Eilis-iltana viimeisenä asiana ennenkuin menin nukkumaan, mietin, josko valmennus kohdaltani pitäisi perua, syynä ihan se, ettei poni ole liikkunnut kuin oikeastaan pellolla, ja vähän sielläkin. Itse ehdottomasti tarvitsin kyllä apua istuntaani, joka on mennyt niin heikoksi kuin vain voi mennä - kädet käy, pää roikkuu alaspäin, jalka menee liian taakse ja perse ei pysy penkissä. Onni on siis kärsivällinen valmentaja. Noin sadalla muistutuksella ja maneesin katon lamppujen laskemisella Vaurion Ville sai iskostettua päähäni taas kutakuinkin, mille istunnan kuuluisi tuntua ;)
Harjoittelimme kokoamisen tapaista, eli ravissa todella pieneen ja sitten isoon raviin, ja samaa laukassa. Ensimmäiset kerrat poni tuli ravista käyntiin asti, mutta sitten sain takapuoleni penkkiin ja kuitenkin jalkani kiinni niin, että Torsti pysyi aivan pienessä ravissa. Laukassa teimme samaa, joka olikin sitten huomattavasti vaikeampaa. Kuitenkin viimeisellä kerralla, kun tajusin jo ravissa hoksanneeni ja edellä mainitseman asian, tuntui, että olisin voinut vain jatkaa ja jatkaa ja jatkaa, ja poni olisi vain lyhentynyt. Tosi hienoa! Näillä harjoituksilla ponin perusaskellajit olivat laadukkaat, isoliikkeiset ja helpot ratsastaa. Aika vahvaa vasemman lavan punkemista oli alussa havaittavissa, mutta harjoitukset toimivat hyvin myös lavan korjaamiseen, kun huomasin omistavani ulko-ohjan...
Loppuun vielä muutama pysähdys, nämä ovat kyllä parantuneet, tulee nykyään huomattavasti helpommin tasajaloin kuin vuosi sitten. Pari onnistunutta peruutusta ja se oli siinä. Taas syy, miksi voi hymyillä koko ajan muutaman päivän! :) Oli ponikin tyytyväinen itseensä. Ja syystä!
Alla kuvia perjantaisesta hankiratsastuksesta. Parin päivän ajan on ollut ihana valo-ilmiö, melkein kerkesi jo unohtua, että sellainenkin on! Tietysti vaan on aika kylmää, mutta ehkä me tämän -13 astetta viime vuoden -23 asteeseen verrattuna kestämme :)
Auringon täyteisiä päiviä kaikille! :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti