torstai 2. tammikuuta 2014

Back to work

vihdoinkin valmentautumassa !


Vuoden 2013 viimeisenä päivänä palasimme Torstenin kanssa tosissamme töihin. Sitä edeltävät, vajaat kaksi kuukautta olemme lähinnä humppailleet, maastoilleet ja satunnaisesti lyöneet päitämme yhteen. Maastoilu on kyllä kivaa, mutta tiedottomuus ja täydellinen dementia, mitä hevosen selässä kuuluu kouluratsastusta harrastaessa tehdä, on turhauttavaa. Minä todella tarvitsen sen valmentajan viereen kertomaan, ja muistuttamaan vanhoistakin opeista. 


Jos en ole vielä valoittanut täällä meidän valmentaja kuvioita, niin here it comes. Muutostamme johtuen muutama valmentaja valitettavasti tippuu kuvioista. Onneksemme ykkösvalkkumme, Mia Wollsten, ei kuulu siihen joukkoon! Itseasiassa, kävimme tiistaina hänen kentällään tunnilla - ratsastusmatkaa talliemme välillä on kaksikymmentä minuuttia. 

Torsten oli innoissaan päästessään uusiin maastoihin ja vielä enemmän innoissaan uusista hevosista ja kentästä. Hyvällä tavalla poni oli kivan etenevä, pörheä mutta kuitenkin kuuntelevainen! 

Mia ratsasti alkuun hetken, ja voi että, Torsten oli hieno. Ryhdikäs, tahdikas - ja vitsi, mitä laukkaa! Torsten pystyi sekä kokoamaan että pyörittämään laukkaa. Se on ollut vaikeaa, ja laukkaan tulee välillä mukaan ns. hypähtäviä askeleita, kun takapään voima ei riitä vielä pyörittämään pikkulaukkaa. Hurjasti se on kuitenkin parantunut viimeisen neljän kuukauden aikana. Ja vastalaukka myös! Nykyään pystyy ratsastamaan jo vähän jyrkempiä kaarroksia, ja asettamaan ympyrän suuntaan ilman, että laukka tippuu raville. 

Koska poni sai rutkasti kehuja, pääsin itsekin pian takaisin selkään. Voi sitä tunnetta, kun Torsten fiiliksissä ja tomerana työskenteli ;) Lavat ja niska oli ylhäällä, takapää alla ja suorana. Ei tarvinnut änkeä tai punkea poniin liikettä, ei tarvinnut murhata käsissä olevia linnunpoikasia. Kerrankin ne olisivat selvinneet hengissä ;) 

Treenasimme aivan perusasioita. Suoruutta. Etujalan liikemekaniikkaa - polven täytyy nousta, Torsten ei saa vain hiihdellä ja kaatua etupainoiseksi. Kääntämistä - koko ajan etuosa selvästi edellä. 

Poni oli niin hieno, että pidimme valmennuksen lyhyenä. Hyvän ravipätkän jälkeen sanoin kiitos, ja jätin laukkatyöskentelyn pois. Poni oli jo Mian kanssa näyttänyt, mihin hän pystyy :) Kotiin lähdettiin niin tyytyväisenä, Torsten olisi halunnut kipaista jokaisen kotimatkalla olevan talon pihalla, tervehti koiran ulkoiluttajia, vastaan tulevia lapsia - eikä iso öljyrekkakaan aiheuttanut minkäänlaista päänvaivaa. 







Pikkuravitreenistä. 

Ei ole kevyempi jakso mennyt hukkaan. Ponilla on selkeästi kehittynyt lihaksia ja sitä kautta tullut enemmän kantovoimaa - hyvillä mielin voi aloittaa hieman intensiivisempään tahtiin treenailla kohti tulevan kauden kilpailuja. Ihana, täydellinen Torsten < 3

8 kommenttia:

  1. Kauhia ku sää rytkyt siäl seljäs =D k

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mm. sen takia me tunneilla käydäänkin ;)

      Poista
  2. Hei tuttu talli! Tuohan on Kirkkonummella eikö totta? Entiset hoitoheposet asustelivat hetkin kanssa samaisella tallilla :)

    VastaaPoista
  3. Videoita suokkien treeneistä on hauska ja hyödyllistä katsoa. Hienosti teillä menee.

    VastaaPoista