tiistai 27. syyskuuta 2016

Elämä ensin

maanantaimaastolta


Valokuvaksen opettaja antoi meille innokkaille opiskelijoille kullanarvoisen (elämän) ohjeen viime tunnilla, keskustelessamme valokuvaajan työstä. Elämä ensin. Neuvoa on nyt sitten sovellettu kaikilla elämän sektoreilla, töissä ja blogin puolella ihan erityisesti ;) Bloggaaminen on (itselle) tärkeää mutta jotta on jotain mistä blogata, täytyy koneen antaa toisinaan olla. Tämä tosin on varmasti jo tullut verkkaisesta postaustahdista selväksi, palkkatyö haittaa harrastustoimintaa. Jos voitan lotossa lupaan päivitellä useammin (pitäisi varmaan lotota hieman säännöllisemmin ;)).

Elämä ensin-ohjetta voi soveltaa myös hevosteluun ja erityisesti meidän monen rakastamaan maastoiluun, ollaan liikenteessä varovasti, kulkuneuvoon katsomatta. Suomi on sen verran harvaan asuttu maa että täällä todella luulisi olevan tilaa meille kaikille! Siinä missä ratsastajat, syystä, aina muistavat muistuttaa miten tärkeää autoilijoiden ja muiden tiellä liikkujien olisi ottaa hevonen huomioon, ollaan tarkkana, että myös omat käytöstavat ovat tilanteen tasalla. Tervehditään vastaantulijaa, kävellään oikeassa reunassa – pihat ja vastaantulijat ohitetaan kävellen – ja siivotaan ne hevosen lannat sinne ojaan. Ei ole iso vaiva nousta alas selästä jos hätä yllätti kesken retken, tosin mikäli ees taas hevosen selkään nousu aiheuttaa enemmän vaaratilanteita kuin hyötyä, voi jäljet korjata lenkin jälkeenkin, ilman hevosta. Se kun kuuluu hyviin tapoihin, kuten myös se että kapeilla teillä annetaan isommille tilaa eli väistetään autoilijaa mahdollisimman nopeasti pientareelle – nämä nyt on jokaiselle ratsastajalle varmasti ihan peruskauraa eikä mitään nyhtöjäljitelmää ;)

Maastoilu runsaasti liikennöidyilläkin teillä voi olla varsin rentouttavaa, kun kaikki tiellä liikkujat osaavat käytöstavat. Meidän eilisellä lenkillä samalle tielle mahtui kymmenkunta autoa, pari skootteria, moottoripyörä, kaivinkone, lavetttiauto, fillareita ja muita luonnosta nautiskelijoita – melkein käsi väsyi kun sai olla koko ajan tervehtimässä :) Mutta metsän rauha, kuppi kahvia ja vähän korvapuustia, hyvässä seurassa paranee pahempikin maanantai – nautitaan luonnosta yhdessä! :)










Poikkeus vahvistaa säännön, heijastinliivit ratsastajille valoisallakin ja hevosille heijastimet viimeistään värittömällä kelillä - turvallisia luontoretkiä :)

perjantai 23. syyskuuta 2016

Sammakoita, sakkoja ja toppatakkeja


Ajelin tänään maisemareittiä - eli kaivarin rantaa pitkin - koulusta kotiin ja keskustelin siinä samalla puhelimessa. Poliisisedät ajelivat vastaan, vilkaisin nopeusmittaria ja totesin, että hitsi, ajan melkein alinopeutta, hyvin menee. Muutama kymmenen metriä ehdin jatkaa puhelimeen puhumista, kunnes samaiset poliisit tulivat taakse, laittoivat punaisen vilkun päälle jolloin totesin, että hitsiläinen, puhelimeen puhuminenhan oli kiellettyä. Kiva poliisisetä pisti puhaltamaan pilliin ja kyseli ajokortin perään, no se on ollut jo monta viikkoa kateissa joten tarjosin passia. Se kelpasi, kyselivät onko kulkuvälineeni omani - johon sain ensimmäistä kertaa elämässäni vastata että kyllä! - ja kyselipä vielä, että olenko ilmoittanut kortin kadonneeksi. Totesin, että jos yhtään kurkkaa tuonne takapenkille loimien ja satulahuopien ja paplarien ja garderooppini joukkoon niin saattaa olla, että se on siellä hyvässä tallessa. Näytin poliisisedälle myös juuri saamaani parkkisakkoa, 60 €, ja selitin etten kerennyt aamulla ostamaan parkkilippua, olin myöhästyä koulusta koska jätin läksyjen teon viimeiseen iltaan ja kun yöllä tajusin että tarvitsen väriprintteriä jouduin aamulla ajamaan vielä töiden kautta koululle. Poliisisetä oli hurjan kiva ja vannotti etten saa enää ajaa autoa samalla kun puhun puhelimeen ja toivotti hyvää viikonloppua. Ei muuta kuin auto parkkiin ja jatkamaan puhelua. 

Siinä mielessä aamulla ympäri työpaikkaa juostessa ja ihmetellessä mikseivät printterit pelaa olisi voinut luulla, että toppatakissa olisi tullut kuuma, mutta ei todellakaan - tervetuloa syksy, nähdään ensi vuonna kesä. Sen kunniaksi viimeisiä kesän kuvia puhelimesta :)

Laiskanpulskeista kissoista mallia silloin kun voi - allekirjoittanut olisi ainakin niin villapeiton, sohvan ja kehräävän kissan tarpeessa!

Sammakoita saa varoa joka kerta kun kävelee Torstenin perässä pidemmässä ruohossa. Tiedä sitten mikä siinä on että niitä on nyt ollut aiempaa enemmän - ehkä ne ei enää karta mua kun olen lopettanut niiden pussailun löydettyäni prinssini? Alemmasta kuvasta selviää syy, miksi meillä käytetään bootseja ihan aina. 

Hämäriä iltoja veneellä, Helsinki on kaunis monessa asussa .<3 p="">

Pizzaa Carusellissa, aamupalaa ystävän kanssa La Torressa, maailman parasta sushia Tokyo 55ssa ja mäkkärin kautta kotiin - ja ei, Ford ei ole vaihtunut Mersuksi vaikka Torsten onkin tivannut, että koska pääsee taxin kyytiin :P 

Maanantaina käveltiin yhdessä ystäväratsukon kanssa metsässä vajaa puolitoista tuntia (ei siis siksi että oltais kävelty erikoisen paljon, vaan siksi että allekirjoittanut haluaa pysähdellä kuvaamaan ja ponit mielellään syömään ;)) ja torstaina käytiin laukkailemassa lähiteillä. Huippua! 

Joka puolella hevosia! Ihana koru Tukholman tuliaisena, tällaiset jalustimet voisi pyytää joululahjaksi (zoomatkaa hintaan, piirun verran alle kaksi sataa :O), punkkua on pakko opetella nautiskelemaan jos näin nättejä etikettejä on - ja IKEAsta löytyy hevosillekin vaikka mitä!

Poni helpottaa kraniohoitaja Lindan työtä, Pätkis harjoittelee taluttamista ja ah, tällä viikolla lepäiltiin laitumen reunalla tunnin ajan peltotöiden jälkeen - sitä lämpöä ja ihanaa autuutta, näillä hetkillä elää ensi kesään!

Pimeneviä kaupunki-iltoja; super ruokaa Teatterista ja ah niin ihanan lämmintä kaakaota kermavaahdolla Mattolaiturin viimeisessä maanantaileffassa. Tunnelma oli täydellinen, E.T alkoi suomeksi dupattuna ja varpaat olivat just eikä melkein jäässä, mutta mitäpä pienistä, rantahiekkaa varpaiden alla ja tähtitaivas pään päällä, tämä oli oikeasti romanttista! 

Iltalenkin maisemia. Niin kaunista.


...ja seuraa; ihana joutsenperhe saapui ruokailemaan ihan lähelle - voitte kuvitella sitä harmituksen määrää kun oikea kamera oli kotona ;)

10 sekuntia kesää. Videossa kuuluvaa biisiä on muuten popitettu ihan joka paikassa; ei muuta kuin volat kaakkoon ja valmistautumaan ystävän valmistujaisiin - ihanaa viikonloppua sinulle!

keskiviikko 21. syyskuuta 2016

Hyvä treeni, paremmat eväät

Matkalla Fatfashon portaaliin 


















Tehtiin eilen Torstenin kanssa täydellinen jumppa. Syysväsymys on väistynyt ja Torsten tuntui jälleen omalta, aktiiviselta itseltään. Aktiivisuutta on monenlaista, mutta jos niin kivasti pompottaa selkää ratsastajan heiluessa mukana, ei paljon haittaa vaikka aktiivisesti yrittää syödä työn lomassa vihreää. Ei sitten tippaakaan. Ratsastajan tärkein tehtävä on pitää hevonen tyytyväisenä, kysykää vaikka Torstenilta :)

Tyytyväisen hevosen kanssa treenaaminen on vain parhautta. Kun liikkuminen lähtee omasta moottorista ja tuntuma on pehmeä, eipä sitä ratsastaja voi enempää toivoa! Eilisillan hyvänmielen jumppa oli täysin verrattavissa viime viikkojen kävelylenkkeihin. Oi kyllä, nyt on hankittu juoksuhousut ja lenkkitossut - eivätkä ne ole jääneet vain kaapin pohjalle. Ensimmäisellä lenkillä tuntivauhti lähenteli nollaa, sillä ilta-aurinko värjäsi taivaan täydellisen pinkiksi joten sitä piti kuvailla noin tuhannesta eri kulmasta puhelimeen. Treenin jälkeen nautittiin rahkaa vispikermalla ja sokerilla, kuulemma pian aukeaa ovi fatfashionin blogiportaaliin. Odottakaa vain, vielä tämä paranee...

Seuraavalle lenkille otettiin nimittäin eväät mukaan. Korvapuustia meren rannalla lenkkarit jalassa, kamera valmiina laulamaan kun vaaleanpunainen hetki koittaisi. Odottavan aika on pitkä, ei ole moista taivasta ensimmäisen lenkin jälkeen näkynyt ja kameran rullaa on täytetty tylsistä siluettikuvista. Äsh, liian tavallista. Pitäisi ehkä jättää kamera ensi kerralla kotiin niin täydellinen lenkkeilysää olisi taattu - koska hyvä treeni takaa paremmat eväät kaikkeen, kuulemma liikkuminen auttaa ratsastamistakin ja ihan vähintään voi syödä korvapuustin lenkkeilyn lomassa hyvällä omallatunnolla :)

lauantai 17. syyskuuta 2016

Kauden päätös

Auringonlaskun aikaan 

































Toukokuun ensimmäisenä päivänä minulle avautui aivan uusi maailma, alkoi elämäni ensimmäinen venekesä. Olen korviani myöten rakastunut tähän puuhaan - meren tuoksu ja valtava voima, vapauden tunne - ei voi kuin ihastella ja hiljaa mielessä kunnioittaa luonnon mahtipontisuutta. 

Viikko sitten vietimme epävirallista kauden päätöstä merellä. Kuohuvaa ja kesämusaa, ruokaa nuotion äärellä Pihlajasaaressa, mansikoita jälkiruuaksi ja vähän kuvia tietysti myös. Kuvien tekninen laatu ei enää pimeään aikaan päätä huimaa, siinä missä syksy tuo mukanaan väriloiston taivaalle myös meri keinuu kesää enemmän, joten yritä siinä sitten skumppalasillisen jälkeen pitää kädet tasaisina, no ei se onneksi oo niin justiinsa. Auringonlaskuissa on vain jotain niin hyvää, kaunista ja haikeaa. Kaksi vuotta sitten auringonlaskuja katseltiin Torstenin ja perheen kanssa lohduttomasti, kun rakas Intomme nukkui ikiuneen 17. syyskuuta. Toisaalta laskeutuva pimeys antoi rauhan surra ja itkeä, miettiä onko elämässä enää samanlaista iloa ja rakkautta. On siinä. Viime vuonna katselimme auringonlaskuja Torstenin kanssa maneesitallilla, vähän eksyneinä ja hukassa, miettien onko tämä tosiaan sellainen tapa, miten haluan harrastaa. Ei ollut.

Kuinka paljosta saan olla kiitollinen, että elämässäni on ollut juuri Inton kaltainen persoona, joka on kulkenut kanssani matkan teinitytöstä nuoreksi aikuiseksi naiseksi. Hevonen, jonka kanssa tehdyt muistot ovat toinen toistaan parempia, on vaikuttanut päätöksiini ja muovannut minusta henkilön joka tänä päivänä olen. Sellaisen naisen, joka katsoo aurinlaskuja tänä syksynä onnellisen huolettomana.

Kiitos Intolle, hevoselle jolla on aina paikka sydämessäni ja kauniita auringonlaskuja sinulle, sinne ruudun toiselle puolelle <3