maanantai 27. marraskuuta 2017

Erottamattomat

ponikaverukset jouduttuaan omiin tarhoihin


Vielä torstaina meillä näytti meno tältä. Noin viisitoista kertaa päivässä. 





Poniorilla hormoonit heittää yli milloin mistäkin. Torstenin on toisinaan vaikea arvata, että mistä.  Torsten on kyllä saanut pitää omat heinäkasansa yhden napakan potkun jälkeen, (aiheutti aikamoisia sydämentykytyksiä, vahinkoa ei kuitenkaan sattunut ja Peikko muisti noin vuorokauden ajan kuinka tulee käyttäytyä) ja pojat ovat suurimman osan päivästä ihan samalla aaltopituudella; ovat varmaan löytäneet jonkinasteisen sielunkumppanuuden toisistaan, kaksi pässiä. Heinät syödään samalta kasalta, rinta rinnan laidunnetaan sänkkärillä, järsitään puita tai seistään lempinurkassa päikkäreillä tai katselemassa ohikulkijoita. Ihan kaikki tehdään yhdessä.
Kunnes Peikon tekee mieli haastaa - aika usein juuri silloin, kun Torsten haluaisi olla päikkäreillä. Se pukittelee ja laukkaa Torstenin ympärillä minkä ehtii, härnää ja härkkii ja näyttää (ja käyttää) hampaita. Torsten ei saanut viime kengityksessä yllättäen hokkeja jalkaansa, koska tarpeeksi kauan kun poni jatkaa uhittelua, menee Torstenillakin hermot. (Eipä sillä että hokkeja olisin muutenkaan vielä laittanut, vettä tulee niin että maa todella on pehmeä ja sula, lumi kesti meillä päivän.)





Kop kop kop, kummallekaan ei ennen torstain lumimyrskyä ollut tapahtunut mitään vakavaa, mutta meno on ollut sen verran hurjaa, että päätin kuitenkin rakentaa pikkuponille oman tarhan. Lumimyrskyssä riehuessa Torsten onnistui nimittäin telomaan oikean takasensa - en ole varma miten Peikko olisi voinut tehdä Torstenille kaksi reikää samaan jalkaan, mutta kun vihdoin lauantaina olin kotona valoisaan aikaan,  Peikko vähän niinkuin sinetöi oman kohtalonsa, kun Torsten tuli hyvin rauhallisen aamun jälkeen iso ventti silmän vieressä vastaan tarhassa. Plus ne kaikki kylkien karvattomat läntit, loimissa roikkuminen on kuulemma parasta ja helposti saa nipistettyä vähän ihoakin mukaan pikkusuuhun. 



Kaksi reikää jalassa ovat umpeutuneet hyvin ja tänään turvotus laski merkittävästi liikutuksessa. Torstenilla ei ole koskaan ollut impparia minun aikanani (kymmenen vuotta, kuitenkin milloin mitäkin reikiä jaloissa ollut), joten vähän säikähdin kun jalka huolellisesta haavojen putsaamisesta huolimatta nosti niin kovan turvotuksen, jännevammaakin ehdin maalailla jo seinille. Onneksi näytämme päässeen pelkällä säikähdyksellä, myös silmäkulmassa oleva iso reikä on lähtenyt paranemaan hyvin.


Tappelutuokiot ovat tällä hetkellä siis historiaa, ja bestikset seisovat vierekkäin omissa tarhoissaan murjottamassa - eivätkä todellakaan toisilleen, vaan minulle. Välillä Torsten yrittää kuopia Peikolle pakotunnelia ja toisinaan järsiä aitatolpat poikki - ei muuten ole tehnyt kumpaakaan aikaisemmin - mutta joskus ponien elämä on tylsää ja tallipitäjät tyhmiä ;P Ponit on kyllä tarkoitus päästää takaisin yhteen tulevaisuudessa, mutta voi olla, että Peikko käy sitä ennen pienessä operaatiossa...


Siihen saakka Peikko purkaa energiaansa kentällä mukana laukkaillen ja pukitellen. Torstenilla ei tunnu olevan samalla tavalla liikaa energiaa, vaan juuri sopivasti mukaviin puolen tunnin hölkkiin ;) Torstenin turkilla ja näillä lämmöillä ei kovin paljon pidempiä treenejä tarvitsekaan tehdä ja rokotusloma ja useamman päivän irti ollut kenkä ja sitten yksi tukkijalka ovat kaikki olleet syitä olla menemättä kentälle - mutta josko se tästä. Kentällä on ollut joka kerta kivaa ja matka kentälle on osoittanut, että Torsten on löytänyt itsestään leppoisan maalaisen; meitä ei hetkauta mitkään autot tai jättimäiset uroshirvet juoksemassa viereisellä pellolla. Torsten on yllättänyt yhtä raspaushetkeä lukuunottamatta täysin meidät kaikki hyvällä ja rennolla käyttäymisellään - siitä näkee, että koti on nyt täällä ♥










Teiltä on tullut paljon kivoja postaustoiveita - kaikki varmasti tulossa, jossain vaiheessa! Viime viikko meni aika tehokkaasti metsästäessä jouluvaloja, viettäessä tyttöjen iltoja - käymällä kaupungissa arki-iltana, jännää! - ja jos ihan rehellisiä ollaan, myös kotisohvalla television ääressä, viinilasi kädessä ;D Sopivassa suhteessa puuhailua ja rentoutumista. Sitä toivotaan tähänkin viikkoon! :)

19 kommenttia:

  1. Meillä ruunan ja orin tarhaaminen oli kutakuinkin samanlaista, vähemmän vekkejä tosin. Ruuna kesytti orin pitämällä päitsistä kiinni ja välillä parin päivän aresti eri tarhassa tasoitti orin metkuja 😄

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kerran jätin Peikolle riimun tarhaan, kun olin itse vahtimassa poikien menoa, juuri että Torsten saisi vähän otetta tuosta ponipirulaisesta... Torstenin mielestä se oli ihan parasta eikä Peikkokaan ollut moksiskaan, ehkä tiesi että sai mitä kerjäsi kun Torsten ponia riimusta muutaman kerran siirteli. Sen verran pahaa vahinkoa voivat kuitenkin saada riimuleikeillä aikaiseksi (eikä siis vain niille riimuille :D), että kyllä ne ilman riimuja ovat tarhassa. Myös omissa tarhoissaan, koska turpaleikit sähkölangan ali on ihan parasta ;)

      Poista
    2. Juu, meillä oli viiden euton päitset käytössä, niitä meni ja paljon. 😅 Lopulta jätin pois kun jatkuvaan roikkuivat vaarallisesti.

      Poista
  2. Teidän tilukset ovat pieni turistikohde täällä kylillä. Torsten ja Poni ovat keränneet laajan suosion ja samoin ollaan ihasteltu teidän valaistusta, otsalampulle ei taida olla tarvetta. Valaistut tammet ovat upeat ja pihavalot toimivat myös meille kulkijoille katuvaloina. Ihana paikka teillä. Toivottavasti ponit pääsevät pian yhteen, on ne mainio pari painiessaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi kiitos, wau mikä kommentti! Tammet ovat meidänkin mielestä upeat - ja olen kyllä niin iloinen, että piha on hyvin valaistu. Sähkölaskukaan ei ole noussut taivaisiin, kun kaikki uudet lamput ovat ledejä. Otsalamppu on edelleen kaupassa mutta pakko se on sähkökatkosten varalle hankkia :) Kiitos ihanasta kommentistasi, oikea aamun piristys.

      Poista
  3. Tee myday video ja postauksia useammin. Noi hepat 😍

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Myday voisi olla kiva, ja postaukset useammin vielä kivempia - aikaisemmin november kill the passion on ollut syynä kaikkeen mikä on marraskuussa jäänyt tekemättä, ei tänä vuonna, mutta valon vähyys kyllä valokuvaamista häiritsee ja nou pics, nou post ;)
      Hepat on <3

      Poista
  4. Noi pikkuponit on kyllä melkoisia pirulaisia. Meillä oli hetken laiduntamassa shettisori ja se onnistui potkaisemaan hevostani niin, että hevoselta murtui jalka... 😨 Minulle ei tullut mieleenkään, että näin voisi käydä joten ajattelin vain kaiken varalta jakaa kokemuksen. Oma astuva welsh ori sen sijaan tarhaa ilman ongelmia muiden kanssa ja sille ei tulisi mieleenkään potkia muita.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No on, apua! Ihan kamalaa. Jotenkin itse alkuun pelkäsin Peikon puolesta, mutta siinähän "ei ole naarmuakaan", toisin kuin Torstenissa. Tyttökaverit sanoivat että arvet kasvoissa tuovat tietysti tiettyä katu-uskottavuutta, mutta ei ehkä kannata kertoa kuka niiden takana on... Sitä jotenkin vaan ajatteli, että koska poni on reilusti nuorempi ja pienempi, olisi Torsten selkeä pomo ja elämä olisi helppoa. No ei se sitten ihan niin mennyt, mutta ehkä tilanne tästä rauhoittuu! Koska ne hetket kun ponit ovat rauhassa puuhailemassa, niillä näyttää olevan superkivaa.

      Poista
  5. Kertakaikkiaan sydäntäsärkevää erottaa pojat, mutta ainoa oikea ratkaisu, ainakin satunnaisten huoltojoukkojen mielestä;)
    Peikko on niiiiin hurmaava gangsta. Olen aina pitänyt minejä ,ööh,anteeksi, jokseenkin turhina, mutta Peikko on osoittanut ettei hän ole yhtään turha. Hän on Rohkelikko <3
    En osaa oikeestaan kuvitella Torstenille parempaa kaveria, siis sitten kun hormoonihirviön mielialat tasoittuvat ja takajalat pysyvät enempi maassa kuin ilmassa. Sitä odotellessa...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hih, Peikollahan on valtava tehtävä harteillaan - olla Torstenin leikkikaveri, luulin että se tulisi olemaan ponille raskasta mutta ehkä se on sittenkin Torstenille raskaampaa ;) Toivotaan että pojat pääsevät pian takaisin yhteen! <3

      Poista
  6. Mä en ole kauhean kauan blogiasi lukenut niin olisi kiva lukea vähän siitä millainen Torsten on ratsastaa. Tai oletko tehnyt sellaisen joskus aiemmin? Kiinnostaisi esimerkiksi, että onko teillä jotain tiettyä osa-aluetta mikä on erityisen hyvää ja helppoa tai mitä joutuu enemmän työstämään ja miten se tapahtuu, millaisen alkuverkan Torsten "tarvii", onko sulla jotain "suosikkitreenejä" ja onko Torsten yleensäkin minkälainen ratsastaa, saako siitä helposti parhaan irti vai joutuuko kaivamaan jne. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kommentistasi sekä postausideasta! Ehkä mä en ihan vastaavaa ole aikaisemmin tehnyt, lähinnä yleisesti kertonut Torstenin ratsastettavuudesta. Sillä on erityisen hyvää tahti, ravi sekä kokoamiskyky. Letkeys ja hyvä käynti! Laukkaa sen sijaan joutuu toisinaan työstää enemmän, Torstenin vinous ei näy juuri ravissa mutta laukassa kyllä. Siihen pitää saada lisää voimaa ja pomppua askeleeseen.

      Alkuverkassa aktivoin takajalkoja jo käynnissä niin, että ensimmäisestä kevytravien askeleesta lähtien poni svengaa, Torstenilla on ehkä vähän turha hölkkäillä "pitkin ohjin", turhia kilometrejä, sen ruumiinrakenne ei ehkä kestäisi kovin etupainoista menoa. Toki vaihtelemme muotoa ja aina aloitetaan rauhallisesti matalalla niskalla, mutta silloinkin lavat on kannettava. sellainen kelloviisari harjoitus on hyvä, jyrkät väistöt uralla, ihan lemppari on ihan tavallinen kolmikaarinen, ja nyt kun on niin iso kenttä, pois uralta ja kulmista, kyllä huomaa että pienemmällä kentällä aita oli se joka käänsi ;) Vastataivutuksia tehdään myös, ne on vaikeita mutta hirveän hyödyllisiä. (Ja muuttuvat tietysti helpommaksi mitä enemmän niitä tekee mutta kuka nyt aina niitä hankalia asioita jaksaisi treenata ;)) Jos Torsten ei ole työmoodissa, se on yleensä melko helppo herätellä siihen. Aika harvoin meidän treenit jää kiinni siitä, ettei Torsten viitsisi, kyllä se useammin menee niin ettei ratsastaja viitsi tai saa omaa kroppaansa paikoilleen. Torstenin työmotivaatio on erinomainen - se on kevyt ja herkkä, hyvin istuntaa kuunteleva, ottaa hyvin avut vastaan.

      Poista
  7. Hirmuinen pieni terroristiponi =) Yksi toimivaksi todettu tapa saada riitapukareista ikuisia ystäviä, on yhteinen trailerimatka. Varsinkin jos matka sisältää reissun klinikalle, mutta on toiminut muutenkin. Tsempit!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Okei, tuollaisesta en ole kuullutkaan - tosin toivotaan ettei klinikkamatkoja tule :D hyviä kavereitahan ne kyllä olisi, jos pikkuponille ei keittäisi yli niin montaa kertaa päivässä. Hormoonit...!

      Poista
  8. Meidän tallilla on taas suomenhevosori ja shettisruuna yhdessä ja ihmeen hyvin näillä menee. Shettis välillä laittaa komentoa tälle orille. Hirmu kiltti ori, meni traikussa hyvin Tuikun kanssa kun mentiin maneesille parina päivänä. Toivotaan teillekin yhteisiä tarhapäiviä. Shettikset osaa pienestä koostaan huolimatta olla isoegoisia ja itsevarmoja.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No sanos muuta, egoa on kuin isollakin hevosella - kyllä mä sanon että välillä Peikon hyppiessä ja kiljuessa ei naurattaisi, jos kyseessä olisi vähän isompi 5 vee ori... Suomenhevoset taas ovat jotenkin niin paljon nöyrempiä kuin nämä pikkuponit - ehkä se tästä!

      Poista
  9. Shettisorit ovat kyllä maanvaiva - niiden ego on liian iso pieneen ruumiiseen. Jos nyt saa suoraan sanoa niin vihaan shetlanninponeja, niin monta yrmynaamaa ja isoa egoa tullut vastaan :D Toki on suurelta osin koulutuskysymys ollut kaikissa tapauksissa. Ruunaamista ehdottomasti suosittelen!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hahah, no mulla ei ihan noin vahvaa mielipidettä ole ja aivan ihania (oreja) on matkan varrella ollut ilona, aivan kuten Peikkokin, mutta Torstenille se ei kyllä ole kaikista reiluin kaveri. Aivan liikaa egoa :D

      Poista