lauantai 27. syyskuuta 2014

Painonsa arvosta kultaa

Olen enemmän kuin kiitollinen kaikista kauniista, kannustavista ja lohduttavista kommenteistanne. Iso kiitos teille! < 3


Vietin illan ystävien olohuoneessa, picnicin merkeissä. Tuli taas todettua, että hyvät ystävät ovat enemmän kuin painonsa arvosta kultaa. He osaavat antaa sinulle juuri sitä, mitä milläkin hetkellä elämässä tarvitset. Hiljaista tukea, hyväksymistä, naurua, iloa ja voimaa. 

Ja jos ystävät ovat painonsa arvosta kultaa, niin on myös Torsten - ihan koko kesäpainollaan ;) Kaikki on vain sujunut niin hyvin. Kouluratsastus on kylläkin edelleen hyvin pitkälle jäissä, kun ponin (ja kuskin) henkisen jaksamisen varmistamisen lisäksi koulusatulamme on liki käyttökelvottoman epäsopiva. No, ei meitä häiritse ollenkaan maastoilla ja hypätä pieniä esteitä. 



Tämän päiväinen agenda oli hypätä muutamia pieniä "kenttäesteitä". Veryttelimme autonrenkaista tehdyn esteen avulla kentällä, ja sitten suuntasimme ratsastuskäyttöön tehdylle hiekkatienpätkälle, johon olimme kasanneet kolme helppoa estettä. Poni selvitti kaiken leikiten, ja tuntui olevan oikein tyytyväinen itseensä työnteon jälkeen. Ihan niinkuin pitääkin. 


Ohhoh, ehkä vähän liioitelty takapuolen nosto ... 


Joten kaikesta huolimatta, täällä voidaan jo aavistuksen paremmin. Suru tulee aaltoina. Kun tänään on ollut hyvä päivä, eilen oli vaikeampaa. Nautitaan niistä hyvistä päivistä, surraan huonompina. Olen onnekas, kun saan olla Torstenin, perheen, ystävien ja teidän ympäröimänä, elämän kaikissa tilanteissa. 
Kaunista viikonloppua, teille jokaiselle < 3 

22 kommenttia:

  1. Ihanaa naurua! :) Torstenilla on kyllä vauhti verissä... :D Hyvä että kumpikin nyt vain nautiskelette, sitä te tarvitsette. Näin kauden melkein loputtua on hyvä ottaa vähän rennommalla asenteella, talvella ehtii kyllä jatkaa harjoituksia.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Torsten on vähän innoissaan ;)

      Joo, meidän dressagetreenit jatkuvat kun siltä tuntuu - onneksi ensi kauteen on vielä hyvin aikaa :)

      Poista
  2. Voi ihana Torsten! Poni on niin kovin tärkeänä! :)

    VastaaPoista
  3. Ihana piristys omaankin aamuun :-) Taas tekisi mieli maastoesteille...
    Hevosesta ja läheisestä luopuneena en voi muuta, kuin samaistua tekstiin. Suru tulee aaltoina, vieläkin. Ja aina on parempia ja toiveikkaampia päiviä. Kaikki järjestyy kyllä :-) <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. "Maastoesteet" on kyllä huippukivoja. Vosi hypätä joka päivä ;)
      Kiitos Emma kauniista kommentistasi <3

      Poista
  4. Ihan huippu ihana video teistä! Näyttää oleven niin, että teidän kanssa irtoaa surun kyyneleet, mutta myös ilon kyyneleet. Näinhän se elämän menee. :) Nyyti

    VastaaPoista
  5. Ihana nauru tossa lopussa! Kiva että oot pääsemässä surusta jo yli :). Mulla on kuollu monta hoitoponia koska omaa pollea en ikinä ole omistanut. Mutta jo hoitsun menettäminen on rankkaa niin en voi kuvitella kuinka rankkaa on oman pollen menetys. Voimia ja jaksamisia <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Venla :) Kyllä hoitoponit voivat olla ihan yhtä tärkeitä ja rakkaita kuin omakin hevonen - kaikista eläimistä luopuminen on varmasti aina yhtä vaikeaa.

      Poista
  6. Vinkki: yritä pitää hyppyasennossa painopiste satulan kohdalla, nyt kun nojaat tosi paljon eteen niin se vaikuttaa hevosen tasapainoon hypätessä kun tulee lisäpainoa eteen, vaikka voima lähtee takaa. myös tasapainon löytäminen alas tulossa vaikeutuu ja vaikuttaa esim laukan laatuun kun pitäisi esim jatkaa seuraavalle esteille. Kannattaa siis harjoitella esteistuntaa eli laukata paljon kentällä kevyessä istunnassa, tämä asentohan pitäis pitää myös hypätessä eli takapuoli satulan yläpuolella ei edessä. :) muista myös pitää kantapäät vaikka liioitellun alhaalla niin auttaa tasapainon löytämistä. Ja myös ilman satulaa hyppääminen auttaa, koska sillon et pysty valumaan kaulalle ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos näistä vinkeistä! Mun (este)istunta vaatisi kyllä hurjasti treenaamista ... Mutta ilman satulaa hyppäämisen jätän väliin ;)

      Poista
  7. Hyvä kuulla, että voitte jo hieman paremmin. Voin kertoa, että oma hevoseni kuoli viitisen vuotta sitten, ja edelleen ajattelen tuota hevosta joka ikinen päivä. Olen myös joka ikinen päivä surullinen sen takia, että hevoseni täytyi kuolla tapaturmassa. Luultavasti näin tulee olemaan loppuelämäni ajan, vaikka olen hevosalan ammatissa ja omistan ja hoidan paljon muitakin hevosia. Sinunkaan ei tarvitse unohtaa suruasi, mutta onneksi osaat nauttia ja iloita hyvistä asioista. Varsinkin Torsten on oikea aarre =).

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Uskon myös, että Into kulkee ajatuksissa mukana loppuelämäni ajan. Sellaisia osa hevosta vaan on - jättää meihin pysyvän jäljen <3

      Alkuun mua pelotti, en halunnut unohtaa. Unohtaa hörinää talliin tultaessa, steppailevia askelia maastossa, ratsastettavuutta, kirkkaita silmiä, ryhdikästä olemusta, en yhtään mitään. Pikkuhiljaa siä on alkanut ymmärtämään, ettei mikään kuitenkaan unohdu. Onneksi.

      Poista
  8. Hienosti menee ja hauskalta näyttää, ootte mahtavia molemmat!

    VastaaPoista
  9. Maastoesteet on kyllä sellainen piristysruiske! Mä pääsin Lotan kuoleman jälkeen myöskin ekaa kokeilemaan niitä Ypäjällä. Oli se niin huippuhauskaa, että! Ihanaa että sulla on Torsten!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ne on kyllä aivan huippuja, olisi niin kiva päästä hyppäämään oikeitakin maastoesteitä - ehkä ensi vuonna ;)

      Poista
  10. tee niinkuin tuo mun parempipuolisko, kun häneltä se kimppahevonen kuoli. Kirjoita sille kirje johon purat kaiken. ;-)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kirje ei olisi yhtään huono vaihtoehto :)

      Poista
  11. Tosi hyvät hypyt,ehkä vähän liikaa peppu ylhäällä:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Vähän on ehkä vähän vähättelyä ;) Mutta Torsti on hieno!

      Poista