tiistai 30. syyskuuta 2014

Työntäyteistä arkea


Olemme eläneet ilman parasta Into ystäväämme pian kaksi viikkoa. Torsten on toisin sanoen laiduntanut kahden viikon ajan yksin. Se on ponin orivuosien jälkeen pisin aika yksin oleiluun. Joka ikinen päivä katson Torstenia, mietin, miksi toiset päättävät pitää hevosensa yksin. Toisaalta ymmärrän - kivan tarhakaverin löytäminen on vaikeampaa kuin uskoinkaan. Sellaisen, joka ei potkisi ja simputtaisi kaveriaan, vaan olisi sosiaalinen ja kiltti. Ja tietysti hevosten kemiatkin saisivat kohdata. (Tosin nyt ollaan siinä tilanteessa, että minulle kelpaisi kuka vaan toinen hevonen, joka ei vaan potkisi. Toivottavasti Torstenillekin.) Tähän mennessä olemme kokeilleet Torstenin kanssa muutamaa eri vaihtoehtoa, mutta vielä toimivaa ratkaisua ei ole löytynyt.




Ylipäätänsä oma arvo- ja ajatusmaailma hevostelua kohtaan on joutunut pohdinnan alle. Kun aiemmin hevoset saivat huoleti pitää useita vapareita putkeen, etenkin näin kesäisin, jolloin I & T nauttivat elämästää laitumella ilman huolen häivää, ei Torsten ole seissyt Inton poisnukkumisen jälkeen päivääkään. Harvinaisella vapaa-ajallani haluan olla tallilla, sillä alitajunta sanoo, että muu tekeminen on pois Torstenilta. On kamala ajatus, että hevosen elämässä ei olisi mitään muuta sisältöä, kuin tehdä töitä tai hengailla omistajan kanssa. Olemme töiden lomassa harrastaneet terapiaa istumalla poikien laitumella. Meille se on ollut aina tärkeä osa hevosten kanssa touhuamista, ihan joka tallilla ja kaikkina vuodenaikoina. Istua laitumen, tarhan tai vaikkapa maneesin reunalla, viettää picniciä ja katsella ja seurustella omien hevosystävien kanssa, useita kertoja viikossa. Olemme jatkaneet samalla linjalla. Yksinäisen hevosen katselu on henkisesti raskasta - ja kuitenkin uskon sen olevan hyvin terapeuttista, meille kaikille. 



Joten, kun Torstenin ainoa sisältö elämässä on käydä töissä, on siitä yritetty tehdä mahdollisimman mielekästä. Enimmäkseen olemme tuulettaneet ajatuksia maastossa, mutta muutaman kerran ollaan myös hypätty ja pikkuhiljaa koulukiemuratkin ovat palaamassa lukujärjestykseen. Tämä viikko alkoi dressagejumpalla, joka sujui oikein hyvin. Vastalaukat ja isot kahdeksikot erilaisilla taivutuksilla saivat ponia melko tasapuolisesti niin sisä- kuin ulkoavuille, joten tänään oli helppo aloittaa työskentely poikien laitumella, johon olimme kasanneet kaksi tuttua "kenttäestettä". Iso, avara tila toi kuitenkin ponille flashbackin hottisponnystä, joka vielä hetki sitten kulki lähinnä sladissa esteiden seassa, ja kuskille muistutuksen siitä, miten hienosti Torsten on kehittynyt hyppyjen kanssa - moista käytöstä kun ei ole nähty pitkään aikaan. Nopeasti tilanne nollaantui, saimme molemmat itseluottamusta takaisin ja pystyimme suorittamaan muutamat hyvät lähestymiset hyppyineen, johon olikin hyvä lopettaa. Hieno Torsten. 






Erilaisia ystäväyrityksiä.

Itsekin olen päässyt jälleen takaisin työrytmiin. Päivät kuluvat koululla opettamassa, ja Torstenin liikutuksen lisäksi iltoja vietetään toimistolla. Arki vyöryy päälle, halusimme tai emme. Ja kyllähän me haluamme. Ihanan, tutun ja turvallisen arjen, joka ei koskaan enää ole samanlaista, mutta joka veisi jälleen mukanaan. Kun vain Torsten saisi jakaa omansa yhdessä uuden ystävän kanssa, olisi arki jälleen iloitsemisen arvoista, muuallakin kuin töiden parissa. 

12 kommenttia:

  1. Ihana postaus ja kiva etta arki alkaa pikkuhiljaa palautumaan, tietysti erilaisissa kuvioissa, mutta tavallaan palautuvan ennalleen :) hieman tuola alhaalla häiritsee kun kerrot tuossa tiivistetyssä infossa kommenttiboxin alla että kerrot täällä blogissa kahdesta suomenhevos ruunasta.. ymmärrän että on ollut muutakin mietittävää kun nämä turhemmat pikkuasiat mutta ajattelin kertoa asiani kuitenkin. Tsempit jatkoon!♥

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo, pitäisi päivittää vähän sivustoa ... En vain ole vielä saanut sitä aikaiseksi :)

      Poista
  2. Voi kun mun tekisi mieli lähettää varsakesän tyttis sinne kaveriksi. Ei varmasti potki vaan pussaa ja rapsuttaa vaikka koko päivän.

    Poni S. ja Torsten yhdessä olisivat ehkä bit too much too early ;-)

    Arki on ihmiselle hyväksi. Ja hevoselle. Voimia matkaan, lokakuu ei ole harrastuksen kannalta kivoin mutta kyllä siitä selviää. Ainakin vahvempana kohtaamaan marraskuu. Ja silloinhan on jo glögikausi :-)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voivoi, Torsten pitää kavioita ristissä iltaisin ja toivoo suomitytön löytyvän aamulla tarhastaan ;)

      Lokakuu menee vielä, kun on edes alkukuun lehdet puissa tarjoilemassa väriloistoa. Ja puolessa välissä tätä kuuta voi jo ihan helposti aloittaa glögikauden ;)

      Poista
    2. Eihän se suomineidon reissaaminen mikään tekemätön paikka olisi, ei ollenkaan. Kyllähän ne trailerit kulkevat kutostietä molempiin suuntiin joten jonkinlaiseksi siirtymäajan terapiajaksoksi Töttis voisi lapsuusmaisemiin tullakin. Jätä hautumaan :D

      Poista
  3. Kunnon lihaskimppu toi Torsten!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Noooo, on ne lihakset siellä läskikerroksen alla vielä olemassa ;)

      Poista
  4. Mikä noissa ystäväkokeiluissa on mennyt pieleen?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Valitettavasti kahden hevosen laumoihin on vaikea päästä kolmannen hepan sisälle, ja näissä tapauksissa Torsten on jäänyt kolmanneksi pyöräksi :(

      Poista
    2. Harmi, toivottavasti kamu vielä löytyy. Kolmen kopla on kaikista huonoin vaihtoehto, pitäisi aina olla parillinen luku. Ite en viittis ees kokeilla kolmen laumaa, riski ulkopuolisuuteen on niin iso puhumattakaan välien selvittelyistä. Uskon että Torstenille kuiteskin vielä kamu löytyy kun jaksat vaan sitkeästi kokeilla ja odottaa sopivaa! =)

      Poista
  5. Ihania kuvia! Tsemppiä arkeen ja onnea Torstenin hevoskaverin etsintään.

    VastaaPoista