Surua, itkua ja ripaus iloa

Huoh.. Mistä sitä edes aloittaisi. Kävimme Torsten pojan kanssa skintigrafiassa viime viikolla. Siellä kaikki meni hyvin Torstenin käyttäytymisen osalta, joskin itse rauhoitimme ja olimme laittamassa kanyyliä kiinni. Siitä edespäin Torsten olikin kovin kännissä! :) 

Tässä Hyvinkäältä saamamme tutkimustulokset kaiken jälkeen; 

"Ontuu lievästi oej. Skintigrafiassa aktiivisuus kavioluun sisähaarassa. Seuraavana päivänä otetuissa  röntgenkuvissa todetaan kaviorustonluutumaa molemmin puolin. Kavioluun mediaalihaaran alueella skleroosia ja lyysistä. DP kuvassa mediaalipuolella lisääntynyt tiiviys. Kuvat lähetetään radiologin lausuttaviksi. Ilmoitamme teille tuloksen valmistuttua"

Itse tarvitsin saman myös suomeksi, jonka jälkeen tuli itku. Ell arvaili, mikäli kaviossa siis olisi kaviorustonluutuma tai kasvain. Kumpaankaan ei heidän mukaansa ole muuta hoitokeinoa kuin hermon katkaisu, josta _saattaisi_ olla apua, mutta apu ei ole pysyvä, vaan kahden vuoden kuluessa hermo kasvaa normaaliksi. Hermon katkaisu luetaan myös dopingiksi, eikä hevosesta  olisi siis enää kisakentille.

Pusupoika <3

Aluksi oli vain itkua ja surua, miten meidän seitsemän-vuotias, lahjakas, rakas poni saattaisikin oikeasti päätyä hevosten taivaaseen näin nuorena. Ei ole reilua! Päässä pyöri myös, mitä käy vanhalle Herralle. Se ja Torsten kun ovat niin hyviä kavereita, että Into rupeaa helposti ähkyilemään, mikäli hänen juoksupoikansa on muutaman päivän poissa. Ja kun ikääkin jo on 21 vuotta mittarissa... 

Sitten tuli taistelutahto. Ponille tehdään ihan mitä vain, kunhan siitä tulee käyttöhevonen. Hermojen katkaisu ei siis missään nimessä olisi vaihtoehto. Pyysimme aikaisemmat ponin jalasta otetut kuvat Vermosta ja Viikistä ja vertailimme niitä itseksemme. Google oli ystävä. 

Lopulta Hyvinkää soitti. Niin uskomattomalta kuin se kuulostaakin, Ranska ei nähnyt samoja asioita kuin Hyvinkää kuvissa. Loppupeleissä, siellä kuvat tulkittiin miltein puhtaiksi, mutta he heittivät ilmaan ajatuksen kavioluuntulehduksesta. 

Vähemmästäkin menisi ihminen sekaisin. Hetkellinen onnellisuuden tunne valtasi minut, kunnes - jälleen - Google oli ystävä. Kavioluuntulehdus.. Siitä ei loppujen lopuksi löytynytkään niin paljon tietoa, eikä esim. Hyvinkää sitä tunnistanut, mutta soitto Viikkiin Torstenin pariinkin kertaan operoineelle (pallit ja karpaalikanavat) Paanaselle, selvensi asian. Ilman uusimpia kuvia hänen oli tietysti vaikea sanoa mitään, mutta yleisesti tulehduksesta hän kertoi, että kengityksellä pystyy auttamaan, ja pehmeät pohjat ovat myös hyväksi. 

Luojan kiitos, eilen eläinlääkärimme number one, Matti Estola soitti. Olimme lähettäneet hänelle kaikki kuvat Torstenista, ja hän oli diagnosoinut ne. Hän löysi 5.8 jälkeen syntyneen oej sädeluun takapintaan kasvaneen luupiikin, joka painaa syväkoukistajajännettä, mikä puolestaan selittäisi ontumisen ON-OFF.  Loistavinta tässä on, että hänen mielestään tähän on myös hoitokeino! Kavionivelen etupuolelta piikitys ja sädeluun limapussin piikitystä päkiän kautta. Toimenpide täytyy suurella todennäköisyydellä tehdä kahdesti, mutta mitäpä se haittaa! Kun vaan poni tulisi kuntoon! 

Torsten on ollut nyt viikon päivät  tulehduskipulääke-kuurilla, eikä enää onnu. Mutta virtaa sillä on... Intostakin vielä sen verran, että pikkuhiljaa, kaikkien omienkin sairastelujen sallimissa puitteissa, ollaan tehty oikeita töitä pitkästä aikaa - hyvin tuloksin! 

Tervettä kevään alkua kaikille :)