Hiljainen Ystävänpäivä

Laukaan eilisiltaiset tapahtumat pysättävät ja hiljentävät hevosharrastajat ympäri Suomea.

Pieni ratsastajatyttö on menehtynyt, useita loukkaantunut. Hevosten kohtaloa suree moni.

Elämää ei voi ennakoida eikä varmistella, kenenkään syyttely tai jossittelu ei tapahtumaa poista. Onnettomuudet tapahtuvat varoittamatta. Pyytämättä.

Ja niiden jälkeen on surun, selviytymisen ja uudelleen rakentamisen aika.

 

Jokainen maneesin omistaja/huoltaja/käyttäjä kantaa tällä hetkellä huolta oman harrastusympäristön turvallisuudesta. Onnettomuustutkintalautakunta yhdessä viranomaisten kanssa selvittää parhaillaan katastrofin syitä ja ennen kaikkea sitä millä toimilla onnettomuudet voidaan tulevaisuudessa estää. Tuntuu että kattorakenteiden romahtamisesta on tullut jokatalvista arkipäivää joka hyväksytään osana elämänkulkua ja asia unohdetaan kun uudet uutiset täyttävät lööpit.

 

 

Kevättalvella -10 rakennettiin silloisen lähimaneesin katto uudelleen sen romahdettua. Silloin onneksi selvittiin ilma ihmis- tai eläinvahinkoja ja kuvan oton aikaan harrastaminen oli jo turvallista kaikille osapuolille.

 

Kuitenkin syvällä keskisuomessa on talliyhteisö jonka elämä on peruuttamattomasti muuttunut. Toivotan omalta osaltani lämpimät osanotot kaikille asianosaisille.

Eilisten uutisten jälkeen on tämä Ystävänpäivä hyvä hetki muistaa sanoa kaikille lähimmille ja rakkaille, niin kaksi kuin nelijalkaisille; Olette tärkeitä. Pidetään huolta toisistamme. Nyt ja aina.

-Jilla-