torstai 23. maaliskuuta 2017

Oi kevät

Takuuvarmoja kevään merkkejä


Lunta, räntää ja vesisadetta. Selkein keväänmerkki taitaa olla se, että iltaisin palelee kotona, kun päivällä on laittanut liian vähän vaatetta päälle koska kevät ;D Aamuisin saa miettiä millaista toppaa ponille pukee päälle ja iltapäivisin, jos aurinko sattuu paistamaan, riisua niitä pois. Onni on talli missä tällainen on mahdollista :) Vaikka tuossa toissa päivänä vietettiinkin (ansaittua) vapaata koska talvivaatteet päästivät jääkylmän veden kyynerpäistä sisään jo lyhyiden alkukävelyiden aikana, maneesi olisi ollut kovaa huutoa. Torstenille onneksi kelpasi kunnon harjaukset tallin suojassa liikunnan korvauksena, talvikarvaa löytyy kaiken hinkkauksen jäljiltä enää lähinnä vatsan alta ja reisistä. Villahousut lähtee viimeisenä ;)



Tuona samaisena sateisena päivänä bongasimme Torstenin kanssa puita sahatessamme kevään ensimmäiset leskenlehdet. Muuttolinnut, pitkät päivät, kisakalenterin kurkistus, lakaisukoneet ja kesätennareiden metsästys, kaikki takuuvarmoja kevään merkkejä. Näin vanhemmiten huomaan, että yksi omista joka keväisistä merkeistä on myös jonkinasteinen väsymys, ainakin ajatustasolla. Pitkän ja pimeän talven jälkeen osaa kyllä nauttia auringosta ja lämmöstä, mutta mieluiten edelleen toppatakissa, pipo päässä. Tuntuu jopa aavistuksen raskaalta ajatukselta että kohta ei muka olisi ok istua television ääressä iltaisin kuudesta eteenpäin, vaan pitäisi vielä töiden ja ponin hoidon jälkeen panostaa omaan ulkoiseen habitukseen ja lähteä viettämään kesäiltaa kaupungille, olla sosiaalinen, hirvittävän rankkaa ;) Tulee melkein suorituspaineita! Ihan niinkun joku muka oikeasti välittäisi siitä miltä joku toinen näyttää tai tekee ;D 
Ja onhan se aivan ihanaa katsoa miten kaupungit heräävät eloon auringon valon lisääntyessä - ja silti näin toppahousu-kauden jälkeen tuntuu kamalalta, että kohta pitäisi joka viikko olla sheivaamassa sääriä ja levittämässä itsestäänruskettavaa ja laittamassa tukkaa koska pipoa ei voi käyttää. Että vaikka moni suomalainen tuntuu kokevansa väsymisen merkkejä ennemminkin syksyllä, on kevät mulle - siis samalla kun sitä koko talven odottaa - vuoden raskainta aikaa, omalla tavallaan. Ehkä syksyllä jaksaa paremmin juuri sen takia että koko kesän on imenyt itseensä luonnon omaa D-vitamiinia ja valoa ja värejä :) Ja toisaalta, toivottavasti joku muukin voi samaistua tähän - koska ihan oikeasti, ainakin mun vitivalkoiset kosteusvoidetta huutavat sääret kaipaavat täydellisen muodonmuutoksen ennenkuin pitkät lahkeet voi jättää kaappiin :P

Torsten tuskin ottaa suorituspaneita kesän tulosta eikä tunnu väsymisenkään merkkejä olevan ilmassa. Kuka sitä nyt keväällä jaksaisi enää ressata, kun talvi on jo selätetty. Sitä paitsi, kesävatsa tulee ayway ;)








Keskiviikkona jumpattiin ilman satulaa koska penkkimme heiluu hieman liikaa ja on aika tilata toppaaja tallille. Teimme paljon erilaisia venyttelyitä, mm lieviä laukkasulkuja. Tänään ohjasajoin ponin ja illalla se pääsi vielä kranioitavaksi. Elämä balancessa kun useamman kerran päivässä käy ponia hoitamassa :) Pätkis mukana, tietysti.







Onneksi tätä tämänpäiväistä lämpöä ja valoa on luvattu koko viikonlopuksi. Voi vaikka kotiterdellä kääriä nilkat esiin lahkeiden alta tai vaihtoehtoisesti pitää vielä hetken toppahousuja ja nauttia auringosta tallilla. Sunnuntaina kun ei enää tule juuri pimeääkään, kiitos kesäajan. On sitä jo hyvä tovi odotettukin, eikös :)

9 kommenttia:

  1. Vetää sanattomaksi katsella teidän kenttää, näyttää niin hyvälle jopa tällaisena keväänä kun kaikki paikat ovat joko jäässä tai veden vallassa.
    Kelpaa siinä Pätkiksen toimia kentän masterpomona <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Nyt ei kyllä ole meillä kentässä valittamista, joustaa ja pitoa löytyy just optimaalisesti! On siinä kiva treenailla ja Pätkiksen hengailla mukana :)

      Poista
  2. Kevätväsymys, tukan laitto, ja muutama muukin juttu kuulosti tutulta, mutta on kevät niistä(kin) huolimatta ihanaa aikaa. Hassua, että näin kevään kynnyksellä tänään on tullut nautittua vuoron perään joko auringosta tai raekuuroista :D täällä päin ei olla leskenlehtiä vielä bongailtu, toivottavasti niitäkin nähtäisiin pian!
    Kiitos päiviä piristävistä postauksistasi<3
    Mette

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihan samoilla fiiliksillä kuin sinäkin Mette! Ja aina kun aurinko paistaa olo on niin energinen mutta sitten juuri joku lumisade palauttaa maan pinnalle, ihan vielä ei tarvitse kaivaa kesämekkoja kaapista ulos ;) Kiitos itsellesi kivasta kommentistasi! :)

      Poista
  3. Täälläkin bongattu leskenlehtiä jo kaksi viikkoa sitten:Dmutta vaihteeksi sitten yöllä satoi pari senttiä lunta, joka sulikin ihaniksi lätäköiksi muutaman tunnin aikana.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oho, teillä on kukat olleet aikaisessa, aika ihanaa! Siinä ei edes pieni lumisade paljon haittaa, kun tietää että parempaan suuntaan ollaan menossa ;D

      Poista
  4. Torsten on aivan poikkeuksellisen kaunis suomenhevonen <3

    VastaaPoista
  5. Kyllä kevät saa aikaan huokauksen jos toisen, useista eri syistä. :-) Ensimmäiset aurinkoiset päivät kun kunnolla haistaa itsekin kostean maan; pipokauden jäljiltä hieman väsyneen näköinen tukka; reipas hevonen jonka kanssa yhdessä kuljetaan sulaneita polkuja pitkin; sade-/rae-/räntäkuurot; ajatus shortseissa kulkemisesta; yhä lähemmäksi nojaava hevonen kun kumisualla rapsutetaan talvikarvaa pois...

    Leskenlehtiä en ole minäkään vielä pongannut. Tunnistan kuvaamasi kevätväsymyksen - ja toisaalta lisääntyvän valon aikaansaamat energiapuuskat. Totutellaan taas kerran tähän muutokseen päivä kerrallaan, ollaan armollisia itsellemme ja läheisillemme, tehdään riittävästi mutta ei liikaa ja levätään tarpeeksi. Nautitaan hetkestä!

    Kiitos kivasta postauksesta ja hienoista kuvista! Treenit sujuvat teillä hyvin satulattakin ja tuo kenttä on kyllä loistavassa kunnossa.

    Mahtavaa maaliskuun loppua ja hurmaavaa huhtikuuta!
    Maarit L. :-)

    VastaaPoista