tiistai 18. helmikuuta 2014

Elämää vanhemman hevosen kanssa

ajatuksia oman eläkehevosen hoitamisesta

Into 11.2.2014

Nyt, Inton täyttäessä virallisesti kesällä 23 vuotta, voisi kai sanoa, että toinen hevosistani on jo hieman vanhempi. Aina sitä ei haluaisi uskoa - ja onnekseni Into antaa asian myös välillä unohtua. Tosiasia kuitenkin on, että rakkaalla hevosellani on sekä ikää että kilometrejä mittarissa jo enemmän kuin useimmilla tulee koskaan olemaan. 

Hevosesta riippuen, parinkympin molemmin puolin, tulisi iän tuomat velvoitteet ottaa huomioon joka päiväisessä elämässä. 

2011

Ruokinta on yksi näistä tärkeistä erikoistarkkailun alla olevista kohteista. Vanhemman hevosen suoliston toiminta hidastuu vuosien myötä ja suoliston bakteerikanta heikkenee. Näin ollen ravintoaineet eivät enää imeydy samalla tavalla, kuin nuoremmalla lajitoverilla. Myös vanhan hevosen hampaiden kanssa saa olla tarkkana. Purupinta silenee vuosien saatossa, mikä hankaloittaa erityisesti kortisen heinän ja kokonaisen kauran syömistä. Hampaiden väleihin saattaa kehittyä diastemoja - välejä, joihin kerääntyy ruokaa, ja jotka usein tulehtuvat. Tulehdus aiheuttaa hajua (ja kipua), joten vanhemman hevosen hengitystä kannattaa säännöllisin väliajoin tuoksutella. Eläinlääkärin on suositeltavaa antaa tarkistaa suu pariin kertaan vuodessa.
Kun ruoka ei enää imeydy samalla tavalla, heikkenee hevosen lihavuus- ja lihaskunto aiempaa helpommin. Vanhoille hevosille onkin olemassa erilaisia seniorimyslejä, -pellettejä ja lisäaineita. Into ei halua vielä seniorimyslejä (ei kuulemma tarvitse ;)), vaan Setä syö samoja, vaihtelevasti eri rehuvalmistajien massankasvatus-myslejä, kuten Build Uppia. Varsinaisesti Inton ruokinta ei ole muuttunut mitenkään sitten nuoruusvuosien. Pellavaa ja melassia vatsan hyvinvointiin, tarvittavat vitskut, kivennäiset ja elektrolyytit. Hyvälaatuinen heinä on kuitenkin se juttu. Huonohampaiset hevoset jättävät kovin kortiset heinät syömättä, juurikin sileiden purupintojen aiheuttaman hankaluuden vuoksi. Sitä suuremmalla syyllä eläkeläisille tulisi tarjota mahdollisimman lehtevää heinää. Säilöheinä on usein pehmeämpää eli helpompaa syödä kuin kuivaheinä. Tälläisen lehtevän ja maukkaan heinän kanssa saa kuitenkin olla tarkkana, ettei hevonen ahmi kerralla liikaa. Ummetusähkyt ovat hyvin yleisiä vaivoja hevosella kuin hevosella. Nämä välttääkseen ruokinta-annosten tulisi olla pieniä, ja tarjoilun tulisi pelata tiuhaan tahtiin. Myös vesi on kaiken a ja o. Sitä tulisi, iästä riippumatta, olla tarjolla koko ajan. Vanhemmilla hevosilla myös veden lämpötilalla on väliä. Kylmä vesi voi vihloa kuluneita hampaita - toki kovilla pakkasilla tämä aiheuttaa tiettyä lisähaastetta. Kuitenkin jokainen tietää, miten hyvälle jäävesi maistuu jos hampaissa tai ikenissä on sanomista ;)

2012

2011

Meillä on tietysti Inton kohdalla  huomioitava myös kuluneet nivelpinnat - mutta siitä voisi kirjoittaa kokonaan oman postauksen. Nivelvaivat kun eivät koske vain vanhoja hevosia. Monilla nuorillakin käyttöhevosilla on nivelissä kulumaa. Erilaisten lääkkeiden sekä ruuan mukana annettavien lisäravinteiden avulla pystytään melko hyvin auttamaan nivelvaivaista hevosta. Into syö vaihtelevasti ruuassaan MSM + ruusunmarjaa tai Devils Clawta, mitkä olemme todenneet tämän hetken markkinoiden parhaiksi ja Intolle sopivimmaksi vaihtoehdoiksi.

Vanhemmat ihmiset palelevat usein herkemmin kuin nuoret. Inhimillistämistä tai ei, ainakin Into tarvitsee enemmän loimia pysyäkseen lämpimänä, kuin esimerkiksi kahdeksan vuotias Torsten.  Loimien sekä muiden varusteiden, kuten satulan sopivuutta täytyy tarkkailla. Vanhemmiten hevosten selkä rupeaa painumaan. Niin on käynyt myös Intolle. 

2013

Liikutus on kuitenkin se juttu, mistä vanhan hevosen parhaiten tunnistaa - ja mihin eläkepäivien koittaessa pitäisi tulla muutosta verrattaessa aiempaan työn tekoon.  Ikähevoset ovat jäykempiä liikkeissään. Vertyminen kestää kauemmin, joten rauhalliset alkukäynnit ovat ihan must have. Hevosen tulee antaa hakea itse itseään ja kuulostella kroppaansa, ennen kuin hyvin suunnitellun työskentelyn voi aloittaa. Vanhemmalta hevoselta ei voi vaatia samanlaista nopeutta ja taipumisastetta, kuin nuorelta käyttöhevoselta. Kaikki tulee tehdä hyvin hallitusti, ja jumpan edetä rauhallisesti. Päivän kuntoa täytyy kuunnella. Inton kanssa päivän kunto kertoo koko jumpan teeman. Hyvinä päivinä se voi olla melko normaalia työtä, huonompina taas pitkä, hyvin venyttävä ja avaava käyntijumppa on paras vaihtoehto. Ei vanhaa hevosta voi pakottaa ohjan ja kannuksen väliin, koska joskus hevonen on siihen pystynyt. Sitä yksikään, koko elämänsä ihmisiä palvellut hevonen ei ole ansainnut.

Toisaalta uskon, että ikähevoselle seisominen on myrkkyä. Säännöllinen, ajateltu työskentely hevosen ehdoilla takaa pitkät eläkevuodet siltä osin. Ihmisen antaman liikutuksen lisäksi runsas määrä ulkoilua hyväpohjaisessa tarhassa pitää lihakset vetreänä. Jos jonain päivänä päästellään maastossa vähän kovempaa - ei hevosen mieli vanhene, vain kroppa - täytyy seuraavana päivänä ottaa iisimmin. Monipuolinen liikunta hyvillä ja vaihtelevilla pohjilla, joinakin päivinä kunnon äärimmilleen vieminen - toki vanhempiakin hevosia tulee säännöllisesti rasittaa ja sykettä nostaa - hevosen kunnon puitteissa sekä hyvät jälkihoidot (loppuveryttelyt, mahdolliset kylmäykset tai linimentit, tai Inton tapauksessa BOTit) ovat ainakin meillä toimineet, vaikka Intolla käyttökulumaa jaloista löytyykin.

2014

Nuoren hevosen kanssa tehdään asiat hyvin pitkälle ratsastajan mukaan. Vanhemman hevosen kanssa tulisi jokaisen ratsastajan toimia ratsun mukaan. Sen jokainen ratsastaja on ratsulleen velkaa.

33 kommenttia:

  1. Olipa hyvä ja mielenkiintoinen kirjoitus!

    VastaaPoista
  2. Voi miten ihana blogi! Uusi lukija jäi heti koukkuun :) Oma suokki-kuume kasvaa näiden upeiden otustesi seikkailuja lukiessa, ihan mahtavia!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihana kuulla, Tervetuloa! :) Into (ja Torsten ;)) kiittävät :)

      Poista
  3. Kirjoita ihmeessä postaus nivelvaivoista. Mun tammalla(20v) on myös tullut pientä nivelvaivaa, olisi mielenkiintoista lukea teidän tarinaa aiheesta. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo, täytyypi pistää työn alle! :)

      Poista
  4. kiiros hyvasta kirjoituksesta. Oma ruunani lahti taivaaseen 21 vuotiaana ja vanhempi hevosistani on nyt 17 vuotias. Olen todella samaa mielta verryttelyn ja ruokavalion merkityksesta. Kiitos viela kerran.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos itsellesi ihanasta kommentista ! Oikein monia ihania eläkevuosia hevosillesi :)

      Poista
  5. Ensimmäistä kertaa löysin blogiisi. Kivoja kuvia ja hyvää tekstiä, mutta mua häiritsee kovin se, kun ratsastat ilman kypärää! Kai tiedät, että varsinkin nivelvaivaiset hevoset voivat helposti kompastella ja pahimmassa tapauksessa kaatua? Toivottavasti käytät enemmän kypärää tulevaisuudessa...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos ja toivottavasti vierailet kypärättömyydestä huolimatta uudestaan. Niin, päähineen käyttö ja sen vaarat ovat kyllä tiedostettu :)

      Poista
  6. Hyvä kirjoitus! Samaa mieltä tuossa, että huonoa eläkkeelläoloa on seisomaan laittaminen. Siinä jäykistyy nuorempikin, jos pelkälle tarhauseläkkeelle laitetaan.
    Terkuin 19-vuotiaan emäntä

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Jos minulla olisi rajaton aika, Into ei varmasti saisi yhtään täysin työstä vapaata päivää viikossa. Rennot kävelylenkit pitävät virkeänä ja vetreänä, ei se sen kummempaa tarvitsisi olla :)

      Poista
  7. Todella mielenkiintonen postaus! :)
    Täälläkin yksi jolla suokkikuume kasvaa :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kommentistasi! :) Intollahan alkaa nousta kohta päähän kun näin paljon kehuja satelee ;)

      Poista
  8. Kiva kirjoitus, paitsi että se oli hyödyllinen, paistaa siitä myös rakkautesi Intoa kohtaan. Se on kyllä poikkeuksellisen upea hevonen!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olen täysin samaa mieltä kanssasi. Into on <3

      Poista
  9. Niin hyvä postaus, niin rakkaasta kohteesta <3
    Täyttä asiaa !

    VastaaPoista
  10. Koko kirjoitus täyttä asiaa, allekirjoitan kaiken :) Täsmälleen samoilla eväillä omakin senioriheppa eli reippaana 28-vuotiaaksi, ennen kuin äkilliset vaivat veivät vihreämmille laitumille. Jotenkin vaikea näin jälkikäteen ajatella että ikää ehti ikinuorelle kertyä niinkin paljon :)

    VastaaPoista
  11. En olis voinut paremmin sitä itse sanoa ♡

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Karin. Sä olet ollut paljon mielessä viime aikoina!

      Poista
  12. Täältä terkut 26-v mummotammalta. Säännöllinen liikunta se mamman virkeänä pitää.. Ja aitauksessa. Jos useampi vapaa putkeen ni alkaa tamma karkailemaan :( liikaa aikaa ja energiaa touhustella jekkuja.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Haha, näistä eläkeläisistä tulee niin vitsikkäitä vanhoilla päivillä ;))

      Poista
  13. Itsellänikin on iäkkäämpi ponitamma (kääntyy 23-vuotiaaksi), mutta se on onneksi tosi virkeä ja tykkää tehdä töitä ja myös minun mielestäni vanhemmalle rento liikunta on parempi kun vapaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Samiksia siis Inton kanssa :)) Kyllä hevoset ovat vaan niin palvelualttiilta eläimiä, kun vuosi toisensa perään halajavat töihin. Leppoisia eläkepäiviä teille :)

      Poista
  14. Hyvä postaus! Meillä myös porskuttaa vielä 26-vuotiaaksi kääntyvä papparainen joka vieläkin huippukunnossa vaikka kilometrejä löytyy enemmän kun keltään :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oi, 26 vuotta on jo todella kunnioitettava ikä!

      Poista
  15. Ihana huomata, että ihmiset pitävät vanhat ystävät rinnallaan vaikkei heidän kanssaan tavoitteet ole hyvää oloa ja hauskuutta kummempia. Mielestäni olemme vähintään sen velkaa vanhoille ystävillemme :) arvokas vanhuus <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niinpä. Arvokkuus kuvaa kyllä hyvin vanhempia hevosia! :))

      Poista
  16. Mustakin on aina ihana huomata, että on paljon ihmisiä, jotka pitää rakkaasta ystävästä huolta viimeiseen asti, vaikka vanhan hevosen kanssa elämä on vähän erilaista ja esimerkiksi liikutus hoidetaan yhä enemmän vain hevosen ehdoilla. Mulla on 31-vuotias lv-ruuna, joka on viisain ja upein eläin, jonka tiedän. Se on edelleen ihan mielettömän hyvässä kunnossa ikäisekseen ja hirveän elämäniloinen ja utelias. En ikimaailmassa vaihtaisi näitä kolmeatoista vuotta sen kanssa mihinkään, vaikka nuoremman hevosen kanssa olisin varmasti itse kehittynyt paljon enemmän ratsastajana.

    Aina yhtä mielenkiintoista lukea muiden pappaheppojen elämästä, ruokintajutuista ym. Paljon ihania yhteisiä vuosia teille! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin totta ! Vanhemmat hevoset pystyvät opettamaan meille niin paljon muutakin, kuin pelkkiä ratsastuksellisia oppeja.

      Wau, 31 vuotta on ihan mielettömän kunnioitettava ikä! Onnea onnistuneesta hoidosta :)) ja paljon yhteisiä hienoja vuosia teille.

      Poista
  17. Hei minulla on nyt noin 30v suomenhevostamma ja se on vielä hyvässä kunnossa ja tykkää liikkumisesta

    VastaaPoista