tiistai 27. tammikuuta 2015

Kun ei jaksa

ja mikään ei maistu - paitsi ruoka, tietenkin ;)


Tiedättekö, nyt ei maalailla sateenkaaria saatika katsella kiiltokuvia. Nyt ärsyttää, turhauttaa - ja ennen kaikkea väsyttää. Kun neljän tunnin työpäivän jälkeen tekisi mieli nukkua ainakin parikymmentä tuntia, ei balance ole kunnossa. Ja ei, työpäivän jälkeen ei lepoa ole ollut tiedossa - esimerkiksi maanantaina suuntasin tallille ratsastamaan ja sitten illaksi töihin, mistä puolestaan matka vei vanhempien sohvalle nukkumaan puolenyön aikaan.

Ja sitten kun lopulta pääsee nukkumaan, näkee sekavia unia. Sellaisia, mitkä alkaa huolestuneisuuden tunteella Inton ja Torstenin olinpaikaista, kunnes muistuu mieleen, että nehän on vain viety laitumelle. Huoli helpottaa vasta kun näkee oman rakkaan hevosen laukkaamassa laitumella ystävien kanssa. Koko kropan valtaa helpottunut, lämmin tunne, niin että herätessäkin on aivan puulla päähän lyöty kun unimaailma ja todellisuus eivät kohtaa. Valitettavasti - ja itkuhan siitä tulee.

Toistan itseäni, kun sanon, että kulunut syksy on ollut vaikea. Asioita, joita vain parhaille ystäville on kerrottu, ei tietenkään julkaista tänne blogiin. Jokaisella meistä kun on ne omat huolemme, ja niissä yksinään on varmasti ihan tarpeeksi murehdittavaa.

Aika harvoin sitä tulee mietittyä omaa jaksamista. Kun aina on sata rautaa tulessa - ja miten hienoa on, jos ja kun niistä kaikista selviydyt kunnialla. Tutuille todetaan, ettei tee edes tiukkaa, vaikka totuus olisikin toinen. Ehkä joskus pitäisi olla lempeämpi itseä ja muita kohtaan. Antaa aikaa ja tilaa. Olla lupautumatta tekemään asioita, vain siksi, että niin kuuluu jonkun normin mukaan tehdä. Tehdä sen sijaan asioita, jotka ovat itselle ja lähimmäisille tärkeitä. 

Omalla kohdallani sellainen asia on tietysti hevosharrastus, joka on tietenkin elämän suola ja sokeri. Saa olla hirmu onnellinen, että on mahdollisuus harrastaa tätä upeaa lajia - vaikkei se aina niin hohdokasta olekaan. Tänä talvena ei pohjien kunnossa ole ollut hurraamista. Kenttä on jäässä, pellot on jäässä - maastossa on niin liukasta, ettei edes hokit pure paksuun peilijäähän. Ei paljoa naurata. Kumpi on pahempi, antaa vapaata vai liikkua liukkailla pohjilla, jolloin hevonen ei liiku oikealla liikeradalla, jännittäessään jokaisella askeleella pohjan pitävyyttä? Mene ja tiedä.

Onnekseni Torsten on kaikesta huolimatta ollut miellyttävä ratsastaa, näinä kahtena viime päivänä kun selkään olen kiivennyt. Huomenna onkin taas vapaapäivän vuoro, kun edessä on 13 tunnin työpäivä - ja siihen päälle pitkästä aikaa laatuaikaa ihanan ystävän kanssa. Ja oikeastaan, kun perjantaina saa nukkua pitkään 15 päivän työputken jälkeen, ei loppuviikko näytä enää niin harmaalta. Oikeastaan, sehän näyttää ihan hyvältä. Kohtahan on jo kevät :)






38 kommenttia:

  1. Tsemppiä Jilla! :) Itsekin olen ollut tosi väsynyt tänä kuluneena talvena - siitäkin huolimatta, että elän onnellista aikaa elämässäni ja kaikki on hyvin. Työt vain kuormittavat ja juuri nämä kurjat ja liukkaat etelän kelit turhauttavat aivan älyttömästi. Sekavia unia on myös tullut nähtyä aika ajoin ja mulla ainakin unet vaikuttavat usein mielialaan, joten ymmärrän mitä tarkoitat. Toivottavasti ongelmat siellä suunnassa ratkeavat parhain päin mahdollisimman pian! Ihania kuvia muuten, tykkään noista kauniisti leijuvista lumihiutaleista taustalla. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi kiitos! Täytyy sanoa, että jos aurinko paistaisi ja treeniolosuhteet olisivat kohdallaan, jaksaisi varmasti paremmin. Ilmoillehan ei tietysti mitään voi, mutta kyllä ne vaikuttavat tosi paljon sellaiseen yleisfiilikseen.

      Lumihiutaleet näyttääkin kuvissa paljon mukavammilta mitä ratsastus tuiskussa ja tuulessa oikeasti oli :D

      Poista
  2. Voi Jilla, voimia! Nyt tuntuu väsymistä olevan ilmassa monella. Onneksi päivät pitenevät ja kun kevätaurinko sulattaa jään niin sulaa taas mielikin. PS. Iiiihana takki, tuollainen sininen on niin kiva väri sulle ja sopii Torstille kans!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo, sen on pakko liittyä tähän pimeyteen ... Juuri ystäväni kanssa juttelimme, vitsillä kylläkin, miten kamalaa on kun töissäkin pitäisi olla sosiaalinen ;) No, kyllä tämä tästä helpottuu, mitä pidemmälle kevättä mennään. Ja asiathan järjestyvät aina :)

      Niin, ja kiitos takkikommentista, se on kyllä ollut pirteän värin lisäksi tosi toimiva :)

      Poista
  3. Määräänsä enempää ei pysty tekemään - niin se vain on. Ei Torsten pahalla katso, vaikka yhden päivän lisää kääriytyisit lämpimän peiton sisään ja nousisit sieltä vain hakeaksesi lisää suklaata. Päiviä tulee uusia ja jonakin päivänä taas sen jääkerroksen sijaan onkin leskenlehtiä puhkeamassa kukkaan.

    Mää lähetän täältä voimia. Ei se elämä niin helpolla päästä meistä ketään. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi Taru, sä olet kyllä yksi jaksavansa ihmisistä mitä täällä blogimaailmassa tiedän, hatunnosto siihen suuntaan! Odotellaan niitä leskenlehtiä :)

      Poista
  4. Voi ei :'( voimia! D:

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sain postaukseni kuulostamaan ehkä liian angstiselta, vaikkei se ollutkaan tarkoitus. Kiitos kuitenkin! :)

      Poista
  5. Toi on niin totta, että pitäisi opetella olemaan lupautumatta asioihin, joita ei oikeasti halua tai joista ei nauti. Mä tein syksyllä kans vähän rankan vaiheen aikana päätöksen, että nyt se loppuu. En enää lupaudu asioihin toisten painostamana. En hyväksy tekosyitäni "no nuo kaikki muutkin, kyllähän mun nyt pitää... Jos muut hehkuttaa sitä noin, niin mussa täytyy olla vikaa jos ei huvita, kyllä mä lähen mukaan... No tää vähä niinku kuuluu tehdä...". Aikaa on jäänyt nauttia niistä asioista, joita oikeasti itse haluaa - ja mieli on levollisempi, kun ei jatkuvasti tarvi huijata itseään ja lopulta kärsiä siitä. Vaatiihan tuo valtavasti pokkaa kieltäytyä, eikä se aina toimi, mutta parempaan suuntaan.
    Tsemppiä Jilla! Kaikesta huolimatta kuljetaan jo hyvää vauhtia kevättä kohti. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo, sillä nykyään ihan tosissaan ihmiset tunnutaan laittavan paremmuusjärjestykseen sen mukaan, miten monta asiaa pystyy samaan aikaan ottamaan kontolleen, ja tätä tapahtuu niin harrastus kuin työelämässäkin.

      Joten onnea sinulle, jos olet onnistunut asioista kieltäytymään ! Se on kyllä hyvä taito. Itseä vartenhan täällä eletään, ei kenenkään muun :)

      Oikein hyvää alkavaa kevättä myös sinne :)

      Poista
  6. Ihmettelen miten olet jaksanut näinkin pitkään väsymättä. Ehkä tämän rankemman ajanjakson tarkoitus on opettaa erottamaan jyvät akanoista. Mutta myös sanomaan eeii.
    Aina ei ole pakko jos ei tahdo. Mediat sulki ja pää vuorokaudeksi tyynyyn. Torsten kyllä ymmärtää ja muille et ole tilivelvollinen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihan kohta ... Siis pää tyynyyn :D Vaikka epäilen ettei Torsten ihan voisi sellaista laiskuutta käsittää, mikäs se semmoinen hevosenomistaja nyt olisi? ;)

      Poista
  7. Onko torsten klipattu?

    VastaaPoista
  8. Tulin melkein surulliseksi kun luin ajatuksiasi, olet aina niin positiivinen (itseasiassa myös tässä postauksessa) että sen unohtaa että kaikille voi osua vastoinkäymisiä eteen. Aurinkoa sinun päiviisi, ja Torstenille rapsutuksia. p.s teidän vieressähän on maneesi, eikö sitä saa enää vuokrata? Toisaalta ei hevoset rikki kevyemmästä kaudesta mene, Torstenkin näyttää aina vaan hyvälle vaikka on just ollut rokotuspaussilla.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi kiitos, ihana kommenttisi lämmitti mieltä suuresti <3
      Paljon aurinkoa myös sinun päiviisi.

      Ps. Se maneesi olikin käytössämme monia vuosia takaperin, mutta toimii nykyään venevarastona ... Eikä nykypäivänä enää samoja ihania järvimaastolenkkejäkään saa ratsastaa ... Se on aika tylsää. Mutta kuten sanoit, ei terve hevonen mene kevyestä käytöstä rikki. Valitettavasti se eikä ratsastajakaan tietysti kehity ihan siihen tahtiin mihin haluaisi :)

      Poista
  9. Hurjasti tsemppiä!
    Oma kroppani muistuttaa pitkään jatkuneesta stressistä sillä, että pientä helpotusta seuraa yleensä vastustuskyvyn lasku ja flunssa iskee. Esimerkiksi juuri nyt, kun olen kolmatta päivää kotosalla. Valehtelisin jos väittäisin, etteivät nämä lepopäivät ole tehneet hyvää pääkopalle.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi tylsää - ja samalla, ihanaa että olet saanut levättyä!

      Poista
  10. Tuli ihan paha mieli puolestasi, olet aina muutoin niin elinvoimainen, aurinkoinen ja positiivinen persoona. Muista, että kaikilla on huonot hetkensä ja loppuunpalamisensa, eikä kenenkään tarvitse olla superihminen. Kohta kevätaurinko jo lämmittää kasvoja, ja sinunkin sydämesi kevenee.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. <3 kiitos kauniista kommentistasi! Mutta ei tarvitse pahoittaa mieltä, kyllä täältä ihan pian noustaan taas :) viimeistään sellaisena lämpimänä ja aurinkoisena kevätpäivänä!

      Poista
  11. MIkäli olen yhtään mukana niin olet siis kouluttanut torstenin aika pitkälti itse? Olisi kiva saada postaus, jossa kerrot miten itse olet kouluttanut suomenhevosesta ratsun. Esim. Minkä ikäisenä torstenille kiipesi ratsastaja selkään yms :) Olisin siitä hyvin kiitollinen ja varmasti moni saisi siitä hyödyllisisä vinkkejä nuorten hevosten kouluttamiseen :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä olet hyvin mukana, sillä kaipa voisin sanoa kouluttaneeni Torstenin itse, tietysti valmentajien maasta käsin auttamalla. Minä olen vain tehnyt niin paljon virheitä tällä matkalla, että ei siitä varmasti kovin paljon vinkkejä saisi ;) mutta ehkä siitä tulisi sellainen varoitusteksti, että älä toimi varsan kanssa näin ;)

      Poista
  12. Et ole ainut jolta olen kuullut ja itsekin kokenut että tämä tammikuu (toki itsellä on kokemusta paljonki kun ei vaan nappaa mikään ja väsyttää - mutta tiedätkö se kuitenkin kuuluu elämään ja on ihan fine) on jotenkin ankea monelle ollut. On vain semmoinen evvk olo :D . Mulla uusi vuosi vanhat kujeet, no onneksi nyt uusia kujeita on tullut niin eiköhän se kevät sieltä tule. Meillä toki täällä pohjoisessa on huikean hyvät kelit kun on lunta niin kenttä on kunnossa, että sen puoleen treeni into on pysynyt. Mutta tässä kolmatta päivää poden pääkipua :(

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niinpä, kyllä elämään kuuluukin silloin tällöin päiviä, kun mikään ei nappaa! Toivottavasti ne päivät alkavat pikkuhiljaa jäädä unholaan, ihan meille kaikille :) Tsemppiä pääkivun selättämiseen!

      Poista
  13. Hei, kenenkään ei tarvitse olla koko aikaa kaikkeen pystyvä ja ehtivä superihminen! Kun ilmeisesti sinnittelet useammassa eri työssä, hoidat hevosta ja onnistut vielä huomioimaan perhettä ja ystäviäkin, niin välillä pitää kuitenkin olla terveen itsekäs ja antaa itselleen aikaa. Tiedän niin hyvin tuon tunteen, että aina lähtee sata lasissa mukaan kaikkeen kivaan ja yrittää tehdä asiat viimeisen päälle, ja sitten taas jonkun ajan päästä kiroilee sitä, mihin kaikkeen on tullut taas itsensä tunkeneeksi.

    Jonkun aikaa kaikkea jaksaa ja tuossa iässä (hah, kuulostaapas tämä nyt tätimäiseltä saarnalta! ;)) jaksaa varsinkin. Mutta ei ikuisesti. Et varmaan vielä ole missään riskirajoilla, mutta pakko sanoa kuitenkin, että aika samanlaisilla elämäntavoilla ja kiireellä sain sitten pidemmän päälle hommattua itselleni hitaasti ja puolihuolimatta alkaneen, kroonisen loppuikäisen sairauden, joka aiheuttaa kaikenlaista ikävää. Ei mitään elämää vakavampaa, mutta kuitenkin kaikkea sellaista ärsyttävää ja kiusallista, että voin aika perustellusti kysyä itseltäni, oliko se kaikki sen arvoista... (No, osa oli, mutta ei ehkä ihan kaikki)

    Niitä isompia henkilökohtaisia huolia ja suruja harva haluaa blogissa jakaa eikä tarvitsekaan. Tsemppiä sille osastolle!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo, alkuun kaikki vaikuttaa aina mahdolliselta - ja sitten kun totuus tuleekin ilmi .. ;) No, nyt on kyllä niin kokonaisvaltaisesti rentoutunut olo ihanan ravintolaillan jälkeen, että juuri tällä hetkellä ei voi kyllä valittaa.

      Tosi ikävää sinulle kiireestä ja stressistä jäänyt sairaus, oli se sitten vakava tai vähemmän vakava - kuitenkin varmasti täysin turha ja ärsyttävä ...

      Aurinkoa teidän päiviin!

      Poista
  14. Harmi kun Pedersissä ei ole enää tallia. Kirkkonummen keskustaan kaivattaisiin hyvää maneesitallia, teidän tallinpitäjällä olisi miljoonan dollarin tilaisuus tehdä kunnan paras talli sijainnin ja puitteiden puolesta. Olen kuullut että siellä on ensiluokkainen hoito. Kaikkea hyvää teille!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hampasta kehutaan nykyään vuolaasti kun K:nummen talleista puhutaan, onko yhtä hyvä kuin maineensa? Hienossa kunnossa ainakin Torsten on.

      Poista
    2. Kaverin kaverilla on hevonen tuolla ja sen mitä olen paikasta kuullut, on hoito ihan käsittämättömän hyvää. Haluisin oman hevosenikin tonne.

      Poista
    3. Olen niin samaa mieltä ensimmäisen anonyymin kanssa. Sitä todella tarvittaisiin - meillä tosissaan on aivan ennennäkemättömän hyvä hoito, mutta maneesi puuttuu eikä kentän käyttäjät varmasti pistäisi sen laajentamista pahaksi :)

      Mutta kyllä, hoito on aivan ensiluokkaista ja hevoset viihtyvät. Parempaa hoitoa en ole nähnyt missään muualla enkä usko että itsekään sellaiseen tasoon koskaan pääsisin, vaikka hevonen olisi omassa pihassa!

      Poista
    4. Meillä on maneesi ja kenttä. Maneesin pohja on kuin tali ihanatalan pommitusten jälkeen eli ei siinä mitään kunnianhimoista tehdä vaikka kokoa olisi. Kentällä ei ole talvikunnossapitoa (eikä ilmiesesti kesälläkään) ja pelloilla ei saa mennä joten ihan sama olisi köpötellä säänarmoilla eikä harmittaisi maksaa maneesilisää. Samassa kunnassa ollaan ja samaa olen toivonut kuin ensimmäinen anonyymi, jos Hampakseen tulee maneesi ja hoidon taso säilyy samana on se pk seudun tavotelluin talli.

      Poista
    5. Joo-o, sehän se on. Aina ollaan niin tarkkoja pohjista, mutta kun tulee maneesi se on tallin pitäjien mielestä valitettavan usein riittävä. Ei tarvitse lanata kuin ennen isompia ulkopuolisia valmentajia jos silloinkaan ... Ja karkeasti yleistäen, maneesitallien huonoin puoli onkin se, ettei kenttiä pidetä sitten talviaikaan kunnossa. Kyllä aurinkoisena päivänä hyvällä lumipohjalla ratsastaa paljon mieluummin kuin neljän seinän sisällä.

      Joten hehkutan vielä lisää; tällä tallilla kenttä lanataan maan ollessa sula lähes joka päivä, eli noin viisi kertaa viikossa. Se on aika hienoa, kun kyseessä on kuitenkin pieni harrastelijatalli. Viime vuonnahan kenttä pysyi läpi talven ratsastuskelpoisa suolauksen yms hoidon ansioista, mutta tämän vuoden jäätiköihin ei taida tepsiä mikään.

      Tsemppiä teidän treeneihin!

      Poista
  15. Kamalaa :( Hirveästi jaksamista, voimia ja tsemppiä päiviisi! Yritä nyt jotenkin jaksaa, edes Torstenin tähden... Se tykkää susta <3 Kamalan kurjaa, kunpa pystyisit tsemppaamaan näin vaikeiden aikojen ohi. Tsemppiä Jilla! Voimia! Jos et jaksa Torsten jää yksin :'(

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi ei, ei täällä mitään niin vakavaa tapahdu, että tarvitsisi itselleen pahaa mieltä tai huolta ottaa!! :)

      Poista
  16. Voi sinua.
    Kuten Salla tuolla ylempänä sanoi, tällä ajanjaksolla on ehkä se merkitys, että opit oikeasti sanomaan ne kaksi vokaalia: E-I. Joka paikkaan sinun ei tarvitse venyä eikä etenkään sairastua tautiin nimeltä 'liian kiltti'. On ihan tervettä itsesuojelua ottaa välillä aikaa itselleen.

    Ja kuten muutkin jo sanoivat, ei terve hevonen kevyemmästä kaudesta tärvelly. Ihan on tästä(kin) asiasta omakohtaista kokemusta. Sitä tarmokkaammin ne sitten työnsä tekevät kun sen aika taas koittaa.

    Kevät on jo matkalla tänne pohjolan kolkalle, päivä pidentyy helmikuussakin monella tunnilla. Ehkäpä jokunen aurinkoinen päiväkin vielä saadaan, silloinhan on jo paljon pelastettu.

    Lepää ja rentoudu, tapaa ystäviä tai ole ihan omissa oloissasi, pääasia, ettet hetkeen suorita mitään.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Eira, kyllä täällä ollaan jo paremmilla fiiliksillä. Ei on kyllä hyvä sana opetella, ja kyllähän Torsten tarhassa pärjää ilman sen kummempaa treeniä - omapahan taas yksi tekosyy miksei mahdolliset kesän kisat menneet hyvin ;)

      Poista