torstai 15. joulukuuta 2016

My day

Kun arki on yhtä juhlaa


Tovi on vierähtänyt viime kerrasta kun hubailtiin yhdessä, blondi on yrittänyt sabotoida blogia kahvihetki-kuvilla ilman meikäläistä mutta eipä noi kakkupäivitykset miltää näytä ilman päätähteä. Sen sijaan muutama teistä oli toivonut my day postausta ja mielellänihän minä esittelen elämääni teille, täällä eteläisen suomen landella arki ja juhla kulkee käsi kädessä joten here we go!

Koti on maailman paras paikka.

Buongiorno!

Heräilen yleensä siinä vaiheessa kun tallin omistaja tuo aamupalan vuoteeseen 6.30. Unihiekat vielä silmissä nautiskellaan rauhalliseen tahtiin heinästä ja litrasta kauraa. 

Yks mun parhaist kavereist asuu tos seinän toisella puolella ja se on vähän rasittavan aamuvirkku, itse torkuttaisin mielelläni vaikka kymmeneen asti mutta minkäs teet, ulkovaatteet ylle ja seiskan aikaan ollaan jo tarhassa, sinne onkin katettu pidemmän kaavan brekkari, heinät ja lämmin vesi edessä on mukava kattella auringon nousua ja valmistautua uuteen päivään. 

Yleensä täs aamun aikaan mul käy kotona siivooja, oon todennut että on helpointa palkata suursiivooja 365 päiväksi vuodessa, mä en ite jaksa olla niin tunnollinen ja tuleepahan sitten just keittiönkin puolelta päivittäin pestyä kupit ja astiat. Ja ihan kivasti on aina peti pedattu, tällaisia lihaksia lepuutetaan vain paksulla turvepedillä ja siitä oon kyllä tosi tarkka. Miksi tyytyä vähempään, siinä oma vinkkini teillekin. 

Talvitarhassa, laitumet alhaalla laaksossa

Bella bella, il mio nome é Tottiino

Aamupäivisin tulee notkuttua vähän aidalla, viereiseen tarhaan on muuttanut kaksi pitkäsääristä säihkysilmää, ja onhan se niin että pieni flirtti ei koskaan tee pahaa, etenkään kun kyseessä on tuollaiset bello bambiinot ;) Kun tarpeeks tytöt on räpsytelleet pitkiä silmäripsiään otetaan Tolbertin kanssa aamupäivänokoset, tosimiehetkin tarvitsevat lepoa.

Buon cibo migliore umore

Hyvä ruoka parempi mieli. Lounasaika on puolilta päivin, eli tallin omistaja tarjoilee meille muutaman kilon heinää ja lämmintä vettä. Heinät meillä levitetään ympäri tarhaa hakkeen päälle, soralle eivät kuulemma uskalla niitä laittaa kun pitävät meitä niin hölmöinä että syötäis muka sitä hiekkaa, haloo, jos on heinääkin tarjolla niin eiköhän me sitä vaan syötäis. 


Toisinaan otetaan hölkkäspurtteja myös mun koiran kanssa.



Ruokalevon jälkeen tehdään monesti metsurin hommia, meillä on tarhassa aika paljon puita jotka pitää siistiä ja siinä me ollaan Tolbertin kanssa tosi tehokkaita. Usein saadaan hoputtaa blondia sahaamaan reippaampaan tahtiin uutta puustoa meille, se ei oo ollenkaan niin hyvä kuin meikäläinen näissä metsäpuuhissa! Päiväsaikaan siivooja tulee käymään myös tarhassa keräämässä kakkaa, joka päivä ympäri vuoden. Nuoruusvuosien leikki näin kaatuu täysi kottikärry ei ole enää viime vuosina ollut laisinkaan hauska joten pari kertaa päivässä leikitään Tolbertin kaa vesiastialla, me niin kaivattais jotain kivaa järveä tähän meidän tarhaan. (Tai ehkä lähinnä minä, toi kaveri kun ei uskalla ees vesisaaviin koskea ja aina se marisee että nyt ei sit oo vettä, vaik oon yrittänyt sanoo sille et kato, sieltä sitä taas tulee lisää!) Vaikka satais viikon putkeen tääl on aina ihan kuivaa ja se on huono juttu myös siltä kantilta ettei saa otettua kunnon mutakylpyjä kuin laidunaikaan. Toisinaan oon miettinyt just muuttoo esim Italiaan, ni ois laidunkausi vuoden ympäri. Kielen opiskelukin on jo kovassa vauhdissa.

Neljän aikaan iltapäivällä meille tarjoillaan tarhaan taas sama setti, heinää ja lämmintä vettä (mähän sanoin että sitä tulee lisää!). Yhteensähän mä syön tarkasti punnittuna kymmenisen kiloa heinää päivässä, ja ennen ridausta about litran lusernia. On tosi tärkeää, ettei tee töitä tyhjällä vatsalla, mahahapot lähtee muuten jylläämään!

Alkulämmöt maastossa, kauheeta säätöö kentällä. Menee kallista treeniaikaa hukkaan kun ridaaja koodaa.

Mut tälleen mä sit meen kun säädöt on kohdallaan!

Päivästä riippuen käyn vetää treenit blondin kanssa joko kentällä tai sit käydään palauttavalla maastolla, alku- ja loppulämmöt tehdään joka tapauksessa aina maastossa. Rentoutuminen on onnistuneen työn teon salaisuus, siinäpä toinen vinkki teillekin! Kerran pari viikossa pidän myös ihan vapaata, lihakset kun kasvaa levossa ja sehän tän kaiken pumppauksen tarkoitus vissiin on. On mul pari kertaa viikos myös pilatesta mutta en niin tost venyttelyst perusta, ehkä vähän tyttöjen hommaa.

Joka päivä mut tulee harjata kunnolla ja selvittää jouhet. 

Namien suhteen ei myöskään kannata pihistellä. 

Me viihdytään kavereiden kanssa ulkona ihan iltaan asti, paitsi jos sataa tosi kovaa, mut ei täällä etelässä juuri koskaan niin kovasti sada. Ilta kasin pintaan kotiintuloaika lähestyy joten me saadaan pienet heinätupot eteen ja siitä sitten niiden jälkeen mennään sisälle, viimeistään ysiltä pitää olla kotona. Kesäaikaan ei ois niin justiinsa :) Sisällä sit nautitaan välipalaheinät ja mulla on aina jätetty ruokailuvadille puolisen litraa mysliä ja päivän porkkana-annos, puoli kiloa iloa päivässä pitää ponin terveenä! Yhdeksän jälkeen saapuu sitten yöheinät jotka mulle laitetaan verkkoon ja puoli kymmenen aikaan on ensin kaurojen ja sitten iltapuuron vuoro. Lopuksi ruokakuppeihin kaadetaan yöksi lämmintä vettä, jos on vaikka viileä ilta niin on mukavampi ottaa lämmintä kuin kylmää kostuketta. 

Ja sanotaanko niin, että kun tallin ovet suljetaan kymmenen pintaan illalla, what happens in the barn stays in the barn - ei nyt sentään, vähän tulee surffailtua netissä ja korkeintaan toivoteltua bambiinoille buona notte e sogn d'oro 
eli hyvää yötä ja kauniita unia, nyt on iltapalan vuoro!

♥ Ti amo, Tottiino

11 kommenttia:

  1. Olipa tosi hauska postaus, sai nauraa!:D Torsten on kyllä huippu tyyppi!

    VastaaPoista
  2. Komppaan ylempää, hauska postaus ja mitkä upeat olosuhteet hevosille! Tottiino on tosi cool.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos ja olen samaa mieltä! Tottiino kiittää :)

      Poista
  3. Onko tuollaisia paikkoja oikeasti olemassa? :o

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ei enää tuollakaan, kun muuttuu itsehoitotalliksi..

      Poista
    2. On kyllä, Torstenin kannalta hoito ei muutu, vain hevosten omistajilla on vähän enemmän vastuuta :)

      Poista
  4. Ciao Tottiino! Ihanaa että kerroit meille arjestasi, joka kyllä on aikamoista juhlaa. Hyvin olet asiasi järjestänyt ja ilmeisen hyvin olet onnistunut myös rekrytoinnin suhteen - oma kokki ja siivooja ja tuo blondikin on vuosien koulutuksen ansiosta todella taitava, osaa ihon ja jouhien huollon sekä namien tarjonnankin (noista namijutuista voisit kertoa vielä enemmän vinkkejä, laatu yleensä ok mutta annoskoon kanssa ei olla palvelijan kanssa ihan samalla aaltopituudella, you know? Miten se palvelija koulutetaan kunnolla?).

    Toi koodailu minuakin välillä ottaa päähän, erityisesti ennen ulos lähtöä - miten voi kestää kypärän tai niitten nahkalahkeitten omiin jalkoihin laittaminen niin kauan? Minulle palvelijani on oppinut laittamaan suojat vaatimallani näppäryydellä mutta omaa itseään se varustaa luvattoman kauan...

    Saas nähdä miten jouluna käy. Minulle ei ole hankittu omaa koiraa, enkä niin välittäisikään, mutta shettistammoissa on sitä jotain - niin suloisia että menee ihan vanhan polvetkin pehmeiksi. Taas pyysin Joulupukilta omaa shettistammaa, on yksi ihan tietty mielessä. ♥ Olisi täydellinen seuralainen minulle.


    Buona notte!

    herrasmiesruuna vm. 1996,
    sihteerinä palvelijansa Maarit L. :-)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oi mahtavaa,

      Kiitos mukavasta viestistäsi. Niin sitä huomaa miten paljon samoja piirteitä eri ihmisissä on, kuten juuri tuo hidas valmistautuminen ja kaikessa koodaaminen. Voi olla että se jollain tavalla periytyvä ominaisuus, vai mitä luulet?

      Nyt täytyy kyllä sanoa että namien minimirajat on opettanut jo edesmennyt ystäväni Into, mutta se ei kuulemma ollut kovin vaikeaa. On hyvä opetella tekemään namiratsioita niin ei jää taskujen pohjalle vahingossakaan nameja lojumaan, ja sitten tietysti katseella on paljon merkitystä. Tummia silmiä harva pystyy vastustamaan ;)

      Toivottavasti joululahjatoiveesi toteutuu! Minä haaveilen omasta bambiinosta ja niin kiltti olen tänäkin vuonna ollut että varmasti ansaitsisin sellaisen. Mukavaa joulun odotusta,

      Tottiino

      Poista