#meidänhihs

Yhteistyössä Helsinki Horse Shown kanssa

Myönnän, hengasin hallilla viisipäiväisen superurheilu- ja showtapahtuma Horse shown aikana tasan kahtena päivänä, sattuneesta syystä. Erityisesti lauantaina harmittelin tallia maalatessa, etten päässyt näkemään kun ulkolaiset saivat testata kuinka kulkee suomenhevonen esteradalla, tai hienoksi kehuttua Suomi100-showta, tai kouluratsastusluokkia. 

Sunnuntain päänäytös oli onneksi jokaisen hetken (ja parkkisakkojen) arvoinen; muutama tunnelmakuva, olkaa hyvä!

Sekä perjantai-iltana että sunnuntaina katsomot olivat ennätystäynnä!

Seurasin ensimmäistä kertaa myös esteratsukoiden veryttelyä. En ehkä enää koskaan ikinä valita, jos kentällä tai maneesissa on samaan aikaan muutama muukin ratsukko. Veryttelyareena oli kuin katrillia olisi katsonut! Jokaisella oli tilansa ja paikkansa - vaikkei sitä tilaa varmasti liikaa ollut - ja jos joku pari nyt käveli vierekkäin jutustellen niitä näitä ennen keskituloisen suomalaisen vuosipalkan arvoisen ykköspaikan, eli world cupin osakilpailun voiton tavoittelua, niin mikäs siinä. Chillisti vaan! Mietin vaan, että voisi muuten kuvitella ratsastajilla olevan polvet kipeenä kun niin lähekkäin hevostensa kanssa kävelivät. Hevoset eivät näyttäneet maindaavan.

Kouluratsastus ei tänä vuonna yltänyt ihan viime vuoden huipputasolle, mutta sunnuntaina nähty Dressage Knock Out oli viihdyttävä.

Eskadroonat. Suomenhevosten luonne on kyllä täyttä kultaa.

Kaikkien (bloggaavien)heppatätien päiväuni, naapurimaan superstara Peder Fredricson!

Chloe Reiden (USA) 10 vuotias ori Codarco oli iiiiihana! Hyppäsi suoraan sydämeen! Ja ihan hitsin hienosti!

Uusinnassa kävi vähän köpelösti muttei onneksi pahasti. Sija seitsemän World cupin osakilpailussa on upea tulos, etenkin kun Reiden on hypännyt vasta muutamia vuosia tällä tasolla. 

f

Horse Showssa ratsasti tänä vuonna ennätysmäärä maailman huippuja. Ratamestari oli kuitenkin tehnyt sen verran tiukan World cupin perusradan, että uusintaan ratsasti vain kahdeksan ratsukkoa. Voiton vei hollantilainen Juri Vrieling, lähes kahden sekunnin kaulalla toiseksi sijoittuneeseen Henrik von Eckermanniin. 

Yleisö hurrasi upeasta kiristä siihen malliin, että Vrieling mykistyi vielä palkintojen jaossakin ja kun sanat jälleen kulki, ei voittaja säästellyt superlatiiveja kertoessaan fiiliksiään kilpailusta tai sen yleisöstä. 

Jeejee, upeaa ratsastusta ja upea yleisö - juuri muuta ei onnistuneeseen tapahtumaan tarvita. 

Tällaisissa tunnelmissa, kiitos Horse Show - ensi vuonna uudestaan!

#meidänhihs

Pakkasaamuna

kamerakävelyllä

Uudet sohvat saapuivat perjantaina ♥

Seuraavana ostoslistalla ainakin sohvapöytä - sitä ei välttämättä voi HIHSistä shoppailla mutta Boknäsin osastolla oli aika päheitä tyynyjä, sinne siis ;)

Ihastuttavaa sunnuntaita sinulle!

Meet & Greet

Horse Showssa

Upeat kuvat Horse Showsta (c) Satu Pirinen.

Perjantai-illaksi en olisi voinut keksiä parempaa treffipaikkaa kuin Helsinki Horse Shown. Katsomot olivat iltamyöhään asti täynnä, Ladys Nightissa sekä expossa tervehdittiin tuttuja ja niin, itse päätähtiä eli ratsukoita seurattiin jännittyksellä. Kotimaiset ratsukot keräsivät erityisen hurjat suosionosoitukset suorituksissa mukana elävästä katsomosta. Esteratsastus on laji joka toimii, oli katsoja lajin harrastaja tai ei :)

Tämä lauantai on omalta osaltani mennyt tallihommissa, mutta huomenna unohdetaan remontointi ja nautitaan koko päivästä hallilla. World Cuppia ei voi missata! Pääluokan radan rakennuksen aikana voi käydä moikkaamassa allekirjoittaneen lisäksi Aadaa ja Eerikaa meet & greetin merkeissä, pääaulassa, Longines kellon alla, 14:30. Nähdään siellä - ja jos et ole hallilla, näyttää YLE TV2 ratsastusta huomenna yli kolmen tunnin ajan - myös tietysti World Cupin!

Tämän iltaiset treffitkin ovat juuri oikeassa paikassa. Nukkumatin kanssa, ihan näillä näppäimillä ;) Kokopäivän ulkoilu tekee ihmeitä :)

Shetlandphobiaa

Ei ollut ensimmäinen kerta, kun mietin, mihin oikein olen ryhtymässä ja poniani pistämässä. Että olikohan ihan viisasta ostaa siirtotalli hevoselle joka inhoaa siirtotalleja, viihtyy paremmin suuremmissa yksiköissä. Kaipaa lauman tuomaa turvaa, vaikkei tontin kaikki hevoset samassa tarhassa päiviä viettäisikään. Kavahtaa shetlanninponeja, etenkin oreja, koska on nuorena oripoikana saanut köniin tallin kingiltä, vanhemmalta shetlanninponilta. Että on se hyvä, että Torstenille on näillä näkymin tulossa ihan oma pikkuponiori kaveriksi. 

Eilisen, rauhallisen raukean aamutallin jälkeen sitä taas ajatukset lensi. Torsten niin kovasti rakastaa omaa, nykyistä kotiaan eikä ole viime vuosina juuri muualla viihtynyt. Vieraissa on lähinnä pidättänyt hengitystään ja polkenut jalkaansa niin kauan kunnes on päässyt takaisin kotiin. Että sellaistako meillä on luvassa, kääk! (Onneksi Torsten ei ole ihan hirveän hyvä siinä hengityksen pidättämisessä ;)) 

Tallilla ajatukset onneksi virtaavat ihan toisella lailla. Keskitytään enemmän siihen, mitä esimerkiksi kentän laidalla voisi kytätä ;)

Että jaa-a, saas nähdä mitä tästä tulee. Olen itsekin aikamoinen kermaperse ja kun koko talvi pitäisi selvitä zero mukavuuksilla, siinä on jo panikoitavaa ;D (Vaikka oikeasti tiedän, ettei mikään ole parempaa luxusta kuin herättää oma poni aamuisin ja iltaisin toivottaa sille hyvää yötä. Tosin, täällä maalla olen oppinut ihan uudenlaisen unirytmin ja yhtenä päivänä kun yhdeksältä sammutin yövalon, totesin että Torsten on todennäköisesti vasta juuri tullut sisälle ja valvoo vielä paljon pidempään kuin minä. Tulee muuten iltapuuro vähän aikaisemmin kuin puoli kympiltä, täällä maalla :D)

Onneksi universumi piti huolen siitä, etten sentään ihan koko torstaita maalaillut kauhukuvia Torstenista juoksemassa ponioria karkuun tai huutamassa naurettavan pieni talli, haluan takaisin kotiin-mantraa. Lehtipuhallin sammui kun kolmasosa pihasta oli vielä puhaltamatta, eikä sen koomin enää herännyt - menee muuten märätkin lehdet noin sata kertaa jouhevammin kuin haravalla tai luudalla joten ehkä sellainen on laitettava ostoslistalle. Ja kun hikihatussa olin sitten haravoinut loput pihasta ja hyppäsin autoon ja kaahasin paikkaan X, jossa olinkin onneksi ajoissa, ehdin tsekata netistä että koska se auton katsastus nyt olikaan. Periaatteessa virallinen katsastuspäivä oli jo ollut mutta kuka niitä nyt niin tarkkaan katsoo ;) Hetki googlailua missä auton saa läpi edullisimmin ja boom, niin vaan onnistuin löytämään ehkä kalleimman aseman ikinä :D 93 euroa tuntui ryöstöltä siihen vikalistaan nähden, minkä sain avaimien kanssa takaisin. Kuulemma autossa pitäisi olla jarrut, höh. (Ja olin muuten sittenkin myöhässä koska pitikin olla paikassa Y. Hah-hah.)

Vaan stressi loppui kun nukkui yön yli, tänään on herätty niin kauniiseen, aurinkoiseen ja usvaiseen maisemaan että kyllä se Torstenkin tänne varmasti kotiutuu. Ei tästä paikasta voi olla pitämättä ♥ Maatalouskauppaan ajettiin aamutuimaan maisemareittiä hiekkatietä pitkin, nyt alkaa olla melko selvillä minkälaisia tolppia tarhaan pystytetään. 

Kohta kuitenkin tallille tervehtimään Torstenia joka on autuaan tietämätön mistään (häneen liittyvästä) stressistä, ja illaksi superdeiteille toisen Tn kanssa kaupunkiin, Horse Show kutsuu. Pieni breikki arjen (omista) sekoiluista tekee varmasti hyvää ;D Nautinnollista perjantaita, itse kullekin ♥