Torstenin dressagetreenistä

kuvia ja kuulumisia

Eilisestä helletreenistä kuvia - Torsten oli aika makee. Kahden päivän ajan se on tanssahdellut kentällä niin että hiki on virrannut molemmilla mutta palkkioksi on istahdettu puutarhaan töiden jälkeen nauttimaan kylmästä juomasta ja (liian pitkästä) nurmikosta. Kentällä on tehty ihan perusjuttuja, kun hieman on tuo vyötärönlinja kadoksissa ja aika vähän on viime aikoina tehty kunnon jumppaa, tässä kun on ollut kaikenlaista. Avotaivutuksia, siirtymisiä askellajien välillä ja sisällä; etenkin ravissa. Ei hitsi kun joku joka osaisi näyttäisi ponille, mitä tarkoittaa passage. Se on niin lähellä! Mutta kuitenkin omien taitojeni ulottumattomissa. Suhteellisen onnekasta omistaa itseä niin paljon taitavampi hevonen.

Clancy on jäänyt kauniisti tarhaan odottamaan, kun Torsten on tehnyt töitä aamupäivisin. Tarhan aidan korotus parillakymmenellä sentillä toi mielenrauhan ja Clancy on tyytynyt lähinnä hirnahtelemaan tarhastaan ja keskittynyt pääasiassa heiniin ja Peikon seuraan. Fiksu poni! 

Viime päivät ovat menneet rytmillä Torsten, Peikko, Clancy. Sama järjestys kuin iltapuurojen jaossa ;) Keskimmäisen kanssa on lähinnä puuhattu puutarhajuttuja, poni on ollut mukana kitkemässä ja tehnyt erityisen tarkkaa työtä nyhtäessään ruohoa puiden ympäriltä. Yhtenä iltana se oli käsihevosena kärryhevosen matkassa ja oli taas melkoisen tohkeissaan ihan omista retkistään ;D

Viimeisenä vuorossa oleva Clancy on käynyt kahtena päivänä maastossa. Ensimmäisellä (talutus)reissulla oli varmuuden vuoksi mukana luottohevonen naapurista sekä kaksi taluttajaa hurjalle nelivuotiaalle. Yli tunnin lenkillä kohdattiin useita autoja sekä päriseviä ruohonleikkureita mutta ponin mielestä hurjinta oli isot kivet metsässä. Koska ensimmäinen lenkki meni reippaasti, nostettiin eiliselle lenkille vaikeusastetta. Clancy pääsi käsihevoseksi kärryhevosen matkaan! Taaskaan ei mitään ongelmia joten lyhyt reissu riitti; kärryhevonen jatkoi pidemmälle lenkille ja me suuntasimme takaisin kotiin. Kyllähän aikuisetkin hevoset vähän ihmettelevät kun lenkillä lähdetään eri suuntiin, mutta hienosti Clancy keskittyi taluttajaan ja tämä ihana taluttaja naapurista teettikin ponilla oikeaa aivojumppaa. Clancy kävi mm katolla varustetulla bussipysäkillä, tutki oman puutarhan kasvihuoneen lähietäisyydeltä ja toimi kaikessa moitteitta. Siinä on kyllä niin viisas nuori hevonen. On melkein vaikea kuvitella että kaikki se elämänilo ja uteliaisuus ja eteenpäinpyrkimys katoaisi siihen paikkaan kun satula laitetaan selkään tai kärryt perään.

Tänään on kuitenkin ollut ihan liian kuuma kentällä pyörimiseen ja Clancyn aivoillekin lepopäivä on ollut paikallaan. Aamulla kengittäjä taikoi sille uudet kengät jalkaan, Peikko on jatkanut töitään puutarhassa ja Torsten pääsi parhaassa suomenhevosseurassa puolentoista tunnin lenkille metsään. En kerännyt ohjia lenkillä kertaakaan käteen; on Torstenistakin kuoriutunut oikeassa seurassa oikein mallikelpoinen maastoratsu. 

On tässä tullut vitsailtua, että miten sitä ikinä missään töissä kolmen hevosen hoitamisen jälkeen ehtii käymään ;) Etenkin kun ponien lisäksi on kaikenlaisia pieniä projekteja jatkuvasti käsillä. Viime päivinä hauistreeni on hoitunut lastaamalla ja purkamalla reilu kolmisenkymmentä neliötä betonilaattoja pihalle pinoon; jos vaikka poneille vähän laatoitettua ulkovesikarsinaa rakentaisi, nyt kun lämminvesi on vihdoin (halleluja!) saatu alapihallekin. 

Heppatyttönä aika usein tulee punnittua tavaroiden painoa rehusäkit mielessä eikä mennyt kolmekymmenen kilon veikkaus pahasti pieleen, 28 kg per laatta teki loppuvaiheessa jo vähän käsivarsille tiukkaa. Ja siihen muutaman tunnin kitkemistalkoita, aitojen fiksausta, parvekkeen pesua, pari kuutioita polttopuita ja kotona pesukone on pyörinyt aamusta iltaan. 

Todennäköisesti loppuviikko vietetään rennommissa merkeissä; sadetta sääennusteessa, poneille vapaa ja itselle lupa lukea kirjaa sohvalla, vaikka koko päivän. Rentoa alkavaa viikonvaihdetta ♥️

Sitä saa mitä tilaa

Uuden perheenjäsenen kanssa on eletty nyt melkein viikko. On tullut todettua, että sitä saa mitä tilaa. Olen aina harmitellut, kun Peikon kanssa ei ole voinut tehdä mitä vain milloin vain, koska Torsten ei kestä jäädä tarhaan yksin. Nyt Peikko on päässyt joka ilta puutarhaan seuraksi; nämä kuvat ovat perjantain tyttöjen illasta, ai että oli ihanaa ❤️ Täydellinen rentoutuminen hevosten muuten aiheuttaessa harmaita hiuksia.

Peikosta vielä sen verran, että tänään poni pääsi iltakävelylle naapureiden kanssa. Oli kuulemma pikkuponi ihastunut naapureiden shetlanninponiin joka oli kävelyllä myös mukana; meillä on täällä maalla mitä mahtavimmat naapurit jotka ovat olleet ihan luxusta muuten ehkä yksinäiseen kotitallin elämään. 

Peikkohan on melkoisen valloittava tyyppi ja tuntuu ihan siltä, että tällä hetkellä pikkuponi on porukan järkevin. Huhheijaa, enpä niinkään uskonut koskaan sanovani. 

Kuten kerroin, minulla oli tasan kaksi kriteeriä kun Torstenille lähdettiin kaveria etsimään. Helppo ystävä ja kivat liikkeet. Kaiken muun pystyy periaatteessa opettamaan, eikös vain. Ensimmäisenä päivänä todettiin, että Clancy pelkää melkolailla traktoreita jotka niittää ojanpieliä, osaa pukitella narun päässä kun pitäisi syödä ruohoa ja ilmeni tietysti myös vetopaniikki, onneksi fiksu hevonen peruutti vain muutaman askeleen rauhallisesti pala tallinseinää mukana. No, eiköhän näistä vielä selvitä mutta ihan aavistuksen harmitti, kun tajusin että Torstenia ei sitten tarvitsekaan jatkossa viedä töihin, koska Clancy ei laske Peikkoa, joka seisoo käytännössä samassa tarhassa poikien kanssa, hevoseksi ollenkaan eikä näin ollen aio jäädä yksin tarhaan kun Torsten poistuu näköpiiristä. 

Hupsista keikkaa, koska olen jo päässyt videolta ihastelemaan ponin hyppytaitoja, täytyy tarhan aitoja korottaa ennen kuin seuraavan kerran kokeilen jättää Clancyn ihan yksin Peikon kanssa tarhaan kun Torsten lähtee töihin. Tietysti joka paikasta on ollut loppu tarvittavat välineet tarhan aitojen korottamista varten, joten Clancy on saanut tulla mukaan kentälle. Ehkä helikopterileikki ensimmäisenä päivänä traktoria ihmetellessä oli vain alun jännitystä koska ponia ei näytä häiritsevän autot, jäätelöauto musiikkinsa kanssa, fillarit; ja kentälläkin järki on päässä ja kaikki toimii. Poni on sen verran vanhassa kengässä että kilinä vaan kuuluu ja aikamoista toispuoleisuutta on liinassa juostessa on havaittavissa ja laukkaaminen on ihan typerää. 

Että tämähän meni just niinkuin piti. Torstenin treenikesä vaihtui hiekkatarhalomailuksi mutta onneksi edes Peikko pääsee ilahduttamaan iltoja puutarhassa. Anna mun kaikki kestää ja mitähän sitä oikein tuli taas ostettua, hohhoijaa! Onneksi niiden kahden tarkkaan harkitun kriteerin lisäksi Clancy on niin pirun nätti, että kivahan noita poneja on tuolla tarhassa katsella. 

Talli täynnä poneja

T osti itselleen oman ponin, tervetuloa kotiin Clancy!

ensikohtaaminen

isot ponit kiltisti tutustumassa toisiinsa. Jos katsoo tarkkaan, näkee kuinka Peikko on juuri päättänyt, että myös hän haluaa tulla tutustumaan uuteen hevoseen, siinä ei paljon langat ponia pidätellyt...

Pienen draaman jälkeen, kun Peikko liittyi laumaan (ei kuvia) ja kun poni sitten lopulta juoksi takaisin omaan tarhaansa turvaan, maltettiin maistella heinää ja rapsutella. (Tosi vaikeaa kun on suu täynnä heinää!)

Torsten oli melkein varma että T vihdoin ymmärsi mitä ponipoika haluaa, eli tyttöystävän, mutta lopulta kuitenkin totesi ettei tätä ruunaa tarvitse astua.

Tätä on odotettu ❤️ Rapsutteluystävää!!!

Riimuleikit on parhaita.

Torstenin hinkutusmänty pääsi heti kokeiluun. (Nyt aamulla sitä on siirrelty todennäköisesti yhteistuumin aika monta kertaa.)

Muutaman tunnin tutustumisen jälkeen pikkupojalle tuli väsy ja hän päätti ryhtyä päiväunille. Uskomatonta. Torsten valvoi Clancyn unta niin kauniisti, ihan isoveljen elkein.

Sellainen aarre muutti Midgårdiin eilen. Aamusta lähdettiin matkaan ja iltapäivällä saavuimme uuden hevosen kanssa kotiin. Peikon tempausta lukuunottamatta, eli vetää langat perässä isojen poikien tarhaan, kaikki on sujunut paremmin kuin uskalsi edes toivoa. On ollut melkoisen haastavaa etsiä uutta hevosta, koska eihän mikään takaa, että hevonen olisi pomminvarma kaveri Torstenille, ja se kuitenkin on ollut pääasia hevosen etsimisessä. 

Clancy on nelivuotias connemararuuna, palkittu varsanäyttelyissä I ja II-palkinnoilla. Sellaista passageravia mitä hän esitti kun Peikko tarhaan rykäisi, jäin suu auki katsomaan. Mikäli saman liikkeen saa joskus ratsastuksessa esille, asuu tallissamme tulevaisuuden tähti puskaratsastajalle. Luonne on täysi 10, hän tuntuu olevan varsin leikkisä ja hyvin luottavainen, järkevä ja kaikki käy-tyyppi. (Pieniä lastaus- ja purkausongelmia kyllä ilmeni, mutta niitä ehtii ajan kuluessa harjoitella.) Clancy on noin 153 cm korkea ja hirvittävän komea ja ryhdikäs! 

Noo, ettei nyt ihan unelmahevoseksi voisi sanoa, niin hänellä on toki omat ongelmansa, ei nimittäin millään haluaisi liikkua ratsastuksessa eteen. Ponilla on myös ajettu ja luulen, että toimintasuunnitelma on antaa ponin viettää mukavan rento "varsakesä" ja etsiä samalla kärryjä, aloittaa ajomaastolenkeillä kaverin kanssa ja myöhemmin kentällä ratsastaa hevosta kuin sitä ei olisi koskaan ratsastettukaan. Oikeastaan ainoa missä Clancy syttyy on irtohypytys ja niitä videoita katsellessa ei voinut kuin ajatella, että hitto, sillähän on scouppia... Kävimme katsomassa ponia kerran kesäkuun alussa enkä silloin nähnyt tarvetta kiivetä selkään vaan katsoimme liikkumisen maastakäsin. (Toinen kriteeri ehdottoman hyväkäytöksiselle hevoselle oli puhtaat ja tahdikkaat liikkeet. Clancylla on kolme hienoa askellajia.)

Minun hevonen tämä ei tietysti ole, vaan T halusi ehdottomasti oman hevosen ;) Luulen että hevosen hoito ja liikutus jää kuitenkin allekirjoittaneelle (ja kuulemma myös maksut, höh), mutta kuka tietää, josko T vaikka joskus innostuisi lähtemään mukaan kärryajeluille. Hän on katsellut naapureiden uljaita puoliverisiä sillä silmällä koko tämän ajan mitä olemme täällä asuneet ja todennut, että meilläkin pitäisi olla tuollainen ylvään näköinen hevonen. Nyt on! (Niinkuin Peikko ja Torsten ei muka olisi ylväitä ;) Peikko muuten seisoo tällä hetkellä kahdeksan aitanauhan ja tuplatolppien takana tarhassa ja silti yrittää tiirailla väliä mistä pääsisi kolmanneksi laumaan mukaan. Jos vain olisi laidun, yrittäisin laittaa koko koplan yhteen heti.)

Ennen tulevaisuuden tähden kanssa tehtyjä romanttisia kärryajeluita tutustutaan toisiimme rauhassa ja hypitään riemusta, Torstenilla on vihdoin ikioma ystävä ♥️

Rasse ja Basse

Basse edessä, Rasse takana.

Onkohan tämä se hetki kun facebookin ystävät pistävät bannit pystyyn, koska ihanat vauvat tekevät sitä ja tätä ja tota ja ovat maailman ihmeellisempiä olentoja ja olenkohan hehkuttanut niiden jokaista tekemistä riittäväti ;)

No oikeasti faceen ei ole mennyt mitään, instagramin puolella saan hillitä itseni etten filmaa jatkuvalla syötöllä kissojen leikkiä. Näissä aamupäivän kuvissa killit keksivät pionit ruokasalin pöydällä ja aamunvalo suodattui kauniisti ikkunoiden läpi. Kissoille saatiin ihan oikeat nimetkin; Rasmus ja Sebastian, eli Rasse ja Basse. Rasse rasavilli on villi mutta hieman Bassea arempi; Basse ei puolestaan pelkää mitään. Meillä on joka päivä ovet käyneet eikä kumpikaan ihmettele vieraita ihmisiä ja Pätkis todettiin myös varsin harmittomaksi koiraksi. Yöt nukkuvat sängyssä, ensimmäisen yön meidän välissä mutta muuten ovat keksineet sängyn päädyn olevan oiva nukkumapaikka. Voi olla että eivät kauaa siinä mahdu nukkumaan ja ehkä hyvä niin, iltavillityksessä harrastavat mahalaskuja päädystä pehmeälle sängylle ja muutaman kerran laskeutuminen on tehty onnistuneesti suoraan allekirjoittaneen päälle :D 

Lapsoset ovat siis kotiutuneet hyvin, roikkuvat verhoissa, pureskelevat latureita, tulevat ruoka-aikaan juosten keittiöön ja nukkuvat paljon. Täydelliset kissalapset ♥️

(Ja koska kisut nukkuvat paljon, on ulkona saatu valtavasti aikaiseksi; karsittu pusikkoja, siirrelty maata ja aloitettu vähän tienpohjaa, alku- ja loppukävelylenkkiä pellon ympäri... Eilen illalla Torsten joka on liikkunut harmillisen huonosti hetken aikaa, liiteli vastalanatulla kentällä myöhäisillan dressagekeventelyssä siihen malliin, että he is back! Letkeää ja elastista :) Välillä on vaikea hahmottaa mistä Torstenin jäykkyys tulee ja millä se menee, no nyt varmasti ruokavalio auttoi asiaan, siitä lisää myöhemmin...) 

Koko aamun riehuneet poikaset ovat nyt käpertyneet sohvalle päiväunille - aika suunnata ulkohommiin. Tiedossa ainakin tarhan fiksausta... Jospa sitä jossain vaiheessa alkaisi lopullinen tarhan muoto ja paikka hahmottumaan :D Kivaa sunnuntaipäivää, just sinulle!