sunnuntai 31. maaliskuuta 2013

Terassikauden avaus


Eilisen päivän mahtava fiilis on kantanut läpi tämänkin päivän. Olen niin ylpeä ponistani <3 
Päivää paransi entisestään ihanan ystävän seura, kun kävimme Strindbergillä nauttimassa herkkulliset salaatit, ja samalla avasimme terdekauden. Auringossa oli uskomattoman lämmin, ja kevätretkellä olleet turistit ja muut keskustassa liikkujat saivat kyllä ehdottomasti nauttia hienosta kevätpäivästä. 


Iltapäivällä matka jatkui tallille, jossa suuntasimme äitini kanssa rentouttavalle maastokävelylle. Teimme seitsemän kilometrin lenkin, ja alkupuolesta ajattelin, että Torsten on vähän väsyneen tuntuinen. Kotiin päin käännyttyämme totesimme molemmat, että hevosissa riitti kyllä virtaa! Jotenkin kummasti koti ja iltapäiväheinät vetivät aikamoisella vauhdilla puoleensa ;) Pojat saivat jäädä sisälle syömään heiniään, ja Torsten siirtyi jo hieman ohuempaan sisäloimitukseen, nimittäin BOTin verkkoloimeen.



Huomenna on luvassa Antin valmennus, odotan innolla että pääsen kertomaan meidän kisamenestyksestä! :) Ja on tietysti toinenkin asia, mistä olen iloinen. Siitä, ettei tänään tarvitse toivotella hyvää alkavaa työviikkoa, vaan vielä huomennakin saa nukkua pitkään! ;)

(Ja kiitoksia vielä kaikista onnitteluista, jokaikinen tuntui tosi kivalta! :))

lauantai 30. maaliskuuta 2013

Nupit kaakkoon

Voi tätä ilon määrää, kun ratsastaja (pienen ähkimisen jälkeen) mahtui kisahousuihinsa, ja Torsten sai kauden ensimmäiseltä kesäretkeltään mukaan vihreän ruusukkeen! Ilma oli hieno, poni hienompi ja LORin järjestämät kilpailut olivat - niin kuin aina - parasta kilpailuantia mitä kilpaileva ratsukko nyt vaan voi saada. Kaiken kaikkiaan onnistunut päivä takana! Nyt voi rauhassa herkutella mäkkimättöä, Banoffee piirakkaa, muutaman prosentillisen ja ehkäpä savukkeenkin ;) Aivan loistavaa pääsiäisen jatkoa teille! 







Mulla on kyllä aina toi käden kulma niin hallussa ... ;)



Hei Tuomari, enks ollutki hyvä? :))





Torsten oli radalla jo hieman löysä, verrattuna verryttelyyn, missä ratsastaja sai vain nauttia kevyestä ja eteenpäin liikkuvasta, tahdikkaasta ponista. Radalle mennessä lopetin hengittämisen, ihan niinkuin kunnon kouluratsastaja aina radalla tekee, enkä uskaltanut ratsastaa ihan niin tehokkaasti kuin olisin voinut. Loppukommentteihin tuomari oli kirjoittanut että siistiä ratsastusta, hyvä tahti, mutta tehtävien pisteet eivät voi nousta ylemmäs, kun peräänanto on turhan avoinainen.  Alapisteet olivat tasainen rivi kutosia. Niin, ja lopullinen tulos oli siis 10/38, luokka He B:3, prosentit 60,682. Video on puhelinlaatua, mutta ehkä siitä jotain selvää saa :) 

perjantai 29. maaliskuuta 2013

Miten se menikään ...

... jos kenraali menee huonosti, niin kilpailut sujuvat hienosti? ;) Valitettavasti mä en kyllä ole vielä tätä voinut todistaa todeksi, mutta jospa sitten huomenna, kauden avauskilpailuissa. 


Eilenhän ponit pääsivät reippaalle ja rennolle koirakävelylle maastoon, Torstenilla kun oli jo melkoisen monta maneesipäivää takana. Tänään hyvin levännyt poni tuntui jo alkukävelyissä hieman hitaalle, taisi laiskan pulskea köpöttelymoodi jäädä päälle? Maneesissa sain kuitenkin käynnin melko hyväksi, ratsastin lainakuskin ohjeen mukaan pitkästä aikaa sulkutaivutuksia, ja omaan takapuolituntumaan ne sujuivat melko kivasti. Harjoittelin toden teolla myös molempien lapojen hallitsemista sekä oikean ohjan tuntumaa. Kevyetravit sujuivat myös ihan kivasti, joskin poni olisi saanut askeltaa hieman tarmokkaammin. Ennen laukkatreenejä tuli jo niin kuuma, että allekirjoittanut korkkasi t-paitakauden, ja jatkoi hikoilua laukka-avotaivutuksissa. Yritin ratsastaa myös ihan suoralla hevosella hieman kootumpana, mutta siitä nyt ei tullut yhtään mitään. 


Ratsastin muutaman kerran radan läpi ja raviosuuksia pätkissä, etenkin nelikaarista kiemurauraa, kasia sekä pituushalkaisijalle pysähdyksiä. Perjaatteessahan poni pysyy pysähdykseen tultaessa kauniissa muodossa, mutta näen jo sieluni silmin, miten poni pysähtyy tavalliseen kisatapaansa kaikki jalat sikinsokin ja nousee ystävällisesti tervehtimään tuomaria, niin radan alussa kuin lopussakin...! Toiset vaan on niin kohteliaita ;)

Loppuraveissa poni oli jo aivan naatti, hyvä kun jalat nousivat maan vetovoiman painaessa kovasti vastaan, mutta ehkä poni oli paremmin molemmilla ohjillani ja suorana suorempana rungostaan? Toivottavasti. Ja toivottavasti ratsastuksen jälkeiset paniikkihieronnat, porkkanavenytykset ja extramagnesium palauttavat ponin lihaksiston huomiseksi ;)

Intolla (vai omistajalla?) oli jännä päivä tänään, kun tutustuimme tulevaan hevosenhoitajaamme. Intolla synkkasi tämän nuoren miehen kanssa heti alkuun. Kävelimme puolisen tuntia maastossa, ihanasti lämmittävän auringon alla. Ponit saivat myös rapsutella toisiaan hetken ilman typeriä loimia, ne kun on ikävästi yleensä tiellä sitä hommaa ajatellen. 


Tämä pitkäperjantai on sisältänyt pitkän kaavan mukaisen tallipäivän lisäksi myös muutaman tunnin duunia toimistolla (ehdottomasti koko viikon tehokkaimmat työtunnit!), nautiskelua poikien kanssa hyvän ruuan parissa ja kovaa jännittämistä huomista ajatellen. Suurin paniikkimomentti taitaa olla se, että mahdunko kisavaatteisiini, ja koska ne on äidin luona, en pääse edes kokeilemaan niitä ennen aamua ;) On tässä mulla sitten stressattavaa koko yöksi. Lupaan palata tänne heti huomenna, että mahduinko vai enkö mahtunut, ja voinhan tietysti sivulauseessa mainita senkin, lukiko tuomarin lapussa yli vai alle 50 prosenttia. Ei muuta kuin oikein ihanaa pitkänperjantain iltaa teille! :)

torstai 28. maaliskuuta 2013

Rakas, sinusta on tullut pullukka!

Eilen poni Torsten pääsi lainakuskin alle hikoilemaan; ideana oli hakea vasemman pohkeen ja oikean ohjan hyväksymistä. Ratsastuksen aikana kuski totesi, että myös oikea pohje näyttää olevan ratsulle uusi apu, mutta hei; kukas niitä pohkeita ratsastuksessa tarvitseekaan? Kyllä mulle on ainakin riittänyt vain vasen ohja ... 



Minä kyllä tsemppasin Torstenia parhaani mukaan katsomosta käsin, kun jätkä suoritti laukka-avotaivutuksia vasemmassa kierroksessa. Go Torsten go, you can do it!! -kannustushuudot raikuivat maneesissa. Jossain vaiheessa ne muuttuivat hirmuiseksi hihittelyksi, kun tajusin, että tilannehan oli kuin suoraan (ehkä huonoimmasta ikinä) TV-sarjasta; Rakas, sinusta on tullut pullukka! 


Torsten jatkaa laihdutustaan, minä tein illalla Browniekeksejä. Mikäli kaksijalkainen kumppanini kehtaisi joskus edes vihjaista, ettei osallistuminen yllä mainittuun ohjelmaan olisi huono idea, hänestä tulisi hyvin pian EX. Torsten parka, hänellä ei ole mahdollisuutta uuteen, reilumpaan omistajaan ;)  

tiistai 26. maaliskuuta 2013

Hyppytunnilla


Viime hyppytunnilla totesimme Torstenin kanssa, että kuperkeikkojen heittely oli paljon enemmän adrenaliinia nostattavaa, kuin perinteinen hyppääminen. Tällä viikolla mulla oli järki päässä, sillä pyysin esteopeani hyppäämään ponilla. Opella kun on todelliset rautahermot, ja tottakai muutenkin paremmat taidot luoda Torstenille takaisin sitä itseluottamusta, minkä me olimme saaneet rakennettua ennen viime viikkoista takapakkia.

Verryttelin ponia itse erilaisten puomitehtävien yli, ja T tuntui oikein hyvältä; kevyeltä ja rennolta. Kuskin vaihto ja poni hyppäämään oikeita esteitä. Muutama loikka meni tosi kivasti, mutta sitten tuli jätkälle taas stoppi. Kiemurtelua, stoppailua, etujalalla maahan hakkaamista sekä kaiken vastakohtana melko reippaita kiihdytyksiä. Vahvoja mielipiteitä! Kuitenkin välillä meni niin kivasti, että ratsukko teki vähän rataa laukassakin. Ja valkoisesta lankkupystystä poni tykkäsi oikein paljon! :) Sain onneksi puhuttua open selkään myös ensi hyppäriksi. Oli huomattavasti rennompaa vain seisoskella esteiden luona välillä kakkaa keräten ja puomeja nostellen ;) Ehkä mun pitäisi ulkoistaa koko ponin ratsastus muille ;)


Inton kanssa päätin keskittyä talvikarvan irroitukseen, ja täysin huomaamatta rapsutin, lässytin ja tein porkkanavenytyksiä Papan kanssa yli tunnin! Torsten sai toki samat hoidot, mutta vähän reippaammalla tahdilla - silti olin kotona vasta lähempänä kymmentä. Toisaalta, mikäs sen parempi tapa viettää iltaa kuin aina niin ystävällisten poikien luona, vai mitä? :)

maanantai 25. maaliskuuta 2013

Maata näkyvissä !

Niin, no onhan maata pilkahdellut jo useammassakin kohtaa esille hyvän aikaan sitten, mutta tänään on kyllä meidän tallin hiekkatietkin sulaneet piiitkiä pätkiä. Ihana oli ratsastaa pehmeällä hiekalla, ilta auringon lämmittäessä edelleen ... Todellisuudessa ilma alkoi olla jo pakastumaan päin ja loppumatkasta hyppäsin alas Torstenin selästä, ettei varpaat ihan umpijäähän pääsisi nahkasaappaissa, mutta fiilis onnistuneen ratsastuksen jälkeen oli sitä luokkaa, että melkein pystyin haistamaan lämpimän meren tuoksunkin... ;) Vitsi vitsi!






Jatkoin Torstenin kanssa ratsukko vs. valkoisella lakanalla peitetty pöytä-ottelua. Alkuun poni esitti jälleen aikamoisia sladituksia, mutta jossain vaiheessa rentoutui ; tai ainakin suostui menemään pöydän ohi ilman sivuaskeleita. Oikeasti poni ei pelkää juuri mitään, ei ole koskaan pelännyt, mutta maneesi taitaa kyllästyttää... Alkuverkan käynnissä teinkin tänään kentällä, mutta se oli sellaista sohjoa, että en jäänyt siihen ravissa ja laukassa liukastelemaan. 

Yritin ratsastaa ponia lähinnä tasaisesti molemmilla ohjille ja molempien pohkeiden väliin. Muutaman kerran ponny veti hernepalot nenään, kun tuntui niin epäreilun raskaalle, mutta välillä hän polki oikein mallikkaasti. Video ratsastuksen alkupuolelta. 


Into lähti myös mukaan meidän loppukävelyille, ja Herra oli oikeinkin pörheänä, hyvä että narussa pysyi ;) Huomiseksi täytyy kehittää varmaan pojalle oikeaa liikuntaa, samalla kun Torsten pääsee lainakuskin alle hyppäämään. 

Muuten tämä maanantai on kulunut juuri niinkuin viikon ensimmäisen päivän voi olettaakin kuluvan, tylsästi haukotellen. Illalla kotiin tullessani skippasin suunnittelemani lenkin, ja sen sijaan työnsin pakastepizzan uuniin. Päälle vielä tunnin päikkärit sohvalla (vahingossa kylläkin), niin päivähän vain paranee. Saas nähdä, mitä loppuviikko tuo tullessaan! (Ainakaan en tule mahtumaan valkoisiin pöksyihini tällä ruokavaliolla) Iloista viikon alkua teille ! :)

sunnuntai 24. maaliskuuta 2013

Palmusunnuntai

Heipat teille, toivottavasti kaikilla on ollut mukava viikonloppu.
Täällä on paistanut aurinko, on heppailtu ja relattu. Paitsi perjantaina en heppaillut. Relasin vain ystävän luona, samalla kun tehtiin ruokaa. Tai siis hän teki, minä katselin (ja söin, tietysti).



Lauantai-illaksi mulla oli vaikka ja mitä suunnitelmia, hauskoja bileitä hyvässä seurassa useammassakin paikassa, mutta lopulta, aamutallista ja ratsasteluista uupuneena totesin, että kotisohva oli kaikista houkuttelevin tai ainakin järkevin illanvietto paikka. Miten tylsää ja keski-ikäistä ;)
Onneksi pian on vapaat pääsiäispyhät ja monta mahdollisuutta baila-bailaa ;)
Mulla ei ole pyhiksi mitään suurempia suunnitelmia, Antin valmennus aprillipäivänä ja  pääsiäislauantaina käännän keulan kohti LORin koulukisoja. Ratana (toivottavasti ei enää montaa kertaa) He B:3, minkä myös tänään ratsastin tallimme omissa rataharjoituksissa.


 Yritämme tehdä kotimaneesista aina jotenkin erilaisen näihin rataharkkoihin, järkyttääksemme viattomia pieniä hevosiamme ;) Tällä kertaa oma projektini oli sivutuomaripöytä, kun Torsten on niitä aina sopivissa tilanteissa kyttäillyt. Tänään pöytä ei kuitenkaan ollut jännittävää, ainakaan ennen kuin rata alkoi. Radan aikana päästiinkin pöydän ohi vain ja ainoastaan sivusladissa, monen metrin päästä murhanhimoisesta valkoiseksi naamioidusta  pedosta, eikun pöydästä... Radan jälkeen  kävimme sitten pienen neuvottelun (lue tappelun) pöydän kohtaamisesta ja lopuksi Torsten söi  valkoiselta liinalta ihan tyytyväisenä namiherkkuja.
Pelle vai pelkuri. Väittäisin että enempi Pelle...

Vai muka Pelle? Mähän oon vaan hauska !

Muutenkin fiilikset oli vähän ristiriitaiset noustessani alas ponin selästä. Alkuverkka oli ollut OK, sitten meni aavistuksen huonommin, ulkona omaa rataa odotellessa taas hyvin - siis tosi hyvin - itse rata päin honkia ja jälleen ulkona loppuverkassa hyvin. Ulkona ratsastaessa mulla on pohkeet läpi ja kevyt tuntuma suuhun. Maneesiin siirtyessämme koko paletti hajoaa ja ponista tulee ihan "löysä". Saas nähdä, miten meidän kisoissa käy. Lähteekö kotiin edes hyväksyttyä tulosta, kun kotimaneesissakaan prosentteja ei irtoa kuin 58? Onneksi ponny pääsee osaavan lainaratsastajan alle keskiviikkona. 











Intolla oli tänään kevyt, käyntipainoitteinen ratsastus maneesissa, ja lisäksi hän toimi työnjohtajana radan pois siivouksen ajan. *Kantakaapas sitä pöytää nyt pikkasen reippaammin, mars mars!* Setä on niin kulta kirkkaiden silmiensä ja työmotivaationsa kanssa, mutta valitettavasi polven piikityksestä ei näillä näkymin ole ollut merkittävää hyötyä :(


Kun makaa illat kotona, jaksaa aamulla nousta ajoissa ylös. Mä aloitin päiväni jo ennen kymmentä leipomalla True Blood-sarjastakin tuttua pekaanipähkinäpiirakkaa. Kyseistä sarjaa seuraavat tietävät varmasti, mistä puhun ;) Itse en saa edes ensimmäistä palaa alas, kun on niin ällömakeaa, mutta pojat ovat onneksi huolehtineet loppukakusta. Sekä virpojille hankituista karkeista - meille ei tullut tänä vuonna yhtään noitaa! :( Mitenkäs, saitteko te tuoreutta ja terveyttä? 

lauantai 23. maaliskuuta 2013

Kuolaimetonta menoa

Useimmilla meistä on tietty ennakkokäsitys kohtuu kaavoihin kangistuneista tiukkapipoisista  kouluratsastajista, ja perus kouluratsastajaksi itsenikin luokittelisin, onhan yksi päiväuneni vielä jonain päivänä tehdä Torsten the suomipojasta isänsä veroinen kouluratojen kunkku ;) (aina saa haaveilla, eikös? :)) 


Toisaalta rakastan maastoilua, estehyppelöitä, kärryttelyä, ohjasajoa, riimuratsastusta ja ylipäätänsä kaikkea yhdessä hevosen kanssa tehtyä hyvänmielen hömppää.

En myöskään usko että olemassa on vain yksi toimiva totuus, tai että kaikki hevosurheilun parissa keksimisen arvoinen olisi jo keksitty joitakin vuosituhansia ennen kristuksen syntymää ;)
Niinpä kun minulle tuli mahdollisuus kokeilla LG bridlejä eli kuolaimettomia kuolaimia, kiitin Eiraa ja tartuin tilaisuuteen. 
Onhan minun itse saatava tietää miten mahdotonta kuolaimettomilla on tosi mielessä tuupata ;) 

Ensimmäisen kokeilun tein Inton kanssa. Herralla kun on hallussaan luottohevosen-virka, mikä tarkoittaa, että hänen kanssa voi harjoitella ja tehdä lähes mitä vain. Elämäni Hevonen.

Surukseni jouduin toteamaan, että menomme ei muistuttanut Isabellin ja Satchmon  yhteistyötä,
mutta jokin yhdistävä tekijä kuitenkin löytyi.
Meillä oli hauskaa.
Kouluratsastuksesta ei liikutuksessa ollut kyse, todellakaan, mutta Into viihtyi kuolaimettoman kanssa oikein hyvin. Puksutti maneesissa menemään korvat hörössä, alakaula pullottaen, takajalat suorastaan tallissa. Intolle "tuntuman" puuttuminen toi rohkeasti sanottuna jopa turhia juostuja kilometrejä, ja melko pian poistuinkin maneesista kokeilemaan kuolaimettoman ominaisuuksia maastoon, jossa Into tunnetusti kiehuu ja keittää ;) Ja jarrutkin saattavat olla säännöllisen epäsäännöllisesti kadoksissa...


Tallinkulmalta nostin laukan ja annoin Setähevosen päästellä kohti kirkonkylää, ja haluamassani paikassa kokeilin siirtyä käyntiin. Ta-daa; pidäte meni välittömästi läpi, ja sanoisinkin, että LG oli jopa parempi, eli vahvempi jarru kuin käyttämäni tavalliset nivel- tai kolmipalakuolaimet.

Tämän tiedon ja omakohtaisen kokemuksen  myötä kyseenalaistan kuolaimettomiin vahvasti liitetyt pehmeyden ja luonnollisuuden arvot. Joku momentti outojen siipirattaiden ja viattomien nahkaremmien yhtälössä on kova ja tehokas jarru.


Toisaalta, onhan sekin pehmeä arvo että kuolaimettomien kanssa hevonen voi mutustella vaikka oksia ja heinäntupsuja mukavalla maastolenkillä. Ja ratsastaja säästyy kuolainten pesemiseltä (se kun on niin rankaa ;)) ja talviaikaan ei tarvitse laittaa kylmää rautaa hevosen suuhun.

Sanotaan myös ettei mikään kuolain ole itsessään kova tai vahva, käyttäjän käsi määrää. Niinpä en  hylkää peruskuolaimia, mutta voisin hyvin hankkia niiden rinnalle omat kuolaimettomat. Ja opetella entistä hellemmäksi käden kanssa (ikuisuusprojekti), oli hevosella mikä jarru tahansa käytössä.

Tänään, aamutallin ja kolmen liikutettvan hevosen toimivaa yhtälöä pähkäillessäni, totesin että  kokeilen vielä kerran kuolaimettomia (ennen kuin vihdoin ja viimein palautan ne Eiralle),  ja tällä kertaa Torstenille, jolle aiempi  ensimmäinen kerta oli aikamoista turpa maneesin hiekassa tuntuman etsimistä. "Siis missä se tuntuma on, kuinka alas mun toivotaan menevän?!" pähkäili Ponny ;)
Suurin odotuksin en siis lähtenyt dressagea harrastamaan, mutta  todettava on, elämä on ikuista oppimista ja tänään pääsin esikouluun kuolaimettomassa kouluratsastuksessa.



Koska tarvitsin jalkaa ja istuntaa enemmän kuin kättä, jouduin oikeasti ratsastamaan ja paikka paikoin meno oli melko mallikasta. Aiemmin uskomani käsitys "kuolaimettomilla ratsastamisella ei ole mitään tekemistä kouluratsastuksen kanssa"  joutaa siis romukoppaan, mutta toisaalta, senhän taitavammat ovatkin jo todenneet. Kaikista hankalinta oli asettaminen, mutta käsittääkseni taitavammat ovat todistaneet, että oikeastaan millä tahansa kuolaimettomalla asettaminen on melko mahdotonta. 


Olin oikein tyytyväinen päivän ratsastukseen. En pelkästään itse ratsastuksen vuoksi, vaan myös sen vuoksi että saan todeta hyvään lopputulokseen olevan monta tietä ! Mustan ja valkoisen välillä on siis paljon harmaan sävyjä ;)

("Luonnollinen heppailu" = ratsastajan täytyy ilmeisesti myös olla au naturelle? Ihana landelook ;))