maanantai 8. syyskuuta 2014

Taviksesta tähdeksi

Emile Faurien kouluratsastusklinikka


Aurinkoisen sunnuntaipäivän olisi voinut viettää huonomminkin, kuin seuraamalla huipputasoista valmennusta Rusan maneesissa. Eritasoisest ratsastajat (joista ei kyllä ketään ihan tavikseksi voisi kutsua ;)) ja hevoset työskentelivät kaikki systemaattisesti perustehtävien parissa ystävällisen ja jämäkän Emilen johdolla. 

Päivän kuvat sen sijaan olisivat voineet olla huomattavasti parempia, kun asetukset olivat pielessä eikä tämän blogin oikea hevoskuvaaja kameran takana ;)

Ihan kaikkea siitä informaatiosta ja opista, mitä neljään tuntiin mahtui, ei varmasti ja valitettavasti kykene mitenkään sisäistämään. Siinä tapauksessahan koko laji olisi naurettavan helppoa ;) Mutta jos sitä pystyisi ottamaan omaan käyttöön edes muutaman ajatuksen ja tehtävän? 

Emile teetti jokaisella hevosella avotaivutuksia, niin nuorilla kuin kokeneimmillain, taivutuksen syvyyttä muutellen. 

Itse kiinnitin erityisesti huomiota hevosten tuntumaan, onhan se yksi suurimmista ongelmista omassa ratsastuksessani. Kuinka saada joustava, pehmeä tuntuma. Koska ratsastukseen ei ole taikakeinoja, vaan se on pitkän tähtäimen urheilulaji, ei tämän mittakaavan ongelmaa korjata puolessa tunnissa. Ajatus on jokaisessa ohjasotteessa eteen, ei koskaan taakse. 
Tuntumaa ei voi korjata tuntumalla.

Working trot, working canter. Työskentelytahtia haluttiin aavistuksen aktiivisemmaksi lähes jokaisen ratsukon kohdalla. Toisaalta yhden pohkeen takana liikkuvan hevosen ratsastajaa pyydettiin hidastamaan tahtia, sillä pohkeen takana oleva ratsu ei parane lisäämällä vauhtia. Silloin hevoselta menee tasapaino, mikä ei paranna tilannetta. Hitaampi tahti, puhtaat astutut askeleet ja hevonen takaisin tasapainoon. 


Emile nousi tällä kertaa bloggaaja Sophia Backlundin Zerleonen selkään demostroimaan asioita myös sieltä käsin.



Älä häiritse hevosta, anna pohkeiden olla kylkien vieressä. Apu annetaan kerran, ja mikäli hevonen ei ymmärrä sitä noudattaa, muistutetaan toisen kerran. Ei jatkuvaa rummuttamista ja simputusta. 

Hevonen ei ymmärrä puhetta (toisinaan epäilen ;)) mutta äänensävy on hevoselle täysin kirkas viesti. Omaa ääntä tulisikin ratsastuksessa käyttää positiivisena vahvistuksena hevoselle. Braaa on kuulemma erittäin hyvä suomalainen sana kehumiseen - kunnes Emilelle selvisi, ettei se olekaan suomea. Hy-väää on vielä parempi ;)
Hevosta ei koskaan rangaista, vaan koulutus tehdään positiivisilla vahvisteilla. Valitettavasti hevoselle ei myöskään voi kertoa, mitkä ovat sen päänmenoksi suunnitellut tulevaisuuden tavoitteet. Ratsukon tulee tehdä pitkäjänteistä, systemaattista työtä hevosen ehdoilla. Quick fixejä ei ole olemassa. Ei voi kiivetä satulaan ajatuksena, että tänään teen näin ja näin, vaan täytyy kuunnella hevosta, ja mitä se tarvitsee. 

Kikko Kalliokosken seitsenvuotias Kiahan Rainwater oli upea - Kikko ratsasti kyseisestä hevosta myös vuosi takaperin järjestetyssä Kyran klinikassa, ja jo silloin hevonen herätti katsojassa tiettyjä ihastuksen tunteita. Emile on valmentanut kyseistä ratsukkoa nyt vuoden, ja sen kyllä huomasi. Mm. siirtymisten keveys ja helppous oli aivan omaa luokkaansa. 

Loppuhuipennukseksi saimme tavata juuri MM kisoista kotiutuneen ja siellä toiseksi parhaaksi suomalaisratsastajaksi nousseet, Eeva-Maria Porthan-Brodellin. Hevosena Nipsulla oli mukanaan seitsemän vuotias Hotmail K, joka sekä ratsastajan että valmentajan sanojen mukaan on todellinen mitalitoivo suomelle tulevia arvokisoja silmällä pitäen. Nuori hevonen omisti upean ravin ja ison laukan, ja ratsukon yhteistyötä oli ilo katsella. Hevonen teki töitä mielellään ja tyytyväisen näköisenä, ja sen tärkeyttä Emile painotti myös. 

Mitalitoivo sai runsaat taputukset ja oli ehdottoman tietoinen siitä, kenelle ne kuuluivat :)

Klinikan alkusanoissa Emile totesi läsnäolijoiden olevan paikalla yhdestä syystä,
Rakkaudesta hevosiin. 

Tätä tuskin kukaan runsaasta yleisöstä kiisti, mikäli raikuvista loppuaplodeista jotain pystyi päättelemään.
Lämmin kiitos KORKilaisille kun he jaksavat järjestää näitä hienoja klinikoita, joihin myös meillä tavallisilla taviksilla on mahdollisuus osallistua ja oppia!

13 kommenttia:

  1. Näitä on aina kiva lukea. Ihan hyviä kuvia olet ottanut, onko näitä lisää, laitatko johonkin galleriaan näytille?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi kiitos, mutta kyllä tässä oli kaikista niistä 800 kuvasta parhaimmat, joten delete-näppäin lauloi enkä viitsinyt näin ala-arvoisen huonoja kuvia enempää säästää :)

      Poista
  2. Hyvät kuvat ja hyvä postaus klinikasta. Löysin tänne ht-net keskustelun kautta ja pidin näkemästäni.

    VastaaPoista
  3. Kiva postaus klinikasta! Hieman olen kyllä kateellinen kun itse en ole päässyt käymään yhtäkään klinikkaa katsomassa, mutta ehkäpä joskus.. =)

    Tuo tuntuma ongelma kiinnostaisi enemmänkin, itsellä myös todella kova käsi. Oletko vielä käyttänyt sitä tuntuman mittaajaa, josta aiemmin olet tehnyt postauksenkin?

    t. Suvi T

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Suvi! Lämpimästi suosittelen, tunnelma on aina hyvä ja oppia tulee enemmän kuin sitä pystyy käsittelemään! :)

      Se tuntumaongelma oli jotain, mihin itse kiinnitin huomiota - kyllä Emilekin siihen puuttui, mutta ei hänellä siihen taikavastauksia ollut ;) Oli vaan niin järkyttävän suuri ero pehmeällä ja elastisella kädellä vrt. vähän kovempi käsi ja pidempi ohja jne. Hevoset ovat niin tyytyväisiä ja kauniissa, elastisessa, pyöreässä muodossa, kun sitten vastaavasti kovemmalla tuntumalla hevoset vetivät vastaan, aukoivat suutaan jne jne.

      Tuntuman mittaaja on jäänyt kaappiin, mutta täytyisi kyllä ottaa se taas mukaan ratsastukseen. Ehkä parasta koko klinikassa oli Emilen sanonta, että tuntumaa ei korjata tuntumalla. Edes hetkellisesti voimakkaampi tuntuma ei anna ratsastajalle palkinnoksi kevyttä tuntumaa. Hevosen suu on peilikuva ratsastajasta, ja ratsastajan pitää itse osata ensin rentouttaa ja keventää käsi, vaikka hevonen venkoisikin vastaan. Ei vaan ole niin helppoa ... Mutta ehdottomasti yksi niistä asioista ratsastuksessa, mikä olisi vain pakko saada korjattua!

      Poista
    2. Niin, ja jälkimmäisessä kappaleessa siis avasin tuotaa Emilen fraasia ihan omilla päätelmilläni.

      Poista
    3. Aivan varmasti niistä linikoista oppii valtavasti. Ja saa ennen kaikkea lisää motivaatiota ja inspiraatiota kotitreeneihin.=)

      Mutta huomaan, että myös näitä blogeja lukemalla oppii (ja motivoituu) valtavasti. Monet kirjoittavat ytimekkäämmin ja selkokielellä oppimistaan asioista (ja niistä virheistä) kuin esimerkiksi joissain kirjoissa, jotka tietty ovat hyviä, mutta ehkä joku vaikea asia avautuukin itselle jonkun bloggaajan kirjoituksesta helpommin (vaikka ensin olisi lukenut saman asian kirjasta), jossa hän on esimerkiksi virheen kautta ja tekemällä oivaltanut jonkin asian kuinka sen kuuluu mennä. Eli kiitos bloggaajille! =)

      Suvi T

      Poista
  4. Eivät ole edelliset kommentoijat väärässä, Hyvät kuvat otit. Maneesikuvaaminen ei ole helppo laji.

    Mutta ratsastaminen _näytti_ olevan helppo laji kun sai seurata hienoa valmennusta ja toinen toistaan osaavampia ratsukkoja. Upea aamupäivä.


    VastaaPoista
  5. Kiitos Jilla hyvästä ja analyyttisestä postauksesta ja eritoten hyvistä kuvista. Olet ehkä fb:ssa huomannut, että siellä on linkkien kautta näytillä samoista hevosista aivan järkyttäviä kuvia, turvat ryntäissä ja muutenkin valittu ne pahimmat mahdolliset kuvakulmat. Harmittavan tarkoitushakuista toimintaa joka kertoo miten monenmoisilla lähtökohdilla hevosten koulutusta arvostellaan. Usein siinä vaivihkaa kiillotellaan omaakin kilpeä.

    Kiitos siis vielä kerran hyvästä ja puolueettomasta postauksesta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Nojoo, jopa minä, joka en vihreitä sivuja usein avaa ja vielä harvemmin mitään LH tms koulutukseen liittyviä blogeja, luin fbn keskustelut. En kyllä voi käsittää, miksi kyseinen bloggaaja halusi mustamaalata klinikan ratsukoita saatika valmentajaa. Kuvat on täytynyt ottaa todella tarkasti, että on niin epäedustavia onnistunut saamaan ... Tosin fysiikan lakihan se on, että tietyssä askeleen hetkessä jokainen luotiviivalla oleva hevonen on luotiviivan alla, mutta sitä tämä yliopiston etäoppinut henkilö ei ehkä ymmärrä.

      Ja mulla ei riitä ymmärrys moiseen pahan levittämiseen, kun koko klinikka oli selkeästi hevosta kunnioittava, sen ehdoilla tapahtuva ja mahdollisimman kevyin avuin toimivaan ratsastukseen perustuva. Jokainen tavallaan ...

      Poista
  6. Olin myös paikalla. Yksi asia kiinnitti kirjoituksessa huomioni: "Työskentelytahtia haluttiin aavistuksen aktiivisemmaksi lähes jokaisen ratsukon kohdalla. Toisaalta yhden pohkeen takana liikkuvan hevosen ratsastajaa pyydettiin hidastamaan tahtia, sillä pohkeen takana oleva ratsu ei parane lisäämällä vauhtia." Nyt taidat sekoittaa tahdin ja tempon. Tahtiahan ei pyydetty lisäämään, eli hevosten ei haluttu tikuttavan jalkojaan maahan yhä nopeammin. Tahdin tuli säilyä rauhallisena, mutta TEMPON eli vauhdin tuli kasvaa. Tahti ja tempo kannattaa pitää ratsastuksessakin visusti erillään, sillä jos lisäät tahtia kun pitäisi lisätä tempoa, lopputulos ei ole sitä mitä halutaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Totta, tarkoitin tietysti tempoa enkä tahtia. Kiitos sinulle, korjaan tekstin pikimmiten.

      Poista