1. luukku

Noniin. Katsotaas miten mä hallitsen tän, kun jo heti ensimmäisen päivän kalenterin kanssa meinaan epäonnistua ...
Kiire kiire kiire tallin pikkujouluihin!
Takana ihanaa maastoköpöttelyä Inton kanssa ja Villen valmennus Torstenilla. Avoja, väistöjä, ulkolavan hallintaa, käynti-laukka siirtymisiä, siitä oli tunti tehty ja aikas hyvin se menikin. Ratsastajan reidet vaan kyllä jäätyi! Hrr...

Minulla on, kiitos äitini, paljon hevoskuvia käytettävänäni. Ajattelinkin jakaa kanssanne ne minun lempparit näin kalenterin muodossa. Näin opitte  tuntemaan ponit  paremmin - laitan tarkentavia kuvatekstejä sinne tänne. Ja sitten siihen luukun sisältöön;

Perässä roikkujat
eli tarinaa ajamisen ja ohjasajon tiimoilta.

Pulkkailu on parasta, kun sen tekee näin :)

Into -11

Into -11, yli kymmenen vuoden tauon jälkeen kärryt perässä! Entinen omistaja sanoi, että on hullu ajaa, joten ollaan vain pulkkailtu ja ohjasajettu. Sillä on kuitenkin sellainen luotto meihin, että päätin kokeilla. Ostin kärryt ja valjaat, ja voi vitsi - poni toimii ! Nykyään kärryilmoilla ajan vähintään pari krt kuussa tai fiiliksen mukaan.

Kun Into siirtyi omistukseeni,äitini guuglasi sen ja eräs löydös vei Hevostalli.net ravikeskusteluun jossa puhuttiin kamalimmasta hevosesta jolla kuskit olivat ajaneet. Valitettavasti sieltä löytyi Into, joka oli ravivuosinaan pohjoisessa kokenut kovia :(

Pysähtyi  ajettaessa vain ladonseinään ja suusta oli valunut mätää.

Muistona näistä ravivuosista Inton suu on  täynnä edelleen selvästi näkyvää  arpikudosta,mutta onneksi luottamus ajamiseen on palautunut. Into nauttii kärrylenkeistä ainakin yhtä paljon kuin  minä ja on aina innokkaana lähtemässä ajolenkille :)

Torstenia olen  ohjas ja takaa-ajanut ihan pienestä pitäen. Iltakävely -08.

Talvella 2010 ajo-opetustilanteessa meillä kävi ikävä virhe, poni pääsi riistäytymään vapaaksi ja todennäköisesti siihen ajo-opetuskertaan sinetöityi  Torstenin tulevaisuus kärryhevosena. Sitä ei ole eikä  tule. Tai ainakin se tulee viemään aikaa, mutta ensin olen ajatellut laittaa sen estertasastuksen kuntoon ;) Haaveena on tietty, että joku päivä poni saa kärryt perään!

 Poni on suhtautunut jo aiemmin muutaman ikävän tilanteen jälkeen epäluuloisesti kaikkeen mikä heiluu tai roikkuu hänessä kiinni ja vapaana riehuminen autonrengas  perässä ei sanottavasti parantanut tilannetta.

Onneksi  ajo-opetus äksidentistä huolimatta poni suhtautuu positiivisesti  valjasleikkeihin. Syksy -11.

Eikä kärrytkään ole pelottavat niin kauan kun joku muu vetää niitä Torstenin puolesta ;)

Ohjasajaen voi Torstenin kanssa harjoitella monipuolisesti, lokakuussa mentiin puomeja ja   kavaletteja.

Vaikka Torsten ei olekaan  (vielä ;) ) kärryhevonen, on mukavaa että aina ei tarvitse  tehdä töitä selästä käsin,vaan  pääsemme jumppailemaan tehokkaasti  myös maastakäsin.