Kiropraktikolla

Suurin huolenaiheeni viime toukokuusta lähtien, on ollut nyt seitsemän vuotiaaksi kääntynyt Sumun-Tottiino, Torsten lempinimeltään. Torsten on ontunut ON-OFFina koko kesän, ollut hieman parempi syksyllä ja maan muuttuessa kovaksi, muuttui poni jälleen huonommaksi. Torstenia on hoidettu hieronnalla, akupunktiolla, eläinlääketieteellä, osteopaattisella hoidolla ja nyt myös kiropraktisella hoidolla. Kaikki jalat on kuvattu ja ultrattu useaan otteeseen, vtj on piikitetty kortisoonilla, mej on leikattu karpaalikanavan syndrooman takia. Molemmat hoidot ovat olleet turhia. Mikään ei tunnu auttavan.

Torsten leikkauksen jälkeen syyskuun lopussa.

Kukaan ei löydä mitään, eikä poni ole tehnyt siitä yhtään helpompaa piilottamalla ontumisensa joka kerta klinikalle mentäessä. 

Hieroja on kehunut lihaksistoa symmetriseksi. Kengittäjä on pysynyt samana koko Torstenin kengityselämän ajan, eikä hänkään ole huomannut mitään, mikä voisi aiheuttaa ontumaa, jossa aamupäivällä poni ontuu 3-4/5 ja illalla on puhdas. Akupunktiota oli muutaman kerran jälkeen turha enää ottaa, kun poni on niin hyvässä kunnossa. Osteopaattikaan ei mitään mullistavaa löytänyt, ja häntä ehkä aron ottaa uudestaankaan, kun poni niin radikaalisti negatiivisessa mielessä aina hoitoon vastaa.

            

Joten voitte uskoa, että kun tänään ajoimme ponin kanssa Vihti DC:hen, jossa kiropraktikko Sybil Moffat otti Torstenin vastaan, Torsten näytti ontumisensa ja maneesista pois kävellessä Sybil uskoi tietävänsä aiheuttajan, oli itsellä aika kiva olo. Jospa nyt... Hoitotoimenpiteessä poni käyttäytyi mallikkaasti, tai niin mallikkaasti kuin eläinlääkäreitä syvästi pelkäävä ja vihaava poni voi käyttäytä. Sen selkä jousti hienosti ja lihakset olivat hyvässä kunnossa, pitkän seisomisen jälkeenkin. Kaularankaan tultaessa Sybil huomasi, että vasen puoli oli selvästi enemmän jumissa, mutta hoidettuaan koko ponin, oli pettymys suuri, kun nainen myönsi, ettei ollut tullut kovinkaan paljon viisaammaksi. Hän epäili kuitenkin vian löytyvän oej:sta, ja suositteli, että kävisimme kuvauttamassa joko koko hevosen tai oej + kaularangan skintigrafiassa. Sinne siis. 

             Moffat antoi kuitenkin vielä pienen toivonkipinän, että jotkut hevoset saattavat tietysti olla niin herkkiä, että noinkin pienestä jumista voi syntyä näin isoa ontumista. Kymmenen päivää odotamme ja katsomme, josko poni menee paremmaksi. Kotiin tultaessa poni pääsi tarhaan, jossa se veti aikamoista rallia täysin puhtaasti. Ei sillä, ettei se olisi sitä ennenkin tehnyt, mutta voisiko todella olla, että ponin mystiset kivut olisivat nyt ohi? Ja vaikka olenkin muuttunut jo aika skeptiseksi lukuisten pettymysten jälkeen, elän suuressa toivossa - ainakin seuraavaan ontumiseen asti. 

Into ja Torsten syyskuun alussa laitumella riehumassa.