keskiviikko 11. maaliskuuta 2015

Kepeän keskiviikon ajatuksia

 Ihana, ihana aurinko piti lupauksensa ja koko suomi on saanut kylpeä valossa ja lämmössä. Töissä siirsin puolet päivän oppitunneista ulos. Ei kuulunut ollenkaan vastaväitteitä :) 


Töistä kodin kautta siirryttiin tallille jatkamaan ulkoilmasta nauttimista. Viime aikoina on tullut ratsasteltua yhä enemmän vasta pimeän tultua, nauttien kahdenkeskisestä laatuajasta Torstenin kanssa. Täytyy myöntää, että ratsastus ei ole koskaan sujunut yhtä hyvin. Kun pienimmätkin ulkoiset painetekijät on poistettu, on voinut keskittyä täysin omaan tekemiseen - voi sitä vapauden tunnetta. Niin, ihan niinkuin kukaan olisi sitä ennenkään estänyt - ei, ei ole. Oma pää vaan toimii paljon paremmin, kun saan tehdä rauhassa. Tehdä virheitä, korjata, onnistua. Olla keskittymättä kameraan, kanssaratsastajiin tai satunnaisiin katsomossa istujiin. Silmälaput allekirjoittaneelle olisi varmasti hyvä vaihtoehto ;) Toisaalta toinen toistaan parempien treenien jälkeen on tullut mietittyä, huijaako hevoseni minua tai onko oma vaatimustasoni laskenut. Jos sitä huomaamattaan olisikin tyytyväinen aiempaa vähempään? Ei pitänyt sekään paikkaansa, kun äiti tuli pimeälle kentälle seuraksi muutaman illan ajaksi. Räps räps räps hän huuteli kentän keskeltä kameraa leikkien. Sillähän ei tietenkään pimeässä tee yhtään mitään - mutta oli kiva kuulla, ettei hyvät treenit olleet vain omassa päässä. 

Tänään kamera pääsi kentälle, ja Torsten esiintyi. Tuulesta pörheänä säikyimme milloin mitäkin, mutta takapää aktiivisena. Se tuntui aika kivalta. Vielä on paljon matkaa siihen, että opin ratsastamaan satunnaisille kentän ohi kulkijoille ja kameralle niinkuin pimeinä tunteina teen. Yksi paineentekijä kerrallaan :) Siitä on hyvä aloittaa; lopullisena tavoitteena tietysti rentouden säilyttäminen valkoisten aitojen sisällä, arvostelevien katseiden alla. Niiden ainoiden, jotka oikeasti katsovat, ja niiden ainoiden, joiden arvostelusta kannattaa ehkä välittää :)













Pätkä loppuraveista.

Aurinkoa loppuviikkoosi!

28 kommenttia:

  1. missä oot töissä kun oppitunteja pidät? :)

    VastaaPoista
  2. Voi että kun Torsten on hieno! :-)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Eikös! Niin Torsten itsekin varmasti ajattelee ;)

      Poista
  3. Mulla on ihan sama vika, että yksin ratsastaessa sujuu paremmin. Silloin sitä vain keskittyy enemmän. Muiden katsoessa tulee paineita, vaikka se on ihan typerää. Sitten on vähän tyhmä olo selittää jollekin kuinka mahtavasti menikään kun kukaan ei ollut näkemässä, ajattelee että kuulija miettii varmaan omassa päässään "just joo, en usko" kun on nähnyt vain sitä rimanalitusta... :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo, ihan turha selitellä muille että vitsi meni eilen hyvin - noo, näkikö sitä kukaan? No ei, sehän se pointti on ;D

      Poista
  4. Ihana postaus taas. :-) Nää päivät on kyllä ihania kun tuntuu että raskas ja painava talvi on takanapäin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sanos Wiivi muuta, ihan superihanaa :) Kohti uusia, aurinkoisia päiviä!

      Poista
  5. Hienosti menee! Etenkin kun itse olen siinä tilanteessa, että ravi menee vasta ajoittain kivasti.

    VastaaPoista
  6. Mukavan letkeää liikettä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo, se on Torstenin vahvuus. Vielä kun sitä pystyisi muokkaamaan astetta suuremmaksi ja nostetta korkeammaksi ;)

      Poista
  7. Ihan sama ongelma. :) Aina melkeen menee paremmin kun kukaan ei katso.
    Ootte te kyllä niin hienon näkösiä aina kuvissa ja videoilla, että ei löydy valittamista siinäkään vaikkei yhtä hyvin menisikään kun yksin treenaillessa. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No niinpä! Hyvä että täällä on muitakin :D Tosin valmennukset on sitten asia erikseen, ne menevät kyllä yleensä hyvin, kun saa valmentajalta koko ajan ohjeita.

      Mutta kiitos kauniista sanoistasi :) Kyllä sitä välillä on tullut sellaisia ratsastuskuvia kameralle, että ihan turha niitä on edes säästää koneelle asti .. :D Torsten the etumatala ja allekirjoittanut kaulaton ratsastaja, suu auki ja kieli keskellä suuta ;)

      Poista
  8. Mun on pitänyt jo pidempään kysyä millä shampoolla peset Torstenin jalat kun ne pysyy niin siisteinä? Hienolle näyttää teidän meno.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ei kyllä ole pesty pitkään aikaan, viimeksi viime kesän alussa :D Mutta silloin kun pesen niin jalat olen pessy kimoshamppoolla, yritän hämätä ne valkoisiksi ;)

      Poista
  9. "Mukava" että on muitakin jotka "häiriintyy" muista tekijöistä. Arvaappa vaan kuinka hukassa olen ollut tuolla uudella maneesitallilla ja nyt pari viimeistä kertaa olen mennyt ruuhka aikaa :O Taukoa ratsastuksessa itsellä ja liikutuksessa hevosella ei tee hyvää. Uusi paikka uudet ihmiset paljon ratsukkoja niin voitko kuvitella että tilanne ei ole rento. Olen tämmöinen jännittäjä joka vaan mielellään liikkuu seiniä pitkin jotta en vain olisi muiden edessä enkä uskalla ottaa sitä omaa tilaa. No onneksi porukka on osottautunut kivaksi ja antaa anteeksi toilailuni tai siltä minusta tuntuu. Viihdyn tallilla erittäin hyvin. Eilen pohdin minkälainen ratsastaja olen tulin tulokseen että "ikuinen aloittelijian rennon ratsatuksen tavoittelija" eli haluan vain että saisin rentouden että jokainen askel ei olisi puurtamista vaikka se nyt tuolla hevosella on luonnostaa osittain, mutte olen kokenut sen rentoudenkin :)

    Nyt kun hevonen on enemmän meidnä käytössä nautin tallitöistä ja ihan vain hevostelusta kun ei ole se vain 2krt/viikossa äkkiä treenaa ratsastamsita. Tänäänkin otan murut mukaan ja vain siivoamme tarhaa yms. ei haittaa vaikke joka kerta kerkeä ratsastaa kun tietää että kertoja on paljon enemmän. Rentoa treeniä teille!

    Mun suurin ongelma on se että rakastaisin maastoilua joka uudessa paikassa on mahdollista, mutta olen itse kovempi kyttäämään kuin ratsuni, mutta eiköhän se luottamus (jota ei ole edes menetetty) tule vielä sieltä. -Emmy-

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Luottamus tulee varmasti, maastoilu on niin kivaa :) Sitäkin pitää vaan tehdä, säännöllisesti. Torstenista aina huomaa jos on ollut jaksoja kun maastoilu on jäänyt vähemmälle, se kyttää silloin aina paljon enemmän, kuin sellaisina viikkoina kun maastoilua tulee tehtyä enemmän. Meillä on vaan niin huonot maastot täällä, ettei se juuri kertaa, maks kahta viikossa enempää nappaa.

      Mulla oli varmaan aika samat fiilikset kun edelliselle tallille muutettiin, iso maneesitalli jossa hienojakin ratsukoita. Nopeasti sinne sekaan pääsi suomiruunien kanssa ja treeni helpottui, mutta kyllä mä olen silti nauttinut tästä täydellisestä treenirauhasta mitä tällä tallilla on. Ja sitten toisaalta, ei se ollut niin kamalaa (kuin olin kuvitellut) mennä Peuramaan kaltaiselle tallille treenaamaan, etenkin kun sain heti positiivista palautetta. Sillä on uskomaton voima - pitäisi muistaa antaa sitä itsekin enemmän :)

      Poista
  10. On kyllä harmittanut ettei ole mitään yöaikakameraa käytössä, niinä muutaman pimeyden hetkenä mitä olen nähnyt teidän menoa, on se ollut kivaa katsottavaa! (No on se joskus valoisassakin... ;) )
    Luulen että yöratsastukset sujuvat niin loistavasti koska Torsten ajattelee olevansa kuin Cheek stadikalla. Ympärillä tumma yö ja parrasvaloissa ESIINTYMÄSSÄ vain hän itse.

    Esiintymisen arvokasta lahjaa ei päivänvalossakaan kannattaisi peittää kontrollifriikin ratsastajan alle ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. :P sanoo kontrollifriikkikuvaaja :P

      Mutta joo, Torsten on hieno <3

      Poista
  11. On Torsten kyllä upea... Terkkuja Torstenille!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Torsten kiittää ja lähettää terkkuja takaisin!

      Poista
  12. Ihania kevät-aurinko kuvia! Ja kirjoituksiasi miellyttävä lukea, koska ne ovat niin iloista ja positiivista :)
    Ihana tuo Torstenin huopa!
    Hyvää kevättä sinulle ja Torstenille

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi kiitos Jenna :) Ihanaa kevättä myös sinulle.

      Poista
  13. Löysin viikonloppuna sattumalta tämän sun blogin ja oon sitte kaks päivää lukenut postauksia. Aivan loistava blogi ja myönnettävä on, että olen ihan koukussa. :D Kyyneleet tuli kun luin Inton poismenosta ja nauru kuulu toiseen päähän kylää, kun katsoin tuon päiväkahvipostauksen. ;D Itse kans jännitän kun joku on katsomassa minun ja tamman työskentelyä ja yleensä sitten tammakin jännittää ( Olemme hyvin riippuvaisia toistemme mielialoista. Kun toinen sekoilee niin toisenkin on sekoiltava, ihan vaan tasapuolisuuden nimissä! ) ja lopputulos voi olla se, että se on ihan kauhean näköistä räpeltämistä...Ei siinä, parhaimmat lännenfilmipätkät on tullut ikuistettua kameralle onneksi. :D Meillä voisi Ratsastaja opetella kans tuota " En välitä, en jännitä." niin ehkä hevonenkin lopettaisi sen...No, mekin menemme askel kerrallaan. :) Tuokin on totta että ne parhaat onnistumiset tulee kahdenkesken ja mikäpä se harmittaisi enemmän kuin se, ettei voi pahemmin sitten kenellekään kehua ku kukaan ei sitten kuitenkaan usko. :D Erittäin mukavaa kevään odotusta sinulle ja Torstenille! Jatkan taas hiljaisena oloa ja blogisi lukemista. :) -Heidi & Kati-

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi kiitos Heidi mahtavasta kommentistasi, ja anteeksi että vastaus jäi roikkumaan :/
      Askel kerrallaan on oikein hyvä ajatus ihan kaikkeen tekemiseen :) Tsemppiä teille treeneihin ja ihanaa kevään jatkoa :)

      Poista