torstai 1. helmikuuta 2018

Solsidanissa tapahtuu

Lumikaaos

















Näin iloisesti sitä kirmailtiin eilen ihanan ja pitkään kaivatun auringon alla. Me ollaan täällä Solbergissa todettu, että talviaikaan aurinkoraja menee kyllä vuoren väärällä puolella, ei tarvitse ajaa kuin muutama kilometri pois pihalta ja aina on aurinkoa, paitsi meillä. Parempi myöhään kuin ei milloinkaan ja hevosetkin tuntuivat iloitsevan auringosta ja sen voimasta vähän jo lämmittääkin! No words needed katsellessa Peikon riemua ja istuessa Torstenin selässä peltojumpalla.

Eikä ehkä ole sanoja kuvaamaan tätäkään päivää. Kun ulko-ovi meinasi aamun tuiverruksesta lähteä lentoon ja ponit näyttivät siltä, että me ei muuten mennä ulos. No pakkohan teidän on, koska muiden täytyy lähteä tienaamaan. Ja sinne ne jäivät, tuiskeeseen ja tuuleen syömään happamina heinää mash-vedet juotuna kun meikä lähti pienestä kolauskiireestä johtuen eiliset ripsarit silmillä tien päälle liukastelemaan. Sain kuitenkin sumplittua hieman lyhyemmän päivän töistä ja iltapäivällä pääsivät ponit jo sisälle. Eipä juuri kuulunut vastaväitteitä. Loimet kuivumaan ja sitten sisälle vaihtamaan vähän parempaa vaatetusta ylle - tai niinhän sitä luulisi. Meidän tsiljoonasta pihalle piilotetusta kotiavaimesta yksikään ei avannut kotiovea, kääk! Toisaalta ei houkuttanut lähteä auraamattomille teille enää liukastelemaan jotta olisi voinut hakea avaimet jotka unohtuivat parinkymmenen kilsan päähän, eikä se nyt varsinaisesti päivää pilannut. Jotenkin taisin aavistaa että illasta tulee pitkä, päikkärit autossa tekivät terää ja varpaatkin sulivat sitten illan pikkupuuhassa. 

T saapui kotiin muutama tunti perässä ja heti kun jalassa oli kuivat sukat, aloitettiin metrin korkuisten lumidyynien auraaminen. Traktori, johon ei ole vielä keretty mutta todennäköisesti tämän illan jälkeen laitetaan asap, laittaa ketjuja renkaisiin, oli melkoisen kovilla ja tuntui että ikuisuus oli kulunut ennenkuin päästiin edes poikien tarhaan. Kinoksissa hengailu olisi muuten ihan jees mutta paikoitellen alimpia aitalankoja sai kaivaa aika syvältä ja osa dyyneistä oli yli Peikon säkäkorkeuden, siksi myös osa tarhasta vedettiin mukavalle lumipohjalle. 
Siinä vaiheessa iltaa ei lumimyräkästä ollut enää tietoakaan vaan ilma oli leuto ja tyyni ja Torsten kiukutteli tallissa, hän haluaa ulos nyt heti. Pieni suomalainen ei tykkää yhtään, jos pihalla puuhataan ja hän ei saa olla mukana. Kun traktori siirtyi yläpihalle hommiin pääsivät ponit tarhaan vol 2 ja itse ajattelin suuntaavani heti tallitöiden jälkeen sisälle, ehkä jotain olisi hyvä syödä ja ainakin olisi tosi hyvä kirjoittaa postausta!

Siitä blogimaailman mielenkiintoisin video, not :D Mutta katsokaa, meillä on esteponi! (Ja supervalvontakamerat, näistä joskus myöhemmin lisää juttua!)

Että sellaisia dyynejä täällä. 

Torsten uhkaili syövänsä tien ulos tallista mikäli häntä ei heti paikalla viedä ulos. No ei viety vaan muutaman puraisun jälkeen hän tyytyi kohtaloonsa ja otti päikkärit. Olen huomannut hirvittävästi eroja Torstenin tallikäyttäytymisessä nyt täällä kotona verrattuna aikaisempiin talleihin - ehdottomasti positiiviseen suuntaan - mutta ehkä niistäkin lisää joku toinen kerta...

Ehdin siivota Torstenin karsinan (siis toiseen kertaan tänään), kun lumileikit jatkuivat. Eipä sisällä olisikaan niin kuuma tullut kuin yhtä traktoria lumesta kaivaessa. Eturenkaat olivat syvällä ojassa joten ensitöikseen pääsin lapparin varteen ja sitten ihmeteltiin missä hiekoitushiekka on, jos sitä vaikka vähän avuksi renkaan alle heittäisi. Nooo, joku oli tehnyt aika ison lumivuoren hiekkakasan päälle... Muutama kirosana hiekkaa esiin kaivaessa pääsi ja muutama lisää siinä vaiheessa, kun todettiin ettei hiekasta ollut apua laisinkaan. Joten kuka olisi uskonut, että mun aina kotiin asti tuova ihana 12 vuotta vanha etuveto Mondeo lopulta onnistui traktorin nykäisemään ylös - T aina sitä moittii ja nyt joutui kyllä taputtamaan autoa kiitokseksi. Hänen oma tuliterä rangeri jolla voisi vetää vaikka mitä, oli nimittäin taas huollossa, no onneksi nää vanhemmat autot on tehty kestämään ja huoltovälit ovat vähän pidempiä, kuin kerran kuussa ;D

Kasin jälkeen laitettiin uuni päälle ja kaivettiin pakkasen pohjalta pakastepizzat ja korkattiin röteesti Jaffa-tölkit. Naureskeltiin, että pitäiskö miettiä kerrostaloasumista. Ja sitten naureskeltiin, että ei ikinä! Mut ehkä toivotaan, että ensi yönä ei ihan kauheasti tulisi lunta. 

18 kommenttia:

  1. Ihana, ihana, ihana!

    Peikko, Torsten, lumi, traktori, te ja maalaiselämä. SE on asenteesta kiinni.

    Mitä mahtavinta viikonloppua lumella tai ilman toiv. Nyyti, maalaisserkku myöskin :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihana, voi että mikä kommentti, kiitos <3

      Poista
  2. Hauska kirjoitus! Asenne ratkaisee 😀

    VastaaPoista
  3. Peikolla ja Torstenilla on pilkettä silmäkulmassa ja sinä kirjoitat samalla tavalla, sovitte hienosti yhteen:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi kiitos, vaikka voi olla että toisinaan ponit pitävät mua varsinaisena tiukkapipona eikä lainkaan huumorintajuisena ;D

      Poista
  4. Postauksistasi tulee kyllä aina niin hyvä mieli! Ja vitsi miten ihana pörröpallo Peikko on <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos <3 Peikko on kyllä aika moinen karvakasa - ja mä toivon että pyöreys häviää kun kesäkarva ilmestyy ;)

      Poista
  5. Vastaukset
    1. No niin on! Toissapäivänä ehdin jo riemastua kun ensimmäistä kertaa ei osoittanut muita kuin ruunallisia seurustelutaitoja Torstenia kohtaan - ei kiljumista, isottelua tai muita sellaisia tervehdystapoja joilla Torstenia aamuisin huomioi. Noooo, eilen ja tänään on sitten jatkunut samalla orilinjalla, mutta ehkä on toivoa että kyllä siitä vielä ruuna tulee! Hitaasti mutta varmasti (?) :)

      Poista
  6. Hei molemmat lupaamasi postausaiheet kiinnostavat, jään odottamaan.

    VastaaPoista
  7. Ah, juuri tuota on maalla asuminen! :D Niin parasta ja niin kamalaa.

    Ja voi apua poni on söpö!! Tekisi vaan mieli pistää se taskuun ja tuoda sohvalle kainaloon halittavaksi <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No sanos muuta!! Siis molempiin asioihin. Jos mulla vaan olisi täällä kolmas hevonen, Peikko saisi muuttaa olkkariin <3 Koska sitä ois niin ihana rutistella ja salaa sekin siitä tykkää! ;D

      Poista
  8. Maalla asumisen riemuja (meillä ilman traktoria 3,5 operaatio)
    Tosin nyt kun muutto on ohi ja puruvarastosta tuli se varasto eikä tallin ovea kannata avata niin onhan tämä vaan niin mukavaa :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo, siis onneksi on traktori, muuten ois ulkoistettu lumityöt ihan heti. Mutta kyllä, maalla on vaan niin mukavaa, vaikka hommia riittää! :) Onneksi ei ole mikään kiire ja oikeasti pääseekin tekemään asioita, ei omassa tai muutenkin kerrostalossa tai asunnossa ilman omaa pihaa en ainakaan minä päässyt toteuttamaan itseäni niinkuin halusin. Nyt vain lompakko ja mielikuvitus on rajana!

      Poista