torstai 31. lokakuuta 2013

Karkki vai Kepponen?

                   




Lapsena me järjestettiin siskoni kanssa Halloween-partyja, missä juhlijat pukeutuivat teeman mukaisesti ja tarjolla oli kaiken maailman myrkkybooleja. Nykyään myrkkyboolit ovat vaihtuneet erilaisiin, vähäisinä määrinä nautittuna turvalliseksi todettuihin myrkkydrinksuihin, ja pukeutuminen on tylsän aikuismaista.

Tämän vuotiseen pieneen Halloween innostukseen on varmasti vaikuttanut koko viikon ajan opettajan sijaistaminen koululla. On luettu kauhutarinoita ja nautittu haamujen keittämästä hirmuisen hyvästä kalakeitosta. Puhuttu hassuja :) Ja ehkä vähän yliluonnollisiakin juttuja! Itseä ei ole koskaan oikein iskenyt oikeat kauhuelokuvat - yhtään en ole kokonaan nähnyt, yhtään en uskalla kokonaan katsoa. Kammotukset tulevat nimittäin uniin, välittömästi ja pitkäksi aikaa. Silti perinteisissä, vanhanajan kummitusjutuissa on sitä jotain. Vähän jännitystä arkielämään ja uskoa siihen, ettei kaikki aina ole sitä miltä näyttää :)

Ja mikäs sen parempi tekosyy leipoa pipareita, kuin alennuksesta ostettu piparkakkumuotti-sarja lepakoista, kissoista (tosin, äidin kissoja kun katselee, ei niistä saa millään ilveellä pelottavia saatika ilkeitä. Ne on semmoisia pyöreitä, pehmeitä sylikissoja :)), haamuista ja kurpitsoista. Eipä ole väliä, onko piparkakut heppojen, lumiukkojen tai lepakoiden muotoisia, aina ne vaan on yhtä hyviä! :) 

Oikein naurattavaa - ja hieman jännittävää - Halloweenia teille!! :) 

P.s Karkki vai kepponen- on Torstenin motto. Eilen se sai riittävästi makeaa, ja olikin sitten oikein tosi makee ratsastaa. Kepposia poni ei tehnyt kuin muutaman :))

tiistai 29. lokakuuta 2013

Perheen kesken

Sunnuntain illallista ja maanantain macaronseja







Viime viikolla Torstenin työnteon hehkutuksen lomassa yritin lohkaista vitsiä, kun kerroin Torstenin nykyään hienosti kantavansa itse itsensä - ja että ratsastajan olisi syytä tehdä samoin. Otin ponin neuvosta vaarin, ja sunnuntaina alkanut kevyempi työskentelyjakso on varmasti ollut poikien mieleen :) Ohjelmassa on ollut maastokävelyjä ( = yrityksiä löytää tien pientareilta vihreää), irtojuoksua maneesissa ( = rapsuttelua ja laiskaa kävelyä ihmisen huitoessa hullun lailla ponien takana) ja kunnon harjauksia! Sunnuntaina Torsten teki kyllä myös aivotyöskentelyä, kun kasasimme sille yhden esteen hypättäväksi. Kauraämpäri toisella puolella oli sen verran houkutteleva, että ponnyhan loikki hienosti yli - kaikki ne kolme hyppyä, mitä pyysin ;) 

Vaan enpä tiedä yhtään hevosta, joka menisi satunnaisista kevyemmistä päivistä rikki. Päinvastoin, tiedän monta hevosta, joilla pettää joko fyysinen tai psyykkinen kunto, mikäli niitä runnotaan liian paljon. Nimim. ratsastaja, joka teki Torstenin nuoruudesta melkoisen työrupeaman. Onneksi nyt Torstenin vanhemmalla iällä ollaan otettu kiinni menetetyt tunnit maastoissa ja ponipäiviä viettäen. Rennommissa päivissä on paljon muitakin positiivisia puolia, ponin mielen ja lihaksiston palautumisen lisäksi. On aikaa rapsutella ja hieroa poikia paremmin, hoitaa varusteita - niin, ja viettää aikaa vaikka perheen tai ystävien kanssa!

Huomenna kuitenkin jatketaan veren maku suussa - vai miten sitä sanottiinkaan - kouluratsastustreenejä, molempien ponien kanssa :) Positiivisia ajatuksia harmaatakin harmaampaan ilmaan! :) 

P.s. Mikäli teiltä liikenee minuutti tai kaksi, ja vastustatte tai vähintäänkään ette ihannoi eläinkokeita biolääkkeiden ja toksikologian tutkimuksissa, löytyy täältä adressi kokeiden lopettamisen tueksi. 

sunnuntai 27. lokakuuta 2013

Kesäaika taakse jäi

Sateisen harmaana, poikkeuksellisen lämpöisenä talviajan sunnuntaina tuntuu parin viikon takaiset, kuulaan kirpeät aurinkoiset päivät tosi kaukaisille, melkein unenomaisille.
Uusia laidunlaukkoja odotellessa on lohdullista palata hetkeksi ponienergian pariin.
Näihin kuviin, näihin tunnelmiin, ensi vuoden laiduniloja odotellen !


















perjantai 25. lokakuuta 2013

Hyvä treeni, parempi mieli

Niinhän se menee, että kun heppahommat luistaa, elämä hymyilee :) Kuten jo eilen mainitsin, saapui Mia tänään ohjaamaan mua ja Torstenia takaisin oikealle tielle kouluratsastuksen saloissa. Sitä ennen käytiin kyllä alkuverkkailemassa maastossa; lämmin ilma, mahtava aurinko ja pehmeät tiet suorastaan vaativat pienelle kenttälaukalle! Sujuuhan alkuveryttely niinkin :) 

Pari viikkoa sitten Torstenin kankitreenejä oli 
ystävällisesti vähän vauhdittamassa Into :)

Mia ratsasti alkuun, ja itse pääsin fiilistelemään ponin uusia asetuksia lopputunniksi. Torsten teki töitä tosi hyvin, se oli selkeästi motivoitunut ja suoritti ratsastajan pyynnöt parhaan osaamisensa mukaan. Mia painotti hevosen suoruutta - ei vain kaulasta, vaan koko rungosta ja erityisesti lavoista. Torsten on aika vino; vasemmalla puolella on paljon enemmän hevosta alla kuin oikealla, ja jotta me voidaan kehittyä, täytyy ponin suoristua. Se tietysti tarkoittaa, että mun täytyy pikkuhiljaa alkaa istumaan myös oikealla istuinluulla, eikä aina vain siellä vasemmalla ;) Tätä treenaillaan muutama viikko, lyhyissä pätkissä, unohtamatta palautumispäiviä! Mia oli nimittäin sitä mieltä, että mikäli Torsten on ollut tosi hyvä pidemmän pätkän, voi sitä seurannut huonompi viikko johtua myös uusien lihaksien väsymisestä. Valitettavasti mä uskon edelleen siihen, että syy huonompaan hetkeen löytyy selän päältä, mutta on lohduttavaa ajatella, ettei se välttämättä ole ainoa syy!





Inton kanssa vietettiin koko ratsastustuokio maastojen pehmeillä teillä laukkaillen, lukuun ottamatta eteen - alas venyttelyä kentällä. Meillä oli niin hauskaa, Into oli ihan liekeissä ! Etenkin yksi pitkä ja jyrkkä ylämäki tallille päin mentiin melkoista haipakkaa ;) 

Kankitreenit on rankkoja, huh!

Huonoa tv-viihdettä, sauna, liikaa karkkia, siitä on rento perjantai-ilta tehty :) Loistavaa viikonloppua teille! 

torstai 24. lokakuuta 2013

Sata ja kymmenen prosenttia

Täällä on pyörinyt koko viikon ajan hyllynmylly. Olen ollut töissä ala-asteella sijaisena, ja siellä meno on sijaisopeilla aina sellaista ees taas juoksemista. Onneksi koulu on tuttu ja työkaverit parhaimmistoa :) Mulla on viimeisen vuoden aikana tullut päähän sellaisia outoja ajatuksia siitä, miksi haluan ryhtyä - sitten isona. Että ehkä se luokanopettajan ammatti ei olisikaan ainoa vaihtoehto, vaan maailmassa olisi muitakin kivoja ammatteja? Nyt neljän päivän jälkeen kaksikymmentäkahdeksan kolmosluokkalaista on saanut minut vakuutettua siitä, että kyllä tämä on juuri sitä, mitä mä haluan tehdä. (Vaikka kuuden tunnin päivien jälkeen olen ollut aivan uuberväsynyt; lapset suorastaan imee kaiken sen 110 prosenttia musta, mitä päivän aikana niille yritän antaa ;))


Onneksi töissä on saanut nauttia niin paljon onnistumisen tunteista, sillä ratsastuksellisesti viikko ei ole ollut niin suurta hehkutusta, kuin viimeisimmässä postauksessani teille pääsin kertomaan. Muutaman päivän ajan huuhailin päämäärättömästi maneesissa, jonka jälkeen yrittäessäni sitten oikeasti ratsastaa, ei se onnistunutkaan niin helposti. Tai ollenkaan ... ;) Edes alkuviikosta ollut Antin tunti ei auttanut ! Tänään sain kuitenkin poniin jonkun näköistä tatsia, mutta edelleen T saisi kantaa itse itsensä paremmin. Ja ponin mielestä minä voisin varmasti myös kantaa itse itseni ja poistua selästä häiritsemästä häntä ;) Huomenna tulee onneksi ihana Mia, niin saadaan toivottavasti jotain tolkkua tähän touhuun! 


Into on kuitenkin tuonut pilkettä ja iloa tallipäiviin. Ja toki Torstenkin, aina kun ratsastaja on pysynyt pois selästä. Into esitteli eilen sellaisia korkeamman koulunliikkeitä höystettynä todellisilla ex-ravurin mooveilla, että ratsastaja olisi voinut vajota maneesiin hiekkaan. Me ei nimittäin oltu maneesissa yksin ;) Kaksi mahtavaa poniratsukkoa treenasi oikeasti kivoja mooveja heidän koulutunnillaan ... Inton oli vaan pakko päästä näyttämään taitonsa :D Onneksi se sai ponien tunnin loputtua myös huomiota osakseen tunnin pitäjältä, niin ei mennyt näytös hukkaan ;)




Tänään oli ensimmäinen päivä tällä viikolla, kun pääsin kotiin onnellisena - mutta väsyneenä - jo ennen kahdeksaa. Ajatuksena kuuma suihku, sohva ja villapeitto. Vaan harvoinpa mun ajatukset menee ihan nappiin, mikä on ymmärrettävää, sillä onhan ne useimmiten hyvin epätodellisia tai vähintään sekavia. Mutta ei ehkä tämä? No, kuuman veden tilalla hanasta tulee vain kylmää vettä, ja asunnossa minkä lämmityksestä huolehtii vesikiertopatterit, on melkoisen kylmä ilman lämmintä vettä :) Loppupeleissä kynttilälämmitys, sohva ja villapeitto ei kuitenkaan ole huono vaihtoehto - suihkukin on ehdottoman yliarvostettu juttu :) Kivaa perjantaita!

keskiviikko 23. lokakuuta 2013