sunnuntai 16. maaliskuuta 2014

Totuuden äärellä

Olen pyrkinyt pitämään blogin tekstit aina positiivisena - ihan jo sen takia, etten itse jaksa lukea juuri minkäänlaisia itsesäälissärypemis, masistelu ja synkistelytekstejä. Meillä on jokaisella varmasti haasteita ja vaikeuksia ihan riittävästi omissakin elämissämme.


Positiivista ajattelutapaa pyrin käyttämään myös in real life, jokaisessa tummassa myrskypilvessä on pilkahdus hopeareunusta. Toisinaan elämä kuitenkin tuo mukanaan asioita, joiden käsittely vaatii aikaa, jotta positiiviset, hyvät puolet löytää tai että asioita ylipäätänsä ymmärtää. Ei siis varmaan kannattaisi vielä tänään kirjoittaa aiheesta rakas Into - ja vanhan pikkuvikaisen hevosen säryt.



Into on saanut hierontaa kolme viikkoa putkeen. Tietysti koko kroppa on käyty läpi, mutta erityisesti jumissa oleva vasen lapa on ollut työstön alla. Olen ollut sitä mieltä, ettei Inton huonompina päivinä olevat epäpuhtaudet johtuisi varsinaisesti jalasta, vaan korkeammalta - lavasta. 

Viime hieronnassa vasen lapa saatiin hyvin avattua, mutta hierojamme varoitteli, että seuraavat päivät saattavatkin olla huonompia hevosen liikkeradoissa. Ja niinhän ne olivat. Valitettavasti Inton liikkuminen ei parantunut juurikaan koko viikkoon - enemmänkin paheni.

Lihaksistostaan Setä on kuitenkin tämän päiväisen hieronnan mukaan hyvässä kunnossa. Väkisinkin nousee pala kurkkuun - se tarkoittaa sitä, että kipu tulee kuitenkin oikeasta polvesta. Oikealle polvelle ei oikein voi tehdä mitään. Sen kanssa vain eletään.



Vanhan hevosen kanssa elämä otetaan päivä kerrallaan. Huomenna Setä saa aloittaa kuurin kipulääkettä, ja juteltuani luottoellämme kanssa, mahdollisesti tiputetaan Tildren suoneen. Edellisen kerran Into sai tildreniä viime elokuussa.

Ei tarvitse miettiä, olisko kivaa lähteä rantalomalle Etelä-Eurooppaan keväällä vai ei. Sen sijaan tarvitsee miettiä erilaisia päätöksiä. Ja pysyä positiivisena. Ja realistina. Ja olla onnellinen, että saa elää maailman hienoimman hevosen kanssa. Inton kanssa. 

22 kommenttia:

  1. Voi ystäväni, samoissa tilanteissa ollaan. Ihailen tapaasi olla niin positiivinen, mutta ehdottomasti on lupa olla vähän surullisempi ja pohtia vakavampia asioita jos siltä tuntuu. En itsekään halua vuodattaa blogiin tämänhetkisiä surkeita fiiliksiä, tapahtuneesta ja tulevasta koskien omia hevosia. Annetaan meidän vanhuksille hyvät loppuelämän päivät ja katsellaan päivä kerrallaan. Sitten kun näyttää siltä, voi olla varma, että on antanut itsestään kaiken pitkään palvelleelle Ystävälle. Kiitos tästä julkaisusta, sain vähän tukea omille ajatuksille.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mä nieleskelin itkua ja purin hammasta kun kirjoitin itse postausta, mutta sun kommentti aiheutti lähes koko illan kestäneen itkemisen. Vanhojen hevosten omistaminen on vaan niin karua, omalla tavallaan. Kiitos ihanasta kommentista ja oikein paljon tsemppiä omiin ajatuksiin ja päätöksiin. Toivottavasti eläkeläisillämme on kepeitä kevätpäiviä edessä.

      Poista
  2. Tykkää nappia painan vain asenteellesi, en Inton tilanteelle. Tahdon luottaa lääketieteeseen, uskoa sen tuomaan helpotukseen. Ja ennenkaikkea tahtoisin pyyhkiä surun pois silmistäsi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oivoi, ei sitä taida voida pyyhkiä pois kuin aika. Eikä toisaalta tarvitsekaan. Toivotaan että lääketiede voisi tuoda Sedälle helpostusta - ja varmasti tuokin.

      Poista
  3. Voi Intoliini! Kyllä se siitä taas ylöspäin. Jaksua ja iso hali!

    VastaaPoista
  4. Kauniisti kirjoitettu ja kyllä niitä surullisia ja haikeita tunteita saa ja täytyy myös kertoa. Me lukijat olemme täällä sekä myötä että vastamäessä. Upea Into, toivottavasti Tildren auttaa taas uuteen hyvään kauteen!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Liisa, ihana kommentti. Lämmitti mieltä itkunsekaisessa illassa.
      Helppoja kevät ja kesäpäiviä toivotaan.

      Poista
  5. =(, Intolla on aikamoiset kilometrit takanaan, ja suurin osa nautinnolisista vuosistaan sun kanssa, tai varmaan ne kaikki nautinnolliset vuodet, jos ei kisakireetä ratavauhdin hurmaa huomioida, ne oli vaan hetkiä ;). Toivottavasti Tildren auttaa. Vaivojahan sekään ei poista, mutta antaa lisäaikaa. Nuo Setähevoset vaan on niin parhaita, muistaa kuitenkin täytyy että ne luottavat ja uskovat, tekevät mitä vain meidän takia, hehän pitävät meistä huolta ja koulivat nuorempiaan, menevät meidän takia vaikka takaperin puuhun, mutta kun kilsat on täynnä, ne vaan on. Parhaan palveluksen me ihmiset teemme silloin, kun osaamme päästää irti hieman liian aikaisin, eikä vasta silloin kun on ihan pakko.
    Toivottavasti luitenkaan teillä ei vielä se tilanne ole.
    -Nimim Ossia niin kamalsti vieläkin kaipaan, Virve.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mä luulen, että näitä once in a lifetime hevosia tulee kaipaamaan loppuelämän ajan. Kiitos ihanasta kommentista, ihan vielä ei onneksi ole pakko-tilanne edessä ; ei kuitenkaan mitään helppoja ajatuksia pyöri mielessä.

      Poista
  6. Voi Jilla, oon Liisan kanssa ihan samaa mieltä. Elämään kuuluu musta, valkoinen ja kaikki harmaat sävyt - ja juuri niiden näkyminen tekee blogeista elämänmakuisia, koskettavia, lämpöisiä, juuri kuten tämä sinun blogisi on.

    Toivon Intolle hyvää vointia ja paljon terveitä päiviä, ja sinulle voimaa pohdintoihin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi kiitos Amalia, kauniisti kirjoitettu. Ihana ajatella että teiltä kaikilta saa voimaa ja tukea.
      Samaa toivon Intolle minäkin!

      Poista
  7. Into on maailman parhaimmissa käsissä sun luona, joten teet varmasti aivan oikeat päätökset. Toivotaan että Tildren auttaa!! Jaksuja sulle ja ihanalle Intolle <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi kiitos ihana Emmi. Ihan käsittämätöntä miten teidän kommentit voivatkaan auttaa ja antaa jonkun asteista helpotusta.

      Poista
  8. Lähetän täältä lämpimiä ajatuksia teille! <3
    Nuo tunteet ja mietteet ovat niin tuttuja, valitettavasti.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Taru! Niinpä, jokainen hevosen omistaja jossain vaiheessa omistajan uraansa joutuu kokemaan ja elämään näitäkin tunteita ...

      Poista
  9. voi ihanaa Intoa! Hurjasti tsemppiä ja parantavia säteitä, toivotaan että Tildren auttaa. Päivä kerrallaan, jokaisesta niistä nauttien <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Annika :) Todellakin, jokaisesta päivästä tulee ottaa ilo irti!

      Poista
  10. On rohkeaa, viisasta ja ennen kaikkea oikein uskaltaa ajatella näitä ajatuksia, eikä vaan uskotella itselleen että kaikki jatkuu maailman loppuun asti tällaisenaan. Ja vielä rohkeampaa on kirjoittaa ne ajatukset kaiken kansan nähtäville. Tunnet Into-papan kuitenkin niiiiiin monen vuoden ajalta, että ihan varmasti osaat tehdä oikeat päätökset oikeaan aikaan. Ja onneksi nykylääketiede on välillä melko ihmeellinen asia :) Tsemppiä, molemmille!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oi, kiitos kommentistasi. Niin kauniisti kirjoitettu, enpäs ole ajatellutkaan aikaisemmin tusta näkökannasta.

      Poista