maanantai 30. joulukuuta 2013

Säiden armoilla

Sain taannoiseen postaukseen anonyymiltä (tietysti...) kommentoijalta melko kärkkään kommentin koskien tallipaikan vaihdoksen myötä menetettyä maneesia. Että mahtaa näillä keleillä %#(/"! harmittaa. Ei tarvinnut miettiä vastausta sekuntiakaan. Ei harmita, ei edes näillä monsuunisateilla.


Ehkä positiivinen asenne johtuu siitä, että olemme olleet "sään armoilla" vasta kuukauden päivät. Kyllä se hymy saattaa vielä hyytyä ;)

Tai siitä, että olen ratsastanut kentällä alle kymmenen kertaa - hei, joulukuussa saa relata! ;)

Tai siitä, että oikeastaan säät ovat suosineet. Tiet ovat pehmeät maastoiluun ja kenttä sula. Eikä ole kylmä :)

Tai kaikesta siitä hyvästä, mitä maneesin tilalle saimme. 

Intoa kyllä harmittaa, ettei hän pääse suorittamaan mutakylpyjään enää missään !


Inton viimeiset vuodet ovat meneillään, tässä ja nyt. Halusimme tai emme. Setä ei muutu tästä yhtään nuoremmaksi. Koska Inton maastovarmuus on täysin omaa luokkaansa, ja tämän hetkiset maastot ovat loistavaa siedätystä aivan kaikelle, ajattelen tämän olevan hyvä koulu Torstenille. Kun sillä on turvanaan Inton kaltainen tukipylväs, ja maastot, missä voi törmätä ihan mihin vain, on Torstenkin hyvää vauhtia muuttumassa pommin varmaksi maastojunaksi. Ei tarvitse pelätä jokaista oksan rasahdusta, pikkulintua tai postilaatikkoriviä. Ei satasta ohi paahtavia autoja, rekkoja tai junia. Lenkkeilijöitä, pyöräilijöitä, hanhia tai lampaita. 

Ei me ihan vielä olla Torstenin kanssa sellaisessa luottamuspisteessä, että sen voisi viedä stadiin ja poni käyttäytyisi aivan chillisti. Kovaa vauhtia siihen kuitenkin pyritään. Luottamus ratsastajaan, eli mm. se maastovarmuus, on asia mitä hevosessa arvostan. Ja voihan olla niinkin, että kisapaikoilla ei tarvitse turhia jatkossa kyttäillä, kun on kotona tottunut kaikkeen mahdolliseen - ja mahdottomaan ;) Tämä saattaa kyllä olla vain toiveajattelua... 



Toki maneesissa on puolensa. Inhoan märkiä vaatteita ja sitä, että joudun miettimään pohjan pitävyyttä. Maneesi ei tietysti jälkimmäisenä mainittuun ominaisuuteen ole tae, mutta tiettyä tasalaatuisuutta se harjoitteluun takaa. Eikä maneesissa ratsastaminen itsessään taio ratsastustaitoa, ainakaan minulle. Tietysti ymmärrän, että mikäli ilmat muuttuvat huonoksi, annamme seuraavaa kisakautta ajatellen maneesitalleissa asuville kisakumppaneille etumatkaa ;) Ellei sitten lajina ole maastohumppailu !





Senni oli kirjoittanut blogissaan ratsastamisesta, säällä kuin säällä. Viimeiset vuodet säällä ei maneesin takia ole ollut väliä - ellei pakkanen ole kiristynyt liian kovaksi. Samalla ajatuksella ollaan jatkettu, vaikka sään varassa ollaankin. Enemmänkin mietin, millä fiiliksellä itse olen. Jos inspiraatio koulutuuppaukseen on korkealla, ei ole väliä, vaikka taivaalta sataa kissoja ja koiria. Jos ajatukset puolestaan harhailee muualla, teen hevosilleni palveluksen ja olen ratsastamatta. Tämä tietysti maalaisjärkeä käyttäen. Rankan treenin jälkeen ei voi jättää hevosta seisomaan, mutta maastossakin saa jumeja auki ja omat ajatukset tuulettuu :)

Toisinaan voi siis olla viikkoja, kun pojat työskentelevät useita päiviä putkeen, joskus ei ollenkaan. Vähemmän on joskus enemmän, ja mikäli niin ikävästi sattuu, että sää ei suosi, voi aina keskittyä omaan tekemiseen tuplasti normaalia enemmän, vauhdin sijaan. Yleensä kun ratsukon kehityksen este istuu sellä satulassa ;)



Tämän päiväiseen tuuppaukseen inspiraatio syntyi Ruuhkavuosiratsastajan
 istuntaa käsittelevästä postauksesta, sekä huomisesta valmennuksesta!

Mukavaa maanataita teille, niin sisäliikuntaa harrastaville kuin taivasalla tallaajillekin. Hymyillään kun tavataan :)

16 kommenttia:

  1. Kai olet muistanut viritellä kentän laidoille myös kukkapuskat, jotta Torsten tottuu niihinkin? ;)

    Ihan mieletöntä että voi joulukuussa ratsastaa sulalla ja kuivalla kentällä!! Mekin oltiin tänään Nallen kanssa ja kyllä se vaan niin on että se on paljon parempi ratsastaa kentällä, vaikka kävisi miten pörheänä.. Mut en kyllä vielä ole tavannut yhtään hevosta joka maneesissa erityisemmin viihtyisi..

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kukkapuskat on vielä virittämättä - täytyy keväällä tehdä niin :D

      Ehkä omista hevosista Into on sellainen, joka menisi kyllä mieluusti maneesissa. Peilailemassa ja esiintymässä katsomolle ;)

      Poista
  2. Siis mitä mitä.. mulla on mennyt ihan ohi, ootteko te muuttanut?! *juokseelukemaanvanhojapostauksia* :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo, hevosten koti vaihtui tuossa kuukausi sitten :)

      Poista
  3. Osasit kyllä hyvin kiteyttää! Meillä on nyt maneesi, mutta aina kelin salliessa ratsastan silti mieluummin kentällä. Eikä viime talven maneesittomuus haitannut ollenkaan. Ja minä uskon, että maastossa rentoutuminen ja rallittelu tekee vain hyvää! Myös niille kisaratsuille :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niinpä. Ainoa huono puoli maneesillisissa talleissa on, että harva pitää kentänkin ratsastuskunnossa talven läpi. Etenkin kun kevätaurinko rupeaa paistamaan, tulee hinku päästä maneesista ulos! :)

      Poista
  4. Nythän on ihan huipputalvi maneesittomalle. :) Pääosin kentät ovat kunnossa ja jos eivät, niin tuskin ovat kesälläkään hyviä.

    VastaaPoista
  5. Ymmärrän niin hyvin teidän muuttoperustelunne, ettei niitä tarvitse kenelle muullekaan selitellä. Intomies ansaitsee parasta ja Torsten saa lisää eväitä reppuunsa hevosenelämän pituiselle matkalleen.

    Itse kun sain aikoinaan valita ratsastanko maneesissa vai kentällä, päädyin useimmiten kentälle. Siellä sain yleensä pyöriä hevoseni kanssa kahdestaan, samaan aikaan maneesia höyläsi kahdeksan ratsukkoa, pari juoksuttajaa ja pari toipilaantaluttajaa.

    Nuorimmaiseni sai joululahjaksi pari kasetillista kenttähiekkaa, suodatinkankaat ja aitatarpeet. Käytännön syistä ne tulivat lupauksen muodossa. Voi sitä hymyn leveyttä, kuusikin kalpeni :D

    Olkoon talvi suotuisa, kevät nopea ja kesä kuiva, maneesittoman juhlaa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Eikä, mahtoi olla onnellinen tyttö!!

      Intolle iso ja kuiva tarha on sama kuin laittaisi rahaa pankkiin. Eikä Torstenkaan siitä kärsi - se kerkee kyllä ratsun uransa aikana kiertää vielä useissa maneeseissa :)

      Poista
  6. Kaikelle on aikansa ja paikkansa.
    Itse olen aloittanut hevosharrastuksen aikakaudella jolloin maneeseja (tai edes kenttiä) ei yksinkertaisesti ollut joten hevostelu on minulle parhaimmillaan hyvän mielen ulkoilmaharrastus. Kuitenkin oli kiva kokemus harrastella muutama vuosi maneesitallin katsomossa ;)
    Jotenkin kuvittelen että myös hevosille ulkoilmaharrastaminen on hyväksi. Reilussa tarhassa kaverin kanssa touhuaminen ja energian purkaminen on ihan jotain muuta kuin tuuletusparvekkeella raittiin ilman ottaminen :)
    Ne olosuhteet jossa hevonen viettää päivänsä ja yönsä ratskaisevat hevosen pidon mielekkyyden. Ei ne missä omistaja haluaa tunnin vuorokaudesta ratsastella.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sulla on sana hallussa, Salla. Juuri noin!

      Poista
    2. Ei voi muuta kuin nyökkäillä, samaa mieltä!

      Poista
  7. Minäkin ratsastan aina ulkona, jos se on mahdollista. Pimeällä se ei ole, ja jos pohjat ovat jäässä, on hyvä, että pääsen maneesiin. Nyt on tosiaan pohjien kannalta hyvä talvi. Talvi 2010-2011 oli tosi luminen. Ensilumi jäi maahan ja joka paikassa oli hyvä ratsastastaa. Ei haitannut maneesittomuus. Lumi toi valoa.

    Olin vuosia sitten jonkun aikaa tallilla, jossa ratsastaminen oli huonojen pohjien takia todella vaikeaa. Se ei tehnyt hevoselle hyvää, vaikka tarhat ja talli olivat hyvät ja hevonen niiden perusteella olikin hyvässä hoidossa.

    Katson, että hevosen ratsastaminen ja liikuttaminen ovat myös osa hevosen hoitoa, joten ihan en allekirjoita sitä, että olosuhteet, joissa hevonen viettää päivänsä ja yönsä ratkaisevat hevosenpidon mielekkyyden eikä ne, missä omistaja haluaa tunnin vuorokaudesta ratsastella. Nyt 19-vuotiaaksi kääntyvä hevoseni jäykistyy, jos se seisoo päivän tarhassa paikallaan eikä pääse myöhemmin hyvälle pohjalle tekemään töitä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin, nythän meillä on aivan valtavan hyvä tuuri ilmojen kanssa. Toista olisi, jos maa olisi jäässä eikä lunta tulisi.

      Meillä on kentällä hyvät valot, joten pimeälläkin voi ratsastella. Mua vähän nauratti erään tutun kommentti, että miten pimeässä voi ratsastaa ulkona. Siis vaikka on valot. Pääosa Suomen maneeseista on niin pimeitä loukkoja, että juuri tämä kentän valaistus pesee useimmat niistä mennen tullen. Se ei siis ole ongelma.

      Mikäli tulee lunta, pitäisi pohjan silloinkin olla hyvä. Jos ei tule, täytyy viedä ponit lähimaneesille.

      Minä olen puolestani hiukan eri mieltä - mutta koska hevoseni tarhaavat yhdessä, on asian laita ehkä hieman eri kuin sinun kohdallasi. Muutamat luottoellämme ovat sanoneet, että Inton ikäiselle (23) ja monivaivaiselle hevoselle paras lääke on vapaaehtoinen liikunta hyvällä pohjalla. Vaihto keskivertoratsastuspohjista ja maneesista keskiverto kenttään, ja postimerkkimutatarhoista loistavaan, joustavapohjaiseen ja isoon tarhaan on siis omille hevosilleni parasta, mitä tällä hetkellä voin tarjota.

      Poista