maanantai 17. marraskuuta 2014

Vielä kerran

Inton menetyksestä on kulunut tänään kaksi kuukautta. Suru ei ole hälvennyt, helpottanut tai muuttanut muotoaan. Miten se voisikaan? En sitä olettanutkaan.


Ratsastettuani viikonloppuna Grantin kaltaisen valmentajan silmien alla, en voinut olla ajattelematta, miten hienoa olisi ollut päästä Intonkin kanssa moisen gurun eteen. Että onhan Torsten ihan yritteliäs - mutta ei kuitenkaan lähelläkään sellaista esiintyjää, mitä oma Setähevoseni oli.

Eräs pitkän linjan ratsastaja ja valmentaja totesi taannoin, että ainoa asia mitä hän oikeastaan ratsastukselta enää kaipasi, olisi päästä ratsastamaan jo edesmenneellä kilparatsullaan.
Samaistuin täysin, tiesin tunteen. 


Haaveeni on tietysti turha. Se on vain yksi niistä haaveista, jotka toteutuvat unissani, jos sielläkään.

Inton jalkavaivojen vuoksi yhdessä leijuminen oli ollut poissa arjesta paljon pidempään, kuin viimeiset kaksi kuukautta. Palava halu treenata yhdessä Inton kanssa on ollut sammuttamattomissa viimeiset vuodet. En uskalla kuvitella sitä kaipuuden määrää, mikä tilanteesta olisi syntynyt, jos kerralla olisi lähtenyt sekä elämäni ratsu että rakkaus. Enpä olisi ehkä kymmenen vuotta sitten uskonut, että jonain päivänä elämäni ratsu olisi entinen ravurinruuna - niin se elämä opettaa :) Vuosien saatossa meitä on kuitenkin toisinaan onnistanut, ja osa näistä leijumishetkistä on tallentunut kameraan. Ei sillä, ettenkö pystyisi vielä täysin elävästi muistamaan sen fiiliksen kun ratsuni toimii ajatuksella; sen keveyden ja innokkuuden. Mikäli vanhoilla päivillä unohtaminen uhkaa, voin kuitenkin ottaa valokuvan esiin ja todeta; Wau, minulla on tosissaan ollut maailman hienoin hevonen.























Intolle, olet aina vaan rakas <3

21 kommenttia:

  1. Olipas kaunis teksti! :')

    VastaaPoista
  2. Todella kaunis teksti, Into varmasti oli tosi upea hevonen! Toivottavasti omallekin kohdalle sattuu joskus yhtä mahtava elämäni hevonen, ellei ole jo ;)

    VastaaPoista
  3. voi että Into! <3 blogin kautta välittyi aina niin hyvin kuinka paljon Into sinulle merkitsi, oli mukava seurailla teidän yhteisiä touhuja :) toki Torstenkin on mitä mainioin ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo, Torstenia yhtään väheksymättä, mutta Into <3

      Poista
  4. Aivan upea hevonen. Ystäväni kanssa ihailimme sitä monesti. Terveisiä sinne taivaaseen!

    VastaaPoista
  5. Todella upeita kuvia! Mutta harmillisesti suurimmasta osasta puuttui kypärä..

    VastaaPoista
  6. Wau mikä liitokavio Into on ollut! Niinhän se yleensä menee että ihminen saa vain kerran elämässään sen ELÄMÄNSÄ HEVOSEN. Into oli sulle sitä, Torstenia yhtään väheksymättä... Mitenkä tuollainen hevonen voisi koskaan unohtua tai suru helpottaa...? :(

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin, täytyy vain olla todella onnellinen, että sai elää Inton kanssa niin monta vuotta :)

      Poista
  7. On hevosia. Ja on Hevosia. Ja sitten oli yksi täydellinen Into, jota on niin kovin ikävä. Aina.

    VastaaPoista
  8. En juurikaan välitä suomenhevosista, mutta Into oli kyllä uskomattoman upea hevonen. Pystyn kuvittelemaan sen flown pelkästään kuvia katsomalla. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. En minäkään suuresta osasta, mutta Into <3 Kiitos!

      Poista