sunnuntai 16. helmikuuta 2014

Nopea viikko, hidas ratsastaja

Katsaus kuluneeseen viikkoon

                                                                                                                                                                 
Viime viikko on ollut työelämän parissa varsin hektinen. 13-14 h työpäivät ovat alkaneet joko aikaisin tai päättyneet myöhään. Välillä jopa molemmin päin. Öinen motari on tullut tutuksi niin ratin takaa kuin turvallisesti taksin penkiltä. Vaan silloin on taottava kun rauta on kuumaa, eli töitä piisaa. Jos jotain olen oppinut menneiden kuukausien aikana niin ainakin sen, että työtä tulee arvostaa, se ei ole nykypäivänä mikään itsestäänselvyys. Säännölliset tulot = parempi mieli ;)
Ilokseni pääsin myös sijaistamaan uuteen kouluun, tai no mikään uusi se ei ole, vaan oma vanha ala-asteeni :) Melko nostalgista, kuutosluokan openi oli mukava tavata kymmenen vuoden jälkeen :)


Reippaiden duuniputkien vuoksi heppaharrastaminen on jäänyt vähemmälle. En kyllä usko että hevoseni siitä kärsivät tai ovat laatineet animaliaan vetoomuksia oikeudesta päästä joka päivä töihin. Tai ainakin eilen vaikutti sille, kun niiden selkään kapusin, että olivat hyvin tyytyväisenä tulossa töihin, eli loma on tehnyt jälleen tehtävänsä. Toisaalta ponini ovat siitä ihania aina että tulevat portille vastaan käyntiä ripeämmässä askellajissa ja innostuvat siitä mitä tarjolla kulloinkin on.
Uskon vahvasti siihen että pitkä tarhausaika, kohtuu virikkeellinen ympäristö ja lajitoverin seura korvaa kyllä mennen tullen satunnaisesti uupumaan jäävän tunnin tuuppauksen. Siis hevoselle. Ratsastaja jäätyy totaalisesti näiden breikkien aikana !!! Käykö kenellekään muulle samalla tavalla ratsastustaukojen jälkeen ? Että kun menee selkään niin joo, onhan se kuin kotiin menisi, mutta kaikki hifistelyefektit ovat hukassa, koodit kadoksissa ja taidot ratkaisemattoman salasanan takana ?




Kiireisenä päivänä myös koiran voi ulkoiluttaa samalla kuin hevoset. Pallohullulle Pätkikselle se ainakin sopii :)

Varsinkin Torstenin kanssa olen hiukan (lue paljon) pulassa, koska se tekee aina niin tosissaan töitä ja jos en pääse vaikuttamaan siihen nopeilla oikea-aikaisilla avuilla, valahtaa se etupainoiseksi ja jokainen metri jonka se etupainoisena hölkkää on a) turha b) vie meitä ratsukkona yhä kauemmaksi harmoonisesta suorituksesta.

Eilen oli juuri sellainen päivä etten tiennyt olisinko itkenyt vai nauranut, kun tuntui että koko pakka oli hukassa. No onneksi ratsastuksessa oli hyvääkin. Ponilla oli kohtuu hyvä tasapaino ja se kuunteli satunnaisesti jopa istuntaanikin, harrastimme dressagea jälleen pellolle missä oli tarjolla olevista pohjista paras mennä. Vähän kyllä ketutti maneesin puute, kun tuntuu että ei yhtään päästä edistymään, mutta sitten muistin Mian viime tunnin viisaat sanat. "Ei voi syyttää huonoa pohjaa huonosta ratsastuksesta, kaikki on kiinni tasapainosta ja hyvälläkin pohjalla voi ratsastaa huonosti"
Päivän positiivisena voi myös merkitä muistiin että Torsten tykkäsi uudesta kuolaimestaan, sprengerin painavasta muotoillusta aurigan perusnivelestä. Suu oli jälleen tosi rauhallinen, mutta kaipa se noihinkin tottuu ja alkaa hänksläämään jossain vaiheessa... Olen tullut siihen tulokseen että kuolaimia on hyvä vaihdella säännöllisesti, sen vuoksi mulla on oliivit, nivelet ja kolmipalat. Sillä triolla pärjää arjessa melko hyvin. Kanget säästetään juhlaan ;)








Inton kanssa kaikki on helpompaa. Kapuan sen selkään ja se innokkaana suuntaa hommiin, mitä se sitten ikinä onkaan, niin Intolla on visio valmiina. Kuten eilen kun Into päätti että viikon kuolaimettoman jakson jälkeen on hyvä mennä maastoon, nauttia parit avaavat laukat ja sen jälkeen patsastella kuvauksellisena :)
Eipä mulla siihen mitään vastaansanomista ollut. Intolle harvoin on. Sen ideat ovat yleensä niin hyviä ;)


Ehkä Torsteninkin kanssa asioista tulee yhtä mutkattomia noin kymmenen vuoden kuluttua :) Sitä odotellessa... No ei, ratsastajaperäiset ongelmat eivät ratkea odottelemalla. Ehkä mun pitää hankkia baletin ja pilateksen rinnalle joku reaktiivinen harrastus. Siis muu kuin ratsastus. Ralliautoilu? Kick-boxing ? Muutaman kerran kun jää säkin tyrmäämäksi niin ehkä sitä oppii liikuttamaan vartaloaan nopeammin ;)

Tänään alkuillasta täytyy suunnistaa pikaliikutukset mielessä poneilemaan - jotta kello 19 on sohvalla, valmiina kannustamaan Leijonat voittoon, kun olympiakaukalossa vastassa on Kanada! ;) 

7 kommenttia:

  1. Mulle taas pieni lomailu ratsastuksesta tekee vaan hyvää, mikä ehkä johtuu siitä, että rikki mennyt selkäni saa vähän palautua ja lihakset hieman vetreytyä ikuisista syväjumeistaan.
    Mutta olipas muuten viisas kommentti tuo Mian lausahdus! Niin totta, pitääkin pistää muistiin. :)

    PS. Ei käynyt ihan niin kivasti jellonille, vaikka lähellä oli... Tiistaina sitten kaatuu Venäjä (tai jos ihme käy niin Norja). ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. ....Siis keskiviikkona. :D

      Poista
    2. Joo, ei ollut pelin lopputulos ihan se mitä ajateltiin ... Ainakaan Suomen osalta ;)

      Poista
  2. Ihana, ihana Pätkis.
    Välillä sitä unohtaa miten poikkeuksellisen avoin ja helppo ilopilleri se koiraksi onkaan. Loistoveikko <3
    Vähän niin kuin sun hevoset. On ne niin hienot kaverit. Maneesilla tai ilman ;)

    I

    VastaaPoista
  3. Kiva postaus! :)
    Osaat kirjoittaa arjestakin niin mukaansatempaavasti,
    että on ilo lueskella tätä blogia ;)

    VastaaPoista