ihan loistavalla maastolenkillä poikien kanssa. Melkein, kuin olisi laittanut rahaa pankkiin, niin hyvää maastoilu tekee maneesin ja koulutuuppauksen vastapainoksi. Sitä kun kuitenkin harrastettiin viime viikolla useaan otteeseen ;) Vaan reippaita laukkoja pitkässä ylämäessä vaaleanpunareunaisten pilvien alla ei voita mikään!

Kotiin ajellessa ajoin hautausmaan ohi, ja pimeässä kynttilämeri oli sanoin kuvailemattoman hieno. Oikein hyvää pyhäinpäivän iltaa kaikille!

Kuva ei anna oikeutta olohuoneen seinälle, joka sai uuden värin eilen. 
Sellaisen kauniin, tumman siniharmaan, ihan niinkuin kunnon ukkospilvi!