torstai 16. marraskuuta 2017

Täyttä ponielämää


Aamulla ponit herätettiin puoli seitsemän kieppeillä. Heinää nenän eteen ja sillä aikaa laittelemaan päivän muita juttuja valmiiksi, aamupalaa tarhaan, lämmintä vettä saaviin, loimia järjestykseen. Kymmenisen minuuttia ponit saavat syödä heinää ennen väkkäreitä - ehkä Torstenille voisi sen puoli litraa mysliä antaa tyhjäänkin vatsaan, mutta edellisellä tallilla meidät opetettiin liian hyvään, ei väkirehuja ennen heinää! Ennen seitsemää ponit ovat ulkona syömässä, ja itse hilpaisen sisälle vaihtamaan yöpuvun työvaatteisiin - vielä en ole oppinut tulemaan sisälle tarpeeksi aikaisin eikä aamukahvittelulle jää juurikaan aikaa, onneksi töissä on kahvia valmiina :D 

Päivän aikana saan viestejä poneilta; Meillä menee tosi hyvin, ollaan nyt sänkkärillä tai Me leikitään nyt, Torsten kasvatti just pallit takas, älä häiritse meitä koko ajan tai Äiti antaa liian vähän heinää, tule kotiin!

Ponikaksikko on ihan mahtava. Ihkaoikea Peikko on pieni ja pippurinen ja muutaman päivän ajan näytti siltä, että se oikeasti olisi ottanut pomon paikan, mutta pienellä rohkaisulla Torsten on taas saanut syödä siltä heinäkasalta, miltä haluaakin. Sehän on oikeasti maailman kiltein hevonen - joskin vain toisille hevosille. Eilen oltiin aika jännän äärellä, raspaus ilman päiväkännejä ei mennyt ihan niin näpsäkästi kuin viimeksi, onneksi loppu hyvin kaikki hyvin ja ainoa joka otti osumaa taisi olla Torstenin ego, rokotuspiikki oli kuulemma epäreilu ;P

Oltiin niin kilttejä, että jätettiin talviomenat puihin linnuille... Peuralauma tykkää myös iltaisin laiduntaa puutarhassa ja näinpä eilen fasaaninkin omenapuiden alla - ihan avaraa luontoa täällä! 

Ponit puolestaan rakastaa katsella jokea tarhan sänkkäriosuudelta. Ehkä tästä joskus pyydetään rapuja ;) Tai sitten vain nautitaan kosken kohinasta.

Kenttä on heti joen toisella puolella. Ei mikään pitkä matka! 

Kaiken kaikkiaan täällä arki sujuu, Torstenin kotiutuminen on mennyt hyvin. Ulkona se viihtyy mahtavasti ja muutamana aamuna on makoillut pitkin pituuttaan karsinassa kun talliin olen mennyt, mutta iltaisin sillä on karsinassa toisinaan sellaista stressipyörimistä. 
Asiaa ei ehkä auttanut pieni Peikko joka on varsin kova kolkuttamaan karsinan ovea namien toivossa, ja reppana Torsten, joka tottelee tai ainakin ymmärtää hyvin sanan EI (ehkä joskus muutaman kerran kuullut sen kesken tuhmuuksien ;)), luuli alkuun joka kerta ei-sanan koskevan häntä - no minä tässä vaan söin heinää - luulen että Peikko saa jatkaa kolkottamista siihen saakka kunnes Torsten oppii että ihan jokainen EI ei välttämättä koskekaan häntä ;) (Ja siinä missä Torsten kesken heinien luuli kiellon koskevan häntä, Peikko se vaan jatkoi kolkkaamista - sille EI sanalla ei vielä taida olla kovin suurta merkitystä... ;D)

Ennen rokotuksen tuomaa lepoviikkoa ehdittiin korkata naapurin jättikenttä, ehkä lievää liioittelua tuo äänieristetty korvahuppu parinsadan metrin asfalttipätkälle, koska kaikki meni ihan nappiin ja Torsten oli varsin lunki. Peikko oli tietysti mukana - se on oikeasti erittäin isosta egosta huolimatta aivan uskomaton tyyppi - siellä 5 v oripoika ensimmäistä kertaa vieraalla kentällä seisoo riimussa äitini vieressä kuin tatti. (Tylsä koulujumppa saattoi vaikuttaa vireystasoon.)



















Kaikki ihanat kuvat c.) äiti ♥

Että tällaista tänne - päivisin saa vähän sumplia aikatauluja jotta ponit saavat neljän tunnin välein heinää, onneksi on apukäsiä - mutta jahka heinäautomaatit valmistuvat, ei tarvitse sitäkään enää miettiä. Hevoset ovat tulleet talliin sisälle milloin mihinkin aikaan - tämä tässä on varmaan parasta. Kun saa itse päättää eikä tarvitse kysyä keneltäkään, että voisikohan, olisiko mahdollista, viitsitkö pliis. Saa tehdä just niinkuin tykkää. Vaihtaa loimia, syöttää mitä haluaa, siivota kun haluaa, tarjota niin paljon lämmintä vettä kuin jaksaa kantaa. Löyhät (tai hmm, sanotaan että säännölliset mutta ei minuutilleen suunnitellut) aikataulut tuntuvat sopivan myös hevosille. Niillä ei ole iltaisin mitään tiettyä hetkeä koska alkavat huutamaan sisälle, ne odottavat rauhassa ja tulevat vihellyksestä portille, mihin aikaan tahansa. Ja jos itse haluaa löhötä sohvalla ja ottaa terästetyn glögin, niin siitä vaan - ja jos haluaa harjailla poneja pitkän kaavan mukaan niin sekin on mahtavaa - yleensä vielä T hinkkaa omaa mustaa kultaansa tai sitten pikkuPeikkoa, siitä on kovaa vauhtia tulossa ihan ponimies :P

Sen vaan sanon, että kun tähän ihanuuteen joskus tottuu, niin miten sitä ikinä osaisi palata täysihoitotalliin, en tiedä. Tasan ainoa asia, miksi enää koskaan sellaista vaihtoehtoa ajattelisin, voisi olla se, että tajusinpa tässä eräänä iltana, että mitäs sitä herätyskelloa muuttamaan. Jatkossa se soi, joka päivä. Arkena ja viikonloppuna :D Ja se on ihan parasta!

26 kommenttia:

  1. Ihania kuvia, onnen tyttö ☺

    VastaaPoista
  2. Ihania kuvia, teillä on upea tila upealla sijainnilla, jopa valmis kenttä noin lähellä. Tuo on oikein paratiisi😍
    Torsten on hyvässä työmoodissa ja Peikko on silmäkarkkia. Kertoisitko Peikosta enemmän. Sukua, tulevaisuuden suunnitelmia, oikea nimikin kiinnostaisi uteliasta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tämä on kyllä hevosharrastajalle melko ideaalitilanne, että ratsastuspaikat on kaikki valmiina ja lähellä. Myös ne maastot!

      Peikon oikea nimi on Braveheart of Goblin, sillä on hieno ja hyvin palkittu suku ja tulevaisuuden suunnitelmina on olla Torstenin kaveri ;) Muuten kaikki on auki ja katsellaan rauhassa mitä tehdään :)

      Poista
  3. Aika samoilla linjoilla. Ainoa asia on herätyskello :) Millaiset heinäautomaatit teette/teetätte ulos?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tehdään automaatit itse, otin kyllä useasta paikasta tarjouksen mutta hinnat ovat sitä luokkaa että ainakin yritetään tehdä toimiva automaatti ensin itse. Ajatuksena on tarhan sisäpuolella oleva automaatti, joka tiputtaa molemmin puoli automaattia kasat 3-4 krt päivässä. Aamuheinät varmasti levittelee hankkeelle mutta päivä ja iltapäiväruuat saisivat sitten syödä tuosta. Tietokonetyöt on jo aloitettu, teen tästä tarkan postauksen jahka joskus valmistuu (ja todetaan toimivaksi 😅)!

      Poista
  4. Tulipa tästä hyvä mieli, tekstistä paistaa niin sun ilo ja onnellisuus :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, iloa ja onnellisuutta on kyllä päivät täysi - ja toki myös pientä stressiä, onko poneilla riittävän hyvä, kotiutuuko Torsten myös talliin yhtä hyvin kuin tarhaan jne jne - kuitenkin vasta ensimmäinen viikko takana ja Toibottavasti monen monta edessä!

      Poista
  5. Suosittelen lämpimästi heijastimia/huomioväriä tuolle teidän parille sadalle metrille matkalla kentälle. Autoilijat huomaavat teidän paljon kauempaa niin :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juu, maastoon laitetaan heijastimet päivälläkin ja hämäräkeleillä tietysti myös :)

      Poista
    2. Mutta pätkä autotiellä teiltä kentälle ei vaadi heijastimia? Ehdottomasti kannattaisi tuollakin välillä käyttää huomiovärejä ja heijastimia, ettei vaan satu mitään. Heijastin on halpa henkivakuutus :)

      Poista
    3. Herrajumala mikä heijastinmafia täällä. Kuplamuovia ja foliohattu myös kun päivänvalossa ulkona liikutte.

      Poista
    4. Kuplamuovi tai foliohattu ei vaan tuo näkyvyyttä tai suojaa siinä vaiheessa kun se auto osuu ilman heijastumia tiellä kulkevaan ratsukkoon. :) Ennakoiminen ja ennaltaehkäisy on aika hyviä juttuja!

      Poista
  6. Näitä sun kirjoituksia on niin ihana lukea! Niin ihanaa kuulla, kun pitkät unelmat toteutuu ja niitä arvostetaan - ja niitä hehkutetaan ihan täysillä! ;D
    Mä oon pitkään toivonut omaa hevosta, nuoren ikäistä mitä pääsisin itse kouluttamaan... sellainen löytyi, mutta hän on vuokrahevonen! :)

    Unelmat käy toteen kun niiden eteen tekee työtä, niitä ei saa tarkoituksetta! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi kiitos - onhan tämä ihan unelmaa, vaikkei ihan niinkuin oppikirjasta aina menekään ;) Ihania hetkiä sinulle ja nuorelle hevosellesi! Ei kaiken tarvitse olla aina omaa, jotta asioista voisi nauttia - ja mistä sitä ikinä tietää ... :)

      Poista
  7. Ihana postaus jälleen kerran!:) Onko Peikko teillä ylläpidossa vai oletteko sen ostaneet?

    VastaaPoista
  8. Vähänkö kätevää, kun on kenttä (ja maneesi?) naapurissa :D Mietinkin tarhan rakennuksesta lukiessani, että joudutteko myös kentänrakennuspuuhiin, mutta ette näköjään. Kuulostaa tosi toimivalta kotitalliratkaisulta!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Nojuu, kenttä on ihan super hyvä kun on niin lyhyt matka ja tilaa riittää, käyttäjiä ei ole ruuhkaksi asti :D Toisinkuin maneesissa johon ei harmillisesti mutta varsin ymmärrettävästi oteta uusia käyttäjiä, ruuhkaa riittää vanhojenkin kanssa. Toivotaan lottovoittoa ja omaa maneesia! Ja sateettomia kelejä jotta vihdoin pääsisi korkkaamaan sen oman sänkipellon ;D

      Poista
  9. Tosi kiva blogi! Onneksi olkoon omasta paikasta!

    VastaaPoista
  10. Ihana Peikko! Ihana postaus, tosi positiivinen :)

    VastaaPoista
  11. Siis Jilla WAU WAU! Oh mikä unelma.:)

    VastaaPoista