tiistai 15. heinäkuuta 2014

Rutiinien rakastaja vai rikkoja ?

Laidunkesä, elämän parasta aikaa


Hevoset ovat kuin lapset, arvostavat elämää jota normittaa rutiinit. Ruoka, rajat ja tottakait rakkaus. On helppoa elää angstitonta elämää kun tietää mitä päivä tuo tullessaan.
Aamulla syödään, mennään tarhaan, (joskus, suomessa itse asiassa aika usein, joutuu harmillisesti pukemaan kurikset ulkoilun ajaksi) jossa hyvällä tuurilla saadaan hengailla samanhenkisten kavereiden kanssa, huonommalla tuurilla joudutaan keksimään kolttosia yksikseen (tuleva kuraattorin asiakas) tai alistutaan hiljaa kurjaan kohtaloon (tuleva syrjäytyjä).
Nautitaan lounas, torkutellaan, otetaan ehkä kunnon päikkärit, syödään välipalaa ja aletaan odottamaan seuraavaa, yleensä kellolleen tapahtuvaa siirtoa tallin kautta töihin, tai vaihteeksi huilaamaan. Tai huilaamaan ennen töitä.


Työt ovat reiluuden nimissä melko hyvin ennalta arvattavia. Nuorilla helpompia liikunnan riemun kautta ratkaistavia tehtäviä, taitavimmilla ja kokeneemmilla enempi kryptisiä, jo hiukan aivo ja lihastyötä vaativia kokonaisuuksia. Kuitenkin niin että liikunta tapahtuu useammin maneesin seinien tai kentän aitojen sisäpuolella kuin ulkopuolella ja monesti työnteon reiluna pysymistä valvoo korkeammin koulutettu ope, toisinaan myös matalapalkkaisempi liikenteenohjaaja.  Metsämörriretkelle useammat hevoset pääsevät viikoittain, jos sää ja henkilöstötilanne sen sallii. Huonolla ilmalla, sateessa, tuulessa tai pakkasella metsämörripiirit ovat tauolla. Silloin harjoitellaan paksuihin filtteihin kääriytyneinä kävelemistä.

Iltapesujen, pusujen ja puuron jälkeen hevosen on hyvä kellistää itsensä kauniisti pedatuille puhtaille lakanoille ja moni saa nätin pyjaman jos toisenkin päällensä. Siinä on hevosen hyvä uinua, odottaen seuraavan päivän kellolleen tarjoiltavaa aamupalaa. Helppoa, harmitonta, turvallista.

Näin elämä soljuu mukavissa  uomissaan syys- ja kevätlukukauden. Arjen katkaisee kenties pieni joulu ja pääsiäisloma, silloin ohjattu työnteko on pyhien vuoksi katkolla, mutta hevosen rutiinit ovat edelleen samat. Turvalliset ja luotettavat.


Ja sitten saapuu suvi suloinen. 
Jokainen itseään kunnioittava  hevosihminen muistaa yllättäen että hevosta tulee inhimillistettyä aivan liikaa ja turhaa. Tässä kohtaa todetaan kymmenen kuukautta vuodessa noudatetut hyviksi ja toimiviksi koetut rutiinit vain taakaksi. Kyseessähän on kuitenkin VILLIhevonen, preerialle palavasti kaipaava alkueläin jonka on vihdoin päästävä elämään hevosen elämää ja kokemaan yötön yö. On siis laitumelle laskun aika. Tallin ovet naulataan kiinni, karsinat jäävät odottamaan kesäpesua ja tallin omat ja muutama vieras edullista kesäsiirtolakokemusta kaivannut hevonen talutetaan peltoon jota on viljelty viimeksi kuusi vuotta sitten, (villiintynyt pusikko ja muutama mänty toimivat paremmin kuin hyvin lainmäärittelemänä suojana), ja niin pääsevät hevoset viettämään elämänsä kesälomaa. Selviytyjät 24/7.
Niin, siis heti kun ponnyset ovat ensin selvittäneet paikkansa laumassa, sillä onhan se vain ajan kysymys että se yksi kuraattorin vakiasiakas alkaa käyttäytymään kuin herran terttu ja päästää vesiastian luokse muutkin hevoset. Sitä odotellessa eläinlääkäri käy nesteyttämässä, paikkaamassa (niiden jotka eivät ymmärtäneet väistää tai olivat liian hitaita) haavoja ja määräämässä sulfakuureja. Laitumella on niin mukavaa. Kyllä ne tottuu! Kyllä kesä on hevosharrastajille helppoa elämää :))



Erikoisen ilahduttavaa on myös huomata että kun lakkaa inhimillistämästä hevosta sulkemalla sen yöksi turvalliseen ja mukavaan, kuivaan ja viileään karsinaan, alkaa se toteuttamaan esi-isiensä tapaa vaeltaa yöt läpeensä. On se niin viisas ! Tätä näkyä saattaa ylpeä omistaja vartavasten ajaa paikanpäälle katsomaan, mystinen alkukantainen riitti; yössä vaeltava hevoslauma joka kävelee hehtaarin plänttiin polun jos toisenkin. Näky mykistää ylpeän omistajan joka nauttii siitä että suo hevoselleen tämän mahdollisuuden kokea todellinen elämä, hoitaa psyykettään ja niveliään. Saattaa olla että omistaja jopa hetken pohtii vaihtavansa tallin pihattoon sitten kun  kesä loppuu. Olisi niin ihanaa jos hevosella olisi aina näin hyvä olla !
(tosin saattaa olla että talvella mudan ja jään armoilla ei olisikaan niin mukavaa, laumassa vaikuttava terroristikaveri ei päästäisi hevosta edes syömään, saati juomaan, mutta eihän sellaista tapahdu _oikeassa_ elämässä, ongelmat poistuvat kun hevoset saavat elää luonnonmukaisesti aidatun alueen sisällä, automaattiohjatut kaulapannat kaulassa)
Hevosia häiritsemättä ylpeä omistaja, herätyksen kokenut rutiinien rikkoja, entinen inhimillistäjä, poistuu kotiin viileisiin lakanoihin ja odottaa että tallinpitäjä aamupäivällä laitumen laidalle ehdittyään lähettää kuvan reporankana makaavista hevosista - ne niin nauttii, onnelliset. Tai ehkä ne vain nukkuvat - paarmoista välittämättä - väsymystään, marssittuaan läpi yön toisiaan ja verenimijöitä karkuun ja uneksivat syksyn ja rutiinien ja säännöllisen ruokahuollon saapumisesta.  Lomailu voi olla rankkaa ;)



j.k
Nyt kaikki tietysti pohtivat kumpi kirjoittaja on. Rutiinien rikkoja vai inhimillistäjä. Olen ylpeä inhimillistäjä. Ja ponini ovat rutiinien rakastajia.
Hevoseni viettävät päivät laitumella jossa on tilaa ja ruokaa. Vesihuolto toimii ja varjopaikkojakin löytyy. Örkkimyrkkyä lisätään päivittäin ja aurinkolasit laitetaan silmille jos häikäsee tai örkkejä lentelee silmiin. Jos monsuunisateet yllättävät, hevoseni loimitetaan. Hevoseni tekevät myös kesäisin töitä, välillä kevyemmin, välillä raskaammin. Jos työnteossa yllättää hiksu (hyi kauheeta) hevoseni käyvät lämpöisessä suihkussa. Kylpyankka on ostoslistalla. Yöksi hevoseni menevät talliin paksulle turvepedille nukkumaan. Ja kyllä, hevosille tarjotaan myös yöheinät karsinaan. Ja iltapuurot. 365/365. Koska ne ovat sen ansainneet.

(j.k Voisi olla, että omassa tallissa hevoset saisivat kuumimpaan aikaan elää hetken käänteisessä järjestyksessä., päivät viileässä ja yöt ulkona. Ehkä.)

(j.k Voitte vain kuvitella, kuinka täällä on suunniteltu telttaretkeä siihen ajankohtaan, kun tapahtuu tallin pesu ja hevoseni oikeasti ovat sen yhden yön laitumella. Ihan niinkuin aina aikaisempinakin kesinä. Ja tänä vuonna olen myös itse todistamassa, miten hevoseni eläisivät, ihanan villeinä preeriaponeina, vailla ihmisten keksimiä tarpeita !)

Kumpi sinä olet, rutiinien rakastaja vai rikkoja ?

19 kommenttia:

  1. Ihana teksti! :)

    Meillä ollaan varmaankin molempia, sekä rutiinien rakastajia, että rikkojia. Esimerkiksi Nalle tietää jo järjestyksen, jota noudatetaan mm. ratsastuksen jälkeen varusteiden poisottamisessa ja puurojen antamisessa. Sitten taas rutiinit tuppaavat unohtumaan mm. silloin kun noustaan selkään- ei millään malteta pysyä paikalla, ihan tyhmää sellainen, vaikka joka päivä asiasta huomautetaan ;))

    Meistä kahdesta, siis minusta ja Nallesta minä olen se rutiinien rakastaja, joka ei voi sietää niiden muutoksia :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihana Nalle :D Haha, ja joo, kyllä sitä luulisi Torsteninkin tietävän, että kuljetussuojia laittaessa ei steppailla, mutta ei sillä tunnu olevan minkäänlaista muistikuvaa moisesta ... ;)

      Hevosilla on niiiiin valikoiva muisti ;)

      Poista
  2. Ehdottomasti rutiinien rakastaja ja niin on hevosenikin! Auta armias, jos kultaponiinia mennään ratsastamaan ennen päiväruokaa tai jos joku erehtyykin viemään jonkun muun ulos ennen kultaponiinia. Jos niin tapahtuu, kaikki tuntevat sen nahoissaan. Rutiinit <3 Ajatella minkä hirviön rutiinit ovat saaneetkaan aikaan :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin, kyllähän hevoset heti muistavat huomuttaa mikäli ruoka tulee viisi minuuttia neljän jälkeen ;) Toisaalta, kertoo vain siitä, miten he arvostavat rutiineja! (ja ruokaa ;))

      Poista
  3. Kenties vähän molempia? Toivottavasti sopivassa suhteessa...

    Laitumelle joutuvat raukat, että omistaja pääsee kesälomalle ;) Mutta sinne tarjoillaan kyllä iltapuurot, on kyllä katosta ja lisäksi koko ladon kokoinen pihatto pehmeällä olkipatjalla, että pääsee huilimaan paarmoilta karkuun. Sadetakkia ja ötökkätakkia käydään pukemassa päälle tarpeen vaatiessa, aurinkolasit ovat pop ja kuumina päivinä käydään tarkoilemassa omppumehudrinksuja, nesteytyksestä pidetään huoli (niin hevosten kuin omistajankin)!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kuulostaa kyllä hyvältä :) Ihan joka paikassa ei asioita hoideta kuvailemallasi tavalla ;)

      Poista
  4. Ankaran itsetutkiskelun jälkeen on alistuneesti ja rehellisesti todettava ettei minusta löydy boheemia rajojen rikkojaa, vaan olen täysin rutiinien orja. Ihana helppo elämä. (vai tylsä ?)

    VastaaPoista
  5. Haha, osui :D Mä oon kyllä just tuommoinen kuvailemasi tyyppi! Toivon, että pystyn vielä jonain päivänä muuttamaan johonkin ilmastoltaan vähän hevosyställisempään maahan, jossa tosiaan voisi elää vaikka vuoden ympäri laitumella, ilman että se olisi ihan pelkkää kärsimystä alusta loppuun. Sitä odotellessa järkytän heppapoloni elämää sysäämällä sen juhannuksen tienoilla laitumelle 24/7 - mutta ihan oikeasti D vaikuttaa aika tyytyväiseltä. Tai sit mä vaan toivon sitä niin kovasti ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi, esimerkiksi Australia tai ihan vaikka vain Englanti on huudellut nimeään moneen kertaan täälläkin ... ;)

      Hei, pääasiahan on, että hevonen on tyytyväinen! Ja vähän omistajakin ;)

      Poista
    2. Aa, siis ne ei ookaan pelkkiä ääniä mun päässä, vaan ne oikeasti huutelee muillekin :D Mulle ehkä enemmän Portugali, Espanja, Ranska tai Italia.

      Ja kyllä, omistajan tyytyväisyys usein heijastelee myös hevosen tyytyväisyyteen ;)

      Poista
  6. Pidän rutiineista ja ne luovat säännöllisyyttä myös ponillekin. Jos olisi oma paikka, mitä nyt hiljaisesti etsitään, niin pitäisin ulkona niin paljon kuin mahdollista, ja sisällä niin vähän kuin mahdollista. Ja kura- sekä muun vaatetuksen vain silloin kun sää on sellainen, ettei kykene olemaan ilman.

    Ja laitumia on nähty monenlaisia, laumoja erilaisia. Pihatto-olojakin on tullut nähtyä eri variaatioita, ja itselleni on muodostonut näkemys, että pihatto-oloissa usein on liian paljon hevosia mitoitettuun ruokintatilaan nähden. Vaikka pihattoalue olisikin riittävä, ongelmat syntyvät silloin kun ruokinta on laidunajan ulkopuolella. Pienelle alueelle pääsee vain muutama hevonen kerrallaan, muut odottavat. Ja jos seassa onkin se tarkkisluokkalainen, niin voi olla, että ne syrjäytyjät eivät pääse syömään riittävästi kun tarkkislainen oman vatsansa täyteen saatuaan ei oikein meinaa päästää muita syömään.

    Mutta tällä hetkellä nautin kyllä ponin laidunajasta, ja näyttäisi nauttivan ponikin.. Aluetta riittää ja liikkuvatkin eivätkä vain kökötä portilla tai seisoskele paikoillaan. Varjopaikkojakin on, mutta kertaakaan en ole näiden nähnyt sinne menevän helteisilläkään hetkillä.

    Joten en tiedä, mihin katekoriaan itseni lukisin, olen mixeri. Käyn ahkerasti tallilla, joten laidunajan pääsen itse näkemään, miten poni voi. Pdän rutiineista ja tarkkuudesta, mutta joustan tarpeen vaatiessa. Ja laidunaika on siinä mielessä myös parasta aikaa, ei ole ns. ruokinta-aikoja, mitkä säätelevät, mihin aikaan voi tallille tulla ja käydä ratsastamassa. Sellaista rentoa kesäaikaa. Mutta löytyyhän niitä laidunajalla ikäviäkin puolia, jos laumaan ei sopeudu, liian vähän syötävää laitumella jne.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Onnea oman paikan etsintään :)

      Juurikin nuo ahtaat paikat ja ruokintatilanteet aiheuttavat laitumella todellista kaaosta ja joskus vaarallisiakin tilanteita. Sille hevoselle joka on pahnan pohjimmainen, tilanne ei ole niin kiva :/

      Poista
  7. Heh, osui myös tänne. Myönnän olevani pahimman laatuinen kontrollifriikki, mitä hevoseeni tulee, mutta toisaalta olen kuullut ja lukenut niin monesta tuutista hevosen lajityypillisestä käyttäytymisestä, että pallottelen koko ajan mielessäni näiden kahden vaihtoehdon välillä. Viime kesänä Willi laidunsi hyvin rajoitetusti, ja pääsi ekan kerran muiden hevosten kanssa samojen aitojen sisälle. Edellisen omistajan mukaan se ei osaa laiduntaa eikä olla muiden hevosten kanssa. Mutta kun olosuhteet on hyvät, niin siellä se nyt viihtyy ja on sosiaalinen, laitumella poikaporukassa yötä päivää. Me ollaan tosin siitä onnellisessa asemassa, että tallilta löytyy todella hulppeat fasiliteetit villinä ja vapaana laumassa elämiseen; laidunta on vaikka millä mitalla, ja viisi ruunaa mahtuvat sulassa sovussa kaikki yhtaikaa päivän kuumimpaan aikaan/sateella kunnolliseen suojaan, jossa on neljä seinää ja kaksi kulkuaukkoa. Pohjana pehmeää hiekkaa, jossa köllötellä. Olen suojan itsekin testannut, siellä on mukavan viileää helteelläkin! Ötökkämyrkyillä ollaan toistaiseksi selvitty, ilman lointa, ainoastaan huppu päässä. Willi lähtee illalla (puuron syötyään, kuinkas muuten!) tyytyväisenä ja mielellään ulos. Jos se tekisi stopin tallin ovella (mikä olisi sille ihan tyypillistä!), en pitäisi sitä öitä ulkona. Ja toisaalta hellekeleillä suojattomalla laitumella se ulkoilisi yöt, ja olisi päivät sisällä. Painoa ja lihaskuntoa tarkkaillaan (tosin paino saisi vähän tippuakin, lihakset eivät) ja ruokintaa rukataan sen mukaan. Kaikenkaikkiaan uskoisin, että Willi on tällä hetkellä aika onnellinen lomalainen, ja omistajakin on ylpeä itsestään, kun uskalsi hiukan löysätä pipoa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tasapainottelu ajatuksena villiheppa vs mamman mussu on kyllä tuttua täälläkin ;)

      Teidän puitteet kuulostavat kyllä mahtavilta. Harvassa on paikat, jotka ovat niin isoja, että kukaan muu kuin pomo ja sen paras kaveri mahtuvat suojaan ...

      Poista
  8. Kyllä ne pärjää -tyyppi ilmoittautuu! Niinä kesinä, kun hevoseni on ollut laitumella (ylläpitoponi ennen Lottaa ja Lotta kahtena kesänä), olen huomannut että vie noin kaksi viikkoa, että hevonen oppii lepäämään laitumella. Joten laitymesta täytyy tehdä se rutiini. Kyllä se onnistuu, jos porukka on kutakuinkin sama koko kesän ajan. Viileys ei laitumella haittaa, eikäsade, kuumuus ja ötökät enemmän. Laitumella hevoseni on ollut pari kuukautta yötä päivää, liikutettu kuitenkin lähes päivittäin. Ötökkömyrkkyä lisätty päivittäin, mutta loimea ei koskaan, eikä mitään lisäruokaa. Hyvin on mennyt. Tähän saakka. Nyt laidunelämän sekoitti kaviokuumeen poikanen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. ;) Meillä on ollut hevoset ainakin neljän - viiden kesän ajan laitumella yötä päivää. Paikoissa, missä on riittävästi tilaa, lisäruokaa loppukesäksi, väkkärit kellolleen, ja kyllä, meillä myös loimet, on homma toiminut. Niitä paikkoja on ollut tasan yksi :)

      Niin, ja kyllä sitä parissa viikossa ratsastajakin tottuu hieman löysempään ratsuun ;)

      Poista
  9. Surullista luettavaa, kun hevosia verrataan ihmisiin mutta jos se on ainut tapa ymmärtää hevosia niin en usko"lapsen"viihtyvän pienessä tyhjässä huoneessa 10-22h päivässä, käydä yksin pienellä hiekkapihalla seisomassa muutaman tunnin päivässä (vaikka olis miten kivat kurikset) ja käydä vieraskielisen opettajan tunneilla jankkaamassa samoja asioita päivästä toiseen.
    Rutiinit ja lajityypillinen käyttäytymisen mahdollistaminen ei sulje toisiaan pois, päin vastoin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. On kyllä todella surullista ja epäeettistä katsoa hevosten ulkoilevan yksin muutaman tunnin päivässä postimerkkitarhassa. Kerrasta viisastuneena omilla hevosilla tulee aina olemaan tarhakaveri, kokopäivätarhaus ja iso liikkuma-alue.

      Tämän postauksen tarkoitus oli kertoa siitä nurinkurisesta ajattelutavasta, mikä meillä monella on - talvisin hevoset kääritään pumpuliin ja kesäisin ne muuttuvat taas alkukantaisiksi villihevosiksi.

      Poista