tiistai 15. lokakuuta 2013

Hyvä hevosen omistaja

Viime aikoina  blogimaailma on täyttynyt erilaisista pohdiskelevista mielipidepostauksista. On puitu hyvää ratsastusta, valmennusta, hevosenkäsittelytaitoa ... Into ja Torsten haluavat ehdottomasti osallistua keskusteluun, ja kertoa oman näkemyksen hyvästä hevosen omistajasta!

Hyvä hoitaja on iloinen. Ovathan hevosetkin hymyileviä ja nauravia!

"Ensinnäkin, hyvä hevosen omistaja ei koskaan kutsu itseään omistajaksi. Se olisi halpamaista hevosta kohtaan. Hoitaja sekä ratsastaja ovat hyviä, arvostavia sanoja. Ratsastajaksi saa kutsua itseään vain, jos on tasoltaan Malin Baryardin kaltainen. Hoitajan kuuluu viettää kaikki liikenevä aika hevosen perustarpeiden tyydyttämiseen. Liikuttamiseen, harjaamiseen, puunaamiseen, kiillottamiseen, ruokinnan suunnitteluun ja ennen kaikkea riittävän ruokinnan toteuttamiseen. Myöskään seuranpito velvoitetta ei sovi unohtaa. Niin sanotulla  hoitajan omalla ajalla (silloin kun hevonen laiduntaa tai lepää) kuuluu kiillottaa varusteita ja huolehtia ettei hevosen tarvitse hävetä likaisia loimia tai savisia riimuja. Jos hevonen kaipaa uusia trendikkäitä varusteita, hyvä hoitaja ei tuhlaa kallisarvoista aikaa kaupoissa kiertelyyn vaan nettishoppaa kaiken tarpeellisen vaikka kallisarvoisen hevoskullan jalkoja kylmätessään.

Hmm, voi olla, että olisi kivempi treenata uudella 
Swarovski-kristallein koristellulla otsapannalla?

Todellinen hevosystävä pitää koulukiemurat ja muut treenit minimissä, sopiva määrä on maksimissaan kerran viikossa. Kisakaudella kilpailupäivät korvaavat aina treenit. On naurettavaa ajatella, että me jotenkin tarvitsisimme treeniä. Osaamme kyllä aivan kaiken korkeimpia koululiikkeitä myöten ja väläyttelemme taitojamme mielellään vaikka laidunleikkien lomassa. Ratsastaja se on, joka tarvitsee harjoittelua. Ja harjoittelua varten on olemassa kirjoja, simulaattoreita sekä ratsastuskouluja.

<3

Arvostamme liikuntana laidunelämää, irtojuoksutusta ja maastoilua. Torstenin mielestä maastoilun voisi aina suorittaa niin, että hevosihminen on jalkaisin mukana. Into haluaa tässä vaiheessa muistuttaa, että ainoa oikea työmuoto on hiitit, mutta mielellään hän tekee myös muita hommia. Monilahjakkuudelle kaikki on helppoa!



Koska me hevoset olemme jaloja sekä anteliaita eläimiä, on samaan pyrkimistä odotettava myös hevosten ystäviltä. Hyvä hevosen ystävä ymmärtää antaa omastaan pyytämättä. Huonompaa täytyy ehkä muistuttaa hyvän kierrättämisen tärkeydestä.
Hyviä asioita ovat eväät; runsaat ja maukkaat, ei kuitenkaan suklaata kiitos, se on aivan yliarvostettu herkku toisin kuin korvapuustit, vaniljapullat, piparminttupastillit, maitokahvi sokerilla, sima ja cokis. Hyviä asioita ovat myös rapsutukset ja halaukset, niitä ei koskaan voi jakaa tai saada liikaa. Ei eläimet eikä ihmiset. Tälläisin ajatuksin, pusut poskille ja märät namiratsiat taskuille, teidän I & T"


P.s. Hoitajallani on välillä vaikea ymmärtää, ettei makeaa mahan täydeltä; joskus koulukiemuroita ratsastetaan jopa kolme, neljäkin kertaa viikossa. Onneksi tänään pääsimme Inton kanssa maneesiin riehumaan ja rapsuttelemaan, ja sitten pellolle herkuttelemaan vihreästä - niin, ja tervehtimään peuraneitejä :)

6 kommenttia:

  1. Ihanasti kirjoitettu!! :) kyllä hevosenelämä on raskasta kun joutuu kaikennäköisiin omistajan (anteeksi loukkaava ilmaisuni) kotkotuksiin taipumaan... :D

    VastaaPoista