torstai 12. tammikuuta 2017

Pitkät piuhat

Kuinka vetää hevonen pyykkinaruilla pakettiin (or maybe not)


Olen omassa ratsastelussani joutunut huomioimaan, että mitä enemmän varusteita, sitä pidemmät piuhat, minulla. Käsissä. (Ja kuka ties, ehkä myös ajatuksenjuoksussa, mutta pysytään tällä kertaa vaan niissä ohjissa.) Eli lyhyesti, satulassa istuessa ohjat valuu kuin saharan hiekka sormien läpi, eikä mitkään liimahansikkaat tunnu ongelmaan auttavan. Sen sijaan ilman satulaa treenatessa joudun pakkohirttämään itseni ohjat tiukalla ponin selkään koska Torstenin lempiharrastus on nykyään sivuloikat. Kyllä voi olla erilaiset treenitavoitteet ratsukon molemmilla osapuolilla, toinen keskittää kaiken energiansa ratsastajan tiputtamiseen ja toinen kummastelee miksei sen ratsun kokoaminen pitkillä naruilla onnistu. 

Joka tapauksessa, siinä missä Torsten on lisännyt vain pökköä pesään spookailyssaan, ei sama taktiikka ehkä toimi ohjastuntuman kohdalla, tai ainakin yleisesti elämässä kovemmat otteet harvemmin luovat kestävää kehitystä. Niinpä olen tarvinnut uuden näkökulman ongelman käsittelyyn. Ohjasajossahan saa ihan luvan kanssa olla pitkät piuhat, problem solved ;) 

Ei se tietysti ihan niin helppoa ollut, vaikka Torsten pitkän ajotauon jälkeen liikkuikin myöhään eilen illalla, myrskytuulen lempeästi puhaltaessa, valtavan upeasti. Eikä kytännyt kertaakaan, mitään. Keskittyi vain töihin ja teki mallikkaat väistöt ja avot käynnissä ja ravissakin ja niin se kroppa vaan lyheni kaikissa askellajeissa kun vähän avitti takajalkoja. Ja piti ne pitkät ohjat lyhyinä. Huoh.

Tänään kapusin selkään ajatuksella kannetut kädet ja lyhyet ohjat. Helpotin tehtävääni jättämällä päivän treenistä satulan pois, Torstenkin ilahtui, liukkaat toppahousut ja edelleen puhaltava myrskytuuli tarjosivat otolliset olosuhteet kuskin dumppaamiselle. Keskimäärin joka toinen kierros olin tipahtamaisillani, mutta pysyin selässä. Voitto sekin, ohjat kun roikkuivat pyykkinaruina. Jatkamme hyvän tuntuman ja kropan kasaamisen harjoittelua ehkä vielä hetken ohjasajossa. Siinä kun on huomattavasti pienempi riski tippuakin.

Oikeastihan hevonen kootaan takaa eteen. Torsten työntää takaa hyvin, se tulee siltä luontaisesti. Jos rungon lyhentymistä ei kuitenkaan osaa ottaa edestä vastaan, hevonen jää tyhjän päälle. Tänään Torsten oli tapansa mukaan kiltti ratsu spookailyn ohessa ja lyhensi kroppaansa ihan itse. Tiedän, että pääsen hevoseni kanssa oikeasti aika helpolla :)


















Kivoja treenejä sinnekin! :)

15 kommenttia:

  1. Ihanan näköistä menoa, sulla on ihanan väriset toppahousut! :3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, ja housujen väri piristää kyllä tosiaan harmaampaakin päivää! :)

      Poista
  2. Hyvin taltioitunut kuviin se kuuluisa sininen hetki. Torsten on hieno ja nuo sun pinkit pöksyt on parasta mitä blogeissa on talviratsastuksen osalta esitetty.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Torsten kiittää! Sinisiä ja harmaita hetkiä on tällä viikolla riittänyt - koska on auringon vuoro?

      Poista
  3. Ryhtiä löytyy suomenhevoselta, todella hienosti ratsastettu suokki. 👌🏻🦄

    VastaaPoista
  4. Isoa liikettä, hieno Torsten.

    VastaaPoista
  5. Kivan näköistä menoa! Voisitko joskus tehdä kehityskuvia-postauksen? Uskon, että teilläkin on aika paljon kehitystä tapahtunut!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä varmasti voisin, kiitos kommentistasi! :)

      Poista
  6. Oletko harkinnut/kokeillut koskaan kuolaimettomia suitsia? Torsten näyttää aika raskaalta edestä, kun kuolain ulkona lähes joka kuvassa. Eli voisi helpottaa kädelle nojaamiseen/omaan vahvaan käteen :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olipa erikoinen kommentti. Harvoin näkee noin hyvin itsensä kantavaa suokkia.

      Poista
    2. Veikkaan että kuolain on vain liian pitkä, koska hevonen näyttää kantavan itsensä kyllä hyvin. Todella monella on liian pitkä kuolain käytössä.

      Poista
    3. Niin ja ainiin, kuolaimettomat ei ole mikään ratkaisu kovaan käteen/nojaavaan hevoseen! Yhtä lailla niihin nojataan jos on nojatakseen. Kyllä se tulee sieltä ratsastuksesta eikä varusteista se ratkaisu.

      Poista
    4. Ensimmäiselle anonyymille;
      Olen kokeillut kuolaimetonta ja, vaikka tätä ei "pehmeäksi" kuolaimettomaksi lasketa niin myös hackamorea, toimii molemmilla hyvin, jälkimmäisellä vähän hidas. Ja kyllä meillä paremmin menee kuolaimen kanssa, kuolaimeton kun ei anna varsinaisesti samanlaista suutuntumaa ;) Mutta tuntuma suuhun on kyllä enimmäkseen kevyt ja höyhenenkevyet pätkät ovat vain kasvamaan päin, joten nou worries, Torsten ei todella ole vahva saati nojaa käteen kuin erikoistilanteissa, eikä käteen nojaaminen ole silloinkaan sen ensimmäinen reaktio paeta tilannetta.

      Toiselle anonyymille, kiitos! :)

      Kolmannelle ja neljännelle anonyymille; Voi kyllä olla, että kuolain on aavistuksen liian pitkä mutta Torstenilla on aika herkkä iho suupielissä joten liikkuvalla renkaalla on parempi ettei rengas ole ihan suupielessä kiinni. Ja olen samaa mieltä kanssasi jälkimmäisessä kommentissa, ei ne varusteet vaan se ratsastus!

      Poista