torstai 2. helmikuuta 2017

Nauru tarttuu

Mutta tarttuuko se eläimiin?


Tarhan siivoustarkastaja...

ja metsuriponi! Suomenhevosesta on moneksi :)

Illallispullaa, lukemista, kaunis koti ja ihana ystävän seura.

Edellisen postauksen kommenteissa pyydettiin enemmän my day-tyylisiä postauksia tähän helmikuun haastavaan haasteeseen. Valitettavasti en liiemmin voi kuvata työpäiviäni koulussa mutta voin yrittää kuvailla ;) Ja oikeastihan on päiviä, kun töissäkin ajatukset ovat ihan jossain muualla, kuten erään ponin ympärillä. Oma hevonen on mielessä tallin ulkopuolellakin, esimerkiksi kotona, kylässä, töissä, aamulla ja illalla. Noin niinkuin tiivistettynä.

Tänään ajatukset olivat kuitenkin siellä missä pitikin, kuinka selviytyä musiikkiluokan musatunnista ilman minkäänlaisia musiikillisia lahjoja? Astumalla syrjään ja antamalla estradin paremmille :) Kaunista laulua ja loistavaa säestystä, kuorolaulu on aina kuulostanut mielestäni hienolta ja taitavaa livemusisointia kuunnellessa ei taas voisi parempaa työtuntia toivoa! (Aina nää musatunnit ei tietysti mene näin nappiin, kuten päivän viimeisellä tunnilla hieman vanhemmat oppilaat osoittivat, laulaminen on tyhmää ja levyraadin biisivalinnat ihan surkeita ;D)

Töiden jälkeen vietin kiiretöntä aikaa tallilla, kävimme Torstenin kanssa maastokävelyllä ja kuten ensimmäisestä kuvasta näkyy, poni oli varsin valppaana ja eräskin metsässä juokseva rusakko aiheutti erityisen tarkkaa ympäristön seuraamista. Käyn aika harvoin yksin tallilla mutta tänään oli yksi niistä päivistä, ja mietiskelin puoliääneen Torstenille, että kaipaako se ympärilleen naurua. Kun eihän sitä yksin (hevosen kanssa) ollessa tule koko ajan kikateltua - ajatus johti sitten tietysti siihen että metsurireissulla nauroin ponille (ja ehkä aavistuksen itsellenikin) ihan vain seuratakseni ponin reagointia. En huomannut eroa, Torsten kun tuntui olevan koko ajan hyvällä tuulella. Kaipaavatko eläimet naurua, kuka tietää?

Tallilla siivoilujen ja tarhahengailujen ja heinien jaon jälkeen ajelin keskustaan, ystävän luona juotiin iltakahvit ja nautiskeltiin talven ekat laskiaispullat, tomera pikkuneiti ihmetteli Peppi Pitkätossua ja vaati jakamatonta huomiota ennenkuin suuntasi unien maailmaan. Vaikka näen ystäviäni melko harvoin, on joka kerta yhtä mukavaa ja helppoa istua keittiön pöydän ääreen ja antaa tärkeiden ja ei niin tärkeiden mutta kuitenkin täysin tarpeellisten ajatusten soljua.

Hyvässä seurassa aika lentää - nyt vuorossa iltapalaa ja aikaisin nukkumaan. Siinä missä toinen meistä lähtee aamulla ennen kuutta lentokentälle töiden merkeissä, allekirjoittanut suuntaa samalla oven avauksella aamutalliin ennen töiden alkua - kivaa perjantaita sinullekin ♥

12 kommenttia:

  1. Olipa kiva postaus. Näitä lisää.

    VastaaPoista
  2. Otsikon nähdessä iski toivo että nyt on löytynyt tarhakaveri, mutta harmi ettei. Ihana postaus joka tapauksessa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi, se olisikin ollut liian helppoa! Mutta ehkä vielä joku päivä pääsen teille sellaisesta ilouutisesta kertomaan :)

      Poista
  3. Maastoilu. Parasta. Tämä talvi on ollut kuitenkin siitä ikävä, että tallimme lähiympäristö on ollut pitkään yhtä jäärataa. Vielä jaksan toivoa, että tulisi kunnon hanki ja sen verran pakkasta että saisi lumilaukat laukattua ennen kevään tuloa.

    Pysähdyin oikein pohtimaan tuota naurua ja hevosten reaktioita nauruun. Tätä pitää kyllä nyt testata ihan ajatuksella, ja mielellään useamman hepan kanssa jotta tulee esiin mahdolliset yksilölliset erot. Vanha herrasmies kyllä osaa kutkuttaa omia nauruhermojani milloin mitenkin, "heinänkorret korvissa" on vakiotemppu, samoin "harjakorin pudotus" ja "harjakoti nurin". :-)

    Huomenna on perjantai, viikonloppu alkaa. Kaksi päivää hevostelua!

    Maarit L. :-) joka näkee unta laskiaispullista...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sama täällä, ei ole viimeisen kuukauden aikana paljon rentouttuvia maastolaukkoja miettiä, hyvä kun on voinut edes kävelylenkeillä käydä... Mutta vastahan sitä ollaan helmikuussa, joten toivottavasti molemmat pääsemme vielä tämän talven aikana lumipohjalle kunnon laukoille!

      Voi miten huumorintajuinen herrasmieshevonen - niissä on kyllä sitä jotain, karismaa ja itseluottamusta, osaavat myös ottaa yleisön haltuun ;)

      Mukavaa perjantaita ja ihanaa hevostentäyteistä viikonloppua Maarit! :)

      Poista
  4. Tämä sinun lanseeraama "ruotsalainen postaustahti" on parasta mitä blogeille voisi tapahtua, bloggaajat ja lukijat valittavat tykönään miten blogimaailma on hiljentynyt ja miten mainostajat eivät kiinnostu, tietenkään, hiljentyneistä blogeista ja tässähän olisi monelle bloggaajalle täsmäresepti, kiitos siitä Jilla. Olisi mielenkiintoista kuulla mitä aktiivinen postaustahti tekee jo ennestään suositun blogin lukijalaskureille. Ehkä teet jonkun tilastopostauksen kun ruotsalainen helmikuusi loppuu.
    Mukavaa viikonloppua teille.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos ihanasta kommentistasi! Katsotaan miten postaustahti pysyy yllä, varmasti tulee muutamia vapaapäiviä vietettyä, mutta pääasiassa jotakin joka päivä. Ei aina tarvitse olla huippuoivalluksia tai analyyttistä, pohtivaa tekstiä ja joskus ihan tavis puhelinkuvatkin toimivat, tai ainakaan itse en häiriinny jos joskus lukemissani blogeissa näin on. Kivaa vaihtelua!

      Mietin itsekin noita tilastoja, saa nähdä minkälaisiksi kuukauden aikana muovautuvat. Voihan olla että tason laskun mukana laskevat kuin lehmän häntä, kuka tietää ;D

      Kivaa viikonloppua myös sinulle! :)

      Poista
  5. Voi mikä kaiho iskee kun näkee lunta kuvissa! Marraskuun ensipäivät enteilivät hyvää talvea, mutta niiden neljän lumisen (kaaoksen) päivän jälkeen ei ole lunta näkynyt oikeastaan yhtään. Kurapaskassa porhallettiin menemään ennen uutta vuotta... Taisi sitä lunta vähän tulla tammikuun alussa, mutta aika kultaa muistot.
    Ihanaa viikonloppua teille! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oho! Meillä on täällä varmaan kaksi senttiä lunta mutta se tuo kyllä kivaa valoisuutta ja nyt onneksi jämähti tehokkaasti peilijään päälle eli enää ei ole hengenvaarallisen liukasta ;D

      Kivaa viikonloppua myös sinulle! :)

      Poista
  6. Luulen että eläimet aistivat tunnetilamme ja lukevat ajatuksemme ilman että niitä täytyy sen kummemmin alleviivata.
    Tai ainakin toivon niin.
    Kun saa kohdata eläimen (tai ihmisen) jonka kanssa synkkaa, nauraa sielu ja sydän hymyilee. Lämpöisesti.

    En muuten tiennyt että laskiaispullia voi syödä ennen Runebergin päivää, mutta odotan innolla pikapuoliin kutsua laitumen laidan pullahetkeen! Niin varman Torstenkin ;)


    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olen samaa mieltä! Mutta mietin kuitenkin, nauttiiko hevonen kun ympärillä on naurua ja puhetta, iloisuutta - vai ajaako hymyilevä ihminen saman asian :)

      Totta kai voi syödä. Eilisen päivän kombo, päivällä Runebergin torttua ja illalla laskiaispullaa oli oikein maukas ;D Sateettomana päivänä järjestetään asap laitumen pullahetki <3

      Poista