Pakkanen paukkuu

Kiireinen viikko takana. Ponilla on ollut eläinlääkäriä ja itsellä paljon koulu- ja työhommia. Näin se blogin kirjoitus vähenee... No, yritän skarpata, vaikka itsellenihän tätä toisaalta kirjoitan, ilman sen kummempia paineita.

     
Ponin kävi torstaina katsomassa Matti Estola, joka Torstenia (ja Intoa) on joka kerta hoitanut Vermossa vieraillessamme. Estola oli siis tilattu jo ennen kiropraktikolle menoa, ja oli hyvä että hän tuli, sillä yhtenä kauniina maastopäivänä raviin lähdettäessä poni ontui huomattavasti. Samalla lenkillä myöhemmin T näytti myös hienointa liitoravia ikinä, eli mene ja tiedä, mikä ponnyä vaivaa.                                                          Estola katsoi Torstenin ensin ratsastuksessa, mutta Torsten liikkui puhtaasti. Huomautettavaa löytyi suht kova etujalkoihin takominen, minkä seurauksena _?_ takapää tulisi mielellään vähän vinossa, eikä suoraan "etujalkojen väliin". Torsten on aina takonut, mutta tällä kertaa huomattavasti enemmän kuin

normaalisti. Yleensä takominen sijoittuu kuitenkin hetkiin, jolloin poni ei jaksa, eikä nostele jalkojaan kunnolla.
               

Torsten antoi mulle lumipesun
(josta sai myös itsekin  vähän ;))

Tämän jälkeen Estola taivutti kaikki jalat, eikä suurempia löydöksiä tehty tästäkään, ei esim. niin suuria, että olisi kannattaavaa piikittää. Loppututkimus tehtiin sitten tallissa, missä Torsten käyttäytyi oikein mallikkaasti ja antoi eläinlääkärille työrauhan. Ponin olisi ilmeisesti kuitenkin pitänyt antaa joku oirekin, eikä vain myhäillä tyytyväisenä käytävällä. Näillä näkymin skintti kutsuu.. Ohjeeksi saimme kuitenkin liikuttaa aina kun on puhdas, ja vähän epäpuhtaanakin katsoa, lähteekö liike vertymään.

Viikon kovien pakkasten vuoksi molemmat pojat ovat saaneet olla aika vapaalla. Ollaan käyty maastossa, pojat ovat juosseet maneesissa irtona, sekä jotain dressagen tapaista ollaan harrastettu ilman satulaa (viimeisintä lähinnä Intolla, Torstenin kanssa laitan mieluummin satulan, varmuuden vuoksi..)

Aamulla tallin pakkasmittarin näyttäessä -31c, olin aika varma, että pojat saavat jälleen juosta irtona, mutta tallin siivoamisen jälkeen pakkanen oli lauhtunut -25 asteeseen, joten päätimme mennä pienelle maastokävelylle.  Ja kyllä kannatti! Metsässä oli aivan satumaisen kaunista, oikeaa terapiaratsastusta siis. Molemmat hevoset olivat kyllä aika intona, huomaa liikunnan vähäisyyden ja kylmimpinä päivinä olleen lyhennetyn tarhauksen (5-6h, normaalisti 8h) vaikuttavan energiatasoon. Onneksi alkuviikosta on luvattu jo paljon lämpimämpää ilmaa, täytyy ottaa kaikki ilo irti niinä päivinä!