keskiviikko 1. helmikuuta 2017

Tarhassa

Helmikuun ensimmäisenä


Eilen illalla Torsten jäi vähän epäuskoisena karsinaansa syömään yöheiniään. Sekä ponin että meidät hurmannut herrasmiesruuna, Torstenin tarhakaveri, muutti pois, ja ponista näkee miten se ikävöi ystäväänsä. Toivomme kaikkea hyvää jatkoon ihanalle herrasmiehelle :) Samaan aikaan olen kuumeisesti miettinyt ponille uutta tarhakaveria, Torsten kun on sosiaalinen hevonen joka viihtyy seurassa yksinoloa paremmin. Joskus olisi helpompaa omistaa omissa oloissaan parhaiten viihtyvä hevonen, tai vielä parempi vaihtoehto, kaksi hevosta jotka olisivat parhaita ystäviä keskenään ;)

Ei nimittäin ole aivan yksinkertainen tehtävä löytää sopivaa tarhakaveria pieneltä tallilta edes Torstenin kaltaiselle sosiaaliset taidot omaavalle hevoselle. Torsten on varmasti tarhakaverina parhaimmasta päästä, se on se lastentarhan tyyppi joka keksii kaikista hauskimmat leikit, jolla on kaikista parhaimmat lelut ja joka haluaa ottaa päiväunet kaverin kyljessä kiinni. Se on se, josta vanhemmat varoittelee - koska seura tekee kaltaisekseen - mutta jota ei vaan voi vastustaa. Yksi parhaista leikeistä onkin pistää nämä varoittelevat vanhemmat hölkälle kotiin lähdön aikaan, ei tarvitse Torstenin paljoa kavereita yllyttää eikä riemulla kuulemma ole rajaa kun ponipojat pääsee vauhtiin. Tällainen ominaisuus vaatii vanhemmilta pitkää pinnaa ja oveluutta ;)




Tänään tarhakaverikokeilussa oli eräs suomalainen ruuna, leikkisä punarautias olisi varmasti ollut Torstenin mieleen ja alkuun pojat keskittyivätkin orimaisten kiljahtelujen jälkeen rapsuttelemaan toisiaan. Siinä vaiheessa kun kokelas yritti omia Torstenin lelut homma vähän levähti, Torsten loukkaantui (henkisesti) ja alistui kohtaloonsa, pomon paikka oli luovutettu, ja mikäs siinä, reilun pomon kanssa luulisi elämän olevan helppoa! Pomottavan ja takaa-ajavan johtajan seurassa ei kuitenkaan ole kiva olla joten pojat erotettiin, ainakin hetkeksi. Torsten jäi puuhastelemaan metsurin hommia itsekseen tarhaan.

Saas nähdä, mitä kivan tarhakaverin löytäminen vaatii. Koeaikaa, ostetaan vain jos Torsten tykkää? ;) Heh heh. 

16 kommenttia:

  1. Voi ei miten tylsää. Just mietin pari päivää sitten, että onneksi on nyt ollut pidempään sama tarhakaveri ja toivottavasti pysyisi. Toi kun on vaan niin hastavaa välillä ja meillä ollut aivan sama ongelma, että ei ihan heti löydy oikeata. Toivottavasti pojilla vielä synkkaa ja tsemppiä tarhakaverin etsintään.:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo, kyllä hyvällä tarhakaverilla on suuri merkitys omalle mielenrauhalle ja hevosen elämän laadulle! Mutta ehkä tällainen pieni stressipiikki tässä saa taas arvostamaan sitten joskus niitä päiviä kun on kiva kaveri ponin seurana - toivottavasti teillä kaveri pysyy pitkään! :)

      Poista
  2. Edellisen postauksen perusteella odotin enemmän my day tyylistä postausta joita tulis joka päivä. Joutuuko Torsten nyt tarhaamaan yksin?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sellaisiakin varmasti tulee, mutta toisaalta eilinen päivä pyöri hyvin kiinteästi tämän tarhakaveriasian ympärillä; aamutallin jälkeen töissä, talviurheilupäivä hujahti ohi nopeasti ja joka kerta kun omille ajatuksille oli tilaa, ne olivat Torstenissa ja loppupäivä kuluikin sitten siellä tallilla ja lopulta kotona miettien vähän lisää Torstenia. Kyllä yhden päivän saa kulumaan helposti pelkän tarhakaveriasian parissa ;)
      Ja niin pitääkin, sillä nyt Torsten on yksin ja katsotaan mitä teemme, vaikka ehdottomasti haluan kaverin en halua kiusaava "kaveria".

      Poista
  3. Älä nyt heti luovuta! :) Ihan hyvin noillakin voi alkaa synkata, alkuun vaan näyttävät kuka on pomo ja sitten se homma on yleensä selvä. Jos molemmilla tilaa väistää ja pääsevät omille kasoilleen syömään ja on omat lelut(?) niin ihan hyvin voivat tulla tarhakavereiksi:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Se on ihan totta, voihan olla että pojat vaativat vain aikaa :) Toinen ei ole ollut hetkeen kaverin kanssa ja toinen ei ole pitkään aikaan ole joutunut olemaan pomotettavana, siinä on molemmilla totuttelua :) Ymmärrän kuitenkin, että kaikista ei tule parhaita kavereita tai edes tarhakavereita, se näissä kokeiluissa on hyvä tiedostaa! Vaikka onkin tilaa väistää ja omat heinäkasat :)

      Poista
  4. Kokemukseni mukaan ensimmäisen yhteenlaiton aikana hevosten perusluonne käy selväksi. 90% hevosista on mukavia ja seurallisia laumassa toimijoita, 8% on selvästi agressiivisia muita kohtaan ja 2% on syystä tai toisesta käytöshäiriöisiä ja tämä ryhmä on arvaamattomin ryhmätarhaukseen koska et voi tietää mitä tulee tapahtumaan jos yltyvät jahtaamaan muita. Siinä tullaan aidoista rytinällä läpi tai potkitaan tarhakaveri kunnolla joten mielummin hevonen yksin kuin näiden 8+2% kanssa. Teillä on ilmeisesti vielä syrjäinen tarha? joten valvontaa ei ole? niin en uhraisi hevoseni terveyttä tuossa asiassa.
    Toivotaan että saat Torstenille kivan kaverin, mutta tosiaan kuten itse totesit mielummin yksin kuin arvaamatoman kanssa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olen samaa mieltä kanssasi. On hevosia joiden ei koskaan uskoisi tulevan toimeen keskenään ja sitten niistä tuleekin parhaita ystäviä ja sitten on näitä kokeiluja, jossa ei uskoisi että on mitään ongelmaa, ja kuitenkin on. Siinä vaiheessa (eläintä inhimillistäen) mietin, että haluaisinko itse viettää päivät seurassa jossa en viihdy, tuskin. Katsotaan rauhassa miten tämän tarhakaveriasian saan hoidettua. Kyllä Torsten tänään siihen malliin hirnahti tarhasta sitä sieltä hakiessa että pieni pisto tuntui sydämessä, ollappa mahdollisuudet kahteen hevoseen niin elämä olisi helppoa ;) Koska sekin on totta, että tarha ei ole jatkuvan valvonnan alla, ja vaikka olisikin, niin ikävät tilanteet syntyvät yleensä niin nopeasti että ei niihin kerkeä juuri vaikuttamaan. Paitsi pitämällä hevoset erossa.

      Poista
  5. Voi, minunkin tulee ikävä teidän ihanaa tarhakaveria! :-(

    Mutta toisaalta, Torstenille tarjoutuu tilaisuus saada uusi kaveri. Minäkin kokeilisin vielä tuota uutta kaveria toistamiseen, valvotusti tosin molempien turvallisuuden varmistamiseksi. Totutteluun voi mennä hieman aikaa, mutta maksaa kyllä vaivan.

    Tiistai-iltana tuli taas vahvistus sille, että jos vuokrahevoseni saisi valita, olisi hänen tarhakaverinsa lähes samanvärinen shettistamma. Tämä on sellainen "rakkautta ensisilmäyksellä" -ihastus joka alkoi kesällä kun pikutamma asusti pari päivää naapurikarsinassa. Vanhaherra taisi valvoa yöt ihastellen neitiä. :-)

    Hengessä mukana ja peukut pystyssä terveisin,
    Maarit L. :-)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Harvalla hevosella on sellaista charmia mitä tällä Torstenin edellisellä tarhakaverilla on, sitä tulee kyllä ikävä!

      Katsotaan miten tarhakaveriasia hoituu - raportoin siitä täällä heti kun asiat etenevät! :)

      Torstenillekin varmasti kelpaisi oma tamma edes karsinanaapuriksi, joskin shetlanninponeja karski ruunani pelkää saatuaan nuorena poikana eräältä varsin suuri egoiselta shetlanninponiorilta köniin, joten täytyy katsella sille hieman suurempia ystäviä ;D

      Poista
  6. Voi harmi kun tarhakaveri muutti.. :/ Mun hevonen olisi aivan onnessaan tollasesta kaverista, sillä kun on omasta mielestään aivan liian laiskat kaverit seurana nyt. ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sanos muuta! Tosin ei Torsten mikään järisyttävän aktiivinen hevonen tarhassa ole - toisinaan harrastivat kaverin kanssa ihan päättömiä spurtteja mutta muuten keskittyivät lähinnä kylki kyljessä hengailuun, metsätöihin, loimivapaalla kaudella rapsutteluun ja syömiseen :D Ja omaakin tilaa pitää olla, että ehkä ponini sittenkin on hieman kranttu mitä tarhakavereihin tulee, kuka tahansa ei kelpaa ;D

      Poista
  7. Hitsit, täällä olisi Torstenille sopiva tarhakaveri, tyttö tosin! Rakastaa puuhastelua ja leikkimistä kaverin kanssa, on sosiaalisesti taitava ja rapsuttelu sekä yhteiset päikkärit on myös kiva tapa viettää aikaa. Ja tämäkin sattuisi olemaan vielä tarhakaveria vailla. ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oi mahtavaa, Torsten laittaa heti osoitteen tulemaan, tänne saa tulla ;D

      Poista
  8. Ei tosiaan kannata tehdä tuosta asiasta liian vaikeaa. Hevosten pitää antaa selvittää välinsä ja aina siellä se pomo on kuitenkin. Jos ei pomo ole ikään simputtaja, että syyttä suotta tulee koko ajan päälle, niin ei siinä mitään ongelmaa ole, vaikka pomo aina välillä kertookin, että tää on mun heinäkasa. Vrt. esim. orivarsojen laitumet, luulisi 20 hevosen porukassa olevan jos jonkunlaista pollea mutta todella harvoin sielläkään sattuu mitään. Ja voi se vahinko sattua vaikka yksin tarhaillessakin, kun muljauttaa koipensa poikki johonkin monttuun :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ei niin! Mutta ehkä parempi jatkaa kokeilua hokkiajan ulkopuolella :) Torstenista myös näkee selvästi kenen kanssa viihtyy ja kenen ei, ja silloin kun toinen simputtaa liikaa ja jahtaa takaa on parempi olla hetki yksin. Teen kuitenkin edelleen kaikkeni, jotta saisin järjestettyä ponille tarhaan kivan kaverin, sillä yksinäinen hevonen on aina surullista katsottavaa.

      (Mä en muuten henk.koht ole suurien laumojen ystävä, sillä niissä useimmiten on joku jota sorsitaan, ei päästetä juomaan/syömään, jahdataan jne. ja minkälaista elämää on oikeasti elää "pelossa", aina? En siis edes mieti pelkästään fyysisiä vahinkoja, vaan sellaista henkistä hyvinvointia. Onneksi useimmiten on mahdollisuus pienempään laumaan/yhteen kivaan kaveriin, moni vanhempi ja helposti sorjittu hevonen olisi varmasti onnessaan yhdestä rauhallisesta kaverista, kuin isosta "turvallisesta" laumasta.)

      Poista