Tiivistelmä, johon mahtuu noin 2000 km

Kenelläkään vinkkejä, mistä löytäisin
 tuon huovan väriset housut?

Huh. Onneksi on sunnuntai. Rentoa ja helppoa. Aamutalli ja Kynnarin seurakisat, joiden jälkeen neljännen sijan kunniaksi pitsaa, sauna, ja makoilua. 

Tiistaina ajattelin, etten taatusti lähde kisoihin, joihin olin viikonloppuna ilmoittautunut, sen verran oli Torsten könkkä. Mutta niin se vaan taas muuttui puhtaaksi, ja on saanut tehdä muutamana päivänä ihan töitäkin. Yhtenä päivänä kuntoharjoittelu mäkisissä maastoissa ja muutamana koulua kentällä. Teemana on ollut miltei pelkästään tasaisuuden ja riittävän muodon löytäminen laukkaan. Työ aiheutti tulosta, vaikkakin tänään jätimme kaikki treenaamamme asiat kotiin ja laukkailimme tukat hulmuten ja maisemia katsellen valkoisten aitojen sisäpuolella :) Ja yhdellä lävistäjällä totesimme, ettei makeaa mahan täydeltä, ja siirryimme raviin jo hieman ennen oikeaa raviin siirtymisen pistettä! Myös yksi keskiympyrä laukassa jäi kammottavan pieneksi soikioksi, mutta siinäpä suurimmat rikot. Muuten rata oli tasaista tervassa liikkumista, toisin kuin verkassa, jossa pelättiin mm. sateenvarjoja oikein näyttävin askelin... 

Juurikin tämän laukan takia ratana oli tällä kertaa He C:1, eikä B-rata, mitä viimeksi menimme.Prosentteja tuli 61 ja rapiat sekä se punainen ruusuke. Ja kotiin lähti läpimärät taustajoukot (sateenvarjoa ei saanut käyttää ;)), ratsastaja ja hyvin itseensä tyytyväinen ponny. 

Inton viime viikko oli hyvin kevyttä jumppaa. Eilen se pääsi kärryjen eteen kentälle, ja kyllä muuten nautti! Valjastuksen jälkeen kentällehän oli pakko siirtyä ravissa (!) mutta siitä rauhoittui hyvin äkkiä ja oli oikein mallikas valjakkohevonen - jolla on tosin vain tavalliset koppikset ;) 

Torsten totutteli kärryihin... Näin päinhän
se kuuluu mennä, puuttuu vain,
että Torsten istuisi kyydissä ;)

Viime viikkoon on mahtunut myös muuta. Ollaan äidin kanssa ajeltu ympäri Suomea katsomassa kahta hienoa suomenhevosvarsaa, toinen on kaksi ja toinen kolme-vuotias. Toisella on mulle tuttu suku takana, toinen on huomattavasti vieraampi - ja tässä sitä ollaan, puun ja kuoren välissä. Tarvitsen varmaan vielä jonkun hetken, ennen kuin tiedän, mitä pitää tehdä! Potentiaalisia vaihtoehtoja kun molemmat ovat...

Lisäksi olen päässyt kuuntelemaan Warwick McLeanin valmennuksia peräti kahtenä päivänä, kun hän piti tallillamme kurssia. Täytyy ensi kerralla ehdottomasti mennä itse mukaan, oli niin mielenkiintoista seurattavaa, niin hänen oma, pehmeä ratsastuksensa kuin opetustuntinsa tehtävineen. Mikäli ensi kertaan menee hetki, ja saan laukan kasaan ennen sitä, poimin Torstenia ajatellen hyviä laukanvaihtovinkkejä itselleni.

Miten tälläistä voi vastustaa?
Toisesta mahdollisesta vauvelista mulla ei
valitettavasti ole näyttää kuvaa! :/

Hevoset ovat kyllä täyttäneet tämän viikon kokonaan. Ensi viikolla pidän ainakin yhden heppavapaan, niin kerkiää taas harrastaa jotain muutakin elämässään hevosten ja töiden lisäksi - tosin, Suomen hieno kesä näine ihanine kaatosateineen, hyvä talliporukka sekä mahtavat hevoset, joten mikäs siellä tallilla on oleillessa! 

Ensi viikkoon :)

Kenraali kenraalille ...

Kenraali

APUA, Sateenvarjo!!! :D

Ja nyt mennään super hyvin!

Hetken ratsastettuani sileillä, märillä kankiohijlla, totesin, että
 iskän työhanskat oli hyvä vaihtoehto...
 Vaikkei mikään esteettisin sellainen !

Ah, tämähän on melkein kuin maastossa laukkailisi! ;)

Torstenin on pakko - joka ikinen kerta - myös tervehtiä
 tuomaria, niin loppu kuin alkutervehdyksessä...

Jumppaa

Maneesista löytyi merkkejä pääskyn poikasista. Ihanaa!

Viikonloppu on taas kulunut heppailun merkeissä, mikä on ihanaa kaksi heppavapaata päivää vietettyäni... 

Lauantaina työskenneltiin maneesissa, kun satoi ikävästi - ei kaatamalla, mutta kyllä se kaiken kasteli.. Torsten ponny oli alkuun aika erikoinen, ja hetken jälkeen ajattelin jättää asian sikseen, mutta (onneksi) äitini patisti jatkamaan jumppaa. Tein avoja, sulkuja ja pohkeenväistöjä käynnissä, ja kyllä oli hyvän tuntuinen näiden jälkeen, myös ravissa! Laukka työskentelyä en enää ottanut, mutta alkuverkkojen laukka ainakin levisi käsiin edelleen... Argh. Ja oikeastihan se on vain musta kiinni, eli vielä enemmän argh! 

Miksi sisäkäden pitää maata reiden päällä...? Torstenilta on btw otettu alaturpis pois nyt hetkeksi kun se jotenkin yhdistettynä hikeen, hankaa ponin herkkää turpaa :/

Into pääsi myös maneesiin, käynnissä tuntui hyvälle perustyössä, cartophen on selkeästi jälleen tehonnut. Ravissa on vaan ep :/ Klinikkareissua odotellessa, täytyy vähän kuitenkin kevyesti jumppailla. 

Tänään puolestaan ilma oli mitä mainioin, ja molemmat hepat pääsivät harrastamaan "dressagea" kentälle! Torsten sai taas letin tukkaansa, se melkein jo pysyy <3 Muutenkin Torsten oli ihan hyvä ratsastaa, mutta jotenkin se ei ihan satasella anna mulle periksi. Kaula taipuu ja se seuraa kättä, ei juokse alta ja näin, mutta jotain puuttuu... Tosin laukka pysyi ehkä vähän paremmin kasassa kuin eilen ja laukka - ravi siirtymiset olivat siistejä. 

Vanha herra oli jälleen käynnissä hyvä, ravissa köpö. Mutta kyllä se on niin työmotivoitunut, että aina olisi ekana tulossa laitsalta töihin <3 Torsten puolestaan seisoi laitsan portilla Inton ollessa töissä ja odotti kaveria... On se hyvä, että on edes hetken syömättä laitsalla ollessaan, on siitä ( ja Intostakin) niiiin paksu tullut!

Sybililtä sain yhdeksi ohjeeksi venytellä etujalkoja; viedä ne  pitkälle eteen ja laskea maahan. Torsten tykkäsi!

Paketti hetkellisesti kasassa...

Paketti jälleen levällään... (Nämä kaksi kuvaahan myös todistavat sen,
 että  kun oma niska on nyökyssä,  niin poninkin on ;))

Pätkis the jätkis vahtii kentän menoa!

Tälläistä täällä, huomenna luvassa maastoilua ja ensi viikonloppuna kisat... Jännää, katsotaan kulkeeko poni puhtaasti ;) Hauskaa viikkoa kaikille ja ihania loma ilmoja niille, ketkä sellaisesta pääsette nauttimaan :)

Laidunelämä on ihkua :)

Kiropraktikolla II

Tuntuupa hyvälle !

Eilen kävimme toista kertaa kiropraktikko Sybil Moffatin luona Vihti DC:ssä Torstenin kanssa. Aiemmalla kerralla, Sybil ei löytänyt mitään vikaa vikaa, ja suosittelikin meille skintigrafiaa, jossa sitten kävimme. Siellä Sybil pyysi lähettämään hänelle kuvat ponin niskasta, kun se oli kuulemma niin erikoinen. Ja toden totta, (se mitä Hyvinkäällä ei lainkaan huomioitu edes kysyessämme) kuvista kuulemma näki, että Torstenin ensimmäinen kaulanikama oli todella pieni ja painunut kallon sisälle - ihan niinkuin sitä ei olisi ollenkaan! Tästä ei kuitenkaan aiheudu kipua, eikä ontumaa, on vain hyvin erikoista. 

Kotiin viemisinä saimme venyttelyohjeita oikeaa lapaa varten, joka ikään kuin olisi irti ylhäältä. Sitä ei tiedetä, onko kyseessä syy vai seuraus, mutta onhan Torsten aivan eri näköinen oikeasta lavasta kuin vasemmasta, juurikin ylhäältä sään läheltä. Oikeasti akupunktiolla Torstenia hoitanut Juppe on tämän jo aikoja sitten huomannut, ja mielestäni linimenttien avulla se vähän pienenikin, mutta nyt se on taas kasvanut, eli irronnut enemmän. Loppuun Torstenia hoidettiin myös akupunktiolla. Hieman neulat ärsytti, mutta kenenkään varpaat ei jäänyt alle ;) 

Ratsastaja tyylikkäänä...

Tänään sitten testasin, oliko poni vastannut millä tavalla eiliseen hoitoon. Se käveli suorempana, mutta liikkui aika pienillä askeleilla ratsastaessa - johtuiko laiskuudesta vai mistä, sitä en tiedä. Huomenna uudestaan, sillä seisomaan ei nyt saa kuulemma jättää, vaikka ontuisi.

Into vietti vapaata, sai tänään vielä viimeisen cartophen pistoksen ja jäi erittäin virkeänä talliin yöunille. Ihana setä <3 

Itse suuntaan myös nukkumaan, hauskaa pikkulauantaita kaikille sitä juhliville :) 

P.s. Lastasin Torstenin riimulla niin mennessä kuin tullessakin, whou! :)

P.p.s. Torsten pääsi Sybilille mannekiiniksi, jotta hän voi vihdoin näyttää muille kotimaassaan saksassa, mikä se Finnhorse oikeastaan olikaan... Finnhorse in summershape ;)

Tehoviikonloppu ...

Ratsastussimulaattori Simo

alkoi jo perjantaina heti töiden jälkeen, kun kaveri nappasi minut duunista kyytiin ja suuntasimme kohti Tamperetta. Kylmää ja sateista, ja niin aukesi myös lauantaiaamu... Sääliksi kävi kaikkia juhlijoita! 

Me puolestaan suuntasimme lauantain aamupäivällä Tavelan tallille, ratsastussimulaattori Simolla harjoittelemaan. Paikka oli kaunis ja kokemus enemmän kuin hyödyllinen. Nyt en voi enää valehdella itselleni, että olisin mitenkään suorassa hevosen selässä. Kuten (kuulemma) monet muutkin, oikeakätisenä istun vasemmalla ja oikea kylkeni painuu kasaan. Vasen pohje oli myös edempänä kuin oikea ja epätasaisemmin kiinni. Kun opettajamme Arto Vähätalo korjasi sitten painoni tasaisesti molemmille istuinluille, tuntui, että vasen pohkeeni olisi mennyt hurjan taakse, vaikka vasta silloin tietokone näytti, että jalkani olivat samalla kohtaa toistensa kanssa. Hurjaa!

Automaattisesti painoin myös kantapäitä alas, mikä on virhe, jalan pitää olla samassa asennossa kuin seisoessani. Käynti oli itselleni kaikista vaikein askellaji, ravissa ja laukassa pysyin jo miltein keskellä. Intolta varmaan opittua, vauhti korvaa taidon ;) 

Ohjan pituuteen sain myös loistavaa vinkkiä. Pitää ajatella, että ohja jatkuu ihan kyynärpäähän asti, sen pitää olla joustava muttei liian pitkä ja käden ja ohjan välissä ei saa olla kulmaa ennen kyynärpäätä. 

Harjoittelussa oli ihan perusistunnan lisäksi laukanvaihtoja, jotka nostettiinkin pelkällä ulkopohkeella, ja  jota oli oikein hyvä päästä todellisella automaatilla tekemään, noin niinkuin tulevaisuuden varalle :)

Kotiin viemiseksi saimme hurjasti oppia ja lapun, jossa lukee mustaa valkoisella kaikki vinoudet, ohjas- ja pohjetuntuman tasaisuudet yms. Toivottavasti ensi kerralla (joka siis ehdottomasti täytyy tehdä!) olen jo vähän suorempi ;) Suosittelen ehdottomasti kaikille, aivan kaiken ikäisille ja tasoisille ratsastajille!

 Tallille tullessa jo tiesinkin, ettei omilla hevosilla mtn kovinkaan hurjaa pääse tekemään, sillä perjantai aamuna saamani viestin takia jäi jälleen yksi sydämen lyönti välistä. Torsten ontuu. Illalla vanhempani kävivät ponnyja moikkaamassa, ja tiellä Torsten oli kuulemma ontunut noin 1/5, mutta maneesiin päästyään ehkä 4/5. Ja sama jatkui lauantaina. Laitumelta hän tuli vastaan vinosti kävellen, muttei niin paljon, että olisin kokonaan jättänyt liikuttamatta. Kamat niskaan ja maneesiin - ja jälleen, ontui n. 4/5, ravauttaessa maasta käsin muutaman suoran videolle pelkäsin hetkittäin, että pony kaatuu... Mitä ***** tämä on, voiko joku kertoa?! 

Vanhemmalla ruuna Intolla on otettu nyt aika kevyesti, herraa sen verran jalat vaivaa, mutta onneksi sain kaverilta lainaksi hänen punaisen ruunansa, että pääsin testaamaan päivän oppeja käytännössä kaikissa askellajeissa. 

Kyllä oli kivaa ratsastaa puoliverisellä pitkästä aikaa! Ja näin osaavalla... Mielestäni sain takapuoleni ja painopisteen suht hyvin pidettyä tasan, mutta oikea kylkeni oli edelleen kasassa. Kevyessä alle puolen tunnin hölkässä tuli muuten aika kuuma noin iso liikkeisellä hevosella! Ja gröhöm... Laukannostot eivät oikein ottaneet sujuakseen - ja ruuna todellakin ne osaa - ja glups - nyt mun täytyy kyllä myöntää, että Torstenille olen opettanut laukan nostot sisä, ei ulkopohkeella. Muut hepat tekevät ne selkeästi ulkopohkeella ;) Täytyy korjata asia Torsteninkin kanssa! 

Ja asiaahan pääsin jo tänään korjaamaan, kun poni oli puhdas. Uskomatonta... Ei välttämättä ihan suora, mutta muuten kyllä puhdas. Olin kuitenkin jo varustautunut viiden minuutin tsekkaukseen päivän kunnosta, etten edes laittanut satulaa. Mutta satulatta menohan olikin hauskaa! Vaikka koko ajan valuinkin eteen... Illan kruunasi pidempi kävely molempien poikien kanssa rauhaisalla mettätiellä maistellen erilaisia puita ja ruoholajeja ;) 

Olen kuitenkin, tänäkin viikonloppuna monet itkut itkeneenä, miettinyt itselle seuraavaa siirtoa. Mikäli jollakin teistä, tutulla, tutun tutulla, kenellä vaan, on tietoa hiomattomasta jalokivestä, ruunasta tai orista (joka kyllä menee ruunattavaksi), positiivisella luonteella varustetusta, kauniista, ryhdikkäästä ja raamikkaasta liitokaviosta, minulle saa laittaa säpöä, jilla.lappalainen@hotmail.com . Roduista seuraavat sytyttävät; suomenhevonen, max. 08-09 syntynyt, puoliverinen, max 6 vuotias tai mahdollisesti D-ponny, siinäkin ikää saa olla maximissaan kuusi vuotta kertynyt. Tätä saan hetken ehkä etsiä ;) 

Ihanaa tulevaa työ- ja lomaviikkoa teille!

Tasapainoilua

Piiiitkien työpäivien vastapainona on onneksi illat maalla tallin rauhassa, sekä tallikavereita, joille voi avautua asiasta kuin asiasta. Parhaita kuuntelijoita ovat kuitenkin ehdottomasti Into ja Torsten <3 Ilman niitä, työn ja vapaa-ajan tasapainoilu olisi huomattavasti haastavampaa. Mitä sitä tekisikään, ilman hevosia!

Torstenilla oli tänään tiukka dressage päivä. Se alkoi näin;

Tätä ennen tein pitkän veryttelyn käynnissä. Haettiin hyvää, isoa käyntiä ja notkeutta taivutusväistöjen avulla.  Lisäksi teimme etu- ja takaosakäännöksiä; jälkimmäisiä aika pieninä, etuosakäännöksiä  puolestaan laajemmin voltilla.

Seuraavaksi oli ravin vuoro, jossa tehtiin perushyvää ravia, taivuttelua ja avo- ja sulkutaivutuksia. Viime tunnilla harjoittelimme näitä taivutusväistöjä, ja hirveän hyvä harjoitus oli ratsastaa ensin puoli pitkää sivua avoa ja sitten vaihtaa sulkuun, puolia vaihdellen.

Laukassa paketti hajoaa. Miksi? Liian pitkien ohjien takia... Yllä olevassa kuvassa itsellä on sentään ohjat kädessä - ja heti poni pysyy kasassa, mutta välittömästi ohjien pidentyessä pitenee ponikin... Ja suoraan laukkaaminen on aivan älyttömän vaikeaa. Poni on vaan niin ylensyönyt nyt, että sen olisi luultavasti helpompi  vieriä pois paikalta kuin laukata kootumpana ;)

Syreenit kukkii, aurinko lämmittää näinkin viileänä päivänä, hevoset laiduntaa tyytyväisinä (siis silloin kuin eivät ole töissä ;)) ja huomenna on perjantai. Voiko parempaa olla!!

Super hienoa viikonloppua teille, ja onneksi olkoon kaikille valmistuneille, seuraaville luokille siirtyville ja kaikille, kenellä alkaa kohta 10 viikon kesäloma... Muistakaa Nauttia! :)

Kanin loikka

Olipa Kerran Paspartou 10.9.2005-29.5.2012 

Kanien taivaaseen loikki tänään suuri persoona, perheen oma "Pahis". Jää iso ikävä!

Yökoulussa

Alkuun osa ihasteli vähän kauempaa ....

Mutta sitten alkoi rapsutuksia sadella oikein toden teolla!

Vauhdikas päivä töissä jatkui vauhdikkaana iltana, kun pakkasin Inton iskän kanssa koppiin ja vein sen entiselle työpaikalleni hoitamaan tärkeää tehtävää. Koulussa järjestettiin yökoulu, jonka teemana oli lemmikkieläimet. Ja mitä olisikaan koululaisten ilta ilman ihka oikeaa suomenhevosta! Into oli oikein otettu työtehtävästään, ja hoiti sen kunnialla loppuun asti. Otti rapsutukset ja silitykset ja ihailut erittäin tyynenä ja ylpeänä vastaan, ja kantoi lapsia selässään erittäin varovasti. Viimeisessä ratsastajaneidissä taisi olla "sitä jotain", sillä Into asteli ihan pikkuisia askeleita kantaen lastiaan varovaisesti selässään. On se hiano poika <3

Vähän piti tehdä töitäkin!

Into sai hurjasti kehuja ratsastajaneideiltä
 mukavasta askeleestaan, vaikka osa menikin
ensimmäistä kertaa hevosella, eikä ponilla.

Takaisin tallille tullessa Torsten hirnui karsinassa jo miltei hädissään ihmetellen, mihin Into oli oikein joutunut. Hetkellisesti huolestuin, sillä poni ei ollut koskenutkaan iltaheiniinsä. Mutta koska iltapuuro ja melassivesi maistui, vatsaäänet kuuluivat ja pikkuhiljaa poni rupesi ymmärtämään Inton oikeasti olevan siinä viereisessä karsinassa, jätin hepat rauhallisin mielin yöunille. Hassuja, miten ne oikeasti ovat leimaantuneet toisiinsa noin paljon! Ja jotkut vielä kehtaavat väittää, ettei hevosilla ole tunneälyä... Näillä kahdella ainakin on! :)

Kello oli jo niin paljon takaisin tullessamme, että vaikka olin ajatellut ratsastaa Torstenin ennen huomista tuntia, jäi se tekemättä. Täytyy vain ottaa hieman kevyemmin tunnilla, ettei poni mene jumiin :) 

Viimeistä viedään!

Nyt nukkumaan, kello soi taas aivan liian pian!